Morgraiven yliopisto (Ennen Kenrunnin kaupungissa tapahtunutta.)
Morgraiven yliopisto lukusali Sharnissa, täältä pitäisi löytyä tietoa ja kirjoja, myös sellaisiakin teoksia joita ei mistään muualta löydy. Kirjoja hyllyriveittäin, koristeellisia tai ei, isoja ja pieniä, vanhoja ja uudempiakin ja silti, kun Unolmo etsi tietoa aikaisemmin ja istui nyt turhautuneena pöydän ääressä lukemassa, etsimässä tietoa ja eritoten yritäen rauhoittua.
Pöydällä oli muutama vanha teos ja kulunut kirja, kaikki avattuja. Paljastaen kirjojen sisältämän epämääräisyyden, tiedon vähyyden, tiedon vähyyden jonka Throneholdin sopimus on aiheuttanut.
Throneholdin Sopimus, joka allekirjoitettiin entisen Galifaran pääkaupungissa Throneholdissa vuonna 996, neljän jäljelle jääneen 'Viiden kansakunnan jäsenen' välillä ja joka päätti viimeisen sodan.
Yksi sopimuksen kiistellyimmistä ja ehkä myös tärkeimmistä päätöksistä oli sopimus sotataottujen vapauttaminenen ja luomisen ahjojen kieltäminen.
Siinä lepäsi ne vähäiset tiedot, kirjoissa hänen edessään, ne tiedot mitä hän oli löytänyt ja kerännyt, outoa sillä löydety tiedot eivät juurikaan paljastaneet yhtään mitään. Ei mitään? Se kertoi itsessään jo paljon. Tieto mitä löytyi ei ollut sen ihmeempää tietoa mitä Unolmo ei jo olisi tiennyt saati sitten saanut aikaisemmin omien Cannithin talon opettajien toimesta.
Cannithin suku oli erikoistunut luomiseen ja Cannithin suku oli ainoa jolta löytyi tietoa ja taitoa rakentaa sotataottuja ja muita lukemattomia ihmeitä joihin nykypäivänä saattoi törmätä, ihan jokapäiväisessäkin elämässä.
Olihan se tietysti hienoa ja mieltä ylistävää, kyllä hän kaiken sen jo tiesi eikä se tuonut mitään uutta hänelle tämän taivaan alla...
Mutta ei mitään ahjoista, niiden toimintaperiaatteista tai rakenteista. Ei siis mitään uutta tai tuoretta, ei mitään! Ei mitään sijainneista, ei mainintaa paikoista, ei mitään!
Nostaen ärtyneenä väsyneen katseensa lukemansa, oikeastaan selailemansa kirjan aukeamalta Unolmo huomasi yllättyneenä jonkin kääröön pakatun ohuen ja littanan, kovan esineen olevan edessään pöydällä avattujen kirjojen päällä. Käärön päälle oli kirjoitettu Unolmo eikä muuta. Miten se oli siihen tullut, mistä se oli ilmestynyt ja varsinkin kuka sen oli tuonut? Nopeasti vilkaisten ympärilleen Unolmo ei nähnyt ketään, tai ovella seisovan vahdin ja pöytänsä ääressä istuvan kirjastonhoitajan lisäksi ei ollut ketään.
Varovaisesti Unolmo avasi käärön. Sisältä paljastui ohut kovakantinen teos, Cannithin suvun symboli kannessaan. Vapisevin käsin Unolmo avasi teoksen ja aloitti lukemisen...
Käytetyt kirjoitusmerkit olivat outoja, vanhahtavia ja siten hiukan epämääräisiä mutta kyllä niistä jotenkin sai jotakin selvyyttä...
Pyyhkien kylmää hikeä otsaltaan, Unolmo antoi epäilevän katseensa jälleen kiertää salia, tyhjää salia kuten se edelleenkin vaikutti olevan ajatukset joita oli pyörinyt sen jälkeen kun oli kirjan avannut.
Jotakin jäi kuitenkin epäselväksi, oliko se sielu joka sotataotuilla oli vai jokin muu? Jos se oli sielu, kuten elävillä olennoilla niin miten se yhdistyy metalliin? kirjasta selvinnyttä
Ps
Näköjään oli jäänyt aikaisemmin tämä kesken, ja julkaisematta. Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. t. Marghos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti