Kolmas pelikerta,

Kolmas pelikerta pitää sisällään väijytyksen jälkeistä taistelua ilmojen herruudesta Sharnin tornikaupungin uumenissa, uusia ystäviä ja sopimuksia, vanhoja vihollisia, juhlintaa ja kaiken kruunaa nelikon alkava matka Sharnin uumeniin, tunneleiden pimeyteen alkaa...

"In the city of towers, a thousand secrets whisper in the night, and a thousand tales unfold before the moons reach their zenith..."

I näytös lentomatka ja väijytys; taistelu ilmojen herruudesta.

Barttil, niin tuo puolhaltia pilotti oli itsensä esitellyt Lendarin astuessa alukseen, nosti ilma-aluksen kevyesti ilmaan jättäen katutasolla oleskelevan väen katsomaan. Lendar seisoi pelkkiin nahkoihin pukeutuneena, tuntien itsensä hiukan epävarmaksi ja alastomaksi, ensimmäinen kerta kuin tämmöinen juhla. No onneksi Lendaria oli kuitenkin neuvottu jättämään aseet pois, "Aseita ei näissä juhlissa tosiaankaan tarvita ja jos tarvetta sattuu tulemaan, niin saahan niiitä niiltä ylhäisten vahdeilta helpostikin", oli joku huikannut tuhahtaen loukkaavaan sävyyn heittonsa perään.

Tuo alastomuuden tunne häipyi nopeasti ihailun ja lentämisen tunteen syrjäyttämänä, ilma-aluksen kasvattaessa korkeuttaan Sharnin tornimaiset rakennukset ympärillään ja pian matalimpien rakennusten katot ja erinäiset sillat ja kulkuväylät jäivät aluksen alapuolelle sen kohotessa yhä ylöspäin kohti valoa ja kirkkautta, Sharnin syvyyksistä. Lendarin vatsanpohjassa tuntui oudolta, jännitystä lentämisestä vai jännitystä juhlista, vai jotakin muuta? "Olisiko pitänyt ottaa jokin maski kasvoille? " kävi nopeasti mielessä mutta lentämisen tunne ja Sharnin tornikaupungin mahtavat maisemat veivät ajatukset auttamattomasti pois tulevasta.
Kaupungin kuvaa ihaillessaan Lendar ei huomannut Barttilin laskeutuneen kulkuväylälle noutamaan lisää juhliin menijöitä. Lisää vieraita nousi kyytiin, mutta Lendar pysytteli omissa oloissaan, arvioiden kuitenkin alukseen saapuneet. Juhlavaan kaapuun pukeutunut sotataottu, metallimies vai voiko sanoa sen olevan mies ollenkaan? Toinen oli selkeästi nainen, mutta millainen. Ihmismäinen kylläkin mutta jotakin muutakin oli mukana, Lendar ei vain osannut yhdistää sitä. Se ei ollut haltiaa eikä mitään muuta sellaista, vaan jotakin aivan muuta. Kolmas taas oli pieni, selkeästi ihminen, oppineen leima tuntui leijuvan miehen ympärillä. Tietäjä tai jokin sellainen, heikko siis ellei osaa ja hallitse taikuutta.

Aluksen jälleen lähtiessä kipuamaan ylemmäs, kohti taivastasoa, rikkainta ja kaikkein kalleinta aluertta koko Sharnissa Lendar antoi ajatustensa lentää. "Lukas Tain, juhla, kaikki tämä mitä ihmettä tämä kaikki merkitsee?" Ajatuksen juoksu katkesi ja Lendar antoi katseensa kiertää alusta ja ympäröivää kaupunkimaisemaa. Yksi goblin, toinen goblin ja kolmas... useista goblineita leijukivillä liikkuen ja sijoittuen selkeästi väijytysasemiin. Goblineita, oliko Berthux lyömätön järjestänyt suutuspäissää jotakin tällaista, tai joku muu joka menetti vedonlyönnissä rahansa, nämä goblinit näyttivät varustautuneen jousin. Tuo outo nainen näytti myös huomaavan selkeästi mahdollisen uhkatekijän, ainakin se huusi varoituksen, nämä kaksi muuta ja pilotti eivät näyttäneet tajuavan tilannetta alkuunkaan.

Goblineiden järjestämä väijytys olisi onnistunut täysin, ellei Lendar ja tämä jousin aseistautunut nainen olisi huomannut sitä. Mukaan taisteluun, goblineiden puolelle ilmaantui myös leijakiekollaan joku maagi, joka oli verhonnut kasvonsa oudolla naamiolla.
Taistelu oli lyhyt ja se käytiin ilmojen herruudesta.

Sen aikana koettiin rohkeita liikkeitä tyhjyyden ylitse tehtyjä hyppyjä, lentokiekkojen kanssa taiteilua, magian leiskahdellessa taivaalla rakennusten lomassa.
Lendarille itselleen selvisi hänen taistellessaan paljain nyrkein tämän väijytykseen osallistuneiden goblineiden johtajan, naamioituneen maagin kanssa ainakin se, ettei hän ollut kohteena. Tämä kyseinen naamioitunut maagi jahtasi kolmikkoa, joka oli sama kyydillä matkalla samaan juhlaan ja Lendar oli vain joutunut vaaralliseen välikäteen ja tilanteeseen. Taistelu oli nautinto, jännitys jota Lendar oli kokenut lentomatkan aikana purkautui kun pääsi toimimaan. Maagi ihmetteli Lendarin kanssa taistellessaan miten yksi henkilö saattoi olla hänen ja vihollistensa välissä. Taistelun loppupuolella ykksi goblineista onnistui pääsemään pakoon, naamioituneen maagin pudotessa viimeisenä kiekoltaan kohti Sharnin syvyyksiä. Pienikokoinen maagi sai jotakin loitsuaan käyttäen putoavan maagin sauvan siepattua. Alkuperäinen kyyti, ilma-aluksella ei enää onnistunut, se oli taistelun tuoksinnassa, pilotin tajuttomuuden ja kyytiläisten kokemattoman ohjauskyvyn raahautunut tornitalon kylkeä pitkin, kylki kyljessä päätyen toimintakunnottomaksi. Lopulta kuitenkin, uuden ilma-aluksen suotuisalla avustuksella Lendar ja kolmikko pääsivät perille juhlapaikalle....

II näytös, juhlat, kumppanuuksia ja uusia sopimuksia.

Juhlapaikalla oli jo kuultu tapahtuneesta, siellä oli väkeä. Sharnin kaikki silmäätekevät olivat paikalla, valtavan juhlasalin täytti puheensorina, vaimea taustamusiikki jota vartavasten palkatut musikantit soittivat ja kaikenlaiset ihmeelliset esitykset. Tainin pöydässä käytiin keskustelua eikä virvokkeita unohdettu nauttia. Sharnin Chronicles, lehdistökin siis oli eksynyt paikalle ja kyseli kaikenlaista, toiset kertoivat toiset eivät. Illan aikana selvisi että naamioitunut maagi oli ollut etsintäkuulutettu ja vieläpä todellakin henkilö jota kolmikko oli etsinyt ja jahdannut ja etsintäkuulutetusta saatavan palkkion sai vasta tavannut nelikko. Rautasilmä lupasi oman osuutensa Lendarille, tämän jouduttua ikävään tilanteeseen ja saatuaan näin mahdollisesti uusia mahtavia vihollisia kannoilleen.
Nuka sai itselleen kuolleen maagin panssarin, pienellä työstämisellä ja ompelulla siitä saisi hänelle tyylikkään asusteen. Rautasilmä ei sellaista kaivannut, Lendarille se oli aivan liian pieni ja Unolmo, no kuka tiesikään mitä Unolmon mielessä liikkui.

Juhlan aikana Lendar siis tutustui tarkemmin näihin uusiin liittolaisiinsa Rautasilmään, tuohon isoon rauhan löytäneeseen sotataottuun, Unolmoon tähän pienikokoiseen mutta tehokkaaseen maagiin ja Nukaan tähän salaperäiseen taistelijanaiseen. Uusia liittolaisuuksia sovittiin ainakin nelikon kesken.
Unolmo ja Lendar kiertelivät välillä juhlasalia, kummankin etsiessä ja solmiessa joitakin suhteita omien kiinnostuksen kohteidensa mukaan. Rautasilmä nautti näkymistä muttei juuri osallistunut juhlintaan. Nuka taas kiersi ja kaarsi juhlatiloissa myös tutkien, pysytellen kuitenkin syrjässä ja sivussa tapahtumien keskipisteestä.

Jossakin vaiheessa iltaa Lukas Tain teki, keskusteltuaan ensin setänsä kanssa, tämän pyynnöstä ehdotuksen nelikolle. Grokissa, Sharnin syvyyksissä heidän hallussaan olevissa tiloissa oli onglemia tuholaisten kanssa, kruthiket häiritsivät työläisiä ja olivat aiheuttaneet työläisten katoamisiakin jopa. Ehkäpä juuri yhteen lyöttäytynyt ja kokoontunut nelikko voisi ottaa asiasta selvää, nämä kruthiket eivät kuitenkaan olleet pelkästään mitään tavanomaisia vaan niiden sanottiin jopa lentävänkin. Kolmikolla oli ollut aikaisemmin jo kokemusta vastaavanlaisista kruthikeja muttei kuitenkaan niiden lentävistä sukulaisista. Sharnin yliopiston edustaja, professori Gudnephered, kuultuaan näistä lentävistä kruthikeista kiinnostui niistä niin paljon että ehdotti nelikolle palkkiota tutkimusnäytteestä ja lopulta unolmon ehdotus 100 kultaa, elävästä lentävästä näytteestä lyötiin lukkoon.

Nelikko selvitteli vielä ennen nukkumaan menoaan lentokiekkojen vuokraajalta mahdollisesti goblineiden palkkaajaa, selvisi että goblineiden lentokiekkojen hankkija oli ollut tämä nykyisin kuollut naamioitunut maagi.

III näytös, Sharnin syvyyksiin selvittelemään tuholaisongelmaa ja ratkaisemaan sitä.

Seuraavana päivänä, nelikon tehtyä joitakin hankintoja he tapasivat ja olivat valmiina lähtemään Sharnin syvyyksiin. Taivasväylän (skywayn) jälkeen nämä Sharnin alapuoliset maisemat olivat hämärän synkkiä, varjot tummia ja epäilyttäviä. Nelikko etsiytyi Lukas Tainin ohjeiden mukaan Morlokin luokse, Morlok tuo Tainin suvun edustaja täällä syvyyksissä oli puheiden mukaan kiivas henkilö joka ei sotataotuista välittänyt joten Rautasilmä pysytteli muutenkin hiukan taka-alalla. Morlok oli juuri väittelemässä ja keskustelemassa valkoiseen kaapuun pukeutuneen Hobgoblinin, tämä kaapuihin pukeutunut oli olok niminen hobgoblin pappi kuten jälkikäteen selvisi.

Morlok ja nelikko pääsivät sopuun tuholaisten tuhoamisesta, 1 kulta per tapettu tuholainen ja 100 kultaa jos, siis kun tuholaisongelmasta päästään eroon kokonaan.

Morlokin määrämä opas, opasti nelikkoa syvemmälle pimenevään tunneliverkostoon. Sinne oli tullut vasta jokin aikaa sitten joku goblinijoukkio joiden tavoitteista, tarkoitusperistä ei ollut mitään tietoa. Lopulta opas jätti nelikon tuholaisonglema-alueen rajalle, juosten itse nopeasti pois kohti turvaa.

Nelikkomme eteni rauhallisesti, pimenevässä tunnelissa. Valotangot ja soihdut antoivat lohduttavaa valoa päällekäyvään pimeyteen. Tasaisen takova jumputus kuului jostakin kaukaisuudesta, jossakin siellä työskenneltiin ja taottiin. Omien askeleiden kaiun lisäksi nelikon hengitys ja varusteista tulevat äänet olivat ainoat mitä tunneleissa kuului.

Ensimmäiseen isompaan huoneeseen saapuessaan, nelikko valpastui. Keskellä huonella oli kalloista muodostettu pyramidi jonka huipulla oli rautatanko ja viiri (haukkakuvio). Huone oli laaja, siellä oli monia tunnelin suuaukkoja, alkoveita ja rappuset. Yksi seinämä oli sortunut. Nelikon liikkuessa varovaisesti tutkimaan kekoa, Unolmo oli nopein liikkeissään, havaittuaan laukun pyramidin kyljessä.

Unolmon kyyristyessä tutkimaan laukkua, kaikkialta nelikon ympäriltä, joka puolelta huonetta, alkoi kuulua kitinää ja nitinää aivan kuin kynsien kopinaa kiveä vasten.

Syntyneessä lyhyessä mutta sitäkin verisemmässä ja kiihkeämmässä taistelussa nelikko tappoi kaikki kahdeksan kimppuun hyökännyttä kruthikea, yhtään lentävää ei niiden mukana ollut. Nämä hyökänneet Kruthiket olivat kaikki eri kokoisia, pienistä isompiin ja tappavampiin. Loitsut, niin maagin hyökkäys- ja Rautasilmän parantavat sellaiset olivat tarpeen taistelussa. "Jos kruthikeita olisi ollut enemmän, mitä olisikaan käynyt?" Mietti nelikko, vaikkei sitä myöntänytkään.

Nelikko pysähtyi katselemaan huonetta, liikkuen varoen ja miettien kuka mitäkin...

Lyhyt lepo

Unolmo kohotti sauvansa maagista valoa hohtavaa päätä. He olivat jonkinlaisessa muinaisessa hallissa, syvällä Sharnin nykyisen kaupungin alla. Huoneen keskellä oli ikivanha pääkalloista rakennettu pyramidi, jonka keskellä oli vanha riekaleinen sotalippu melko hyvin säilyneessä salossa.

Maagin mielenkiinto oli kuitenkin toisaalla. Hän penkoi nahkaisen laukun sisältöä. Laukku oli kuivuneessa veressä, huomattavasti tuoreemmassa kuin huone mistä hän oli sen löytänyt. 
"Ha!", hän mumisi itsekseen. Kuivatun rotanlihan ja näkkileipien joukosta löytyi jonkin sortin kirja, pieni lasipullo, jossa oli punaista nestettä, sekä kourallinen kultarahoja.

Nuka tuli hänen viereensä kuin varjo. "Hiisien laukku?" tämä kysyi.

"Ööö... Kyllä vaan." Unolmo vastasi. Kirja oli kirjoitettu yleiskielen kirjaimin, mutta sen sisältö oli Unolmolle vierasta kieltä, joka oli kuitenkin helposti pääteltävissä hiisikieleksi.

"Tutkin jäljet", Nuka jatkoi. "Ainakin viisi, ei enempää kuin seitsemään hiisisoturia on taistellut täällä kruthikeja vastaan. Eivät yhtä taitavia kuin me. Heidän ruumiinsa on vedetty kruthikien tunneleihin."  Nuka puhui riittävän kovasti, jotta muutkin kuulivat.

"Lisäksi löysin tämän avaimen", hän sanoi. "Tippunut varmaankin tuosta laukusta."

Rautasilmä katsoi Nukaa muutaman metrin päästä pimeydestä ilmeettömästi. Hän ei sanonut mitään, vaan pohdiskeli demoonista loistoa Nukan silmissä kun he olivat surmanneet viimeisen kruthikin yhdessä.

Lendar ei kiinnittänyt mitään huomiota toisten keskusteluun. Hänen sydämmensä tykytti ja hän tunsi jonkin kuuman vetävän itseään puoleensä rappusten alta käytävästä jota he eivät vielä olleet tutkineet.

Kuumaa ja painostavaa - kuin kohtalo, tai kuolema.

Välinäytös: Etsintäkuulutettu

Aric Blacktree oli hermostunut. "Etsintäkuulutettu! Ne saastat!" hän jupisi itsekseen tarkastellessaan ympäristöään. Kuja oli varjoisa ja autio.

Hänen operaationsa oli epäonnistunut. Ne samat kolme kirottua inhotusta, joista hän näki pahoja unia neljän vuoden takaa, olivat estäneet hänen tuomiopäiväkonettaan tuhoamasta Dalannanin tornia. Hänen oli pakko koota itsensä, Organisaation edustaja oli tulossa tapaamaan häntä. Hän oli valmis myöntämään, että Vaikerrusdemoonin manaaminen ja lähettäminen Vaikerruksen muistopäiväjuhlaan oli ollut virhe. Se oli ajoitusvirhe, virhe jota ei olisi tapahtunut jos hän olisi saanut tuomiopäiväkoneen ajoissa valmiiksi. Silloin hän olisi voinut tuhota tornin muistopäivänä.

Yllätys oli täydellinen; hän tunsi jäätävän kylmän terän kurkullaan täsmälleen samalla hetkellä kun soinnukas naisääni kuiskasi hänen korvaansa: "Yksi liike, yksi kuolema". Aric ei liikkunut. Hänelle aika oli pysähtynyt, hän huomasi hämmästyksekseen pohtivansa vain naisen ääntä ja sen haltiakorostusta. Siinä oli jotain murhaavan kaunista. "Phiarlan?" Aric kysyi värittömällä äänellä. Nainen sähähti joitain haltiakielisiä sanoja, joita Aric ei ymmärtänyt, mutta joiden sisältö oli viha. Haltianainen oli Thurannin huoneen salamurhaaja. Aric ei tiennyt miksi oli hengissä. "Juo tämä", soinnukas ääni sanoi ja Aric tunsi pienen pullon huulillaan. "Se ei vahingoita sinua", nainen jatkoi kun Aric epäröi. Aine oli karvasta. Muutaman hetken kuluttua nainen puhui taas.

"Oletko valmistellut hyökkäyksen, joka uhkaa sitä, jota olet tullut tänne tapaamaan?"
"En", vastaus tuli hänen suustaan välittömästi ilman, että hän pystyi siihen vaikuttamaan mitenkään. Thuranni vihelsi kimeästi kaksi kertaa, sitten terä vetäytyi hänen kurkultaan ja nainen oli poissa.

Huppupäinen hahmo lähestyi. Organisaation edustaja oli tullut tapaamaan häntä. Aric Blacktree värisi.

* * * * *

Edustaja katseli kun Aric Blacktree käveli pois. Luuletko että hän tottelee? ääni kysyi hänen mielessään. En, edustaja vastasi rehellisesti ajatuksellaan. Hän on arvaamaton. Todellakin. Miksi en saanut tappaa häntä? edustaja kysyi. Hän palvelee vielä tarkoitusta, ääni vastasi. Tulkki uskoo, että hän osoittaa meille neljännen. Ja neljäs palvelee ennustuksen tarkoitusta.

Ensimmäinen päiväkirjamerkintä

Seikkailumme siis alkoi 7.4.2010 hämärissä  olosuhteissa...

Spoiler varoitus: seuraava teksti sisältää viitteitä siitä mitä tapahtuu Eberron Campaign Guidessa esitellyssä seikkailussa. Jos aiot omalla porukallasi joskus pelata sitä pelaajana, parempi kun jätät tämän lukematta.

”Muisto vaikerruksesta herättää edelleen minussa voimattomuutta ja todellista pelkoa. Kaikki tuohon päivään liittyvä ei kuitenkaan ole aivan yhtä hirvittävää. Ensi kertaa elämässäni kohtasin omalla tasollani olevia ihmisiä, jotka auttoivat minua vaikeuksissani. Cyre soti tuohon aikaan avoimesti Thranea vastaan. Pieniä rajakahakoita käytiin jatkuvasti ja juuri tällaiseen kahakkaan myös saattueemme joutui kesken marssinsa. Minun oli määrä suojautua Arpien linnoitukseen ja odotella tilanteen päättymistä. Uudet toverini olivat Nuka, Rohkean oloinen tiefling, joka ei paljastanut itsestään tuolloin juuri mitään, ja Rautasilmä, itsetietoinen golem jonka kunnollisia motiiveja en epäillyt. Hän oli Cyreläinen ja suorittamassa tehtävää, joka jäi lopulta minulle epäselväksi. Mielenkiintoisia tapauksia. En ollut koskaan puhunut heidänlaistensa kanssa. Kenenpä kanssa tosin olisin tuolloin muutenkaan puhunut, nyt kun sitä ajattelee?

Linnoitus – torni paremminkin, tai sen raunio – piti sisällään yllätyksen. Mysteerin, Cyreläisen aatelismiehen ja tämän Sharnilaisen ystävän sekä pari iljetysta. Goblinoidimutantteja, jotka loisteliaalla loitsullani tietysti tainnutin heti. Mutta palatakseni mysteeriin, löysimme linnoituksen lattiasta mitä omituisimman loistavan symbolin. Taatusti maaginen, sillä ei tuntunut olevan muuta funktiota kuin voimien vieminen häneltä, joka sen päälle astui. Samasta yhteydestä löysin myös oheisen runon:

”Niin kolme kohtaa

Hävityksen reunalla

Kun maa vaikertaa”

Olen pohtinut löytämämme arvoituksen sisältöä. Se ei voi tarkoittaa mitään. Todennäköisesti se on jonkin vapaana juoksentelevan humailaisen runoilijan käsitys hauskasta pilasta. Ajatus siitä että ”kolme” olisimme me tuntuu niin käsittämättömän naiivilta että en koskaan ole edes maininnut asiasta kenellekään. Kuitenkin huomaan ajattelevani asiaa päivittäin.

Kuin tyhjästä, meitä tornille seurasi joukkueellinen epäkuolleita. Miksi ne olivat siellä, jäi täydelliseksi mysteeriksi. Nekromantikko ja muuan tummanpuhuva soturi komensivat tätä joukkiota, jonka kuitenkin saimme lyödyksi. Itse haavoituin pahasti taistelun loppuvaiheessa. Lopulta kuulin että nekromantikko oli karannut. Olen joskus miettinyt mitä hänelle tapahtui ja olen sitä mieltä että meidän olisi pitänyt jahdata tuota kuolleiden manaajaa. Vallanhalun ymmärrän. Typeryydenkin ymmärrän mutta nekromantia on aina tuntunut minulle luonnonvastaiselta”.

-Unolmo

Kamppanja starttasi Sharnista, jossa heeroksemme olivat viihteellä ja muistelemassa kolmen vuoden takaista ensikohtaamistaan. Ensimmäinen pelikerta menikin kokonaan tuossa ’muistelussa’.