Miekkojen Kehä

Rautasilmä käveli Sharnin korkeilla kaduilla. Hänen oli tarkoitus mennä Valon temppeliin meditoimaan, niin hän oli ainakin kertonut tovereilleen ennen lähtöään asunnosta. Mutta niin paljon oli tapahtunut, niin paljon ajatuksia kaiverteli hänen mieltään ja niin moni kivulias haava raastoi hänen ruumistaan. Hän ei mitenkään voisi saavuttaa meditoimiseen vaadittavaa mielenrauhaa tässä tilassa. Joten hän käveli päämärättömästi ja antoi ajatustensa harhailla.

Kolme uhria jatkuvasti kamppasi hänen ajatustensa juoksun. Ensimmäinen ”terä” sillalla, fanaattinen murhaaja, niin täynnä pahantahtoista ylpeyttä. Toinen ”terä”, joka lähetettiin peräämme, luultavasti oikeamielisen koston vuoksi. Ja kolmas, ”nimetön”, joka jäi metalliseen kohtuunsa ja tuomittu jäämään sinne ikuisesti ilman elämän kosketusta.

Hän pohti rautaisia veljiään, muita sotataottuja… ”Sotataottu”, jo meidän nimi kantaa kahleemme ja kohtalomme. Sotaa varten taottu, kuin miekka tai haarniska, jonkun muun työkalu. Kuin minkä tahansa haarniskan tai työkalun, kohtalomme on selvä. Ennemmin tai myöhemmin voimakkainkin ja kokeneinkin sotataottu menee rikki ja joutuu korvatuiksi uudella. Mutta ihmiset edelleen valittaa sodan tappioista, vaikerrellen kuinka monta ihmishenkeä näissä taistoissa menetettiinkään. Miksi kukaan ei uhrannut ajatusta veljilleni? Edes pientä tippaa sympatiaa?

Sitten hän näki pari ihmislasta juoksevan hänen ohitseen. En ymmärtänyt heidän leikkiään, mutta ymmärsin heidän äitien huolehtivat katseet. Toinen äiti huusi lasten perään, käskien heitä olemaan varovaisempia. Sitten ymmärsin. Meillä ei ole vanhempia, jotka välittäisivät meistä ja itkisivät jos kuolisimme. Meillä ei ole vanhempia jotka opettaisivat meitä välttämään heidän virheensä. Meidät taotaan, koulutetaan ja tapetaan mitättömissä sodissa. Jäänteemme kerätään ja meidät taotaan uudestaan, koulutetaan taas ja tapetaan. Eikä kukaan, kukaan, vuodata puolestamme edes yhtä kyyneltä.

”Eikö me voitaisi käyttää tätä ahjoa ja tehdä meille kaikille henkivartijat?”

Avvilin sanat sotataottuja tuottavassa ahjossa koski edelleen. Vaiika Avvil ei ehkä ollut kirkkain henkikö jonka Rautasilmä oli tavannut, hänen sanansa puhui selkeästi. Hänelle veljeni olivat vain haarniskan korvike, jokin pois heitettävä esine kärsimään hänen puolestaan taistelussa. Eikö Rautasilmän esimerkki meinannut mitään? Oliko hänen valonsa niin heikko, ettei se voi johdattaa ketään?

Rautasilmä huomasi askeleensa voimistuvan, ryhtinsä suoristuvan ja tunteidensa kuohuvan. Milloin hän oikein oli viimeksi meditoinut? Jokaisella askeleella hänen vihansa kasvoi, miksei kukaan välitä? Miksei kukaan halua meille muuta kuin kuolemaa? Ehkä terien jumala ”Miekkojen Lordi” oli oikeassa? Hän ainakin välittää meistä. Rautasilmä katosi ympärilleen ja viimeinkin huomasi kuinka paljon pitempi hän oli noita himmeitä ihmisiä. Kuinka paljon voimakkaampi hän olikaan heihin verrattuna..

EI.

”Miekkojen Lordi” ei välitä. Hän ei halua meidän kasvavan, vaan kuolevan taistelussa. Hänen johdollaan sotataotut tulisivat todella valottomiksi esineiksi, miekoiksi jotka ovat tuomittu tuhoutumaan taisteluissa. Sitten taotuiksi uudestaan, vain uutta kuolemaa varten. Jos ”miekkojen lordi” oikeasti välittäisi, ei hänen suunnitelmansa sisältäisi niin monen sotataotun lähettämistä kuolemaan. Hän selkeästi näkee meidät miekkoina, leluina jotka kulutetaan loppuun ennen kuin hankitaan uudet.. Rautasilmä pohti olisiko hänen äsken näkemänsä äiti valmis lähettämään lapsensa kuolemaan koston vuoksi? Kukaan ei tule itkemään miekan perään.

Sitten Rautasilmä pysähtyi. Kaikki valkeni hänelle ja hänen elämänsä tarkoitus avautui hänelle. Hän välittäisi. Hän opettaisi veljilleen kuinka olla jotain muuta kuin ase, opettaisi siitä kuinka ansaita muiden kunnioitus. Hänen tulisi inspiroida veljiään jättämään aseensa ja oppimaan jotain muuta kuin tuottamaan kuolemaa. Se on suuri tehtävä, ehkä suurempi kuin mihin hän ikinä kykenisi. Miekkojen Lordi, koko Deneithin talo ja luultavasti suuri osa Cannithin taloa myös haluaisivat hänet hengiltä pelkästään tuon viestin takia. Mutta jonkun pitää aloittaa, tai muuten kuoleman kierre ei tule ikinä loppumaan.