tag:blogger.com,1999:blog-28945379043266828842024-02-19T10:47:35.723+02:00the souls losta dungeons and dragons fourth edition journey to the world of eberron.opaxhttp://www.blogger.com/profile/14278614751828949265noreply@blogger.comBlogger131125tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-34448444689374542362012-09-16T08:53:00.004+03:002012-09-16T08:53:41.336+03:00The Souls Lost on tauolla<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Tämä blogi on tauolla. Pelaajaryhmämme on siirtynyt toistaiseksi pelaamaan DnD Next säännöillä Ikikesäkampanjaa, jota varten on perustettu oma blogi: <a href="http://neverwintertale.blogspot.fi/" target="_blank">A NEVERWINTER TALE</a>.<br />
<br />
Tervetuloa seuraamaan ja kommentoimaan!<br />
<br /></div>
opaxhttp://www.blogger.com/profile/14278614751828949265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-1800277401626633382012-07-07T10:40:00.000+03:002012-07-07T10:40:24.265+03:00Kohti parempaa peliä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Viime aikoina on tullut liiaksi mietittyä niitä piirteitä DnD nelosen pelimekaniikassa jotka mielestäni eivät tee pelistä sellaista kuin toivon. Liiaksi sen takia, että roolipelin (ainakin tämän minun vetämän roolipelin) parantamisessa pelimekaniikan muuttaminen voi ratkaista vain pienen osan ongelmista. Mitä sitten pitäisi muuttaa? Tietysti sitä osuutta pelissä mitä ei käsitellä pelimekaniikan keinoin.<br />
<br />
Palataan kuitenkin hiukan taaksepäin ja mietitään mikä on ongelma ja mikä on tavoitetila. Pelimme on periaatteessa täysin toimivaa ja varsin viihdyttävää. Siinä on jotain sellaisia hetkiä joita toivoisi olevan vähemmän ja joitain hetkiä joita toivoisi olevan enemmän. Lisäämällä hyvää ja vähentämällä huonoa voi varmasti päästä siihen intensiiviseen pelikokemukseen jota itse tavoittelen.<br />
<br />
Huonoja asioita ovat juonen kannalta turhat taistelut, pelitilanteessa muista asioista kuin pelin juonen kannalta keskeisten asioiden puiminen (sen voi tehdä myöhemminkin) ja pelinjohtajana minun huono valmistautuminen peliin.<br />
<br />
Parhaita hetkiä The Souls Lost kampanjassa ovat mielestäni olleet, eivätkä nämä ole sitten missään järjestyksessä vaikka ensimmäinen onkin paras. :)<br />
<ul style="text-align: left;">
<li>Avvilin perintö - jossa kävi ilmi että Avvil ei olekaan puoliörkki vaan se örkkipuoli onkin demoonista verta. Tällöin juoni ja hahmo yhtyivät suureksi draamaksi. Hänen äitinsä ei ollut hänen äitinsä eikä hänen isänsä hänen isänsä. Tämä on jotain jonka olin päättänyt jo kauan aikaisemmin. Avvil paljastui olevansa itse se mitä vihasi ja metsästi. Uskon että kaikki nauttivat tästä vaikka se onkin pelinjohtaja erittäin voimakasta puuttumista pelihahmon taustaan jota periaatteessa hallinnoi pelaaja.</li>
<li>Near-death experience. Kun koko seurueesta meinasi tulla vainajia jo ihan kampanjan alkuvaiheessa limakuution sisällä. Homman mahdollisti virheellisesti tulkitut säännöt (kumulatiivinen ongoing-damage). Ainoa kerta tässä kampanjassa kun muutamat taisivat epäonnistua death-saving-throws kolme kertaa.</li>
<li>Lendarin tausta. Se ei ole ollut viime aikoina esillä, mutta se on pitkään valmisteltu mm. monessa unessa jotka on kirjoitettu tähän blogiin. Tässä on syvyyttä tulossa samalla tavoin kuin Avvilin perinnössä.</li>
<li>Lohikäärme! Taistelu ilmalaivassa sinistä lohikäärmettä vastaan oli hyvin intensiivinen ja jäi hyvin mieleen. </li>
<li>Rautasilmä/Valontuoja. Tässä pelaaja haki erittäin voimakkaasti hahmolle syvyyttä ja mielestäni hyvin onnistuneesti. Harmi ettei Mikko ole enää mukana. Harmi myös etten omalla pelinjohtamisella syventänyt Rautasilmä/Valontuojaa yhtä paljoin kuin esim. Avvilia tai Lendaria.</li>
</ul>
Näiden lisäksi on kyllä paljon muitakin. Pidän edelleen kovasti omista hahmoistani Snagasta ja myös Ravenista vaikka molempiin/ja itseeni niitä luodessa/pelatessa olen myös tyytymätön. Mikon vetämä seikkailu missä kohdattiin sotataottu titaani, ja tietysti Markon drowt ja seikkailut Nentir-laaksossa. Se miten Avvil värväsi kykloopit taistelemaan Rautarinkuloita vastaan. Unolmo, miten hän tekee välillä yllättäviä ratkaisuja ja toisinaan ratkaisee taistelut muutamalla loitsulla.<br />
<br />
Unolmo on ollut myös pelinjohtallisen erityispaneutumisen väliinputoaja. Cannithin huoneen nuori vesa, joka ei ole noussut siihen suuruuteen jota toivoisin näkeväni. Juonellisesti hänen taustaa ei ole juurikaan käsitelty. Inias Ilithian on ollut mukana. Cannith on talona ollut vahvasti mukana.Mutta mitään merkittävää ei ole paljastunut. Unolmo vaatii minulta ponnistuksia.<br />
<br />
Palataan takaisin kysymykseen mitä pitäisi muuttaa. Uskon siis että se mitä eniten pitäisi muuttaa on se osuus peliä missä pelimekaniikka ei näyttele merkittävää osaa. Nostan esille seuraavat kehityskohteet. Nämä on tärkeysjärjestyksessä.<br />
<ul style="text-align: left;">
<li>Pelaajahahmojen taustan ja piirteiden hyödyntäminen juonessa. Vahvasti uskon siihen lähestymiseen että pelaajalla pitää olla taustassaan sellaisia asoita mistä pelinjohtaja tietää mutta mistä pelaaja itse ei tiedä. Kysymys onkin tässä niiden tuomisesta mukaan juoneen. Sama pätee myös niihin asioihin joita pelaaja tuo hahmoonsa mukaan. Minun pelinjohtajana pitää huomioida nämä aivan yhtä tärkeinä.</li>
<li>Ei-pelaajahahmojen sekä juonellisten sosiaalisten tilanteiden laadun parantaminen ja lisääminen. Tässä kohtaa minä olen korkeintaan keskinkertainen. Valmistelen nämä asiat yleensä puutteellisesti ja otan näitä kohtauksia liian vähän peliin. Tämän tyyppisen pelaamisen osuus sessioajasta voisi olla 1/3 - 1/2. Tähän liittyy vahvasti paitsi juoni, myös seuraava kohta.</li>
<li>Tunnelman rakentaminen kerronnallisesti mm. ympäristöstä (sää, maasto, ei-pelaajahahmot ja monsterit...) ja pelaajahahmojen kuviteltavissa olevista psyykkisistä tiloista. Tämä koskee kaikkia pelisession aikana olevia tilanteita (combat, exploration). Melko vähällä vaivalla saisi mukaan näitä elementtejä syventämään tilannetta. Yritän tehdä sitä jonkun verran - mutta se on enemmän D20 heitto jossa tulos 1 tarkoittaa todella pahaa myrskyä ja 20 unelmailmaa. Vika on siinä, että lisään sen satunnaisena elementtinä kun minun pitäisi enemmän miettiä sellaisia asioita kuin että onko kääpiöllä jonka pelaajat kohtaavat ilkeän näköinen arpi ikään kuin hänen kurkkunsa olisi joskus leikattu tai että kapakan edessä on sateen jäljiltä valtava mutalammikko. </li>
<li>Juoni. Se minne haluan pelin viedä, ei ne encounterit jotka on mainittu valmisseikkailussa.Vaatii panostusta minulta. Jos en tee sitä, en usko että olen kovin tyytyväinen.</li>
</ul>
Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Kommentteja otan mielelläni vastaan.</div>opaxhttp://www.blogger.com/profile/14278614751828949265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-39127680919352555972012-07-02T18:47:00.001+03:002012-07-02T18:47:38.836+03:00Uudistumisia<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Viime viikkoina on paljon pyörinyt pelit ja pelaaminen mielessä. Tähän kun lisää että olen lukenut yhden ja lukemassa toista Faerûniin sijoittuvaa romaania niin myllerrys on mielessä käynyt. Olen lukenut myös mainiota Neverwinter-kampanjakirjaa, joka on sieltä parhaasta päästä omalla alueellaan.<br />
<br />
Minulla on pieni väsymys meidän kampanjaamme - se on ihan luonnollista ja muistin mukaan väistämätöntä. Aina kun jotain tahkoaa pidemmän aikaa - tulee lopulta sellainen olo että pitäisi aloittaa uusi kampanja alusta. En kuitenkaan ole sellaista tässä nyt suunnittelemassa. Vaikka periaatteessa olisi mahdollista pelata välillä jotain muutakin. Vaikka Neverwinteriä, tai DnD Nextin pelitestausmateriaalia.<br />
<br />
Hiukan isompi väsymys on käytettyihin sääntöihin. En tykkää siitä että taistelut kestää niin pitkään.Toivoisin uuden DnD Next version edistyvän vähän nopeammin, mutta eipä siinä paljon minun toiveet vaikuta. Wizardilta kertovat että eivät julkaise uutta versiota ennen kuin ovat työstäneet sen todella hyväksi. Luotan tässä vielä enemmän markkinatalouteen ja liikkeenjohtoon - heidän myyntinsä täytyy kärsiä nykytilanteesta, joten he pukkaavat kyllä uuden version ulos heti kun mahdollista. Toivotaan että se on hyvä.<br />
<br />
<br /></div>opaxhttp://www.blogger.com/profile/14278614751828949265noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-90791754732781163302012-05-29T22:03:00.003+03:002012-05-29T22:03:52.355+03:00Pelit taas pyörii - pientä välianalyysiä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Tänä keväänä peliä haitanneet tosielämän koitokset on voitettu ja pelataan taas noin kerran viikossa tahtia. Olen palannut tunkiomestarin tehtäviin ja Marghos pelaa taas Lendaria. Olemme siirtyneet Madness at Gardmore Abbey valmisseikkailuun hiukan tuunattuna ylöspäin ja kampanjaan sovitettuna.<br />
<br />
DnD Next on ollut minun seuraamisen kohteena menneenä keväänä. Julkisen betan myötä sääntöjen ensimmäisiin versiohinkin on päässyt jo tutustumaan. Olen positiivisen odottavalla kannalla tulevan version suhteen. Se mitä tällä hetkellä tehdään näyttää parhaalta mitä Dungeons & Dragons on ikinä ollut. Se mitä minä koen että tarvitaan on mahdollisuus pelata pelimekaniikan osalta yksinkertaisemmin tai monimutkaisemmin sen mukaan mikä on tarpeen pelin kannalta.<br />
<br />
Neljäs laitos on monimutkainen - ainakin mitä encountereihin tulee. Encounterit kestää lähes aina pidempään kuin niiden toivoisin kestävän. Powerit tuovat paljon peliin taktisesti, mutta ne syövät tilaa mielikuvitukselta ja luovuudelta. Tämä korostuu ylemmillä tasoilla ainakin pelaajahahmojen osalta. Välillä se on ihan ok, mutta välillä toivoisin jotain nopeaa, yksinkertaista ja toimivaa, ja sitä DnD Next lupaa.<br />
<br />
Toisaalta minä voisin pelinjohtajana tehdä paljon enemmän suunnittelemalla encounterit ja tuunaamalla monsut sopiviksi. Parhaiten monsuina minusta toimii Brutet ja Controllerit. Ehkä siksi, että pelaajat oppivat pikkuisen pelkäämään niitä, mutta toisaalta niiden mättäminen ei vaadi hirmuisesti aikaa. Tykkään myös Soloista ja Eliiteistä. Tärkeät NPC:t pitää olla niitä. Minioneiden suhteen fiilikset on vähän kaksijakoiset.Ainakin ne on nopeita niittää ketoon.<br />
<br />
Meidän pelaajahahmot ovat kohtuullisessa tasapainossa keskenään. Lendar pystyy hoitamaan Defender-roolia erinomaisesti. Unolmo on todella vaarallinen välillä jos on paljon vihollisia kimpussa - niinkuin Controllerin kuuluukin olla. Avvil on kuitenkin pelottavin. Minulla on tunne että tämä tekee keskimäärin 60 pistettä damagea kierroksessa ja hyvissä kierroksissa mennään yli sadan. Jos jossain olisi äänestys jossa voisi valita mielestään tehokkaimman classin DnD 4. laitoksessa, niin minä äänestäisin Rangeria.</div>opaxhttp://www.blogger.com/profile/14278614751828949265noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-12022563600931563462012-05-23T17:58:00.002+03:002012-05-26T09:29:15.617+03:00Lendar saapuu FallcrestiinFallcrestin kaupunki näytti rauhallisemmalta kuin joki ja Nentirin koski joiden äärellä kaupunki sijaitsi. Fallcrestin porttien sisällä ja kujien varrella tapahtuvista hämärämiesten ja muiden agitaattoreiden aiheuttamista häiriöistä ei ollut tietoakaan, kaikki se kuohunta ja toiminta oli piilossa pinnan alla. Eikä tavallinen kansa näin ollen ollut mistään näistä kuohuista tietoisia, ehkä he näkivät ja kuulivat vain pienet loiskeet ja ylivuodot ja niitäkin pidettiin sitten pelkkinä huhuina tai pahimmassa tapauksessa ihan puhtaana liittoitteluna ja paskapuheena. <br /><br /><br /> Auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta, Fallcrestin kaupunki kylpi sen kirkkaassa loisteessa ja polttavassa kuumuudessa keskipäivän paahteessa näyttäen siten sen rauhallisen levolisen ja aurinkoisen julkisivun asukkailleen ja vierailleen. Täällä ei näkynyt goblineita tahi susia, tai mitään muitakaan öykkäreitä. Fallcrestin katuja asteli reippaasti kuumuudesta ja päiviä kestäneestä matkaamisen nuhjaantumisesta huolimatta Lendar, hikisen pölyisenä mutta kuitenkin hyvävointisena ja iloisena. Silmäillen tiukasti takaisin häntä tuijottavaa ja osoittelevaa kaupungin väkeä ja varsinkin perässä seuraavia leikkiviä lapsia, jotka seurasivat Lendarin kävelyä, osa nänistä lapsista matki Lendarin ryhtiä vielä tarkemmin ja kantoi lisäksi vielä isoja keppejä aivan kuten Lendar kantoi kirvestään. <br /><br /><br /><i>"Eikö ne ole goljattisoturia ennen nähneet?"</i> Kävi Lendarin mielessä mutta häipyi lähestulkoon samantienunohtaen kuten muutkin ulkoiset häntä seuraavat häiriötekijät, sillä hän etsi ystäviään ja huhut kertoivat Harkenwoldin sankareiden olevan Fallcrestissä <i>"Mistähän tilasta Avvilin, Unolmon, Ravenin, Snaggan tai Rautasilm... vai Valontuoja, millä nimellä tuo tuhti uskonmies kulkeekaan nykyään, löytäisinkään?</i> Hän oli jo saanut jonkin verran tietoja, epämääräisiä sellaisia. Valontuojaa ei kylässä ollut juurikaan näkynyt, eikä sen koomin Snaggaa mutta Raven ja Unolmo olivat liikkuneet Avvilin seurassa. Ravenista ei paljoa kukaan puhunut, huomaamaton seuralainen ja hyvätapainen sellainen. Unolmostakin oli tavernan vieraiden puheissa leivottu Lendarin yllätykseksi ilkeämielinen salamurhaaja ja murhamies jo kertaalleen, vaikka toisaalta heti perään joku toinen asiakas oli tokaissut Unolmon maineen jo puhdistuneen ja entäs sitten Avvil, häntä ylistettiin Sillan Sankariksi. Mikä ihmeen Sillan sankari?<br /><br /><br />Saamansa opastuksen mukaan Lendar asteli reippain askelin kohti yläkaupunkia, eikä kukaan lapsista seurannut enää hänen perässään. Yläkaupunki, siellä ystävykset asustelisivat, tai niin Lendaria oli opastettu tavernassa muutaman tarjotun tuopin jälkeen kun kielenkantimet olivat löystyneet, muiden huhupuheiden ohessa, eikä näillä tuntunut olevan mitään syytä valehdella tai muuten aiheuttaa ylimääräistä närää. Ehkä tavernan asiakkaat jäivät miettimään miksi hänenkaltaisensa soturi etsii väkeä, ehkä eivät, mutta se ei liikuttanut Lendaria eikä kukaan kysynyt syytä, eivät vain uskaltaneet avata suuntaan.marghoshttp://www.blogger.com/profile/14404612129800567353noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-27008459233790841782012-04-13T18:33:00.000+03:002012-04-13T18:49:22.655+03:00Enter the Pargon Path<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
“As you can see, my interpretation of the Prophesy was no false,” Delaxurathan said with his hissing sound.<br />
“Indeed,” Thought answered thinking what Deluxurathan has told to him before. “This goliath woman – Lendar is the key or gate or map or whatever. She will lead us to Price. But the other too, they have more significance than I have thought before. And then there is this artifact – the Deck.”<br />
Silence fell between the two.<br />
“Tell me about the Deck. I have heard of it, of course. Tell me something I don’t already know.” Thought said finally.<br />
“The Deck is what makes it hard to interpret the Prophesy.” the black dragon said. “It always had, I just didn’t realize that it is in the Nentir Valley.”<br />
“What do you mean?” Thought raised his face and looked deep into the dragons burning eyes.<br />
“The Deck has fooled my kin before. Some Fey say it has power over the Prophecy, but they are wrong of course, nothing has power over the Prophecy.”<br />
Thought kept his silence, not telling the dragon where he actually would have liked to stuff the Draconic Prophesy.<br />
“The Deck is a tool of Chaos. In some ways, it is more related to Price than to Fey who claim to have invented it. However within the proximity of the Deck the Prophesy is nearly incomprehensible.”<br />
“We need to control the Deck then,” Thought said.<br />
“The Devils of the Nine Hells cannot control the Deck. The Gods of the Sovereign Host nor the Dark Six can control the Deck of Many Things. It does what it does. I do not claim to know the true origin or the purpose of the Deck. When the Deck is present, as it is now, my advice is to clear the fuck off. But I do not see you as a man who backs off from the greatest Price imaginable just because an old wyrm says so.”<br />
They both knew that Thought, with his mastery of sorcery, was one of the few individuals in the whole continent of Khorvaire that could pose deadly threat to black dragon Deluxurathan in any battlefield. With those words, from one of the most ego-centric beings in the Eberron, their alliance was sealed again.</div>opaxhttp://www.blogger.com/profile/14278614751828949265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-18910911903793543682012-02-21T22:51:00.005+02:002012-02-22T14:42:09.155+02:00Murha! ja kokoontuminenKuunkiven tornin (moonstone keep) yksi yövahdeista kiersi siistissä sisävuorossaan hallia ja käytäviä, valppaus oli tiessään ja ajatukset olivat tulevassa vahdinvaihdossa. <br /><span style="font-style:italic;">-Vielä kaksi kierrosta ja sitten hän pääsisi nukkumaan. Mitä täällä pääsisi tapahtumaan kun ulkona oli vahdit ja kaupungissa nuo Sharnista tulleet talojen edustajat, ei niin mitään.</span> <br /><br />Noustessaan rutiininomaisesti rappuja ylös kierroksellaan, jokin kuitenkin havahdutti ja pysäytti vahdin liikkeen. Pää kääntyili ja etsi kohdetta. Hän oli kuullut jotakin, jokin ääni oli kuulunut ja herättänyt huomion, jokin normaalista poikkeava.<br /><br />Puristaen keihästään tiukemmin ja vetäen miekkansa hiljaa huotrasta hän koetti hiipiä hiljaa, kiroten heti hiljaa mielessään raskasta panssariaan, yläkertaan. Tasanteelta lähti käytäviä kolmeen suuntaan ja raput ylöspäin kohti tyhjää ullakkokerrosta. Päästessään tasanteelle vahti pysähtyi hetkeksi, tasaamaan hengitystään, ihmetellen kuinka hiipiminen saattoi olla niin raskasta ja samalla kuuntelemaan. Taas se sama ääni toistui, nyt hän jo hahmotti sitä hiukan. Kurlaavan pulputtava ääni ja sen lisäksi jokin tuntui liikkuvan raahautuvan lattialla ja kaikki se ääni kuului oikeanpuoleisesta käytävästä. Varoen aiheuttamasta ääntäkään vahti liikkui niin hiljaa kuin vain osasi kohti käytävää. Ihmetellen hiukan sitä miksi käytävä oli normaalia synkempi ennenkuin tajusi, lyhdyt ja ikisoihdut olivat jostakin oudosta syystä yllättävän himmeät. <br /><br />Vahti astui käytävän seinustaa pitkin valppaana ja varuillaan, koettaen kuunnella samalla tarkkaavaisesti ja havaita jos jokin liikkui käytävällä. Hiukan kauempana käytävällä oli tumma kyyristynyt hahmo toisen tumman mytyn päällä. Arvioiden tilannetta vahti teki päätöksensä, astuen keskemmälle käytävää hiljaa puristaen aseitaan tiukasti kourassaan koettaen pitää äänensä vakaana ja uhkaavana hän urahti lyhyen komennon <span style="font-style:italic;">"Liikkumatta, Fallcrestin hallitsijan nimeen"</span> Rynnäten, miekka valmiina sivaltamaan, kohti kyyristynyttä hahmoa, hahmoa joka käänsi päätään ja nosti yllättyneen katseensa kohti vahtia. <br /><br />Vahti katsoi itsekin yllättyneenä, sillä häntä tuijotti silmätysten yksi näistä Harkenwoldin sankareista, yksi vieraista neuvottelijoista Cannithin huoneen maagi. <span style="font-style:italic;">Maagi? Unolmo Cannith?</span> Kyyristynyt Unolmo koetti perääntyä mutta liukastui hiukan, kaatuen rähmälleen, jokin kierähti Unolmon kädestä ja kieri seinustan viereen. Kuului humahdus ja maagi oli poissa, teleportti? Vahti huusi apujoukkoja "Ruumis yläkerran käytävällä, tekijä karkasi teleportilla etsikää! Sulkekaa linna!" Herättäen käytävän varrennukkujat ja varmaan vähän kauempanakin nukkuvat, katsoessaan vihdoin hiukan tarkemmin maassamakaavaa myttyä. Tunnistaen tämän yhdeksi Fallcrestin omista neuvotteljoista. <br />Väkeä alkoi kerääntyä oviaukkoihin ihmettelemään meteliä, raskaita juoksuaskeleita kuului käytävillä kun lisää vahteja ryhtäsi ja vahti havainnoi myös sen että käytävän ikisoihdut ja lyhdyt olivat jälleen normaalisti valaisevia. Noustessaan vahti huomasi jonkun kimaltelevan seinustalla, poimien lasikuulan (orb) varoen käteensä ja ojentaen sen vahtipäällikölleen joka juuri saapui paikalle puuskuttaen<span style="font-style:italic;"> "Tämä lasikuula putosi epäillyltä, se oli se Cannithin suvun maagi. Unolmo"</span><br /><br /><br /><br /><span style="font-weight:bold;">Jossakin muualla Fallcrestin alueella, synkkä kellari oli tunkkainen ja himmeästi valaistu.</span><br /><br /> <span style="font-style:italic;">"Nytkö ssitten muisstetaan meidät ja tullaan meidän luokssemme kyselemään tukea?" </span>Pienikokoinen huppupäinen puolituinen tokaisi kuivasti, räkäisten maalattialle kuuluvasti ennenkuin taas jatkoi <span style="font-style:italic;">"Enssin ajatte meidät yläkaupungissta ja Odotussten Tornilta poiss ja nyt kun joku tulee teidän kimppuunne, palatte halussta keskustella! En tiedä mitä ssinä oikein odotat meiltä Erron?" </span><br /><br />Drow seisoi ulkoisesti rauhallisena ja tyynenä, pitäen ylitsevuotavan raivonsa sisällään aivan kuten myös kivut joita hän yhät tunsi ja kärsi viime taistelussa saamiensa ruhjeista ja viiltojen myötä. Mutta hänellä ei ollut tapana näyttää heikkouksiaan <span style="font-style:italic;">"Niin, maailma ja olosuhteet muuttuvat, joskus dramaattisemmin kuin toisinaan ja meidän on sopeuduttava."</span> Kohauttaen hiukan laihoja olkapäitään <span style="font-style:italic;">"Mutta ymmärsin, että teilläkin olisi kana kynittävänä samaisten sankarikuvatusten kanssa. Jokin yhteenotto sillalla?"</span> Drow antoi pienen hymypoikasen nousta kasvoilleen jatkaessaan <span style="font-style:italic;">"Mutta ei anneta menneisyyden vaivata vaan palataan asiaan, haluan nämä isot talot täältä pois. Sen jälkeen voimme jatkaa kuten ennenkin tai voimme vahvistaa toisiamme yhteistyötä tehden. Viime yönä tapahtui murha Kuunkiven tornilla (moonstone keep). Epäillyltä velholta ei ennätetty kysellä asioita koska hän, murhaaja, pääsi pakoon mutta silti jotakin jäi. Hänen esineitään ja lisäksi hänet on tunnistettu. Eräs yövahti näki hänen kasvonsa, kuten oli tarkoituskin. Tietysti eihän se ollut hän itse joka sieltä pakeni mutta häneen kaikki johtaa, apulaiseni osaa asiansa. Tämä kaikki aiheuttaa sopivasti myös eripuraa neuvottelijoiden välille ja nostaa epäilystä koko asiaa kohtaan. Sitä minä haluan, ikävä kyllä hän pääsi kyllä pakenemaan meiltä, mutta ei mitään hätää. Hän ei muista mitään. Apulaiseni ainekset pitävät siitä kyllä huolen. Apulaiseni kyllä voi auttaa teitäkin jatkossa, jos teistä on apua minulle. Hänellä on kykyjä ja taitoja joita teiltä tai minulta uupuu. Nytkin tämä velho joutuu melkoiseen pyörteeseen, apulaiseni hallitsee kyllä asiansa."</span>marghoshttp://www.blogger.com/profile/14404612129800567353noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-13730016881045212872012-02-08T20:06:00.004+02:002012-02-08T21:29:18.815+02:00Odotusten TornillaTumma hahmo tornin ylimmässä kerroksessa seisoi ikkunan ääressä mutta silti havaitsemattomissa hämärän varjoissa katsoen alas pihalle, jossa yksinäinen hahmo liikkui hitaasti ja varovaisesti kohti tornia ja sen juurella olevaa kivistä asuinrakennusta. Julma hymy karehti kalvakoilla kasvoilla katseen seuratessa kaapuun kääriytyneen hahmon liikkumista, käsi puristui ikkunankarmiin, murentaen vanhaa haurastunutta puuta. <br /><br /><span style="font-style:italic;">"Ah, tulehan toki! Tule nauttimaan vieraanvaraisuudestani" </span> <br />Hiljaa ja kuiskaten lausuttu tokaisu hävisi kuitenkin tuulen tuiverrukseen eikä sitä kuullut kukaan muu kun puuta kappaleita putosi maahan hahmon pyyhkäistessä kättään viittansa liepeeseen. <br /><br />Tornissa tuuli tuiversi, joen ja kosken pauhu kuului niin selkeästi ylitse kaupungin heräävän melskeen. Tornin seinät olivat yhä tukevat, kivistä rakennettua laadukasta työtä, mutta puuosat eivät enää olleet alkuperäisessä kunnossa. Hahmo asteli kohti rappusia, varoen askeliaan ettei vain astuisi heikon, kärsineen puun päälle ja kokisi apurinsa kohtaloa. Rappusille päästessään tumma hahmo pysähtyi, katsoi ympärilleen aivan kuin jokin olisi huoneessa liikkunut. Olkiaan kohauttaen hän jatkoi alapäin, vaikka jokin vaivasi häntä. Kaikki ei ollut niin kuin pitäisi, ei alkuunkaan alueelle oli tullut liikaa väkeä, aivan liian paljon nuuskijoita ja erinäköisiä seikkailijoita. Kaiken lisäksi aivan liikaa oli tapahtunut sen jälkeen kun alueelle oli tullut suuret talot tunnustelemaan mahdollisia enklaavin sijoituskohteita.<br /><br /> Hahmon astellessa alaspäin, ajatukset kiertyivät erinäköisiin tapoihin estää enklaavin perustaminen... askeltaessaan alaspäin hän mutisi huomaamattaan itsekseen <span style="font-style:italic;">"Fallcrest ei ole enää turvallinen! Ei ole, varsinkaan silloin jos nuo isot talot saisivat todellista jalansijaa täällä. Minun täytyy järjestää jotakin, jotakin sellaista etteivät ne halua tulla tänne..."</span>marghoshttp://www.blogger.com/profile/14404612129800567353noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-77259027024452319862012-01-28T17:07:00.000+02:002012-01-28T17:07:37.371+02:00Viimeinen uni<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Oli yö. Raven istui takkatulen ääressä ja tutki välkkyvässä valossa pientä nahkakantista kirjaa jonka oli ottanut kuolleen jokirotan taskusta. Samaisen jokirotan joka oli lähes tappanut hänet. Tämä oli ollut epätavallisen taitava taistelija pikkukaupungin rosvojengin jäseneksi.<br />
<br />
Kirjan kannet oli tehty mustasta nahkasta. Niitä koristivat kuvat ihmisistä, haltioista ja örkeistä. Vaikutti siltä että kunkin rodun arat kohdat oli merkitty kuviin. Raven avasi kirjan. Sen kansilehdellä luki yleiskielellä vanhakantaisesti kirjoitettuna 'Viimeinen uni', mutta ei kirjoittajaa. Haaleat epäselvät riimut sivun yläreunassa oli lisätty jälkikäteen kuin omistuskirjoitus. Raven ei saanut niistä selvää. Hän käänsi esille sivun jolla oli esitetty haltia. Viiva osoitti kulman missä terä pitää lyödä haltian kylkeen jotta se puhkaisisi tämän sisäelimet.<br />
<br />
Raven hieraisi arastavaa kylkeään ja käänsi seuraavan sivun.</div>opaxhttp://www.blogger.com/profile/14278614751828949265noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-77189298780271116842012-01-27T20:43:00.000+02:002012-01-27T20:43:41.438+02:00Pimeyttä tunnelin päässä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Viiltävä kipu haihtui yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin Ravenin vajotessa kuiluun. Turta ärtymys korvasi sen. Miten typerä kuolema! Ota turha riski, ja ota miekka sisuksiisi. Typerä loppu jota pimeys ympäröi. Lähes ivallisesti hän katseli ympärilleen etsien katseellaan valoa. Hänen silmänsä porautuivat pimeyden läpi nähden pelkän tyhjyyden. Ei valoa hänelle, mutta varjolaan oli hänellä lyhyt matka. Siinä oli jotain tyydyttävää. Hän ansaitsi sen kaiken.<br />
<br />
Sitten kuilu kääntyi ympäri ja jokin repäisi hänet takaisin Fallcrestiin silmänräpäyksessä. Avvilin kasvot hohtivat punaista demonista valoa. Hänen kasvoilleen oli roiskunut verta.<br />
<br />
"Ethan ilen lianor Ar'ghlin il lian Phan, Avvil", Raven mutisi tuskissaan. <i>Jos sinä olet puoliörkki niin minä olen ihminen, Avvil.</i><br />
<br />
Seuraavaksi kaupunginvartiosto oli paikalla. Avvil oli pelastanut hänen henkensä.<i> </i></div>opaxhttp://www.blogger.com/profile/14278614751828949265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-3240471884241171502012-01-25T16:42:00.005+02:002012-01-28T10:35:55.127+02:00Fallcrest ja jokirotatKellari oli tunkkaisen kostea ja hämärä, vaikka muutama tarkoin aseteltu lyhty koetti valaista avaraa tilaa vaikkakin heikolla, tai tarkoin suunnitellulla menestyksellä. Kellarissa tuoksui pääasiallisesti multa ja kostea maa-aines, niiden lisäksi jokin muukin tuoksu tuntui nenässä, jokin hiukan rikinkatkuisen pistävä ja metallinen tuoksu, joka pisti kokemattomien silmät ja nenän vuotamaan.<br /><br />Tilaan ahtautununeista henkilöistä yksi istui rennosti, hiukan syrjässä ja sopivasti lyhtyjen valaiseman alueen saavuttamattomissa varjoissa laatikon päällä, muiden seistessä hermostuneesti ympäriinsä kellaria. <br />Tämä pienikokoien istuva hahmo oli kääriytynyt tummaan hupulliseen viittaan, käsissään hän pyöritteli terävää tikaria. Puhuessaan hänen äänensä oli hiljainen mutta silti se oli viiltävän teräksinen, uhkaava kuin kädessä pyörivä tikari.<br /><br /><em>"Sselvittäkää nyt äkkiä, kuka ja mikä ryhmittymä usskaltaa käydä kimppuumme. Meiltä menee maine, joss asia leviää pidemmälle tai menetämme lissää miehiä." </em> <br /><br />Muut ympärillä nyökyttelivät ja myöntelivät murahdellen kuka mitäkin, selkeää vastausta kenenkään suusta ei tullut, kaikkien katse harhaili puhujan ja lattialla verilammikossa lojuvan ruumiin välillä. Yksi hahmoista rykäisi varovaisesti ennen aloittamistaan epäröiden <em>"Tor, minä kuulin että kaksikko kuuluu Harkenwoldin pelastajiin ja sankareihin ja ne ovat tulossa tänne Fallcrestiin oikein isojen sukujen voimalla, neuvottelut on kuulema käynnissä. Habebin ja muiden hoitaneen kirveenheiluttajan, sanoivat olevan Taraskin huoneen jäsen. Muitakin taloja, kuten Cannith on mukana, mutta muista ei vielä ole tarkempaa tietoa." </em><br /><br />Tikarin hypnoottinen pyörivä liike pysähtyi kuin seinään, nyrkki sulkeutui tiukasti sen kahvan ympärille. <br /><em>"Kirveenheiluttaja! Minäkin tiedän ssen kaksikon. Vastahan ne taisivat Fallcressstiin tulla. Odottakaa ja pysytelkää rauhassa, jatketaan toimintaa kuten ennenkin mutta koetatte välttää niitä. Kutsun kyllä teidät kasssaan kun aika on kyniä kana josss toinenkin ja paissstaa ne kunnon roihuissssa. Voitte nyt poistua, mutta tossssiaankin älkää koettako niitä yksssin hoitaa, hankimme vaikka sssitten apua niiltä kultisssteilta. Tiedän niisssstä asssian jos toisssenkin, eikä nekään varmaan halua ylimääräisssiä ssssilmiä alueelle urkkimaan niiden toimintaa,"</em><br /><br /><br />* * * * * * * *<br /><br />PJ:n kommentti: <br />Kaksikko Avvil ja Raven aloittivat Fallcrestissä kaupunkiin tutustumista pieni kahakka jokirottien siltamaksuista ja näin ollen ansaiten kokemusta 1650 per nenä. Eli saman määrän saa sitten Unolmo, Valontuoja ja Lendarkin. Pysyvät sopivasti mukana.<br /><br />Dramatis personæn puolelle lisätty tietoa parista henkilöstä, otettu ne tähän perään. Eivät vielä ehkä niin vaikuttavia tai pitkä-ikäisiä:<br /><br /><b>Sherir</b> <i>(natural, humanoid [human])</i><br />Vanha sokea yrtti- ja kukkakauppias Fallcrestissä, joka asuu Odotusten Tornin saarella kasvattaen kasvejaan ja kukkiaan. <br /><br /><b>Tor</b> <i>(?[?])</i><br />Fallcrestin kaupungin pahantekijät, konnat joita Tor johtaa. Nimi paljastui kovistellessa erästä kiinnijäänyttä nuorta taskuvarasta, sen enempää ei tietoa herunutkaan vielä.<br /><br /><b>Teldorthan</b> <i>(natural, humanoid [dwarf])</i><br />Teldorthanin aseen kauppias ja omistaja, kääpiö, seppä. Fallcrestin alakaupungissa toimiva Kääpiöseppä, jolla yhteyksiä myös Hammerfastiin, no kellä kääpiöllä alueella ei olisi (Selvisi ainakin sen verran, että tuo/tuottaa sieltä kääpiöolutta, pienissä määrissä vain, mutta kuitenkin)<br /><br />Keto (natural, humanoid [halfling])<br />Kiertävä esiintyjä, bardi johon Avvil ja Raven törmäsivät Nentirs innissä. Tuli juttelemaan ja tarjoamaan juomaa Avvilin esityksen jälkeen.marghoshttp://www.blogger.com/profile/14404612129800567353noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-45471059174493895302012-01-14T07:23:00.000+02:002012-01-14T07:29:28.423+02:00The lost brotherA baby was crying. She awoke a tiny moment before the younger sister knocked at her door. She was not accustomed to being woken in the middle of the night, but this did not sway her. At most it made her uneasy, as she knew there was something very unusual going on.<br /><br />"Your holiness, I'm sorry to wake you, but we have an important guest. I'm sorry, but I didn't know what to do". She could hear alarm in the girl's voice and told her to leave. She would not be long. Sister Maelin had been mistress of Green leaf orphanage for four years now. She had been a sworn sister of the order for two decades now, but she was a practical woman, rather than a spiritual one. She preferred to use her time helping the children find their way in life. That was her prayer, a prayer in service, she often told herself.<br /><br />It did not take long for her to robe herself and in moments she was heading down the stairs to the main hall where a young man - a magician apparently - was awaiting with a crying child wrapped up in his lap. "What is the meaning of this?" Maelin asked in a demanding voice, as she descended the stairs. <br /><br />The mage looked at her, smiling, as she came down. "I wish to place this unfortunate individual, my son apparent, in your custody", he said with a enthuastistic look in his eyes. "Much promise in this one". Sister Maelin looked at the young man sceptically. She told the younger sister, who was on call, to wake a wetnurse. "The child is famished, can you not see?", after a moment of hesitation she asked: "We do not get visitors from a guildhouse often. Again, I ask, what is the meaning of this?"<br /><br />Before she understood what was happening, the magician took a quick step closer and gave the babe to her arms. At the same time he spoke: "For the following ten years I will bring you fifty gold coins every month to maintain this boy's nourishment and education. I will check up on him every time I deliver you payment. He will be brought up as any other child in your establishment, though later he may require additional attention. Is this clear to you?"<br /><br />She was not taken aback. She'd dealt with men like him before, or so she thought. There was nothing exceptional in the baby as far as she could tell, a scrawny, feeble thing he was. Maelin turned her look back upon the young man, who was still smiling in a most irritating way. She felt appalled by his presence, though this was a rare show of honesty on behalf of a mage of the house of Cannith. She imagined most such children would not be looked after in such fashion. Fifty gold pieces a month was something that gave her pause, though. The church could rarely give such stable support to her establishment. "A bastard then? May I have the pleasure of telling him his parent's names when he is of age".<br /><br />"Never you mind about that, sister. Just raise him up good and obedient". With that said, the mage took from uder his robe a small bag, which he tossed at the reception table. A small clink took off the bag and with it the mage turned way and started walking back towards the door.<br /><br />"What shall we call him, sir?" She asked abruptly.<br /><br />He looked back at her and she could not be sure what the young magician was thinking, his eyes perplexed and full of pity. He stood there for a moment, then said: "Do you know elvish, sister..? The babe is our kind is he not? Call him Edaen. Let him have a chance to be a human child". And with that the mage strode off without another look back.Alepohttp://www.blogger.com/profile/08824643855183341545noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-52695954057275615382012-01-08T16:20:00.006+02:002012-01-09T13:05:53.818+02:00KostoBrutus käveli pitkin punaisten lyhtyjen alueen katuja siunaten hämärää, hieman punertavaa valaistusta. Eilinen ryyppäys- ja huorareissu Avvilin kanssa tuntui vieläkin vihlovana jomotuksena päässä ja ajoittain kuplivana pahoinvointina mahassa. Avvil oli ollut viime päivät omituisen ailahtelevainen: Ajoittain hän oli pahempi riidanhaastaja kuin Brutus koskaan, ja ajoittan hän vain istui kolpakko kädessä ja katsoi jonnekin, minne kukaan muu ei voinut nähdä. Brutus marssi minotaurin röyhkeydellä suoraan Viettelevän Seireenin edessä kiemurtelevan jonon ohi ja ovesta sisään suomatta ovella seisoville järjestyksenpitäjille katsettakaan. Hänet tunnettiin jo täällä tarpeeksi hyvin, ettei kukaan yrittänyt edes huutaa perään saatika pysäyttää häntä.<div><br /></div><div>Seireenin sisällä Brutus vilkaisi nopeasti ympärilleen. Kolmella keskikorokkeella tanssi jo mukiinmeneviä, puolialastomia naisia. Tällä kertaa näköjään yksi ihminen, yksi puolihaltia ja yksi puolituinen. Hän tiesi, ettei kestäisi kauaakaan, ennenkuin korokkeelle marssisi yksi minotaurilehmä. Oli hän sen verran rahaa tähän paikkaan jo upottanut. Paikka oli jo tupaten täynnä, mutta silti baaritiskin luona istui yksinäinen mies kummallakin puolellaan vähintään metrin verran tyhjiä baarijakkaroita ja edessään kunnioitettava keko tyhjiä kolpakoita. Mies oli vetäytynyt syvälle myrskyviitan hupun syvyyksiin, mutta vyöllä roikkuvat kaksi sotakirvestä kertoivat kaiken tarpeellisen.</div><div><br /></div><div>"Avvil!", Brutus karjahti möreällä äänellä kävellessään miehen luokse. Avvil heilautti sormeaan baarimikkoa kohti, joka yllättävän ripeästi toi uuden kolpakon Avvilin viereen. "Alahan juoda jos meinaat saada minut kiinni", Avvil murahti nyökäten kolpakkoa kohti. Avvil ei vieläkään nostanut katsettaan kolpakosta, ja huppu esti Brutusta näkemästä Avvilin kasvoja. Brutus hörppäsi kolpakon kerralla tyhjäksi ja nyökkäsi baarimikkoa kohti, joka jo olikin tuomassa seuraavaa kolpakkoa. Brutus jatkoi juomista istuen hiljaa Avvilin vieressä. Hän tiesi, että jos Avvil haluaisi puhua, hän puhuisi. Rotueroista huolimatta he olivat luonteeltaan yllättävän samanlaisia. Ehkä he sen takia olivatkin ystävystyneet näin nopeasti. </div><div><br /></div><div>Puolentusinaa kolpakkoa myöhemmin, juuri, kun Brutus alkoi epäillä, että ilta kuluisi kummankin jurottaessa, Avvil alkoi puhua. "Arvaahan Brutus, minkä takia minä palasin Sharniin?", Avvil kysyi ja jatkoi odottamatta vastausta: </div><div><br /></div><div>"Tulin tänne kostamaan! Silpomaan, ruhjomaan, häpäisemään, ehkä jopa tappamaan äitini murhanneen epäsikiön! Sain tietää hänen nimensä, ja ensimmäinen yllätys olikin se, että murhaaja ei ollutkaan mies, kuten olin aina luullut, vaan nainen. No, kostoajatukseni menivät uusiksi, mutta ei paljoa: Mieheltä ajattelin leikata kielen, kädet, jalat ja pallit, ehkä vielä sokaista ja mahdollisesti silpoa korvatkin, ja sen jälkeen jättää muiden huoleksi, tai kuolemaan katuojaan. Nainen! No, palleja ei voisi silpoa, mutta ajattelin, että leikkaisin rinnat pois ja hieman pyörittelisin tikaria sen alapäässä. </div><div><br /></div><div>Jotta asia ei olisi liian helppo, se nainen oli nykyään jonkin tuhrivan liekin ylipapitar. Muistatko sen papin tuossa ulkona, joka muuttui joksikin epäsikiöksi ja manasi paikalle demonin. No, se oli tämän saman liekkihomman pappi. Vein sen pään niiden temppeliin, ja johan alkoi asiat sujua. Siellä ollut pappi vei meidät iloiten ylipapittaren luokse. Keskustelusta meinasi tulla jopa hilpeä, mutta en kestänyt paria lausetta pidempään ennenkuin nykäisin kirveen esille ja aloin mätkiä sitä huorapapitarta! Ne muutamat vartijat ja pappi eivät voineet mitään minun vihani edessä. No, auttoi se cannithin hokkuspokkustyyppikin hieman. En kuitenkaan tappanut sitä naista. Ajattelin juuri ruveta silpomaan sitä, kun se alkoi tarjota tietoja. </div><div><br /></div><div>Ensinnäkin yläkerrasta löytyi tämän naisen vastasynnyttämä hieman demonipiirteinen poikavauva. Toiseksi, kävi ilmi että tämä vauva oli minun velipuoli, eli tämä ylipapitar olikin minun äitini. Perkele!!! Se oli vaihtanut mut sinne kuoppaan, koska ei asemansa vuoksi voinut aikoinaan saada minunkaltaista sekasikiötä. Mätkin sitä hieman lisää ja se kertoi isäni nimen. Enhän minä voinut omaa äitiäni tappaa tai silpoa, joten lähetin sen suhteiden avulla Valon Polun luostariin kauas itään."</div><div><br /></div><div>Brutus katsoi hämmentyneenä Avvilia, joka tuijotti vieläkin kolpakon pohjalle. Avvil siemaisi kolpakon kerralla tyhjäksi ja tokaisi. "Nyt riittää! Nyt saa Tiamatin kostohöpötykset painua helvettiin. Jos se narttu vielä kuiskailee jotain minun korvaani, sen on parempi tulla armeijan kanssa, muuten katkon siltä äänihuulet yhdessä kaulan kanssa!". Avvil nosti katseensa ja katsoi Brutusta silmillä, jotka näyttivät jollain oudolla tavalla loistavan. Avvil suoristi selkänsä ja näytti Brutuksen silmissä omituisen kuninkaalliselta samalla kun punertava loiste silmissä lisääntyi pakottaen Brutuksen kääntämään katseensa sivuun. Jokin Avvilissa oli muuttunut.</div>Patchyhttp://www.blogger.com/profile/12348097936314472448noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-17497177795362400442011-12-28T22:18:00.001+02:002012-01-26T21:31:59.518+02:00Fallcrest - Kaupunki putouksen äärellä<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidgrU2fdQdQD710x9NbEe137VUM-VQHAK4ww12cRCSTfO7-eS5ye5DYLMP09p_kZU-pGomB786jjeOur9PXe1ZoJm5H8tm0DS6c_YfRhPOOUuDi_SoiA9KylI3clormf_Pgz3tb8nszZ8/s1600/___01__fallcrest_players-4square.jpg"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidgrU2fdQdQD710x9NbEe137VUM-VQHAK4ww12cRCSTfO7-eS5ye5DYLMP09p_kZU-pGomB786jjeOur9PXe1ZoJm5H8tm0DS6c_YfRhPOOUuDi_SoiA9KylI3clormf_Pgz3tb8nszZ8/s320/___01__fallcrest_players-4square.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5691647326400856626" /></a><br />Aurinko valaisi Fallcrestin yläkaupungin, alakaupungin jäädessä kallion suomaan viileään varjoon. Kosken kohina peitti alleen kaupungin normaalia mekkalaa, mutta alakaupungin (the Green market) vihertorilla kosken äänet, ne jäivät taustalle sillä lapset ilakoivat ja riehuivat satamassa torin äärellä, torimyyjät esittelivät ja kehuivat suureen ääneen omia tuotteitaan, hiljaiset asiakkaat käyskentelivät kojujen äärellä etsien mitä sitten itsekukin haki, toisinaan hiukan tingaten hinnoista...<br /><br />Fallcrestin alakaupunki ja sen sopivasti varjoisa vihertori (the Market Green) oli mukavan viileä kun vartijakaksikko käyskenteli verkkaisesti torialueen reunamilla, kevyesti panssaroituina ja vartioston asepaita päällään, keihäs ja kilpi käsissään. Kaksikko käveli aluetta ympäri hitaasti, pitäen silmiään auki mahdollisten pitkäkyntisten varalta. Kuitenkin kaksikon huomio kiinnittyi satamaan, he pysähtyivät katsomaan kuinka putouksen alapuolisessa satamassa alavirrasta tulleen aluksen kuormaa, isoa puulaatikkoa, siirrettiin maihin useamman härän vetämiin kärryihin. Vietäisiinkö se nostokurjelle ja nostettaisiin kallion päälle ja siitä yläsatamaan vai... <br /><br /><em>"Mitä arvelet Taijin, minnehän tuo on menossa? Vai mitä luulet voisiko se sittenkin jäädä tänne Fallcrestiin?" </em><br /><br />Vanhdeista vanhempi, Sherir, ennätti tokaista heidän molempien mieltä askarruttaneen kysymyksen ja osoitti isoa laatikkoa ja sitä vahtivaa kaksikkoa, kovannäköisiä raskaasti aseistautuneita sotataottuja. <em>"Mistähän nuo oikein on tulleet?"</em><br /><br />Lastin tarkkailu ja asian tarkempi mietintä jäi lyhyeen, kun torilta alkoi kuulua mekkalaa, suoranaista kauhunsekaista huutoa. Kaksikko kääntyi tottuneesti kohti toria ja heidän askeleensa reipastuivat selkeästi ja pidentyivät juoksuun, tätä he olivat odottaneet koko tylsän vuoron ajan, nyt he voisivat purkaa turhautumistaan. <br /><br /><em>"TEHKÄÄ TIETÄ VARTIOSTOLLE!"</em> Kaksikko karjui rynnätessään torin halki, tyrkkien tieltään hitaampia eteenjääneitä kyläläisiä pysähtyen vaatimattoman kojun, jonka edustalle oli pieni avoin tila jäänyt eteen<em>"Mikä ihmeen hässäkkä täälä oikein on</em>?" Kyläläiset katselivat maassa makaavaa liikkumatonta nuorta miestä, puheensorina hiljeni vartioston edustajan, nuoremman vartijan, Taijinin saapuessa ensin paikalle ja puheensorina lakkasi lopulta, kaikki tarkkailivat Taijinia vanhemman vahdin, Sheririn saapuessa paikalle. Taijin karjui nuoruuden innolla <em>"Niin, mitä täällä tapahtui? Näkikö kukaan mitään?" </em> Kääntyen vaatimattoman, näytti olevan kukanmyyjän, kojun puoleen jonka edessä, pitkään hupulliseen kaapuun pukeutunut nainen keräsi maahan levinneitä kukkia kasaan. Taijin kyyristyi vaivalloisesti naisen tasolle, tökäten tätä kilvellään ja karjaisten samalla <em>"NÄITKÖ SINÄ MITÄÄN, MITÄ TÄÄLLÄ OIKEIN TAPAHTUI?" </em> <br /><br /> Toinen, hiukan vanhempi vahti näki kojun ja tunnisti naisen <em>"Taijin lopeta! Rauhoitu nyt! Ei vanha sokea Marna mitään ole voinut nähdä!"</em> Marnaksi kutsuttu nainen käänsi hupun peittämän päänsä kohti Taijinia, hänen silmilleen oli kääritty hupun alla paksu huivi. Marnan ääli oli yllättävän luja, suorastaan teräksinen hänen avatessaan suunsa <em>"Taijin, sen vanhan puunhakkaajan poika Taijin? Ei ole käytöksesi muuttunut mihinkään. Mutta tuntien sukusi ja tietäen isäsi, en epäile yhtään"</em> Vahtien aloittaessa, Sheririn siis aloittaessa tutkimaan maassa makaavaa ruumista, Taijin ohjasi katsojia alueelta pois ja tätä tehdessään mulkoili Marnaa silmät salamoiden mutisten hiljaa itsekseen jotakin. <br /><br />Sherir käänsi maassamakaavan nuorukaisen ympäri, tämän kasvoilla oli kauhistunut ilme, kasvojen ja kaulan iho sinersi hiukan ja nuorukaisen kieli puristui verisestä suusta ulos, lähes poikkipurtuna, mustuneena ja turvonneena. Kuolleen silmät olivat myös lähes ulos pullistuneena kuopistaan... Nuorukaisen toinen käsi puristi pientä pussukkaa, kukkaroa kädessään. Kukkaron ympärille puristuneen kämmenen selässä oli iso mustanpuhuva paise, jota koristi kaksi reikää. Rei'istä valui yhä verensekaista vaaleaa visvaa <em>'myrkkyä?'</em>. Sherir hätkähti ja perääntyi hiukan vilkaisten nopeasti ympärilleen <em>"Mikä ihme on aiheuttanut tuon jäljen? Käärme vai jokin muu ja vielä tärkeämpi kysymys, missä se oli aiheutunut? Oliko nuorukainen koettanut varastaa jotakin joltakin ja jäänyt jonkinlaisen ansan uhriksi, vai oliko täällä torilla jossakin liikkeellä jokin vaarallinen käärme tai eläin joka aiheutti tämän?"</em><br /><br />Samaan aikaan toisaalla, ei niinkään kaukana alasatamassa. Iso laatikko oli saatu siirrettyä aluksesta laiturille ja sittemmin lastattu härkien vetämien vankkureiden kyytiin ja vaivalloisesti ne vetivät isoa laatikkoa kohti tavarahissiä sotataottujen seuratessa vieressä tasaisesti marssien, ympäristöä tarkkaan seuraten. Lapsikatras hyppi ja pomppi häiriköiden sotataottujen ympärillä, seuraten näitä ihmetyksestä suurin silmin ja hämmästyneet ilmeet kasvoillaan. Rohkeimmat lapsista yrittivät saada kosketettuakin sotataottujen metallista ihoa, mutta ainoa mitä sotataotut lapsille tarjosivat oli murahduksin ja sadatteluin kuorrutetut nopean äkäiset läpsäykset joilla ne koettivat häätää lapsia pois kimpustaan ilman että turvautuisivat väkivaltaan... Kärryt kolisivat eteenpäin ja ajuri ohjasti härkiä tiukasti pyrkien pysyttelemään erossa sotataotuista.<br /><br />Yhtäkkiä kaikki lapset pysähtyivät, pienimmät juoksivat kiljuen kauemmaksi, mutta muut, hiukan isommat jäivät paikoilleen ja käänsivät katseensa laatikkoon, he kaikki olivat kuulleet jonkin äänen, aivan kuin jokin tuntui liikkuvan laatikossa... Härät vetivät vauhdin hiljentymättä vankkureita ja laatikkoa vääjäämättömästi kohti yläkaupunkia...<br /><br />Fallcrest, alakaupungin torilla väki alkoi hajaantua ja rauhoittua, ruumis oli siirretty syrjään ja peitelty. Kukkaro oli otettu kuolleen kädestä ja Sherir tutkaili sitä Taijinin kanssa. <em>"Kukaan ei kuollutta tunnista, eikä se kyllä mikään ihme ole kun naama on tuossa kunnossa. Ei ole kyllä ollut kaksinen tämä viimeinen saaliskaan"</em> Helistäen kukkaroa Sherir jatkoi <em>"Vai oliko kukkaro hänen omansa ja kuolis suojellen vähäisiä rahojaan"</em> Pudistaen päätään Sherir katsoi Taijinia ennenkuin jatkoi jälleen <em>"Olipa syy mikä tahansa, muutaman hopean vuoksi kaveri menetti henkensä"</em>marghoshttp://www.blogger.com/profile/14404612129800567353noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-8015583096360413132011-12-14T10:20:00.003+02:002011-12-14T11:23:41.133+02:00Mustajuuren kyläMatkallaan Harkenwoldista Fallcrestin kaupunkiin, nelikko saapui Mustajuuren kylään...<br /><br />... Mustajuuren kylän uusi, vastavalittu paimen Arcan nosti ja ojensi kätensä pyörähtäen hitaasti katsomaan seurakuntaansa, vasta puhdistetun ja uudelleen käyttöönotetun temppelin rukoushuoneessa, antaen katseensa kiertää hymyilevien kyläläisten kasvoilla. Lopulta nyökäten edessään seisovalle nelikolle<br /> <span style="font-style:italic;">"Suvereeneille hallitsijoille ja Valon polulle ylistys! Kotimme on taas vapaa! Me kaikki voimme kiittää teitä kylämme pahuuden ikeen alta vapauttamisesta, Toraash kultisteineen on poissa. Boldrein Jumalallinen johdatus ohjasi teidät luoksemme hädän hetkellä. Me Mustajuuren kylässä emme unohda tätä ikinä. Sen minä lupaan Teille, että Teillä kaikilla on täällä aina lämmin koti ja pehmeä paikka missä painaa pää yöksi tyynylle." </span><br /><br />Arcanin edessä seisoi kookas sotataottu Valontuoja, Avvil Tharaskinin huoneesta, Unolmo Cannithin huoneesta ja Raven. Arcan antoi katseensa kiertää nelikon levollisilla vaikkakin väsyneillä, kaiken kokeneilla kasvoilla, poissulkien tietysti sotataotun metallinen kasvot, kuori ,joilla ei ilmekään värähtänyt missään tilanteessa... <br /><br /> <span style="font-style:italic;"> "Emme tiedä mihin tämä olisi johtanut, kuten olette havainneet kaiken sen tohinan mitä olemme tässä tehneet, me olemme järjestäneet teille juhlat. Siirtykäämme pihan puolelle juhlimaan Arawain antimista, Seuratkoon Ollandran kosketus kaikkia teitä missä sitten kuljettekin."</span><br /><br />Nelikon ottaessa osaa juhlintaan, Arcan otti ja ohjasi Valontuojan syrjään, <span style="font-style:italic;">"Sinä et siis syö etkä juo, miten hengittäminen tai vuodatteko edes verta, jos teitä isketään? Anteeksi uteliaisuuteni ja kiinnostukseni, sillä en ole kaltaisiasi ennen tavannut, nähnyt ehkä kauempaa silloin sodanaikaan ja kuullut puheita mutta pitänyt niitä kaikkia huhupuheina enemmänkin ja sellaisena kansankiihottamisena tai oikeammin pelonlietsontana mutta nyt kun olen ensikosketuksen saanut voin todeta olevani kiitollinen tästä tapaamisesta."</span> <br /><br />Ottaen Valontuojan vankasta kädestä kiinni Arcan käänsi päänsä painuksiin ja huokaisi syvään jatkaen sitten hiljaisemmalla, hiukan vapisevalla äänellä. <br /><span style="font-style:italic;">"Näin enneunen jossa Sinä olit mukana. Olet valon koskettama mutta sankan synkkä usva tai savu peittää tulevaisuuttasi, valonpilkahduksia kuitenkin usvasta nousi aina yksittäin siellä täällä. Mitä se sitten tarkoittikaan, vaikea tie odottaa sinua! Siksi en tohtisikaan kysyä sinua etsimään enää lisää vaikeuksia mutta. Ottaessani yhteyttä Sharniin, ilmoittaessani tapahtuneesta, Valon Temppeliltä otettiin yhteyttä heti perään, Piispa kysyi apuani."</span> <br />Hiljentyen hetkeksi katsoen Valontuojan ilmeettömiin kasvoihin, yrittäen etsiä niiltä vinkkiä tai merkkiä tämän ajatuksista ennenkuin jatkoi taas <br /><span style="font-style:italic;">"Tämä Valon Temppelin tutkija, eräs nuori Valon polkua seuraava pappi Marla on tutkinut historiaa ja Pimeän kuusikon kultteja. Nentirin laaksoa ja Fallcrestistä luoteeseen on eräs Talvivaaran kylä. Marlan tutkimusten mukaan ja jonkun satunnaisen todistajan mukaan jokin pieni joukkio pimeän kuusikon kannattajia, joista yksi tutkimusten mukaan oli myös Toraash, on matkannut kohti Talvivaaraa noin vuosi sitten, samoihin aikoihin Toraash tuli ja jäi luoksemme. Me typerykset pidimme sitä hänen saapumistaan taivaanlahjana, sillä pari päivää Toraashin saapumista ennen silloinen pappimme menehtyi ollessaan metsällä keräämässä tarvikkeita. Nyt se kaikki tuntuu liiankin sopivalta mutta anna anteeksi tämä muistelu. Takaisin siis oikeaan asiaan, anteeksi vielä, siis Valon Polun Marlan ja Valon temppelin piispan pyyntöön. Marla on tutkimustensa valossa saanut selville, että tätä synkän kuusikon joukkiota johtaa, tai johti kieroutunut pappi Kalarel ja hän pelkää että Kalarel on perustanut jonkilaisen salaisen kultin alueelle ja järjestää epäpyhiä menoja. Hänen pyyntönsä sinulle ja teille, kuultuaan teoistanne täällä, on se että menette Talvivaaraan ja selvittäen onko alueella jonkinlaista kuoleman kulttia, tai epäpyhää toimitaa. Ja jos sellaisesta jotakin näyttöä löytyy niin lopetatte toiminnan alkuunsa!!" </span>marghoshttp://www.blogger.com/profile/14404612129800567353noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-18701278179988215312011-11-28T19:30:00.007+02:002011-12-05T10:30:45.148+02:00Talvivaara avunpyyntö - Pahan varjot ovat heräämässä<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZf9Dx7x0BdeUtuST8S14HbcpOiSxxDlzLSjn1hAInbsuIC_bMdcfzlSSLqJTJlUMcZuFZ5LP98prwP1P5CNd6X4TTuN_ZMT09BnTZNNTDKtnVPXyGH0_s7z5SJFWLgUWdmNyvYIzKNIU/s1600/nentir-vale_good_map.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 174px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZf9Dx7x0BdeUtuST8S14HbcpOiSxxDlzLSjn1hAInbsuIC_bMdcfzlSSLqJTJlUMcZuFZ5LP98prwP1P5CNd6X4TTuN_ZMT09BnTZNNTDKtnVPXyGH0_s7z5SJFWLgUWdmNyvYIzKNIU/s320/nentir-vale_good_map.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5681903101670095362" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw1u5E0uYudet-XiUbFmxiKqJmYXkuMX9iuOZwUjIDJnzwbsR_pyXCW29Nzfz0XqzGNE_JCrAkJdOK2XcSIls-LWDIV2FgmmjlwiLxgIPMaoD_-Xl3CsXp9qOnbEmxhMqzinhJqyAub0Q/s1600/Winterhaven_City_Map.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw1u5E0uYudet-XiUbFmxiKqJmYXkuMX9iuOZwUjIDJnzwbsR_pyXCW29Nzfz0XqzGNE_JCrAkJdOK2XcSIls-LWDIV2FgmmjlwiLxgIPMaoD_-Xl3CsXp9qOnbEmxhMqzinhJqyAub0Q/s320/Winterhaven_City_Map.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5681903099613863202" /></a><br /><span style="font-weight:bold;">Aamunkoitto Talvivaaran kaupungissa</span><br /><span style="font-style:italic;">Lähellä uneliasta Talvivaaran kaupunkia, pahan varjot ovat heräämässä, sen on kyläläiset ja ympäröivän maaseudun väki on saanut sen myös huomata.</span><br /><br />Aurinko nousi metsän ja kukkuloiden takaa, ensimmäisten auringonsäteiden lämpö alkoi jo häivyttämään aamu-usvaa nopeaan tahtiin. Korkealla taivaalla haukan musta silhuetti kaarteli laiskasti etsien saalista. Aamunsarastus toi myös mukanaan lintujen laulun, kuten myös kukon jos toisenkin kiekumisen, maailma kaupungin muurien ulkopuolella tuntui taas heräävän, tai paremminkin syntyvän uuteen päivään. Aamunsarastuksen myötä kaupunginmuurien sisällä alkoi myös tasainen metallinen kalke, sepän aloittaessan työntekonsa. Se tuntui ja kuulosti turvalliselta. Sen ylitse nousi<br />ainoastaan välillä lasten mekastus, kun se kohosi ja kaikui muurien sisäpuolella.<br /> <br />Kaupungin ulkopuolella, kaupunkiin johtavalla pölyisellä hiekkatiellä yksinäinen, repalaisiin ja likaisiin vaatteisiin kääriytynyt kumara ja huojuva hahmo asteli epävarmoin laahaavin askelin metsän varjoisasta siimeksestä auringon<br />valoon, kohti Talvivaaran kaupungin muurin suljettuja portteja, pysähtyen aina välillä lepäämään huojuen, lähes kaatuenkin, ennenkuin aloitti taas vaivalloisen taivalluksensa.<br /> <br />Muurilla vartija asteli edestakaisin katsellen ympärilleen, pysähtyen portinpäälle katsoen samalla tietä ja kohti metsänreunaa, haukoitellen ja hieroen silmiään nojatessaan keihään tukevaan varteen, väsymyksenkin alkaessa jo painaa tylsän vahtitehtävän lisäksi. Tarkentaen silmänsä metsänreunaan vartija kiinnostui, tiellä näkyi kuin näkyikin liikettä, hän ei ollut erehtynyt.<br />Päivän ensimäinen matkaaja tulossa,<span style="font-style:italic;"> "onhan lähtenyt aikaiseen liikkeelle kun kävellen jo täällä"</span> mutisi vartija itsekseen.<br />Katsoessaan uudestaan hahmon, nyt ollessa jo auringonpaisteesssa sen vaivalloinen kävely näkyi selkeämmin ja vahti kiinnostui enenemissä määrin hahmosta huutaen portilla oleville vahtitovereilleen.<br /><br />Kaupungin vartioston partio karautti tie pöllyten hahmoa kohden ja pysäyttivät ratsunsa huojuvan rääsyläisen eteen. Eläimellisiä piireitä omaama hahmo hypähti alas ratsun selästä ja asteli varoen, pitäen kättään aseen kahvalla valmiina toimimaan. Rääsylyinen hahmo rojahti maahan, korahtaen, velttona. Burch katsoi hahmoa, ihmismiestä ja haistoi veren, vaikkei sitä pölyn alta juurikaan näkynyt. Seuraten katseellaan miehen askeleita, Burch näki maassa olevan enemmänkin verta. Mies oli vuotanut kokoajan kävellessään kohti kaupunkia ja turvaa. Kumartuessaan miehen puoleen Burch kokeili peilillä hengittikö tämä enää, miehen suusta purkaui parkaisu "<span style="font-style:italic;">Goblineita!</span>"... <br /><br /><br /><span style="font-weight:bold;">Kaupungintalolla, myöhemmin seuraavana päivänä. </span><br /><br /> <br /> Talvivaaran kylä, tai kaupunki kuten kaupunkilaiset itse sanovat ja sen ympäristö on kärsinyt yhä enenemässä määrin örkkien, peikkojen ja muiden hirviöiden piinasta, mutta eritoten goblineiden, noiden pienten ilkeiden tihulaisten tuhotöistä ja hyökkäyksistä. <br />Vartioston toiminta on ollut riittävää ja onnistunutta tähän saakka mutta senkään voimat eivät ole loputtomat. Vartiosto on suojellut kaupunkia, maatiloja, tiellä kulkijoita ja kauppiaita, kaikkea mitä nyt voi suojella, mutta nyt tilanteeseen on tullut muutos. Kun vartiosto on toisaalla etsimässä goblineita, nämä ovat vallan toisaalla tekemässä tihutöitään. <br /><br />Vaikkakin pieniä voittoja on saavutettu, vartioston ja goblineiden taisteluiden vuoroveden suunta tuntuu muuttuneen, ja pikkuhiljalleen vartiosto on jäämässä häviölle. Tästä syystä Talvivaaran Herra Ernest Padraigon on koettanut pitää hyökkäykset aisoissa rajoittaen vahinkoja, rajata hyökkäykset kylän ulkopuolelle. Ikävä kyllä onnistuen siinä aina vain heikommin ja heikommin. <br /><br />Talvivaaran voimat alkavat ehtyä sekä vartiostolta, kyläläisiltä ja varsinkin kylää ympäröiviltä maalaisilta. Ernest on tehnyt päätöksensä, apua on pyydettävä tai hukka perii kaiken... <br /><br />Joten nyt pitkällisen harkinnan ja neuvonantajien ohjeistuksien mukaan Talvivaaran Herra Ernest Padraig on päättänyt lähettää poikansa muutaman miehen saattueen kera hakemaan apua.<br /> <br />Huoneessa olevat soihdut ja tulisijat valaisivat tilaa, ylväsryhtinen harmaahapsinen mies katseli huoneen koristeita, nyökkäsi hiljaisen totiselle neuvonantajalleen ja käänsi sen perään katseensa suoraan eteensä, kohti kolmea hahmoa jotka siinä seisoivat. <br />Mietteliäänä Ernest aloitti, yskäisten ensin, selvittääkseen ääntään tai saadakseen huomion. Hänen äänensä oli totinen, se vavahteli hiukan... <br /><span style="font-style:italic;">"Ystäväni, tiedän ettet haluaisi lähteä tai jättää kaupunkiamme mutta tilanne on vain ajautunut sellaiseksi, että meidän pitää pyytää apua. Me emme pärjää itse, emme ainakaan talven ylitse ja Fallcrestiin on lohikäärmetalojen uusi yhdistetty enklaavi perustettu tai perusteilla. Väki joka sitä on perustamassa on se sama joista on Harkenwoldin pelastajina huhuttu, ehkä he voisivat auttaa meitä? Ehkä saamme tukea myös taloilta?" </span><br /><br />Hänen katseensa kiersi edessään olevassa hermostuneessa kolmikossa, ilmeetön lohikäärmesyntyinen panssaroitu soturi ja hänen oma henkivartijansa Raiann, synkkäilmeinen soturi ja vartioston jäsen Kolkar ja kolmantena siististi pukeutunut Ninaran,haltijasyntyinen metsästäjä. Ainoastaan Kandlerin itsensä ilme paljasti jotakin, ehkä hienoista hermostuneisuutta tai yllättyneisyyttä ehkä jotakin muuta. Ehkä Kandler oli odottanut jotakin reaktiota edessään olevilta, eikä tällaista tyyntä käytöstä.<br /><br /><span style="font-style:italic;">"Teillä on reilun päivän matka Fallcrestin kaupunkiin, eihän meillä juurikaan ole ylimääräistä maksaa mutta, ehkä tästä kirjeestä on apua neuvotteluissa ja pienemmästä ehkä sinulle apua."</span> <br />Ojentaen selän takana pitämänsä sinetöidyt kirjekääröt Raiannille. <br /><br /><span style="font-style:italic;">"Ratsut löytyy tallista, pitäkää kiirettä ja varokaa niitä pahaisia goblineita"</span><br /><br />Kolmikko sitten peliteknisinkin tiedoin, valmiiksi ne on tehty mutta jos halua/tarvetta on niin voihan niitä muokata.<br />Kolkar (human, barbarian... lvl 3)<br />Raiann (age 30, good [Dol Arrah] male dragonborn warlord [Marshal], lvl 3)<br />Ninaran (age '30', female elf archer(hunter), lvl 3)<br /><br />Talvivaara (Winterhaven)marghoshttp://www.blogger.com/profile/14404612129800567353noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-52026400270684349812011-11-27T20:29:00.001+02:002011-11-27T20:49:37.400+02:00Peli jatkuu<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Into ei ole laimentunut vaikka tämä blogi on tänä syksynä ollutkin hiljaisempi kuin aiemmin. Kuten edellisistä kirjoituksista voi päätellä, olen ollut pelaajana viime kerroilla mutta ajatukset pelinjohtamiseen liittyen eivät koskaan jätä minua pitkäksi aikaa. Harmittavasti olemme tässä DnD pelissä keskellä kahden viikon taukoa joka johtuu todellisen elämän asettamista vaatimuksista. Kerron tässä hiukan taustaa missä mennään niille jotka seuraavat kampanjaamme pelkästään tämän blogin välityksellä.<br />
<br />
Hahmot ovat tällä hetkellä tasoilla 10 ja 11 joka tarkoittaa uuden sivun kääntämistä Dungeons and Dragonsin neljännessä laitoksessa. Unolmo, Lendar, Avvil ovat Sharnissa tunnettu lohikäärmeen surmaajina ja Nentirlaaksossa he ovat Harkenwoldin puollustajia. Avvil ja Unolmo ovat taloiltaan saaneet ohjeet Tharashkin ja Cannithin yhteisen enklaavin perustamisesta Nentirlaaksoon. Apunaan heillä on Valontuoja joka aiemmin tunnettiin Rautasilmänä (paladin joka oli aiemmin cleric) sekä pelaamani Korppi joka on Brelandin kuninkaan vakooja sen läntisillä rajamailla. Enklaavin perustaminen onkin seuraavissa seikkailuissa mukana samalla kun sekä marghos että minä olemme varanneet erinäisen määrän haasteita hahmoille tässä laaksossa.<br />
<br />
<a href="http://www.wizards.com/dnd/Product.aspx?x=dnd_products_dndacc_355930000" target="_blank">Gardmoorin luostarin hulluus</a> odottaa pelaajia jos ja kun marghosin asettamista seuraavista haasteista selvitään. Soturinainen Lendar on matkustanut vuorille, ja on huhujen mestarina toisessa luostarissa samalla kun hänen puheilleen pyrkivät sekä vanhat örkkidruidit että taivaallisten jumalten edustajat. Eikä painajaisunet vieläkään ole päästäneet Lendaria otteestaan. Itse asiassa ne ovat pahentuneet entisestään. Eikä Ajatuskaan ole Lendaria ja muuta seuruetta unohtanut. </div>opaxhttp://www.blogger.com/profile/14278614751828949265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-43310397749170653372011-11-15T17:48:00.001+02:002011-11-15T18:58:03.838+02:00Pelaajana pelaamisesta<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Olen taas vaihteeksi pelaajana kun marghos vetää peliä. Minulle on vaikeampi olla pelaajana kuin pelinjohtajana. Pelaajana olen melko kokematon. Mietin tuossa eräänä päivänä omia pelaajahahmojani vuosien varrelta. Kolme nousi mieleen: ensimmäinen, minä ja minun kaaoslordini.<br />
<br />
<i>Ensimmäinen oli haltiabardi. Pelasimme silloin armeijassa ja suurin osa peleistä oli ystäväni Mikan kanssa vedettyjä sooloseikkailuja Rolemasterilla. Haltiabardi oli nimeltään muistaakseni Haldir, Sormusten herrasta lainattuna. Haldir sai nuolen otsaansa juuri kun vaivalloisen pelaamisen jälkeen oli päässyt toiselle tasolle. Nahkakypärä ei suojannut. Rolemasterin parasta antia - ihanat kriittisen osuman taulukot - koituivat kohtaloksi. Se oli A tai B sarakkeesta. Hyvä heitto.</i><br />
<br />
<i>Sitten olin minä. Systeeminä Immortal jossa siis pelasin itseäni sen jälkeen kun olin tajunnut että olen kuolematon. Ensimmäisiin tapahtumiin liittyi Helvetin enkeleitä ja Helsinki. Se oli ehkä parasta peliä mitä olen pelannut.</i><br />
<br />
<i>Sitten oli kaaoslordi. Tämä kuoli mutta heräsi vampyyrinä. Defensive bonus oli jossain vaiheessa yli 200 - systeeminä siis jälleen Rolemaster. Kaaoslordi oli ainoa meidän hahmoista joka taisteli Creatures and Treasures II:n Sithi-demonia vastaan eikä edes kuollut.</i><br />
<br />
Tänä syksynä tein uuden hahmon vaikka pidinkin <a href="http://thesoulslost.blogspot.com/search/label/Snagga">Snaggasta</a>. Oli kaksi syytä miksi halusin tehdä uuden hahmon. Ensinnä minä pelaan harvoin ja siksi haluan pelata itselleni "täydellisellä hahmolla". Toinen syy on sitten se miksi Snagga ei ollut minulle täydellinen: minusta tuntui että jos pelaan Snaggaa "oikein" niin silloin hän vetäytyy tietyissa sosiaalisissa tilanteissa palvelijan rooliin kun taas itse haluan että hahmoni käyttäytyisi niissä tilanteissa hyvinkin eri lailla. Oikeasti syitä on varmaan muitakin. Ihan varmasti etsin jonkinlaista alter egoa - henkilöä jollainen haluaisin olla toisessa elämässä. Ja ihan yhtä yhtä varmasti uudessa hahmossani Korpissa on paljon samaa kuin Snaggassa. <br />
<br />
Korppi on haltia kuten Haldir, ja myös hahmo joka on kotonaan sosiaalisissa tilanteissa. Harkitsin itse asiassa bardin tekemistä - mutta tämän luokan kyvyt (D&D 4E Powers) eivät ole sellaiset joita haen täydelliseltä hahmoltani. Korppi on salamurhaaja/vakooja (Assassin, Executioner-build, Heroes of Shadow). Haltia joka on elänyt niin pitkään Shadowfellissä että häntä on vaikea ajatella enää normaalina haltiana. Kaikkein hankalinta oli keksiä syy miksi tämä tuppautuisi ja ennen kaikkea miksi tämä hyväksyttäisiin seurueen jäseneksi. Syy löytyi yhdessä marghosin kanssa seurueen toimeksiantajan ja liittolaisen Brelannin kapteeni Kalaesin kautta. Korppi on ns. <i>Pimeä lyhty</i> (Dark lantern) - Brelannin kruunun vakooja ja salamurhaaja. Olen melkein varma että todellisuus on paljon monimutkaisempi, mutta se pysyköön vielä hämäränä - koska se on sitä myös minulle. Korpin taustan voit lukea <a href="http://thesoulslost.blogspot.com/p/raven-korppi.html">tältä sivulta</a> (kirjoitettu harjoituksen vuoksi englanniksi).<br />
<br />
Sitten takaisin todellisuuteen. En osaa vielä pelata Korpilla. Muut ovat tämän saaneet huomata kun minun vuoro tulee - minulla ei ole usein hajuakaan mitä tekisin. Mutta minä opettelen. Tiedän jo että tarvitsen ki-fokuksen, koska peliteknisesti saan sen bonuksen hyödynnettyä kaikissa hyökkäyksissä. Silloin pääsen paremmin hyödyntämään kaikkia erilaisia aseita mitä Korpilla jo on ja mitä aion tälle hankkia. Silloin minun ei tarvitse miettiä että en hyökkää puhallusputkella koska saan maagisella tikarilla heittämällä paremman osumismahdollisuuden. Roolipelitasolla tuollaisia ei tarvitse miettiä - mutta D&D 4E on myös taktinen taistelupeli ja siinä pitää miettiä myös nuo asiat.<br />
<br />
Yksi niistä jutuista mistä pidän Korpissa eniten on tämän adaptoituvuus erilaisiin tilanteisiin. Hän on valepukujen mestari. Haluan nähdä Korpin haltia-aatelisena, piraattina ja nunnana. Ja en niinkään Korpin vaan itseni kannalta toivon että näitä tilanteita tulee riittävästi.<br />
<br />
Ennen kuin tulee nuoli otsaan.</div>opaxhttp://www.blogger.com/profile/14278614751828949265noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-35146417373479161322011-10-21T18:49:00.000+03:002011-10-21T18:49:16.290+03:00Korppi<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Oli yö. Korppi istui kivipenkillä hautausmaan leveiden tammien varjossa ja katseli kuun valossa kylpevää kirkkorakennusta. Sen ainoa asukas, pappi Torask, oli käynyt vihdoin nukkumaan oudon yöllisen kierroksensa jälkeen. Korppi oli seurannut tuota kierrosta varjoista samooja Avvil d'Karnagin kanssa. Myös Puoliörkki oli lopulta lähtenyt nukkumaan muiden Harkenwoldin sankareiden luokse heidän majapaikkaansa Noria d'Tharashkin hylätylle talolle. Korpin kapeilla kasvoilla karehti harvinainen hymy kun hän ajatteli Avvil puoliörkkiä. Haltia piti tämän karkeasta persoonallisuudesta.<br />
<br />
Korpin mielen täytti levellisuus hänen istuessaan kylmällä kivellä. Hän arveli sen johtuvan varjoista ja hautausmaasta, kuoleman - tuonelan vahvasta läsnäolosta tässä paikassa. Hän lähes hätkähti tajutessaan ettei sillä hetkellä muistanut oikeaa nimeään. Toisaalta hän oli varma, että muistaisi sen jos alkaisi ajattelemaan asiaa tarkemmin. Mutta hän ei alkanut, koska silloin hän olisi kaivanut esiin tapahtumia jotka kuuluivat jollekulle toiselle. Tai ainakin johonkin toiseen aikaan ja paikkaan.<br />
<br />
Hän nousi ylös ja kulki varjoja pitkin kirkkorakennuksen vierelle. Sitten hän veti esiin tikarin ja viilsi hitaasti viillon kämmensyrjäänsä. Veripisarat tippuivat haavasta samalla kun hän kuiskasi muutaman sanan oudolla kielellä, ja samalla hetkellä kun veripisarat osoivat maahan ne muuttuivat mustaksi usvaksi joka lonkerot ympäröivät. Kun usva hävisi hän oli siirtynyt rakennuksen sisälle.<br />
<br />
Pitkään hän vain seisoi paikallaan kunnes mitään ajatusta menneisyydestä tai mistään muustakaan ei ollut enää jäljellä. Viimein hän aloitti hitaan kierroksen, jossa hän tutki koko rakennuksen läpikotaisin.<br />
<br />
Kirkko haisi ummehtuneelta. Ja pappi kuorsasi.</div>opaxhttp://www.blogger.com/profile/14278614751828949265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-84805525002140719402011-10-18T07:29:00.005+03:002011-10-19T11:15:06.595+03:00Kun hulluus yön nousee...<em>Kun hulluus yön nousee,<br />ja viattomien veret tummaa kuuta ravitsee.<br />Jalon sielun noustava on ja noudettava takki silmien,<br />kannettava taakkaa sen, hyväksi kaikkien.</em><br /><br /><br />Tavernan ovi avautui naristen ja päästi kirkkaan valon hämärän tavernan sisätiloihin, tavernan pitäjä, kookasvatsainen kaljupäinen ihmismies, siristeli silmiään vaikka olikin kääntänyt katseensa ovesta pois vaistonvaraisesti kuultuaan tutun narinan, oven avautuessa. Oven kolahtaessa takaisin kiinni ja sopivan hämärän palatessa tavernaan, isäntä käänsi katseensa ovelle, aloittaen siinä samalla tutuksi tulleen kyselyn <br /><span style="font-style:italic;">'Tervetuloa puolimatkan krouviin, mitä saisi olla? Löytyy hyvin muhinutta lihapataa leivän kera, satuitkin tulemaan oikeaan aikaan vai nenäsikö sinut tänne johti koska emäntä otti vasta tuoreet leivät uunista. Jos eväs maistuu niin palanpainikkeeksi löytyy simaa tai olutta ja ehkä jopa vuohenmaitoa jos emännältä nätisti pyytää ja muutaman ylimääräisen pronssin maksaa'</span><br /><br />Ovesta sisään astunut viittaan kääriytynyt henkilö ei välittänyt isännästä tai tämän puheesta vaan hahmo käveli ensimmäisen vapaan pöydän ääreen rojauttaen ison, raskaan taakkansa pöydälle kolahtaen ja istuutuen. Vasta silloin hahmo avasi suunsa, <em>'Voisin kyllä ottaa ja maistaa tuoretta leipää ja jos juustoa olisi sen kera. Mutta sitäkin tärkeämpää on se että etsin eräitä henkilöitä, ehkä sinä voit auttaa minua...'</em> pitäen pienen paussin ennenkuin jatkoi <em>'...mahdollisesti pientä korvausta vastaan?'</em><br />.<br />. <br />.<br /><br />Ovi narahti hahmon poistuessa tavernasta, raskas kantamus selässään. Hymy karehti hänen kasvoillaan mutisten hiljaa <em>'Vai että Nentirin laakson sankareita siis etsin, luulisi sitten olevan helppoa löytää ne. Millaisia kirkasotsaisia ja sädekehäisiä tyyppejä nämä sitten ovatkaan?'</em>marghoshttp://www.blogger.com/profile/14404612129800567353noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-73532109201831264612011-09-27T22:17:00.006+03:002011-09-27T22:54:17.723+03:00Valontuoja osa I - No rest for the wickedRautasilmä heräsi. Hän katsoi ympärilleen mutta näki pelkää tyhjyyttä. Hän myös tunsi olonsa tyhjäksi, hän tiesi että jotain puuttui. Jokin hänessä oli rikki. <span style="font-style:italic;">Ei, hän oli rikki</span>, hänen ajatuksensa kaikui. Rautasilmä yritti muistella mitä hänelle oli tapahtunut. Hän muisti etäisesti kuinka hänet vietiin pois Sharnista, jonnekkin. Muistellessaan hän huomasi tyhjyyden muuttuvan ja näyttävän hänen muistojaan, kuin koko taivaan peittävänä näyttämönä. Hän muisti ja näki linnan jonne hänet raahattiin, pimeän huoneen ja kivun. Se kaikki tuntui niin etäiseltä, aivan kuin se kaikki olisi tapahtunut jollekkin toiselle. Mutta se kipu ja se amuletti. Pelkkä etäinen muistikuva oli tarpeeksi täyttämään hänen sielunsa kauhulla.<br /> <br />Rautasilmä nosti päänsä ja näki kaukana muistikuvien takana hohtavan valon. Se oli kirkas, mutta silti lempeä valo. Se näytti aivan kuin se loistaisi kaukaisen tunnelin päästä. Rautasilmä tiesi mitä tämä tarkoitti. Rautasilmä alkoi leijua valoa kohti, "<span style="font-style:italic;">hän oli täyttänyt tarkoituksensa. Vahvuus, Rautakynsi, Leikkaaja.. He levittäisivät hänen viestiään ja aloittisivat taistelun rautaveljien vapauden puolest</span>a". Kun hän läheistyi tätä lempeää valoa, Rautsilmän kipu alkoi sulaa pois ja linnan pimeä huone alkoi tuntua yhä etäisemmältä, pelkältä painajaisunelta. Hän antoi viimeisen katseen takanaan näkyville muistikuville ja huomasi jotain uutta. Hän näki suuren metallisen käden "<span style="font-style:italic;">Vahvuus?</span>". Suuressa kourassa oli uusi Phlegm, häntä kohti ojennettuna ja siinä luki "Valontuoja"...<br /> <br />Yhtäkkiä toinen valo täytti tyhjyyden. Se oli lopputtoman kirkas, kauhea ja polttava. Se oli kaikkialla ja Rautasilmä ei enää nähnyt aikaisempaa pehmeää valoa. Se oli kadonnut, aivan kuin kuunvalo katoaa näkyvistä auringon noustessa. Tuska palasi ja tämä uusi valo poltti hänen silmiään. Hän yritti sulkeä silmänsä ja laittaa kätensä silmiensä eteen, mutta tämä valo loisti kaiken läpi, täyttäen koko kaikkeuden.<br /><br />"EI."<br /> <br />"MINÄ TARVITSEN SINUA, SINUN MUISTOJASI JA TIETOJASI."<br /> <br />Rautasilmä tunnisti tuon äänen, hän oli puhunut tuolla äänellä silloin Sharnin kaduilla, kun hän oli valon täyttämänä pyhässä transsissa. Hän ei käsittänyt..<br /> <br />"SINÄ OLET HEIKKO. SINUN EPÄVARMUUTESI, SINUN HEIKKOUTESI JA SINUN TYPERYYTESI JOHTI NIIN MONEN RAUTAVELJEN KUOLEMAAN. MINÄ TEEN MEISTÄ VAHVAN JA TEEN SEN MIHIN SINÄ OLIT LIIAN HEIKKO."<br /> <br />Mitä tämä tarkoitti? Rautasilmä tunsi kipunsa kasvavan kun hänen tajuntansa alkoi palata hänen kehoonsa. Kipu poltti hänen joka raajaansa. Hänen kehonsa oli rikki. Hän tiesi sen. "<span style="font-style:italic;">miksi?</span>", hän sai kuiskattua heikolla äänellä. Rautasilmä tajusi, <span style="font-style:italic;">Hänen äänimoduulinsa oli rikki</span>..<br /> <br />"VALO EI LEPÄÄ NIIN KAUAN KUIN MAASSA ON VIELÄ PIMEYTTÄ. OLET SAANUT KUNNIAN TEHDÄ SUURIMMAN UHRAUKSEN, MAHDOLLISUUDEN LOISTAA TUHANNEN LYHDYN VALOLLA JA TUHOTA MIEKKOJEN HERRAN."<br /><br />"MUISTATKO VIELÄ? KUN NE TUHOSIVAT SINUN KEHOSI JA MIELESI, RUKOILIT VALOLTA VOIMAA TUHOTA NE JOTKA KOHTELEVAT KALTOIN SOTATAOTTUJA. MUISTATKO? VANNOIT KERRAN OLEMATTA LEPÄÄMÄTTÄ KUNNES MIEKKOJEN HERRA ON TUHOTTU."<br /><br />"VALASI KUULTIIN KORKEALLA JA NYT RUKOUKSIISI ON VASTATTU."<br /> <br />Rautasilmä yritti kamppailla, mutta valo loisti koko ajan kirkkaammin ja hän katosi sen loistoon. Hän palasi takaisin rikkinäiseen kehoonsa, metalliseen vankilaansa, jonka kaltereina toimi velvollisuus ja tuska.<br /><br />~~~~~~~~~~~~<br /><br />Valontuoja nousi. Hän nyökkäsi Vahvuudelle ja sanoi kiitokset. Hän oli toteuttanut Valon tahdon kuin oli odotettu. Valontuoja näki huoneessa myös voimakkaan barbaarin ja hintelän velhon. Se mietti ja otti otteen syvältä mielensä kätköistä ja kaivoi nimet esiin.. Avvil ja Unolmo. Hmm.. Heistä voisi olla hyötyä liittolaisina. <br /><br />Suunnitelma alkoi muodustua sen mielessä..Anonymousnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-22348388082455890722011-08-09T22:51:00.000+03:002011-08-09T22:51:50.408+03:00Pientä pohdintaa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Mielestäni eilinen pelisessio oli hyvä. Se ei ollut tarinankerronnallisesti tai encounterien haastavuuden, mielenkiintoisuuden ja monipuolisuuden kannalta hyvä - vaan se oli hyvä koska sen aikana sekä ennen ja jälkeen keskusteltiin paljon siitä mihin suuntaan kampanjaa viedä ja mikä on kiinnostavaa. Ja se oli hyvä myös siksi että me kaikki selvästi halusimme ja teimme jotain muuta kuin mitä kirjaan oli kirjoitettu.<br />
<br />
Minähän olin valmistautunut hyvin, lukenut uudelleen Reavers of the Harkenwaldin toisen kirjasen ja konvertoinut kaikki tarvittavat monsut alkuperäiseltä 3 - 5 tasolta tasoille 8-10 sekä miettinyt encounttereihin valmiiksi missä kohtaa tuunattuja Rautarinkulan joukkoja korvataan Verikehään klaanin monsuilla. Tälle työlle ei tietenkään löytynyt mitään käyttöä kun Avvil, Unolmo ja Lendar päättivät lähteä tutkimaan Dal Nystieren raunioita.<br />
<br />
Eli improvisoimalla sitten. Lyhyesti kerrottuna sankarit löysivät Eladrin raunion joka sijaitsi paikassa joka oli kytköksissä Keijulaan (eli ns. <i>Fey Crossing</i>). Sieltä puolestaan löytyi, ei perinteinen siirtymä jossa maailma muuttuu keijumaailmaksi, vaan portaali joka aktivoitui kuunvalossa. Tämä portaali vei sankarit Mag Tureahiin - rautalinnoitukseen tai oikeastaan sen alla olevaan luolastoon. Sieltä löytyi kyklooppi ja kykloopilta löytyi isäntä, ei itse fomorian Thrumbolg (jota virheellisesti nimitin pelissä Lord Oraniksi), vaan tämän veljenpoika (joka jäi nimemättä pelissä, mutta olkoon vaikkapa piereskelytaipumuksistaan tunnettu Fartalot). Sitten he palkkasivat neljä kyklooppia taisteluun Rautarinkuloita vastaa ja täten mainiosti palauttivat pelin alkuperäiselle uomalleen.<br />
<br />
Mag Tureath on paikka, jolla on merkitystä tässä kampanjassa. Vaikka sen todellinen merkitys käy suunnitelmani mukaan esille vasta myöhemmin, oli erinomainen sattumus että se löytyi jo tässä vaiheessa. Ja on luonnollista että portaali sinne löytyi nimenomaan Dal Nystierestä missä sankarit olivat matkalla. Asiat etenivät järkevään suuntaan kun niiden antaa edetä.</div>opaxhttp://www.blogger.com/profile/14278614751828949265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-85622447968909333672011-08-09T07:54:00.005+03:002011-08-09T08:43:34.827+03:00Vapaustaistelun valmisteluaLendar valmistautui, hän oli kokenut tämän niin monta kertaa aiemminkin erilaisilla areennoilla ja myös seikkaillessaan, eihän tämä eronnut niistä kerroista juuri mitenkään. Kilpi edessä ja tukeva haara-asento, kirves koholla valmiina sivaltamaan.
<br />
<br />Kun isku tuli, se tuli maata tärisyttävällä voimalla ja tuntui koko kehossa, Lendar otti vakauttavan askeleen taaksepäin pysyen pystyssä, kilpikäsi tärisi, hampaat iskivät ja silmissä musteni, hetkeksi vain, mutta kuitenkin.
<br />
<br />Isku oli ollut todella paha, mutta Lendar astui lähemmäs ja sivalsi, kirves sivalsi nopeasti ja tarkasti, terä viilsi panssariin uran lennättäen kipinöitä mutta mitään muuta vaikutusta ei näyttänyt kykloopille aiheutuvan. Valtava kyklooppi virnisti korkeuksistaa nostaessaan ison piikkinuijansa taas iskuun, osuen jälleen. Lendar tunsi kuinka kilpikäsi oli jo turtana. Hän ei kestäisi tätä pitkään, askel syrjään ja sivallus. Ohi jälleen, taistelun, tai siis kahden iskun rasitus näytti jo vaikuttavan...
<br />
<br /><span style="font-style:italic;">"Hyvä, hyvä maksakaahan rahanne"</span> Kykloopin hallitsija urisi haltiakieltä unolmolle ja Avvilille, he olivat lyöneet vetoa ensimmäisestä osumasta ja sen perään tuplanneet panoksen.
<br /><span style="font-style:italic;">"Mahtavia, varmaan kelpaa? Se tekee 200 kultaa per päivä jokaisesta soturista jonka palkkaatte"</span> Hallitsija tokaisi Unolmolle.
<br />
<br />Lendar huohotti ja pudisteli päätään, koettaen saada päänsä ja ajatuksensa selkenemään mutisten yleiskielellä Unolmolle ja Avvilille<span style="font-style:italic;"> "En ole saanutkaan ennen tämmöistä selkäsaunaa ja vielä näin nopeasti, enkä edes itse osunut. Kyllä nämä meille kelpaavat. Aiheuttavat kunnon tuhoa taistelukentällä" </span>
<br />
<br />He olivat onnistuneet keräämään Nentirin laakson asukkaiden tueksi joukkoja vapaustaistelua ajatellen. He olivat onnistuneet vapauttamaan haltioiden pelkäämän hautakummun muinaisen uhan alta ja nyt tästä syystä haltiatkin olivat lupautuneet auttamaan, kääpiöiden ohella. Kääpiöt oliva olleet sammakkomiesten ikeen alla, eivätkä päässeet näistä eroon mutta kolmikkomme oli hoitanut ongelman. Ensimmäisestä hautakummusta löydettyjen karttojen perusteella uusia hautoja tutkimaan saavuttuaan, aluetta pesänään pitävien pöllökarhupesueen nujerruksen jälkeen toiseen muinaiseen eladrin hautakumpuun päästessään, he olivat törmänneet valtaviin maanalaisiin, sieni- ja sammalpeitteisiin luolastoihin ja siellä kyklooppeihin, näiden kaupunkiin ja lupaavanoloiset neuvottelut olivat käynnissä lisävahvistusten saamiseksi.
<br />
<br /> marghoshttp://www.blogger.com/profile/14404612129800567353noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-53524340883512245042011-07-31T00:10:00.000+03:002011-07-31T00:10:03.856+03:00Snagga<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Tästä on ollut puhetta lähinnä Marghosin kanssa aikaisemmin, mutta tässä se nyt on: Snagga käännettynä Dungeon Master's Guide 2:n sääntöjen mukaisesti Companion Characteriksi. Tämä on tehty 9:lle tasolle ettei sitä tarvitse heti rukata uusiksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoJXZp3tOj81qhRKcdav2HjvMDuB5_ilAwnf6p-KWVX_LzThyw9WUgZt7WH57VSFOLW_rJb8Qo9A-qiIFWCPjo2KKK_BEjy3Q5bELTK_UTR84llyGjDfpfubymKNtNmOaP_RpwHeNAYdI/s1600/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+30.7.2011+235931.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoJXZp3tOj81qhRKcdav2HjvMDuB5_ilAwnf6p-KWVX_LzThyw9WUgZt7WH57VSFOLW_rJb8Qo9A-qiIFWCPjo2KKK_BEjy3Q5bELTK_UTR84llyGjDfpfubymKNtNmOaP_RpwHeNAYdI/s1600/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+30.7.2011+235931.jpg" /></a></div>Yllättävän iso homma oli tuo konversio. Tämä on tietysti pelkkää pelimekaniikkaa, mutta näyttää siltä että tuo yllä esitetty tuo Snaggan olennaisimmat piirteet mukaan ilman että se kovin helposti tulee varastamaan showta varsinaisilta pelaajahahmoilta. <br />
<br />
Vastaavalla tavalla meillä voisi olla ainakin Lendarista ja Rautasilmästä Companion Character versiot.</div>opaxhttp://www.blogger.com/profile/14278614751828949265noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2894537904326682884.post-49339614791053314062011-07-30T10:29:00.000+03:002011-07-30T10:29:43.977+03:00Välinäytös: Vahvistukset saapuvat<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">- Lordi Vhennyk lähettää terveisensä teille Komentaja, sanoi vankkarakenteinen ihminen, jonka uniformusta ja varustuksesta saattoi päätellä tämän olean Rautakehän ryhmänjohtaja. He seisoivat Rautalinnan varustuksella. Ryhmänjohtaja oli tuonut mukanaan Rautalinnaan kymmenen sotilaan osaston, mutta myös jotain muuta.<br />
<br />
Nazin Redthorn hymyili. Kun hän pyysi täydennyksiä, hän oletti saavansa muutaman kymmentä soturia, parhammillaan ehkä ratsumiehiä, mutta tällä kertaa hän sai enemmän.<br />
<br />
- Lordi Vhennyk on ollut pohjoisessa kiireinen ilmeisen hyvin tuloksin, Redthorn virkkoi sotilaalle ja ja tarkasteli kahta muuta osastoa jotka seisoivat pihassa. <br />
- He ovat Verikeihään klaanista, ryhmänjohtaja sanoi.<br />
<br />
Toinen osastoista oli vihaisimman näköisiä örkkejä mitä Redthorn oli koskaan nähnyt. Toinen oli jotain vieläkin enemmän - sen örkit olivat suurempia ja vahvempia ja niiden piirteet kertoivat että heidän suonissaan virtasi peikkojen veri.<br />
<br />
- Kazum! Redthorn karjaisi pihalla olevalle luutnantilleen.<br />
- Herrani!<br />
- Käske joukkojen valmistautua! Huomenna marssimme sotaan ja näytämme tämän laakson kurjalle väelle kuka sitä hallitsee!<br />
- Kyllä, herrani! Kazum vastasi ja alkoi jaella käskyjä.<br />
- Eikä muutama hassu seikkailija enää pidä minua pilkkanaan, Nazin Redthorn lisäsi hiljaisemmalla äänellä.</div>opaxhttp://www.blogger.com/profile/14278614751828949265noreply@blogger.com0