Välinäytös: Harken, Graywall ja Sharn

"Herrani", sanoi kersantti jonka punaisessa asetakissa oli kultareunustainen musta ympyrä.

Nazin Redthorinin katse viipyili kapeasta ikkunasta avautuvassa syksyisessä maisemassa.

"Jäikö heistä ketään henkiin? Haluasin kuulustella jotakuta", Nazin sanoi viimein ilkeästi virnistäen ja käänsi katseensa sotilaaseen.

"Herrani...", sotilas sanoi epävarmasti ja käänsi katseensa lattiaan. Nazinin niskakarvat nousivat pystyyn ennakkoaavistuksesta.

"Missä Barod on? Miksei hän ole kertomassa voitosta?"

"Herrani", kersantti toisti ja haki rohkeutta jostain missä sitä ei ollut.

Nazin nousi ylös niin että pöytä oli kaatua. "Missä serkkuni on?" hän karjui.

"Kuollut", sotilas kuiskasi.

* * * * *

Harman istui kapakassa ja kuunteli hiisien puheita. Hän ei pitänyt Graywallista. Se ei johtunut varsinaisesti viereisen pöydän hiisistä, eikä ovella portsarina toimivasta ogresta, eikä kadulla kaksintaiselua käyvistä minotaureista tai muistakaan kaupungin asukkaista sinänsä. Se johtui siitä että heitä oli täällä massoittain.

Hän ei jaksanut odottaa Avvilia täällä. Tämä oli jossain Graywall-vuorten eteläpuolella, Sharnissa tai jossain siellä välillä.

"Toivottavasti ei Sharnissa", Harman ajatteli. Hän löytäisi kyllä kisällinsä.

* * * * *

Paksuun samettiseen papinkaapuun pukeutunut lihava mies seisoi verhon takana. Hänen kasvonsa olivat hiestä märät ja kädet tärisivät tukahdutetusta kiihkosta. Hän raotti hyvin varovasti verhoa ja katseli peseytyviä nuorukaisia. Hänen vaaleanpunainen kielensä lipaisi turpeita huulia.

Välinäytös: Druidi, samooja ja perintö

Alejon arvosti sammaleen pehmeyttä istuessaan kiven päällä suuren tammen alla. Tammen juuret olivat nostaneet tämän nimenomaisen kiven maan kätköistä - tapahtuma jota Alejon oli mielenkiinnolla seurannut kymmeniä vuosia.

Tämä nimenomainen puu oli Alejonille tärkeä. Se oli ensimmäinen puu, jonka kanssa hän nuorena druidina oli keskustellut. Alussa se oli sujunut kovin kehnosti, tammen kanssa keskustelu oli äärimmäisen hidasta ja juuri siksi vaikeaa nuorelle druidille. Alejonin viettäessä viikon puun luona, molemmat onnistuivat lausumaan virkkeen tai korkeintaan pari.

Viime vuosina Alejon oli ymmärtänyt puun olevan hyvin huolissaan. Hän näki sen juurista, jotka olivat koukkuraiset, haaroittuneet ja tulivat maanpinnan yläpuolelle enemmän kuin aiemmin. Alejonin jakoi tammen huolet ja hänen kasvojensa syvät juonteet muistuttivat hämmästyttävän paljon tammen juuria.

Lehvästöjen varjoista tammen alle astui samooja.

"Alejon", tämä sanoi hiukan kumartaen. Hän kantoi pitkähköä kangaskääröä kädessään.

"Harman", Alejon sanoi. "Onko tuo se?"

"Kyllä Druidi. Tämä on se - d'Karnagin perintö", hän sanoi taputtaen kangaskääröä. "Koko komeudessaan ja kaikessa hirvittävyydessään."

"Harva uskoi, että löytäisit sen."

Harman mietti hetken kuuluiko Alejon näihin harvoihin. Sitten hän sanoi jotain, joka sai juonteet Alejonin kasvoilla syvenemään entisestään.

"Löysin myös muuta. Löysin Avvilin äidin surmaajan."