torstai 10. helmikuuta 2011

"Tummat kappaleet lentävät kohti, satuttavat minua ja jotakuta toista päälläni. Osuessaan ne ruhjovat, viiltävät, murskaavat. Jotakin lämmintä valuu päälleni. Ylhäällä vihaiset silmät vaativat lisää, huudot muuttuvat vihan hyökyaalloksi. Yksi ääni nousee yli muiden: 'Sekasikiö, tappakaa sekasikiö ja sen huoranarttu!'. Hahmo päälläni vaikertaa, huokaisee, vaikenee. Kivi osuu päähäni, pimeys."

Herään hikisenä painajaisestani. Sharniin tultuani ne ovat palanneet. Ihmisten haju ja tavat, valheita toisten takana. Sivistys: Kuinka ojentaa myrkytetty viinilasi samalla hymyillen ja ehdottaen sovintoa. Kaipaan takaisin luontoon, tai edes viemäreihin.

Alejon sanoi aikoinaan, että ihmiset eivät pohjimmiltaan ole pahoja, he vain eivät osaa luottaa muihin, koska he luottavat aina vääriin henkilöihin. Huomasihan sen Cannithin talossa: He eivät voi ymmärtää, että vaarallisin miekka ei ole yleensä se, joka on näkyvillä edessä, vaan se, joka on piilossa takana.

Sivistys...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti