Huone oli iso, verhot viistivät lattiaa mutta silti huoneessa oli hyvä valaistus, yhdellä seinustalla takka toi lämpöä tulenliekkien nuollessa ja syödessä takkaan asetettuja puita.
Tummansiniseen kaapuun kietoutunut siro nainen istui keskellä huonetta, pöydän ääressä, tummansiniset silmät katsoivat tarkkaavaisesti edessä olevalla pöydällä olevaa avattua pergamenttia, hän oli murtanut siitä sukunsa, d'Cannithin sinetin.
Hänen mustissa hiuksissaan oli koristeena hopeaa ja turkoosia. Saatuaan tekstin luettua Lady Elaydrenin tuli yhtäkkiä aivan kylmä ja hänen teki mieli rytätä ja heittää edessään oleva pergamentti suoraan huoneen nurkassa olevaan takkaan mutta onnistui kuitenkin hillitsemään itsensä. Hän käänsi katseensa viestin alkuun ja aloitti jälleen ylimmältä riviltä
Hyvä Lady Elaydren
Olen kuullut että olet tekemässä joitakin tutkimuksia Sharnissa ikäväkseni näitä tutkimuksia ei ole valtuutettu, eikä niitä ole hyväksytetty minulla ja nyt on selvinnyt että olemme menettäneet jo yhden historioitsijan, Bonal Geldenin vuoksesi. Pyydänkin sinua toimittamaan minulle kaikki mahdolliset hallussasi olevat Geldenin paperit ja tavarat, hänen avustuksellaan löytämäsi tiedot ja esineet, oli niistä sitten mitään etua tai hyöytä talollemme ja pitämään asian salassa. Näin tehdessäsi otan asian esille seuraavassa keskutelutuokiossamme ja mainitsen myös sinut kiittäen avustasi.
Odotan sinun toimivan perheemme ja sukumme eduksi.
Merrix d'Cannith
Lady Elaydren käänsi päätään, palvelijan selvittäessä kurkkuaan ja kysyen heti perään kysymyksen jota Elaydren osasi odottaa mutta johon hänellä ei ollut vastausta.
"Mylady, minkä vastauksen vien herralleni?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti