Peli jatkuu

Into ei ole laimentunut vaikka tämä blogi on tänä syksynä ollutkin hiljaisempi kuin aiemmin. Kuten edellisistä kirjoituksista voi päätellä, olen ollut pelaajana viime kerroilla mutta ajatukset pelinjohtamiseen liittyen eivät koskaan jätä minua pitkäksi aikaa. Harmittavasti olemme tässä DnD pelissä keskellä kahden viikon taukoa joka johtuu todellisen elämän asettamista vaatimuksista. Kerron tässä hiukan taustaa missä mennään niille jotka seuraavat kampanjaamme pelkästään tämän blogin välityksellä.

Hahmot ovat tällä hetkellä tasoilla 10 ja 11 joka tarkoittaa uuden sivun kääntämistä Dungeons and Dragonsin neljännessä laitoksessa. Unolmo, Lendar, Avvil ovat Sharnissa tunnettu lohikäärmeen surmaajina ja Nentirlaaksossa he ovat Harkenwoldin puollustajia. Avvil ja Unolmo ovat taloiltaan saaneet ohjeet Tharashkin ja Cannithin yhteisen enklaavin perustamisesta Nentirlaaksoon. Apunaan heillä on Valontuoja joka aiemmin tunnettiin Rautasilmänä (paladin joka oli aiemmin cleric) sekä pelaamani Korppi joka on Brelandin kuninkaan vakooja sen läntisillä rajamailla. Enklaavin perustaminen onkin seuraavissa seikkailuissa mukana samalla kun sekä marghos että minä olemme varanneet erinäisen määrän haasteita hahmoille tässä laaksossa.

Gardmoorin luostarin hulluus odottaa pelaajia jos ja kun marghosin asettamista seuraavista haasteista selvitään. Soturinainen Lendar on matkustanut vuorille, ja on huhujen mestarina toisessa luostarissa samalla kun hänen puheilleen pyrkivät sekä vanhat örkkidruidit että taivaallisten jumalten edustajat. Eikä painajaisunet vieläkään ole päästäneet Lendaria otteestaan. Itse asiassa ne ovat pahentuneet entisestään. Eikä Ajatuskaan ole Lendaria ja muuta seuruetta unohtanut.

Välinäytös: Valon temppelillä (osa 4)

Lendar syöksyi syvyyteen Zai vierellään. Vesi valui goljattinaisen silmistä ja hänen oli vaikea nähdä mitä kohti he olivat syöksymässä. Pimeys alla otti outoja muotoja. Nämä muodot olivat hohtavassa pimeydessä sykkiviä juonteita ja polkuja. Niissä oli jotain Lendarille hyvin tuttua. Kesti hetken ennen kuin hän ymmärsi.

"Tatuontini!" hän huusi ja katsoi kohti Zaita. Lendar viittasi kädellään syvyyteen ja pyörähti ilmavirtauksesta pari kieppiä ympäri ennen kuin onnistui taas hallitsemaan syöksynsä.

Heidän kommunikaationsa oli enemmän kuin sanoja ja Zai ymmärsi Lendarin tarkoittavan selässään olevaa tatuointia. Se oli ilmestynyt hänen selkäänsä muutamia vuosia sitten, ja sikäli kuin Lendar ymmärsi, sillä oli jotain tekemistä hänen unensa kanssa.

- Se näyttää minusta lohikäärmemerkiltä, Lendar sanoi sanattomasti.

- Ei. En usko että se on lohikäärmemerkki, Zai vastasi. - Se on jotain vanhempaa perua, jotain joka oli vuosituhansia ennen ensimmäisiä lohikäärmemerkkejä. Mutta se ei myöskään ole täysin erilainen kuin lohikäärmemerkit ovat. Siinä on voimaa, se on muuttuva - kuin elävä tatuointi.

Lendar katseli tatuoinnin kiemuroita, kun he syöksyivät yhä alemmas ja lähemmäs sitä. Kun sitä tarkasteli lähempää, siitä tuntui löytyvän yhä enemmän erilaisia polkuja ja haarautumia.

- Huomaatko tuon, Zai sanoi hänen mielessään, ja viittasi Lendarin tarkkaavaisuutta suuntautumaan yhteen juonteeseen. Se juonne tuntui sykkivän ja hohtavan kirkkaammin kuin muut. Kun Lendar keskittyi, hän yhtäkkiä näki sen kulkevan mutkitellen halki kaikkien muiden juonteiden.

"Se on kuin kartta!" Lendar henkäisi ääneen.

- Niin, mutta minne?

Sitten, täysin tyhjästä, jokin taistelijanaisen aisti huusi yhtäkkiä varoitusta, ja Lendar käännähti ympäri valtava violettia tulta leimuava kirves kädessään ja katsoi ylöspäin valmiina heilauttamaan massiivista asetta. Ylhäältä heidän päälleen syöksyi hirviö, jollaista Lendar ei ollut koskaan nähnyt, mutta jollaisesta oli kuullut. Se oli beholderi, syvyyksien pahimpia kauhuja, leijuva pallo jolla oli valtava silmä ja lonkeroita, joiden päässä oli pienempiä silmiä. Sillä oli suu joka oli täynnä pitkiä teräviä hampaita, ja sen suu avautui kun se syöksyi Lendariin päin nopeammin kuin hän ehti kirvestään liikauttaa.

- RIITTÄÄ! Zain huuto palautti heidän mediaatiohuoneeseen. Lendar oli yltä päältä hiessä. Hänen selkäänsä poltti siitä missä tatuointi oli. Hänen kirveensä, se minkä hän oli jättänyt viereiseen huoneeseen, oli hänen kädessään, mutta sen terä hohti nyt voimakkaammin kuin koskaan aiemmin.

Foultaker (Byeshk Weapon)
Level 8 Uncommon

The violet-hued metal that makes up this weapon is anathema to creatures alien to the natural cosmos.

Price: 3,400 gp
Weapon: Orcish Greataxe
Enhancement: +2 attack rolls and damage rolls
Critical: +2d6 damage, +2d10 damage against aberrant creatures

Power (Daily): Free Action. Trigger: You hit with an attack using the weapon. Effect: A target of the attack is dazed until the end of your next turn. An aberrant creature is also restrained and cannot teleport until the end of your next turn.
Power (Daily): Free Action. Trigger: You are surprised. The weapon is within 10 squares. Effect: The weapon teleports to your hands and you are no longer surprised.

Välinäytös: Valon temppelillä (osa 2)

Tyttö oli ehkä neljäntoista, korkeintaan kuudentoista vanha. Hänen silmänsä peitti valkoinen liina ja hänen vieressään seisoi palvelija - vanha ihmisnainen nimeltä Deshano. Tyttöä oli kutsuttu nimella Zai. Hän näytti ihmiseltä, mutta hänessä oli jotain hyvin outoa. Munkit jotka olivat vartioineet häntä olivat ulkopuolella. Myös temppelinvanhin, Harnoillen, oli jäänyt ulkopuolelle. Huoneessa oli kolme naista.

Lendar katseli Zaita tutkivasti, mulkoilevan Deshanon mielestä todennäköisesti tunkeilevasti. Lendar ei välittänyt siitä. Hän oli jättänyt aseensa temppelinvanhimman pyynnöstä toiseen huoneeseen.

Zai viittasi kädellään ja Deshanon siirtyi huoneen nurkkaan, istuutui tyynylle ja käänsi huomionsa neuletyöhön. Koko huone oli täynnä patjoja ja tyynyjä. Verhot peittivät sen seinät. Tila oli hyvin hiljainen ja rauhallinen. Zai istuutui tyynylle ja viittasi myös Lendarin istuutumaan.

He istuivat siinä vastakkain, he istuivat pitkään. Zai hyräili lähes äänettömästi ja heilui hitaasti edestakaisin. Lendarin valtasi outo raukeus. Jokin osa hänestä rekisteröi, että Deshano ensin sytytti suitsukkeita, joiden tuoksu hiipi hänen sisimpäänsä, ja toi sitten heille kristallipikarit, joissa oli jotain punaviinin näköistä nestettä. Lendar tarttui omaansa. Osa hänestä huusi varoitusta, mutta se osa oli hyvin pieni.

Liian pieni.

Välinäytös: Valon temppelillä (osa 1)

Kylmät väreet levisivät Lendarin alaselästä hänen astuessaan sisään temppeliin ja nähdessään nuoren naisen, oikeastaan tytön, joka seisoi suuren salin reunalla muiden takana. Tytössä ei ollut mitään, miksi Lendarin olisi pitänyt huomata juuri hänet. Hetkeä myöhemmin jokin Lendarin tietoisten ajatusten taustalla rekisteröi suojaavan renkaan muodostavan ryhmän, joka ryhmittyi uudelleen Lendarin astuttua sisään.

Tyttö kohotti valkoiset mitään näkemättömät silmänsä goljattinaisen suuntaan. Vanha nainen tytön vieressä kietoi valkean kankaan tämän silmille, kuin loukkaantuneena Lendarin tuijotuksesta.

- Tervetuloa, sanoi vanha kalju ihmismies kumartaen Lendarille. Tämä oli ilmeisesti temppelin vanhin, josta Rautasilmä oli kertonut Lendarille. - Olemme odottaneet sinua.

Lendarin unet

"Ole tarkkana, hio taitojasi ja pidä aseesi kunnossa, älä anna minkään seistä tielläsi voittoon. Tämä on tapa Goljatin." Lendar muisteli vanhaa sanontaa jonka oli kuullut jostakin jossakin vaiheessa elämäänsä, Rautasilmän kanssa kouluttautumisen lomassa käyty lyhyt keskustelu ei ollut ainakaan vielä auttanut tai avannut mitään.

Mutta ajatus siitä että kävisi sittenkin Valon temppelissä, ehkäpä sittenkin. Rautasilmän suosituksesta hän voisi käydä sielä katselemassa ja ehkä myös keskustelemassa, ja ehkä siellä saisi joitakin vastauksia ja ehkä he voisivat auttaa.
Siinä oli vain aivan liikaa epävarmuutta.

Mutta näitä unia niitä vastaan ei voinut valmistautua tai taistella, ne tulivat ja menivät, nykyään ne kuitenkin tulivat aivan liian usein ja ne vain pahenivat, ne kasvoivat, ne elivät? ELIVÄT? Miten se tuli mieleen, ei kai unet kuitenkaan eläviä ole? Eihän? Aivan, kuin myös tatuointi joka joskus unessa tuntui elävän ja kasvavan, sillä tuntui olevan aivan oma tahto, Jotenkin se tuntui olevan jotakin smanlaista kuin niillä joillakin lohikäärmemerkityillä jotka joskus käyttivät voimiaan, merkkiensä kautta...

Lendarin unet

Nyt raotetaan hiukan Lendarin yhtä taustapiirteitä joka on jäänyt vähän vähemmälle (masked taustapiirre)

Lendar ei juurikaan muista uniaan, mutta on poikkeuksia ja poikkeuksiin liittyy yleensä naamiot ja niiden unien jälkeen Lendar herää sekavin tuntein.
Yksi sellainen on sellainen, jossa Lendar on yleensä huoneessa jossa on paljon naamioituneinta hahmoja, silti Lendar tuntee olevansa aivan yksin ja kaikkia näitä muita naamioituja hahmoja johtaa yksi tietty kalpea pitkänoloinen naamioitu hahmo, joka on aina läsnä vaikkakin taustalla.
Lendar on nähnyt hänestä unta jo vuosia aina silloin tällöin, mutta nyt tuo naamioitu kalmankalpea hahmo oli alati läsnä aina, odottaen unien reunalla. Joskus unet, joissa tämä pitkänhuiskea kalmankalpea hahmo oli mukana, olivat pelkästään sellaisia joissa oli lyhyitä kauhistuttavia välähdyksiä pidempien ja vähemmän uhkaavien unien välissä, aivan kuten salamaniskut myrskyn seassa. Toisinaan uni oli taas pidempi ja monimutkaisempi, uhkaavampi ja synkempi. Kun uni oli tällainen pidempi ja synkempi, Lendar tunsi paniikin kosketuksen joka syntyi tunteesta ettei Lendar löydä tietään ulos, tai ettei tapahtuma koskaan lopu. Tuollaisien öiden jälkeen Lendarin olo oli kuin rankan, hävityn taistelun jälkeen, hakattu ja rasittunut. Kaikki paikat kipeänä ja arkana.

Nyt kun yö jälleen saapui Sharniin, Lendar koki taas yhden noista synkemmistä unistaan...

Ensin unessa oli pitkä, kalmankalpea hahmo, hoikka ja ehkäpä ensimmäistä kertaa selkeästi erottuen, valtavan pitkä kalmankalpea hahmo ilman mitään tunnistettavaa piirrettä jonka kasvoja peitti kuvioimaton maski, naamio, joka ainoa tarkemmin hahmoteltu kohta oli sen leveästi hymyilevä punertava suu, leveä ja valtavin hampain varusteltu suu.

Ensimmäisessä unessaan Lendar käveli läpi pimeiden huoneiden ja käytävien, jossain valtavassa tutunoloisessa rakennukseessa, hän oli rauhallinen vaikka tunnelma jota Lendar tunsi oli painostava ja hätääntynyt, aivan kuin jotakin olisi väärin tai aivan kuin hän olisi menettänyt tai kadottanut jotakin tärkeää. Aina välillä Lendarin katse kääntyi taakse ja joka ainoa kerta jokin kalpea pitkänhuiskea hahmo häipyi näkökentän ulkopuolelle huolimatta Lendarin tekemistä käännöksistä tai liikkumisesta. Se jokin, uhkaavan oloinen kalpea pitkä hahmo pysytteli näkökentän ulkopuolellla, kiusoitellen ja ärsyttäen...

Kaikki oli mennyt ja edennyt näin, unet tulivat ja menivät, mutta nyt viimeisten päivien mullistavien tapahtumien jälkeen unissa tapahtui selkeä muutos synkempään suuntaan ...

Kaikki alkoi kuten ennenkin mutta yhtäkkiä tilanne ja sijainti muuttui, Lendar juoksi hengästyneenä läpi vuorten kivikkoisten kallioiden, yön pimeydessä kylmän sateen kastellessa häne n alastoman vartalon. Lendar oli alaston, hänen vartalonsa oli veren, mudan ja kylmän veden tahrima, koko selän peittämä tatuointi tuntui hohtavan oudosti. Toisessa nyrkissään Lendar puristi tiukasti kuvioimatonta, tyhjää kasvonaamiota ja toisessa hänellä oli verta tippuva taistelukirves tiukassa otteessa valmiina sivaltamaan. Märistä hiuksista valui hiuksista kasvoille nestettä, Lendar ei ollut varma oliko se verta vai vettä, muttei hän ennättänyt juuri sitä ajatellakaan.

Sillä Lendar juoksi läpi synkkien kallioiden, tuuheiden kasvien haavoittuvana ja avuttomana, peloissaan, ja pitkän kalmankalpean hahmo seuratessa Lendarin perässä..

Lendar juoksi nopeasti, todella nopeasti ja erinomaisesti, hyppien helposti vaikeampienkin esteiden ylitse, mutta silti tuo pitkänhuiskea kalmankalpea hahmo ei jäänyt jälkeen. Vaikka kuinka Lendar koetti kiriä vauhtiaan ja juosta nopeammin, hahmo pysyi helposti perässä vaikka se käveli hitain, päättäväisin askelin, pysyen helposti Lendarin jäljessä. Ja aina kun Lendar heitti hätäisen vilkaisun olkapäänsä ylitse, kauhistuksekseen hän näki kalmankalpean pitkänhuiskean hahmon saavuttavan askel askeleelta, hitaasti mutta varmasti.

Lendar juoksi juoksemistaan,
Yhdessä vaiheessa Lendar, tuntiessaan hahmon saavuttavan, pysähtyi ja kääntyi, iskien vahvasti valmiiksi verisellä kirveellään. Vertavuotava kirves upposi kalmankalpean hahmon rintaan, äänettömästi huolimatta iskun voimasta. Tuo kelmeä kalmankalpea, pitkä hahmo kaatui iskun voimasta selälleen, pysähtyen näin ja antaen Lendarille hengähdyshetken nousten kuitenkin melkoisen nopeasti jälleen kyyryyn. Eikä se näyttänyt välittävän rintakehässään ammottavasta haavasta, noustessaan yllättävän kepeästi jälleen pystyyn hymyillen, paljastaen hohtavan vaaleat, kirkkaat ja terävät hampaat. Lendar kääntyi jälleen ympäri ja jatkoi juoksuaan.

Lendar juoksi äärirajoillaan, koettaen karistaa kauhistuttavaa jahtaajaansa tuon pitkänhuiskean kalmankalpean hahmon, jonka ilkeä hymy kasvoi askel askeleelta sen lähestyessä Lendarin tatuoitua selkää jokaisen askeleen myötä. Hymyilevä suu oli kauhistuttava, se kasvoi ja venyi askel askeleelta ja se oli aivan liian valtava ja suuri hahmon päähän tai muuhun vartaloon suhteutettuna. Kalpea pitkänhuiskea hahmo lähestyi edelleen rauhallisesti kävellen, se tuli Lendarin perässä läpi sateen ja esteiden lähestyien, Lendarin tatuoitua leveää selkää. Hymyilevä hahmo käveli kävelemistään mutta silti se läheni lähenemistään ja juuri kun hahmo ojensi kalmankalpeat, luunvalkeat sormensa, tarrautuen tiukasti Lendarin paljaaseen, alastomaan olkapäähän...

...Lendar heräsi, nousten ylös huohottaen, sydän hakaten, katseen hakiessa kohdetta ja käden puristaen vilttiä,aivan kuin asetta...

... Hänen kehonsa värisi ja hän ravisteli päätään, selvittääkseen ajatuksensa ja sijaintinsa. Mutta silti ryömien taaksepäin sängynpäätyyn, kohti seinää kunnen Lendarin selkärankansa painautui seinän puita vasten. Hänn kehonsa, kasvonsa, kurkkunsa ja rintansa oli hiestä märkänä ja iholla oleva hiki, se maistui aivan veren, mudan ja vasta sataneelta vedeltä...

Ravistellen päätään Lendar muisteli äskettäisiä Sharnin alapuolisia tapahtumia, joissa hänkin oli mukana. Pitkänhuiskea unessa ollut hahmo ja tuo munasta kuoriutunut epäsikiö oli karannut jonnekin päin Sharnia ja nyt Lendar olikin yllättäen mukana jossakin ennustuksessa, tuon ylvään haltianaisen mukaan. Nukan,Unolmon ja Rautasilmän kanssa Lendar oli ottanut haasteen vastaan.