Välinäytös: Tulkki, Drow-lady ja Ajatus

Delaxurathan raivosi. Sen valtava häntä piiskasi luostarin muureja ja torneja saaden tiilet ja satojen kilojen painoiset kivet lentelemään ympäriinsä. Ilian Lian ja Ajatus seurasivat turvallisen välimatkan päästä mustan lohikäärmeen vihaa.

Myös Ilian Lian oli vihainen. "Tulkki huijasi meitä! Sillä on ollut koko ajan omat taka-ajatuksensa ja suunnitelmansa!"

"Tietysti", Ajatus virkkoi ja vilkaisi drowta. "Se on ikivanha musta lohikäärme, mitä muuta voisi odottaakaan?"

Ilian hämmästyi Ajatuksen sanoista. Hän veti syvään henkeä, mutta ei osannut sanoa mitään.

"Se metsästi sitä naista - sitä haltiaa. Siksi Delaxurathan oli täällä."

Ilian tuijotti Ajatusta edelleen sanattomana.

"Minä uskon, että Delaxurathan uskoi kuolonkiven surmaavan sen naisen. Ennustuksen voi tulkita niinkin." Ajatus sanoi ja näytti mietteliäältä. "Mutta kuolonkivi surmasikin Olennon - ja siinä samassa avasi portin Tuonelaan tai ainakin Khyberin syvyyksiin. Sellaista ei tapahdu sattumalta. Ja se mitä aion tehdä seuraavaksi, sitten kun tuo tuolla vähän rauhottuu, on kysyä Delaxurathanilta mitä mieltä hän on tapahtumasta ja Olennosta - sekä tästä oudosta joukosta joka häiritsee Organisaation toimintaa."

Välinäytös: Ilian Lian

Ilian Lian seisoi varustuksella ja katseli pohjoiseen. Hänen ajatuksensa olivat levolliset ja tyynet, mieliala jota hän ei usein kokenut, mutta jota hän usein ikävöi. Hän pohti varustuksen erikoista sijoittamista vuoren pohjoisrinteelle. Talvesta tulisi varmasti hurja, mutta siitä ei näkynyt merkkiäkään kesän viimeisinä lämpiminä päivinä. Ehkäpä varustuksen alkupäräiset rakentajat halusivat olla lähempänä jumalaansa tällä tavalla, tosin oikeampi sijoituspaikka olisi ollut koilisrinne. Silloin varustus olisi antanut kohti Hopeisen liekin uskonnon synnyinsijaa Thranea. Rauha ja levollisuus.

Kiven lämmin pinta tuntui miellyttävänä hänen sykkivää lonkerokättään vasten. Ja kun hän tajusi sen, levollisuus ja rauha oli tiessään. Lonkeron juuret olivat syvällä hänen mielessään ja täyttivät hänet vastustamattomalla vietillä ja himolla. Vietti saalistaa, himo tappaa. Se teki hänet voittamattomaksi. Mutta siihen ei kuulunut rauha eikä levollisuus.

Mutta jossain syvällä hänen mielessään huusi oikean Ilian Lian.

"Ajatus! Rakkaani! Miksi teit tämän minulle?"