maanantai 31. toukokuuta 2010

Juonen johtaminen

Viime aikoina olen pohtinut kampanjamme etenemistä lähinnä näkökulmasta, jossa tuodaan suurta pääjuonta voimakkaammin mukaan käytettäviin valmisseikkailuihin. Pääjuoni hioutunut kevään aikana - vaikkakin merkittäviä osia siitä on toki mustina aukkoina. En koe tarvetta täyttää näitä aukkoja vielä, uskon pelaajien pitävät niistä huolta. Heidän ratkaisunsa johtavat täsmälleen siihen suuntaan kuin tämän juonen tuleekin kulkea.



Tähän mennessä olemme käyttäneet kahta valmisseikkailua, jotka ovat The Mark of Prophecy (Eberron Campaign Guiden liite) ja Seekers of the Ashen Crown. Yllä olevassa kuvassa on myös kolme muuta painettua seikkailua Whispers of The Vampire's Blade, Hammerfast ja The Slaying Stone. Hammerfast ei ole itseasiassa seikkailu vaan seikkailuympäristö (niitä tarvitsee aina). Kun näihin yhdistää kaikki Dungeonissa julkaistut neljännen laitoksen seikkailut, jotka ovat D&D Insiderin tilaukseni kautta saatavilla, ei ongelmana ole materiaalin puute.

Toistaiseksi pääjuoni on tuotu pelaajille lähinnä hahmojen taustan ja tämän blogin välinäytösten kautta. Pian tämä tulee kuitenkin muuttumaan.

Kun valmistaudun session pitämiseen, en mieti pelkästään mitkä roolipeliosuudet ja encounterit tarvitaan. Ennen näitä pohdin mitä juonitavoitteita asetan sessiolle. Hauskan pitäminen on tärkeintä roolipelaamisessa. Pelinjohtajana minulle tärkeysjärjestyksessä seuraavana on juoni. Hauskuuden syntyessä spontaanisti juonen tuominen käytäntöön tarinaelementteinä puolestaan hyötyy suunnittelusta. Tarinaelementti on aina perustaltaan hyvin yksinkertainen, kuten esimerkiksi: Joku pelaajista näkee henkilön Y keskustelemassa organisaation X edustajan kanssa. Se, miten pelaajat reagoivat tarinaelementtiin, kuljettaa juonta eteenpäin. Juonta johdetaan pienillä asioilla.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Ennustus-sivu lisätty

Lisäsin Ennustus-sivun. Toinen säe on kirjoitettu nykyiseen muotoon 24.4.2010 eli kuukausi sitten. Olen ollut varsin tyytyväinen "ennustajan kykyihini".

perjantai 21. toukokuuta 2010

Mitä ihmettä - kuviakin vielä?!

The souls lost -blogi siirtyy uuteen aikakauteen hulppeiden värikuvien säestämänä.


Otin nämä kuvat viime tiistai-iltana pelin jälkeen. Näkyvissä on aloitteen mukaisessa järjestyksessä olevat lappuset, jotka pelinjohtajan puolella sisältävät lisäinfoa sankareistamme.


Pelinjohtajan puolella pyrin pitämään kirjamäärän minimissään. Tässä tapauksessa siinä on muutama lattialta nostettu kirja, joita ei itse pelin aikana tullut käytettyä sekä niiden alla pelin aikana käytettyjä kirjoja.

Lisää muualta kopioituja innovatiivisia ratkaisuja myöhemmin.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Kolmas pelikerta,

Kolmas pelikerta pitää sisällään väijytyksen jälkeistä taistelua ilmojen herruudesta Sharnin tornikaupungin uumenissa, uusia ystäviä ja sopimuksia, vanhoja vihollisia, juhlintaa ja kaiken kruunaa nelikon alkava matka Sharnin uumeniin, tunneleiden pimeyteen alkaa...

"In the city of towers, a thousand secrets whisper in the night, and a thousand tales unfold before the moons reach their zenith..."

I näytös lentomatka ja väijytys; taistelu ilmojen herruudesta.

Barttil, niin tuo puolhaltia pilotti oli itsensä esitellyt Lendarin astuessa alukseen, nosti ilma-aluksen kevyesti ilmaan jättäen katutasolla oleskelevan väen katsomaan. Lendar seisoi pelkkiin nahkoihin pukeutuneena, tuntien itsensä hiukan epävarmaksi ja alastomaksi, ensimmäinen kerta kuin tämmöinen juhla. No onneksi Lendaria oli kuitenkin neuvottu jättämään aseet pois, "Aseita ei näissä juhlissa tosiaankaan tarvita ja jos tarvetta sattuu tulemaan, niin saahan niiitä niiltä ylhäisten vahdeilta helpostikin", oli joku huikannut tuhahtaen loukkaavaan sävyyn heittonsa perään.

Tuo alastomuuden tunne häipyi nopeasti ihailun ja lentämisen tunteen syrjäyttämänä, ilma-aluksen kasvattaessa korkeuttaan Sharnin tornimaiset rakennukset ympärillään ja pian matalimpien rakennusten katot ja erinäiset sillat ja kulkuväylät jäivät aluksen alapuolelle sen kohotessa yhä ylöspäin kohti valoa ja kirkkautta, Sharnin syvyyksistä. Lendarin vatsanpohjassa tuntui oudolta, jännitystä lentämisestä vai jännitystä juhlista, vai jotakin muuta? "Olisiko pitänyt ottaa jokin maski kasvoille? " kävi nopeasti mielessä mutta lentämisen tunne ja Sharnin tornikaupungin mahtavat maisemat veivät ajatukset auttamattomasti pois tulevasta.
Kaupungin kuvaa ihaillessaan Lendar ei huomannut Barttilin laskeutuneen kulkuväylälle noutamaan lisää juhliin menijöitä. Lisää vieraita nousi kyytiin, mutta Lendar pysytteli omissa oloissaan, arvioiden kuitenkin alukseen saapuneet. Juhlavaan kaapuun pukeutunut sotataottu, metallimies vai voiko sanoa sen olevan mies ollenkaan? Toinen oli selkeästi nainen, mutta millainen. Ihmismäinen kylläkin mutta jotakin muutakin oli mukana, Lendar ei vain osannut yhdistää sitä. Se ei ollut haltiaa eikä mitään muuta sellaista, vaan jotakin aivan muuta. Kolmas taas oli pieni, selkeästi ihminen, oppineen leima tuntui leijuvan miehen ympärillä. Tietäjä tai jokin sellainen, heikko siis ellei osaa ja hallitse taikuutta.

Aluksen jälleen lähtiessä kipuamaan ylemmäs, kohti taivastasoa, rikkainta ja kaikkein kalleinta aluertta koko Sharnissa Lendar antoi ajatustensa lentää. "Lukas Tain, juhla, kaikki tämä mitä ihmettä tämä kaikki merkitsee?" Ajatuksen juoksu katkesi ja Lendar antoi katseensa kiertää alusta ja ympäröivää kaupunkimaisemaa. Yksi goblin, toinen goblin ja kolmas... useista goblineita leijukivillä liikkuen ja sijoittuen selkeästi väijytysasemiin. Goblineita, oliko Berthux lyömätön järjestänyt suutuspäissää jotakin tällaista, tai joku muu joka menetti vedonlyönnissä rahansa, nämä goblinit näyttivät varustautuneen jousin. Tuo outo nainen näytti myös huomaavan selkeästi mahdollisen uhkatekijän, ainakin se huusi varoituksen, nämä kaksi muuta ja pilotti eivät näyttäneet tajuavan tilannetta alkuunkaan.

Goblineiden järjestämä väijytys olisi onnistunut täysin, ellei Lendar ja tämä jousin aseistautunut nainen olisi huomannut sitä. Mukaan taisteluun, goblineiden puolelle ilmaantui myös leijakiekollaan joku maagi, joka oli verhonnut kasvonsa oudolla naamiolla.
Taistelu oli lyhyt ja se käytiin ilmojen herruudesta.

Sen aikana koettiin rohkeita liikkeitä tyhjyyden ylitse tehtyjä hyppyjä, lentokiekkojen kanssa taiteilua, magian leiskahdellessa taivaalla rakennusten lomassa.
Lendarille itselleen selvisi hänen taistellessaan paljain nyrkein tämän väijytykseen osallistuneiden goblineiden johtajan, naamioituneen maagin kanssa ainakin se, ettei hän ollut kohteena. Tämä kyseinen naamioitunut maagi jahtasi kolmikkoa, joka oli sama kyydillä matkalla samaan juhlaan ja Lendar oli vain joutunut vaaralliseen välikäteen ja tilanteeseen. Taistelu oli nautinto, jännitys jota Lendar oli kokenut lentomatkan aikana purkautui kun pääsi toimimaan. Maagi ihmetteli Lendarin kanssa taistellessaan miten yksi henkilö saattoi olla hänen ja vihollistensa välissä. Taistelun loppupuolella ykksi goblineista onnistui pääsemään pakoon, naamioituneen maagin pudotessa viimeisenä kiekoltaan kohti Sharnin syvyyksiä. Pienikokoinen maagi sai jotakin loitsuaan käyttäen putoavan maagin sauvan siepattua. Alkuperäinen kyyti, ilma-aluksella ei enää onnistunut, se oli taistelun tuoksinnassa, pilotin tajuttomuuden ja kyytiläisten kokemattoman ohjauskyvyn raahautunut tornitalon kylkeä pitkin, kylki kyljessä päätyen toimintakunnottomaksi. Lopulta kuitenkin, uuden ilma-aluksen suotuisalla avustuksella Lendar ja kolmikko pääsivät perille juhlapaikalle....

II näytös, juhlat, kumppanuuksia ja uusia sopimuksia.

Juhlapaikalla oli jo kuultu tapahtuneesta, siellä oli väkeä. Sharnin kaikki silmäätekevät olivat paikalla, valtavan juhlasalin täytti puheensorina, vaimea taustamusiikki jota vartavasten palkatut musikantit soittivat ja kaikenlaiset ihmeelliset esitykset. Tainin pöydässä käytiin keskustelua eikä virvokkeita unohdettu nauttia. Sharnin Chronicles, lehdistökin siis oli eksynyt paikalle ja kyseli kaikenlaista, toiset kertoivat toiset eivät. Illan aikana selvisi että naamioitunut maagi oli ollut etsintäkuulutettu ja vieläpä todellakin henkilö jota kolmikko oli etsinyt ja jahdannut ja etsintäkuulutetusta saatavan palkkion sai vasta tavannut nelikko. Rautasilmä lupasi oman osuutensa Lendarille, tämän jouduttua ikävään tilanteeseen ja saatuaan näin mahdollisesti uusia mahtavia vihollisia kannoilleen.
Nuka sai itselleen kuolleen maagin panssarin, pienellä työstämisellä ja ompelulla siitä saisi hänelle tyylikkään asusteen. Rautasilmä ei sellaista kaivannut, Lendarille se oli aivan liian pieni ja Unolmo, no kuka tiesikään mitä Unolmon mielessä liikkui.

Juhlan aikana Lendar siis tutustui tarkemmin näihin uusiin liittolaisiinsa Rautasilmään, tuohon isoon rauhan löytäneeseen sotataottuun, Unolmoon tähän pienikokoiseen mutta tehokkaaseen maagiin ja Nukaan tähän salaperäiseen taistelijanaiseen. Uusia liittolaisuuksia sovittiin ainakin nelikon kesken.
Unolmo ja Lendar kiertelivät välillä juhlasalia, kummankin etsiessä ja solmiessa joitakin suhteita omien kiinnostuksen kohteidensa mukaan. Rautasilmä nautti näkymistä muttei juuri osallistunut juhlintaan. Nuka taas kiersi ja kaarsi juhlatiloissa myös tutkien, pysytellen kuitenkin syrjässä ja sivussa tapahtumien keskipisteestä.

Jossakin vaiheessa iltaa Lukas Tain teki, keskusteltuaan ensin setänsä kanssa, tämän pyynnöstä ehdotuksen nelikolle. Grokissa, Sharnin syvyyksissä heidän hallussaan olevissa tiloissa oli onglemia tuholaisten kanssa, kruthiket häiritsivät työläisiä ja olivat aiheuttaneet työläisten katoamisiakin jopa. Ehkäpä juuri yhteen lyöttäytynyt ja kokoontunut nelikko voisi ottaa asiasta selvää, nämä kruthiket eivät kuitenkaan olleet pelkästään mitään tavanomaisia vaan niiden sanottiin jopa lentävänkin. Kolmikolla oli ollut aikaisemmin jo kokemusta vastaavanlaisista kruthikeja muttei kuitenkaan niiden lentävistä sukulaisista. Sharnin yliopiston edustaja, professori Gudnephered, kuultuaan näistä lentävistä kruthikeista kiinnostui niistä niin paljon että ehdotti nelikolle palkkiota tutkimusnäytteestä ja lopulta unolmon ehdotus 100 kultaa, elävästä lentävästä näytteestä lyötiin lukkoon.

Nelikko selvitteli vielä ennen nukkumaan menoaan lentokiekkojen vuokraajalta mahdollisesti goblineiden palkkaajaa, selvisi että goblineiden lentokiekkojen hankkija oli ollut tämä nykyisin kuollut naamioitunut maagi.

III näytös, Sharnin syvyyksiin selvittelemään tuholaisongelmaa ja ratkaisemaan sitä.

Seuraavana päivänä, nelikon tehtyä joitakin hankintoja he tapasivat ja olivat valmiina lähtemään Sharnin syvyyksiin. Taivasväylän (skywayn) jälkeen nämä Sharnin alapuoliset maisemat olivat hämärän synkkiä, varjot tummia ja epäilyttäviä. Nelikko etsiytyi Lukas Tainin ohjeiden mukaan Morlokin luokse, Morlok tuo Tainin suvun edustaja täällä syvyyksissä oli puheiden mukaan kiivas henkilö joka ei sotataotuista välittänyt joten Rautasilmä pysytteli muutenkin hiukan taka-alalla. Morlok oli juuri väittelemässä ja keskustelemassa valkoiseen kaapuun pukeutuneen Hobgoblinin, tämä kaapuihin pukeutunut oli olok niminen hobgoblin pappi kuten jälkikäteen selvisi.

Morlok ja nelikko pääsivät sopuun tuholaisten tuhoamisesta, 1 kulta per tapettu tuholainen ja 100 kultaa jos, siis kun tuholaisongelmasta päästään eroon kokonaan.

Morlokin määrämä opas, opasti nelikkoa syvemmälle pimenevään tunneliverkostoon. Sinne oli tullut vasta jokin aikaa sitten joku goblinijoukkio joiden tavoitteista, tarkoitusperistä ei ollut mitään tietoa. Lopulta opas jätti nelikon tuholaisonglema-alueen rajalle, juosten itse nopeasti pois kohti turvaa.

Nelikkomme eteni rauhallisesti, pimenevässä tunnelissa. Valotangot ja soihdut antoivat lohduttavaa valoa päällekäyvään pimeyteen. Tasaisen takova jumputus kuului jostakin kaukaisuudesta, jossakin siellä työskenneltiin ja taottiin. Omien askeleiden kaiun lisäksi nelikon hengitys ja varusteista tulevat äänet olivat ainoat mitä tunneleissa kuului.

Ensimmäiseen isompaan huoneeseen saapuessaan, nelikko valpastui. Keskellä huonella oli kalloista muodostettu pyramidi jonka huipulla oli rautatanko ja viiri (haukkakuvio). Huone oli laaja, siellä oli monia tunnelin suuaukkoja, alkoveita ja rappuset. Yksi seinämä oli sortunut. Nelikon liikkuessa varovaisesti tutkimaan kekoa, Unolmo oli nopein liikkeissään, havaittuaan laukun pyramidin kyljessä.

Unolmon kyyristyessä tutkimaan laukkua, kaikkialta nelikon ympäriltä, joka puolelta huonetta, alkoi kuulua kitinää ja nitinää aivan kuin kynsien kopinaa kiveä vasten.

Syntyneessä lyhyessä mutta sitäkin verisemmässä ja kiihkeämmässä taistelussa nelikko tappoi kaikki kahdeksan kimppuun hyökännyttä kruthikea, yhtään lentävää ei niiden mukana ollut. Nämä hyökänneet Kruthiket olivat kaikki eri kokoisia, pienistä isompiin ja tappavampiin. Loitsut, niin maagin hyökkäys- ja Rautasilmän parantavat sellaiset olivat tarpeen taistelussa. "Jos kruthikeita olisi ollut enemmän, mitä olisikaan käynyt?" Mietti nelikko, vaikkei sitä myöntänytkään.

Nelikko pysähtyi katselemaan huonetta, liikkuen varoen ja miettien kuka mitäkin...

Lyhyt lepo

Unolmo kohotti sauvansa maagista valoa hohtavaa päätä. He olivat jonkinlaisessa muinaisessa hallissa, syvällä Sharnin nykyisen kaupungin alla. Huoneen keskellä oli ikivanha pääkalloista rakennettu pyramidi, jonka keskellä oli vanha riekaleinen sotalippu melko hyvin säilyneessä salossa.

Maagin mielenkiinto oli kuitenkin toisaalla. Hän penkoi nahkaisen laukun sisältöä. Laukku oli kuivuneessa veressä, huomattavasti tuoreemmassa kuin huone mistä hän oli sen löytänyt. 
"Ha!", hän mumisi itsekseen. Kuivatun rotanlihan ja näkkileipien joukosta löytyi jonkin sortin kirja, pieni lasipullo, jossa oli punaista nestettä, sekä kourallinen kultarahoja.

Nuka tuli hänen viereensä kuin varjo. "Hiisien laukku?" tämä kysyi.

"Ööö... Kyllä vaan." Unolmo vastasi. Kirja oli kirjoitettu yleiskielen kirjaimin, mutta sen sisältö oli Unolmolle vierasta kieltä, joka oli kuitenkin helposti pääteltävissä hiisikieleksi.

"Tutkin jäljet", Nuka jatkoi. "Ainakin viisi, ei enempää kuin seitsemään hiisisoturia on taistellut täällä kruthikeja vastaan. Eivät yhtä taitavia kuin me. Heidän ruumiinsa on vedetty kruthikien tunneleihin."  Nuka puhui riittävän kovasti, jotta muutkin kuulivat.

"Lisäksi löysin tämän avaimen", hän sanoi. "Tippunut varmaankin tuosta laukusta."

Rautasilmä katsoi Nukaa muutaman metrin päästä pimeydestä ilmeettömästi. Hän ei sanonut mitään, vaan pohdiskeli demoonista loistoa Nukan silmissä kun he olivat surmanneet viimeisen kruthikin yhdessä.

Lendar ei kiinnittänyt mitään huomiota toisten keskusteluun. Hänen sydämmensä tykytti ja hän tunsi jonkin kuuman vetävän itseään puoleensä rappusten alta käytävästä jota he eivät vielä olleet tutkineet.

Kuumaa ja painostavaa - kuin kohtalo, tai kuolema.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Välinäytös: Milady

Yläkaupungin tornihuoneisto oli yleellinen minkä tahansa kulttuurin mittapuun mukaan. Lohikäärmesyntyinen komentaja Berthax Xinair astui sisään jämäkästi luvan saatuaan. Hän marssi kultaisen virkistäytymiskulhon ääressä kasvojaan pesevän haltianaisen lähelle, jättäen kuitenkin kunnioittavan etäisyyden, ja laski toisen haarniskoidun polvensa ja valtavan miekkansa lattialle.

"Milady. Vartionne on asemissa." hän sanoi ääni särähtäen vanhan kurkkuvamman takia.

Nainen kääntyi katsomaan komentajaa ja hymyili lempeästi. "Toivottavasti sinun ja kohorttisi matka sujui yhtä mukavasti kuin minun", hän virkkoi pehmeästi. "Huoneisto on erinomainen. Kiitos."

Komentaja nyökkäsi. Hänen sydämmensä täyttyi ylpeydestä. "Milady, mitä käskette?"

Nainen tarkasteli hetken märkiä kämmeniään, ennen kuin pyyhki ne ja kasvonsa huolellisesti pellavapyyhkeellä.

"Järjestä minulle audienssi Sivisin huoneen enklaaviin. Ennustuksen tapahtumat ovat jo liikkeellä, merkkien mukaan neljä ovat nyt yhdessä."

"Milady, minä...", Berthaxin ääni värisi yllättävän tunnekuohun vallassa. "Minä silvon heidät palasiksi, he eivät tuota teille vaaraa!"

"Voi Berthax", nainen virkkoi lempeästi. "Sinä olet joskus niin naiivi. Ennustuksissa asiat ovat harvoin sitä miltä ne näyttävät". 

"Ja nyt, se audienssi..." hän jatkoi terävämmin.

Pieni huomio säännöistä

Meidän pelissä on virheellisesti tehty pelaajan/ökkömökelön start of your turnissa ensin ongoing damagen otto, sen jälkeen saving throwt. Luettuani pitkästä aikaa pelaajan kirjaa, totesin ettei se mene näin. Saving throwt tehdään vasta end of your turnissa. Tällä ei ole merkitystä ongoing damagen kannalta, mutta sillä voi olla merkitystä muiden vaikutusten kannalta.

Koitetaan muistaa.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Seuraava peli

Seuraava peli on muutaman päivän päästä tiistai-iltana. Nämä kahden viikon välein olevat pelit sopivat minulle hyvin. Tässä vaiheessa ajatukset viimeistään taipuvat jo takaisin kampanjan suuntaan ja valmistelut on hyvä tehdä viikonlopun aikana.

Blogiin on tulossa kolmannen session jälkinäytös ennen peliä. Siinä kerrotaan pelaajille sellaisia asioita, joita ei itse peli-iltana ehditty käydä läpi - venähti näet pitkäksi. Lisäksi olen ajatellutkirjoittaa the story so far -osioita, jotka tiivistävät juonenkulkun. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että myös pelaajat kirjoittavat tähän blogiin. Se tuo itse tarinaankin uusia oivalluksia.

Pysykää kanavalla.

tiistai 11. toukokuuta 2010

Lendar ja kutsu! Päivää, paria ennen juhlaa

Herätessään oksettavaan oloon ja valtavaan jomotukseen, joka oli aivan kuin kupariseppien tasaista taontaa takaraivon kupeessa, Lendar sulki silmänsä kohottaessaan kätensä kasvoilleen ja koetti muistella edellisen päivän tapahtumia. Hymyn noustessa kasvoille Lendar alkoi kelaamaan edellisen päivän tapahtumia.

'Sharnin alemmalla asuinalueella, tulivalon (firelight) punaisten lyhtyjen alueella sijaitsevassa Palava kehä (the burning ring) - nimisessä, monesti paikkaansa muuttaneessa taisteluluolassa oli sinäkin iltana täyttä. Siellä järjestettiin laillisia ja laittomia taisteluita. Tällä hetkellä pauhu oli mahtava, tömistykset ja taputukset raikuivat satunnaisten buuaus- ja kannustus huutojen kaikuessa montun yllä. Ilma oli tiiviis, kostean hikinen ja savuinen, useampi ottelu oli jo päättynyt. Keskellä monttua, väsymyksestä ja kivusta hiukan kyyristyneenä seisoi sekaisen oloinen ja verinen, kookas nainen, kookas ihmiseksi mutta pienitekoinen goljatiksi ja käsissään katkennut keihäs. Hänen ihonsa oli pölyinen, pölyn tartuttua vereen ja hikeen, paikoitellen kuitenkin iho kiilteli hiestä. Maassa, naisen edessä ja montun kovaksi tallautuneella verentarhimalla, hiekkaisella pohjalla makasi selällään kookas ja lihaksikas tummanahkainen, myös kärsineen oloinen, pölyinen ja verinen örkki yllättynyt ilme jähmettyneenä kasvoilleen. Väki montun ulkopuolella, katsomossa tuijotti, hakkasi käsiään, huusi ja hurrasi. Berthux lyömätön makasi maassa, keihäänkärki kurkullaan. Huohottava Lendar puristi keihästä tiukasti kaksin käsin eikä edes tajunnut voittaneensa.'

Tähän asti Lendar huomasi muistavansa edellisen päivän tapahtumat selkeästi ja hyvin mutta kaikki tapahtumat sen jälkeen juhlista tai jälkitilanteista, ne olivatkin sitten hämärän peitossa....

Yrittäessään muistella jälkikäteen taistelun jälkeisiä tapahtumia, Lendar muistaa vain hämäriä epämääräisiä muistikuvia, lyhyitä pätkiä sieltä täältä...

... Lendar astui montun reunalle... joku käsi ojentui ja avusti Lendarin pois montusta samaan aikaan kun muutama muu hyppäsi monttuun Berthuxia auttamaan...

... Tuoppi painettiin kouraan, vaistonvaraisesti Lendar nosti sen kasvoilleen ja kylmä juoma valui voidellen ja elvyttäen kuivaan kurkkuun samalla kun väsynyt katse harhaili katsojien ja onnittelijoiden iloisissa mutta oudon verenhimoisissa kasvoissa...

...Lendar tunsi kuinka selkään taputettiin, kädet kietoutuivat ympärille halauksiin ja kuuli kuinka onnitteluita huudettiin sekä läheltä että kaukaa...
... Skadar Thursteenin, tuon shifterin tuttu ja tutun viekkaasti virnuileva hahmo, avusti ja samalla myös ohjasi Lendaria looshien suuntaan, puhuen jotakin, jotakin jota Lendar ei suurin surminkaan saa enää mieleensä...


...Skadar ohjasi Lendarin erääseen looshiin, sellaiseen mikä on varattu arvoasiakkaille ja jossa nytkin joku nuori, jonkin raharikkaan perheen ylhäisen oloinen nuorukainen mies seurueineen juhlisti Lendarin voittoa ja tarjosi lisää juomaa Lendarille ja onnitteli tätä vielä enemmänkin, juomaa lisää juttelua mutta Lendar ei jaksanut keskittyä keskusteluun...

...Juhlintaa murskatussa kivessä, siirtyminen ulos ja johonkin toiseen osoitteeseen... ilma-alus... tanssia ja seurustelua ilma-aluksen kannella, maskeihin pukeutuneita juhlijoita... Iso parveke, juhlava paikka paljon väkeä...


...Tanssia Skadarin kanssa... musiikkia... Lukas Tainin kasvot ja vartalo tanssin pyörteissä... Tanssin pyörteissä musiikin tahdissa, muita tanssijoita ja juhlijoita... jotakin outoa... Miksi kaikilla muilla on maskit kasvojen peittona...

...Ilmalaiva Skadar yrjöämässä juomia pihalle...Kapuaminen ylös maasta kaatumisen jälkeen nauraen rehvakkaasti...

...Ovi...

...Huoneen seinä, väsy... lattialla on hyvä olla..

...kipuaminen ylös lattiaa pehmeämpään sänkyyn.... jonku muu sängyssä, ulahdus Lendarin tyrkätessä tämän pois ja kova kolahdus... hiljaisuus...


Silmänsä jälleen avatessaan Lendar tunsi edelleen jomotuksen, tuon kupariseppien taonnan takaraivossaan. "Ei näin, ei! Missä ihmeessä me olimme? Oliko siellä tosiaankin joitain maskein varustautuneita juhlijoita? Ketä ne oikein olivat? Vai oliko se taas unta?" Sängynlaidalla istuessaan ja antaessaan katseensa harhailla pientä sekavaa makuusoppea, Lendarin katse pysähtyi lattialla vatsallaan makaavaan Skadariin, siinä se makasi mihin se viime yönä sammuikin. hmm ei vaan siinä mihin minä sen tyrkkäsin sängystä?
hmm mutta miksi ihmeessä se on täällä, en muista sen tulleen mukana. Vai muistanko asiat väärin?

Lendar, voimakasvartaloinen goljattinainen jonka vaalean harmaata ihoa peitti erinäiset goljatilille tyypilliset ihokuviot ja pahkurat, näiden lisäksi moninaiset arpikuviot, muistot monista kamppailuista ja selän valtava synkkä ja tummansävyinen tatuointi, herätti Skadarin julmasti nakkaamalla kannullinen vettä tämän niskaan. Lyhyt väittely ja riitely asiasta kunnes Skadar kertoi että tämän ylhäisen nimen, sen joka oli ollut juhlimassa ja joka oli kustantanut illan. Hänen nimensä oli Lukas Tain ja hän oli Tainin suvun, rikkaan kauppiassuvun nuorin vesa ja tämä oli vielä eilisen juhlan päätteeksi kutsunut Lendarin sukunsa järjestämiin juhliin ikäänkuin kiitoksena voitosta. Vetäen kutsukirjeen paitansa sisältä ja heilutellen sitä.

Voitonriemuisena Skadar avasi kutsua "Nämä ovat avecin kera, joten minä olen seural....?" Skadarin ääni hiljenee kesken puheen ja silmät suurenevat yllätyksestä, suuttumuksen puna ja huulet kiristyvät irvistykseen. Käsien nopea liike ja kutsu lentää kohti Lendaria, joka vain vaivoin saa sen siepattua Skadarin mutistessa ja ärjyessä jotakin lujaa omalla kielellään, jotakin mikä ei tietäisi hyvää Lukas Tainille jos tämä olisi ollut samassa huoneessa.... Avaten kutsun Lendar keskittyy, silmiään siristellen ja lukee kutsun sisällön. Kutsu oli hienoa paperia, se oli kirjoitettu koristeellisesti ja sitä koristi Tainin suvun sinetti ja vaakuna, sen sisältö oli erittäin yksinkertainen "Lendar oli kutsuttu Tainin suvun järjestämiin juhliin yksin, ilman avecia, kyyti odottaisi Lendaria tämän kämpän luona ja päiväys" Ne juhlat, ne olisivat jo heti seuraavana päivänä...

maanantai 10. toukokuuta 2010

Hiukan analyysiä...

Kampanja on nyt kolmen pelisession jälkeen pyörähtänyt käyntiin. Meillä on neljän hengen mukavan monipuolinen porukka ja hyvä henki touhussa. Yritän kertoa tässä omista näkökohdistani mikä on mennyt hyvin ja missä on petrattavaa.

Petrattavaa?

Sharn
Omalta kohdaltani Sharn on ollut erittäin hyvät ja monipuoliset mahdollisuudet tarjoava suurkaupunki, joka on kuitenkin hiukan vielä hakusessa johtuen sen laajasta mittakaavasta. Eli paljon potentiaalia on olemassa, mutta en tunne sitä vielä riittävän hyvin, jotta osaisin sitä improvisoidessa hyödyntää. Tähän lääkkeenä on lukeminen ja pohdiskelu.

Säännöt
Sama pätee myös pelin sääntöihin, mutta siinä nojaudun enemmän pelaajien apuun. Eli annan heidän tarkastaa tiettyjä kohtia sääntökirjoista jolloin minä pystyn keskittymään enemmän juonen kuljettamiseen.

Pelinjohtaminen
Itse peleissä on pelinjohtamisellisesti ollut sekä hyviä että huonoja hetkiä. Kolmannen session jälkipohdinnassa en ollut erityisen tyytyväinen itseeni. Mielestäni toin Lendarin korkeintaan keskinkertaisesti peliin vaikka olin sitä suunnitellut. Pelkkä suunnittelu ei riittänyt, dramatiikkaa olisi voinut lisätä.  Sama pätee taisteluihin, tarinankerronnallisia elementtejä pitäisi lisätä taisteluun vieläkin enemmän. Tein suoranaisia virheitä kun viittasin erilaisiin ököihin erilaisina kolikkoina mitä taistelukartalla oli.

Mitä hyvää?

Pelaajat
Osallistuvat pelaajat, jotka ovat valmiita näkemään vaivaa hahmojen eteen. Hahmot ovat pitkälle luotuja pelaajien toimesta. Monet ovat kirjoittaneet tähän blogiinkin tulevia juttuja, joista osa on julkaistu - osa vielä odottaa hetken. Keskittyminen on oikein hyvällä tasolla.

Pelikertojen säännöllisyys
Olemme pelanneet kerran kahdessa viikossa, joko tiistaina tai keskiviikkona. Säännöllisyys on toiminut. Se ettei peliä ole joka viikko auttaa minua. Jos pelaisimme useammin valmistelutyötä olisi liikaa. Nyt ehdin ja jaksan näkemään sen vaivan mitä pelin valmistelu vaatii.

Rento ote sääntöihin
Pelijärjestelmä on meille kaikille uusi. Kolmelta löytyy kokemusta D&D:n aikaisemmista editioista, mutta neljäs laitos on tulossa hyvää vauhtia tutuksi.

Seikkailut
Olen helpottanut omaa toimintaani nojautumalla valmisseikkailuihin. Se on ollut hyvä lähtökohta ja toiminut tähän asti hyvin. Valmisseikkailuja on maustettu pelaajahahmojen taustaan ja "suureen juoneen" pohjautuvilla yksityiskohdilla.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Prologi - Lendar Villiruusu Nual

Tässä Lendarille lyhyt kuvaus, epämääräisenä aikana epämääräisessä tavernassa ja epämääräisessä seurassa.

Lendar Villiruusu

Istut tavernassa, lähellä tulisijaa ja naukatessasi olutta annat katseesi harhailla ympäri meluista ja savuisen hämärää tavernaa, palaten kuitenkin takaisin omaan pöytään tai oikeammin kuohuvan tuoppisin taakse, vastapäätäsi istuvaan kookkaaseen ja kauniiseen, kuluneisiin nahkapanssariin ja ketjuun pukeutuneeseen goljattinaiseen, punertavat avoimet hiukset ja vaalea, tatuoitu ja hiukan laikukas iho paljastuen panssarin alta.. Tämä näyttää keskittyneen tavernan tapahtumiin, joten rykäiset hiukan ja heti perään hiukan kovemmin jonka jälkeen kysyt jälleen kerran edessäsi olevalta Lendarilta tämän taustasta. Lendarin kookkaat kädet puristuivat hetkessä aseen kahvalle, rentoutuen heti. Lendar kääntää tuiman katseensa sinuun ja nyökkää, rauhoituttuaan hiukan ensin. Lyhyt siemaus tuopista ja hymyillen julmasti Lendar aloittaa, hänen äänensä on selkeä ja kuuluva huolimatta tavernan melusta, äänestä kuultaa läpi lyhyen elämän tuoma kokemus, ollen samaan aikaan sekä suloisen hunajainen mutta kuitenkin kylmä ja kova.
- Kyllä, kyllä. Olethan sinä oikeassa. Ehkä on aika raottaa minua ja taustaani verhoavaa mysteeriä. Me olemme kuitenkin nähneet, tehneet ja kokeneet kaikenlaisia asioita, sellaisiakin joista toiset eivät ole edes osanneet uneksia tai kuvitella. Olemme olleet lähellä kuolemaa.
Lendarin ilme jähmettyy hänen jatkaessaan.
- Sen voin sanoa, että kerran olin nuori tyttö, täynnänsä tanssia, naurua ja iloa ja minulla oli rakastava perhe mutta nyt se kaikki on mennyttä. Se kaikki on poissa...

lauantai 1. toukokuuta 2010

Välinäytös: Etsintäkuulutettu

Aric Blacktree oli hermostunut. "Etsintäkuulutettu! Ne saastat!" hän jupisi itsekseen tarkastellessaan ympäristöään. Kuja oli varjoisa ja autio.

Hänen operaationsa oli epäonnistunut. Ne samat kolme kirottua inhotusta, joista hän näki pahoja unia neljän vuoden takaa, olivat estäneet hänen tuomiopäiväkonettaan tuhoamasta Dalannanin tornia. Hänen oli pakko koota itsensä, Organisaation edustaja oli tulossa tapaamaan häntä. Hän oli valmis myöntämään, että Vaikerrusdemoonin manaaminen ja lähettäminen Vaikerruksen muistopäiväjuhlaan oli ollut virhe. Se oli ajoitusvirhe, virhe jota ei olisi tapahtunut jos hän olisi saanut tuomiopäiväkoneen ajoissa valmiiksi. Silloin hän olisi voinut tuhota tornin muistopäivänä.

Yllätys oli täydellinen; hän tunsi jäätävän kylmän terän kurkullaan täsmälleen samalla hetkellä kun soinnukas naisääni kuiskasi hänen korvaansa: "Yksi liike, yksi kuolema". Aric ei liikkunut. Hänelle aika oli pysähtynyt, hän huomasi hämmästyksekseen pohtivansa vain naisen ääntä ja sen haltiakorostusta. Siinä oli jotain murhaavan kaunista. "Phiarlan?" Aric kysyi värittömällä äänellä. Nainen sähähti joitain haltiakielisiä sanoja, joita Aric ei ymmärtänyt, mutta joiden sisältö oli viha. Haltianainen oli Thurannin huoneen salamurhaaja. Aric ei tiennyt miksi oli hengissä. "Juo tämä", soinnukas ääni sanoi ja Aric tunsi pienen pullon huulillaan. "Se ei vahingoita sinua", nainen jatkoi kun Aric epäröi. Aine oli karvasta. Muutaman hetken kuluttua nainen puhui taas.

"Oletko valmistellut hyökkäyksen, joka uhkaa sitä, jota olet tullut tänne tapaamaan?"
"En", vastaus tuli hänen suustaan välittömästi ilman, että hän pystyi siihen vaikuttamaan mitenkään. Thuranni vihelsi kimeästi kaksi kertaa, sitten terä vetäytyi hänen kurkultaan ja nainen oli poissa.

Huppupäinen hahmo lähestyi. Organisaation edustaja oli tullut tapaamaan häntä. Aric Blacktree värisi.

* * * * *

Edustaja katseli kun Aric Blacktree käveli pois. Luuletko että hän tottelee? ääni kysyi hänen mielessään. En, edustaja vastasi rehellisesti ajatuksellaan. Hän on arvaamaton. Todellakin. Miksi en saanut tappaa häntä? edustaja kysyi. Hän palvelee vielä tarkoitusta, ääni vastasi. Tulkki uskoo, että hän osoittaa meille neljännen. Ja neljäs palvelee ennustuksen tarkoitusta.