No, muut siirtyivät jollakin hokkuspokkustempulla suoraan paikan päälle, mutta minä en suostunut tuohon. Olen kuullut tarinoita, joissa siirrettävät löytävät itsensä keskeltä demonien pitoja yhtenä ruokalajina. Sain kuitenkin lipun jonkinlaiseen taikavaunuun, jota jotkin kivet ja sidottu elementaali liikuttaa? Mieluummin kivi, jonka voi hakata palasiksi, kuin maagi, joka vain ihmettelee mokaansa täysin eri maailmassa.
Menin siis Orionin asemalle, josta nousin metallisenharmaana hohtavaan vaunuun. Vaikka olin pukeutunut parhaimpiini, niin eivät meinanneet päästää sisälle. Osoittelivat jotain tavaravaunun näköistä ja selittelivät, että tämä on vain aatelisille ja muille varakkaille henkilöille. Vilautin Orionin tikettiä, eivät kyselleet toista kertaa. Hah!
Voi pirun pallit! Johan on puitteet. Vaunut oli sisustettu parhaimmilla tarpeilla. Lattiat puuta, tuolit pehmustettuja, ruokapöydät ja kaikki. Lisäksi jokaiselle oli oma makuusoppi. Baaritiski, jolta sai jotakin laimeaa viininlitkua ja muutamia väkevämpiä juomia. Ruoatkin olivat ilmaisia! (Tai lipun hintaan sisältyviä). Kävin suoraan istumaan erääseen ikkunapöytään ja tilasin ruokaa ja viiniä sekä hieman viinaa. Muilla matkustajilla ei tainnutkaan olla kovin nälkä, sillä yksi toisensa jälkeen he poistuivat muihin vaunuihin. Lopulta huomasin olevani melkein yksin ravintolavaunussa. Vain muutama juopunut aatelisnulikka istui kulmapöydässä.
Maisemat olivat hienoja ja aika vauhtia tämä vaunu menikin. Kuninkaan metsä vain vilahteli silmien ohi. Vietin aikaa ravintolavaunussa tilaten vähän väliä lisää ruokaa ja juomaa. Wroatissa kyytiin nousi terävänokkainen aatelinen. Minut nähtyään hän alkoi huutaa solvauksia ja vaati, että minut poistetaan vaunusta, tai ainakin siirretään asianmukaiseen vaunuun. Jatkoin syömistä ja juomista, mutta kun se idiootti tuli vielä kepillä tökkimään ja huutamaan, että ei matkusta eläinten kanssa, niin mottasin siltä tajun kankaalle ja toteutin hänen toiveensa olla matkustamatta eläinten kanssa. Poistin hänet vaakaheitolla vaunusta kahden palvelijan juostessa vapisten, kauhistunut ilme kasvoillaan hänen peräänsä. Vaunu sai lähteä liikkeelle ilman häntä.
Wroatin jälkeen maisemat alkoivat muuttua metsäisistä tasangoiksi. Muutaman tunnin syömisen ja juomisen jälkeen aloinkin olla jo väsynyt, joten käskin yhtä palvelijaa herättää minut hieman ennen Starilaskuria ja menin koisimaan koppiini.
Palvelija koputti hermostuneesti oveeni:"Herra, olemme kohta perillä.". Murahdin vastaukseksi ja puin päälleni. Päätä hieman jomotti huonot viinat. Menin ravintolavaunuun, jossa olikin jo enemmän väkeä. Kaikki varmaankin kadehtivat hienoa, uutta haarniskaani ja aseitani, sillä huomasin ihmisten vilkuilevan suuntaani ja supisevan hiljaa. Pyysin yhden herättävän snapsin ennen pysäkkiä. Olin matkustanut vasta hieman yli vuorokauden, ja olinkin jo perillä Starilaskurissa. Melkoista kyytiä, olihan matkaa kuitenkin noin 800 mailia.
Starilaskurissa hyppäsin sitten Orionin taikavaunuihin. Nekin ovat jonkinlaisia elementaalivetoisia. Noh, kyyti oli hieman keinuvaa, varsinkin kun kyseessä oli pääosin sotilastäydennys ja varustekuljetus Kennrunin linnakkeeseen. Menivät suorinta reittiä eivätkä tietä pitkin, mutta toisaalta olihan tämä aika tasaista tasankoa. Juttelin ajan kuluksi sotilaiden kanssa ja otin kunnon nokoset. 10 tunnin päästä olinkin jo perillä hyvin levänneenä.
Missäköhän muut ovat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti