Fallcrestin kaupunki näytti rauhallisemmalta kuin joki ja Nentirin koski joiden äärellä kaupunki sijaitsi. Fallcrestin porttien sisällä ja kujien varrella tapahtuvista hämärämiesten ja muiden agitaattoreiden aiheuttamista häiriöistä ei ollut tietoakaan, kaikki se kuohunta ja toiminta oli piilossa pinnan alla. Eikä tavallinen kansa näin ollen ollut mistään näistä kuohuista tietoisia, ehkä he näkivät ja kuulivat vain pienet loiskeet ja ylivuodot ja niitäkin pidettiin sitten pelkkinä huhuina tai pahimmassa tapauksessa ihan puhtaana liittoitteluna ja paskapuheena.
Auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta, Fallcrestin kaupunki kylpi sen kirkkaassa loisteessa ja polttavassa kuumuudessa keskipäivän paahteessa näyttäen siten sen rauhallisen levolisen ja aurinkoisen julkisivun asukkailleen ja vierailleen. Täällä ei näkynyt goblineita tahi susia, tai mitään muitakaan öykkäreitä. Fallcrestin katuja asteli reippaasti kuumuudesta ja päiviä kestäneestä matkaamisen nuhjaantumisesta huolimatta Lendar, hikisen pölyisenä mutta kuitenkin hyvävointisena ja iloisena. Silmäillen tiukasti takaisin häntä tuijottavaa ja osoittelevaa kaupungin väkeä ja varsinkin perässä seuraavia leikkiviä lapsia, jotka seurasivat Lendarin kävelyä, osa nänistä lapsista matki Lendarin ryhtiä vielä tarkemmin ja kantoi lisäksi vielä isoja keppejä aivan kuten Lendar kantoi kirvestään.
"Eikö ne ole goljattisoturia ennen nähneet?" Kävi Lendarin mielessä mutta häipyi lähestulkoon samantienunohtaen kuten muutkin ulkoiset häntä seuraavat häiriötekijät, sillä hän etsi ystäviään ja huhut kertoivat Harkenwoldin sankareiden olevan Fallcrestissä "Mistähän tilasta Avvilin, Unolmon, Ravenin, Snaggan tai Rautasilm... vai Valontuoja, millä nimellä tuo tuhti uskonmies kulkeekaan nykyään, löytäisinkään? Hän oli jo saanut jonkin verran tietoja, epämääräisiä sellaisia. Valontuojaa ei kylässä ollut juurikaan näkynyt, eikä sen koomin Snaggaa mutta Raven ja Unolmo olivat liikkuneet Avvilin seurassa. Ravenista ei paljoa kukaan puhunut, huomaamaton seuralainen ja hyvätapainen sellainen. Unolmostakin oli tavernan vieraiden puheissa leivottu Lendarin yllätykseksi ilkeämielinen salamurhaaja ja murhamies jo kertaalleen, vaikka toisaalta heti perään joku toinen asiakas oli tokaissut Unolmon maineen jo puhdistuneen ja entäs sitten Avvil, häntä ylistettiin Sillan Sankariksi. Mikä ihmeen Sillan sankari?
Saamansa opastuksen mukaan Lendar asteli reippain askelin kohti yläkaupunkia, eikä kukaan lapsista seurannut enää hänen perässään. Yläkaupunki, siellä ystävykset asustelisivat, tai niin Lendaria oli opastettu tavernassa muutaman tarjotun tuopin jälkeen kun kielenkantimet olivat löystyneet, muiden huhupuheiden ohessa, eikä näillä tuntunut olevan mitään syytä valehdella tai muuten aiheuttaa ylimääräistä närää. Ehkä tavernan asiakkaat jäivät miettimään miksi hänenkaltaisensa soturi etsii väkeä, ehkä eivät, mutta se ei liikuttanut Lendaria eikä kukaan kysynyt syytä, eivät vain uskaltaneet avata suuntaan.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Unolmo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Unolmo. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Enter the Pargon Path
“As you can see, my interpretation of the Prophesy was no false,” Delaxurathan said with his hissing sound.
“Indeed,” Thought answered thinking what Deluxurathan has told to him before. “This goliath woman – Lendar is the key or gate or map or whatever. She will lead us to Price. But the other too, they have more significance than I have thought before. And then there is this artifact – the Deck.”
Silence fell between the two.
“Tell me about the Deck. I have heard of it, of course. Tell me something I don’t already know.” Thought said finally.
“The Deck is what makes it hard to interpret the Prophesy.” the black dragon said. “It always had, I just didn’t realize that it is in the Nentir Valley.”
“What do you mean?” Thought raised his face and looked deep into the dragons burning eyes.
“The Deck has fooled my kin before. Some Fey say it has power over the Prophecy, but they are wrong of course, nothing has power over the Prophecy.”
Thought kept his silence, not telling the dragon where he actually would have liked to stuff the Draconic Prophesy.
“The Deck is a tool of Chaos. In some ways, it is more related to Price than to Fey who claim to have invented it. However within the proximity of the Deck the Prophesy is nearly incomprehensible.”
“We need to control the Deck then,” Thought said.
“The Devils of the Nine Hells cannot control the Deck. The Gods of the Sovereign Host nor the Dark Six can control the Deck of Many Things. It does what it does. I do not claim to know the true origin or the purpose of the Deck. When the Deck is present, as it is now, my advice is to clear the fuck off. But I do not see you as a man who backs off from the greatest Price imaginable just because an old wyrm says so.”
They both knew that Thought, with his mastery of sorcery, was one of the few individuals in the whole continent of Khorvaire that could pose deadly threat to black dragon Deluxurathan in any battlefield. With those words, from one of the most ego-centric beings in the Eberron, their alliance was sealed again.
“Indeed,” Thought answered thinking what Deluxurathan has told to him before. “This goliath woman – Lendar is the key or gate or map or whatever. She will lead us to Price. But the other too, they have more significance than I have thought before. And then there is this artifact – the Deck.”
Silence fell between the two.
“Tell me about the Deck. I have heard of it, of course. Tell me something I don’t already know.” Thought said finally.
“The Deck is what makes it hard to interpret the Prophesy.” the black dragon said. “It always had, I just didn’t realize that it is in the Nentir Valley.”
“What do you mean?” Thought raised his face and looked deep into the dragons burning eyes.
“The Deck has fooled my kin before. Some Fey say it has power over the Prophecy, but they are wrong of course, nothing has power over the Prophecy.”
Thought kept his silence, not telling the dragon where he actually would have liked to stuff the Draconic Prophesy.
“The Deck is a tool of Chaos. In some ways, it is more related to Price than to Fey who claim to have invented it. However within the proximity of the Deck the Prophesy is nearly incomprehensible.”
“We need to control the Deck then,” Thought said.
“The Devils of the Nine Hells cannot control the Deck. The Gods of the Sovereign Host nor the Dark Six can control the Deck of Many Things. It does what it does. I do not claim to know the true origin or the purpose of the Deck. When the Deck is present, as it is now, my advice is to clear the fuck off. But I do not see you as a man who backs off from the greatest Price imaginable just because an old wyrm says so.”
They both knew that Thought, with his mastery of sorcery, was one of the few individuals in the whole continent of Khorvaire that could pose deadly threat to black dragon Deluxurathan in any battlefield. With those words, from one of the most ego-centric beings in the Eberron, their alliance was sealed again.
tiistai 21. helmikuuta 2012
Murha! ja kokoontuminen
Kuunkiven tornin (moonstone keep) yksi yövahdeista kiersi siistissä sisävuorossaan hallia ja käytäviä, valppaus oli tiessään ja ajatukset olivat tulevassa vahdinvaihdossa.
-Vielä kaksi kierrosta ja sitten hän pääsisi nukkumaan. Mitä täällä pääsisi tapahtumaan kun ulkona oli vahdit ja kaupungissa nuo Sharnista tulleet talojen edustajat, ei niin mitään.
Noustessaan rutiininomaisesti rappuja ylös kierroksellaan, jokin kuitenkin havahdutti ja pysäytti vahdin liikkeen. Pää kääntyili ja etsi kohdetta. Hän oli kuullut jotakin, jokin ääni oli kuulunut ja herättänyt huomion, jokin normaalista poikkeava.
Puristaen keihästään tiukemmin ja vetäen miekkansa hiljaa huotrasta hän koetti hiipiä hiljaa, kiroten heti hiljaa mielessään raskasta panssariaan, yläkertaan. Tasanteelta lähti käytäviä kolmeen suuntaan ja raput ylöspäin kohti tyhjää ullakkokerrosta. Päästessään tasanteelle vahti pysähtyi hetkeksi, tasaamaan hengitystään, ihmetellen kuinka hiipiminen saattoi olla niin raskasta ja samalla kuuntelemaan. Taas se sama ääni toistui, nyt hän jo hahmotti sitä hiukan. Kurlaavan pulputtava ääni ja sen lisäksi jokin tuntui liikkuvan raahautuvan lattialla ja kaikki se ääni kuului oikeanpuoleisesta käytävästä. Varoen aiheuttamasta ääntäkään vahti liikkui niin hiljaa kuin vain osasi kohti käytävää. Ihmetellen hiukan sitä miksi käytävä oli normaalia synkempi ennenkuin tajusi, lyhdyt ja ikisoihdut olivat jostakin oudosta syystä yllättävän himmeät.
Vahti astui käytävän seinustaa pitkin valppaana ja varuillaan, koettaen kuunnella samalla tarkkaavaisesti ja havaita jos jokin liikkui käytävällä. Hiukan kauempana käytävällä oli tumma kyyristynyt hahmo toisen tumman mytyn päällä. Arvioiden tilannetta vahti teki päätöksensä, astuen keskemmälle käytävää hiljaa puristaen aseitaan tiukasti kourassaan koettaen pitää äänensä vakaana ja uhkaavana hän urahti lyhyen komennon "Liikkumatta, Fallcrestin hallitsijan nimeen" Rynnäten, miekka valmiina sivaltamaan, kohti kyyristynyttä hahmoa, hahmoa joka käänsi päätään ja nosti yllättyneen katseensa kohti vahtia.
Vahti katsoi itsekin yllättyneenä, sillä häntä tuijotti silmätysten yksi näistä Harkenwoldin sankareista, yksi vieraista neuvottelijoista Cannithin huoneen maagi. Maagi? Unolmo Cannith? Kyyristynyt Unolmo koetti perääntyä mutta liukastui hiukan, kaatuen rähmälleen, jokin kierähti Unolmon kädestä ja kieri seinustan viereen. Kuului humahdus ja maagi oli poissa, teleportti? Vahti huusi apujoukkoja "Ruumis yläkerran käytävällä, tekijä karkasi teleportilla etsikää! Sulkekaa linna!" Herättäen käytävän varrennukkujat ja varmaan vähän kauempanakin nukkuvat, katsoessaan vihdoin hiukan tarkemmin maassamakaavaa myttyä. Tunnistaen tämän yhdeksi Fallcrestin omista neuvotteljoista.
Väkeä alkoi kerääntyä oviaukkoihin ihmettelemään meteliä, raskaita juoksuaskeleita kuului käytävillä kun lisää vahteja ryhtäsi ja vahti havainnoi myös sen että käytävän ikisoihdut ja lyhdyt olivat jälleen normaalisti valaisevia. Noustessaan vahti huomasi jonkun kimaltelevan seinustalla, poimien lasikuulan (orb) varoen käteensä ja ojentaen sen vahtipäällikölleen joka juuri saapui paikalle puuskuttaen "Tämä lasikuula putosi epäillyltä, se oli se Cannithin suvun maagi. Unolmo"
Jossakin muualla Fallcrestin alueella, synkkä kellari oli tunkkainen ja himmeästi valaistu.
"Nytkö ssitten muisstetaan meidät ja tullaan meidän luokssemme kyselemään tukea?" Pienikokoinen huppupäinen puolituinen tokaisi kuivasti, räkäisten maalattialle kuuluvasti ennenkuin taas jatkoi "Enssin ajatte meidät yläkaupungissta ja Odotussten Tornilta poiss ja nyt kun joku tulee teidän kimppuunne, palatte halussta keskustella! En tiedä mitä ssinä oikein odotat meiltä Erron?"
Drow seisoi ulkoisesti rauhallisena ja tyynenä, pitäen ylitsevuotavan raivonsa sisällään aivan kuten myös kivut joita hän yhät tunsi ja kärsi viime taistelussa saamiensa ruhjeista ja viiltojen myötä. Mutta hänellä ei ollut tapana näyttää heikkouksiaan "Niin, maailma ja olosuhteet muuttuvat, joskus dramaattisemmin kuin toisinaan ja meidän on sopeuduttava." Kohauttaen hiukan laihoja olkapäitään "Mutta ymmärsin, että teilläkin olisi kana kynittävänä samaisten sankarikuvatusten kanssa. Jokin yhteenotto sillalla?" Drow antoi pienen hymypoikasen nousta kasvoilleen jatkaessaan "Mutta ei anneta menneisyyden vaivata vaan palataan asiaan, haluan nämä isot talot täältä pois. Sen jälkeen voimme jatkaa kuten ennenkin tai voimme vahvistaa toisiamme yhteistyötä tehden. Viime yönä tapahtui murha Kuunkiven tornilla (moonstone keep). Epäillyltä velholta ei ennätetty kysellä asioita koska hän, murhaaja, pääsi pakoon mutta silti jotakin jäi. Hänen esineitään ja lisäksi hänet on tunnistettu. Eräs yövahti näki hänen kasvonsa, kuten oli tarkoituskin. Tietysti eihän se ollut hän itse joka sieltä pakeni mutta häneen kaikki johtaa, apulaiseni osaa asiansa. Tämä kaikki aiheuttaa sopivasti myös eripuraa neuvottelijoiden välille ja nostaa epäilystä koko asiaa kohtaan. Sitä minä haluan, ikävä kyllä hän pääsi kyllä pakenemaan meiltä, mutta ei mitään hätää. Hän ei muista mitään. Apulaiseni ainekset pitävät siitä kyllä huolen. Apulaiseni kyllä voi auttaa teitäkin jatkossa, jos teistä on apua minulle. Hänellä on kykyjä ja taitoja joita teiltä tai minulta uupuu. Nytkin tämä velho joutuu melkoiseen pyörteeseen, apulaiseni hallitsee kyllä asiansa."
-Vielä kaksi kierrosta ja sitten hän pääsisi nukkumaan. Mitä täällä pääsisi tapahtumaan kun ulkona oli vahdit ja kaupungissa nuo Sharnista tulleet talojen edustajat, ei niin mitään.
Noustessaan rutiininomaisesti rappuja ylös kierroksellaan, jokin kuitenkin havahdutti ja pysäytti vahdin liikkeen. Pää kääntyili ja etsi kohdetta. Hän oli kuullut jotakin, jokin ääni oli kuulunut ja herättänyt huomion, jokin normaalista poikkeava.
Puristaen keihästään tiukemmin ja vetäen miekkansa hiljaa huotrasta hän koetti hiipiä hiljaa, kiroten heti hiljaa mielessään raskasta panssariaan, yläkertaan. Tasanteelta lähti käytäviä kolmeen suuntaan ja raput ylöspäin kohti tyhjää ullakkokerrosta. Päästessään tasanteelle vahti pysähtyi hetkeksi, tasaamaan hengitystään, ihmetellen kuinka hiipiminen saattoi olla niin raskasta ja samalla kuuntelemaan. Taas se sama ääni toistui, nyt hän jo hahmotti sitä hiukan. Kurlaavan pulputtava ääni ja sen lisäksi jokin tuntui liikkuvan raahautuvan lattialla ja kaikki se ääni kuului oikeanpuoleisesta käytävästä. Varoen aiheuttamasta ääntäkään vahti liikkui niin hiljaa kuin vain osasi kohti käytävää. Ihmetellen hiukan sitä miksi käytävä oli normaalia synkempi ennenkuin tajusi, lyhdyt ja ikisoihdut olivat jostakin oudosta syystä yllättävän himmeät.
Vahti astui käytävän seinustaa pitkin valppaana ja varuillaan, koettaen kuunnella samalla tarkkaavaisesti ja havaita jos jokin liikkui käytävällä. Hiukan kauempana käytävällä oli tumma kyyristynyt hahmo toisen tumman mytyn päällä. Arvioiden tilannetta vahti teki päätöksensä, astuen keskemmälle käytävää hiljaa puristaen aseitaan tiukasti kourassaan koettaen pitää äänensä vakaana ja uhkaavana hän urahti lyhyen komennon "Liikkumatta, Fallcrestin hallitsijan nimeen" Rynnäten, miekka valmiina sivaltamaan, kohti kyyristynyttä hahmoa, hahmoa joka käänsi päätään ja nosti yllättyneen katseensa kohti vahtia.
Vahti katsoi itsekin yllättyneenä, sillä häntä tuijotti silmätysten yksi näistä Harkenwoldin sankareista, yksi vieraista neuvottelijoista Cannithin huoneen maagi. Maagi? Unolmo Cannith? Kyyristynyt Unolmo koetti perääntyä mutta liukastui hiukan, kaatuen rähmälleen, jokin kierähti Unolmon kädestä ja kieri seinustan viereen. Kuului humahdus ja maagi oli poissa, teleportti? Vahti huusi apujoukkoja "Ruumis yläkerran käytävällä, tekijä karkasi teleportilla etsikää! Sulkekaa linna!" Herättäen käytävän varrennukkujat ja varmaan vähän kauempanakin nukkuvat, katsoessaan vihdoin hiukan tarkemmin maassamakaavaa myttyä. Tunnistaen tämän yhdeksi Fallcrestin omista neuvotteljoista.
Väkeä alkoi kerääntyä oviaukkoihin ihmettelemään meteliä, raskaita juoksuaskeleita kuului käytävillä kun lisää vahteja ryhtäsi ja vahti havainnoi myös sen että käytävän ikisoihdut ja lyhdyt olivat jälleen normaalisti valaisevia. Noustessaan vahti huomasi jonkun kimaltelevan seinustalla, poimien lasikuulan (orb) varoen käteensä ja ojentaen sen vahtipäällikölleen joka juuri saapui paikalle puuskuttaen "Tämä lasikuula putosi epäillyltä, se oli se Cannithin suvun maagi. Unolmo"
Jossakin muualla Fallcrestin alueella, synkkä kellari oli tunkkainen ja himmeästi valaistu.
"Nytkö ssitten muisstetaan meidät ja tullaan meidän luokssemme kyselemään tukea?" Pienikokoinen huppupäinen puolituinen tokaisi kuivasti, räkäisten maalattialle kuuluvasti ennenkuin taas jatkoi "Enssin ajatte meidät yläkaupungissta ja Odotussten Tornilta poiss ja nyt kun joku tulee teidän kimppuunne, palatte halussta keskustella! En tiedä mitä ssinä oikein odotat meiltä Erron?"
Drow seisoi ulkoisesti rauhallisena ja tyynenä, pitäen ylitsevuotavan raivonsa sisällään aivan kuten myös kivut joita hän yhät tunsi ja kärsi viime taistelussa saamiensa ruhjeista ja viiltojen myötä. Mutta hänellä ei ollut tapana näyttää heikkouksiaan "Niin, maailma ja olosuhteet muuttuvat, joskus dramaattisemmin kuin toisinaan ja meidän on sopeuduttava." Kohauttaen hiukan laihoja olkapäitään "Mutta ymmärsin, että teilläkin olisi kana kynittävänä samaisten sankarikuvatusten kanssa. Jokin yhteenotto sillalla?" Drow antoi pienen hymypoikasen nousta kasvoilleen jatkaessaan "Mutta ei anneta menneisyyden vaivata vaan palataan asiaan, haluan nämä isot talot täältä pois. Sen jälkeen voimme jatkaa kuten ennenkin tai voimme vahvistaa toisiamme yhteistyötä tehden. Viime yönä tapahtui murha Kuunkiven tornilla (moonstone keep). Epäillyltä velholta ei ennätetty kysellä asioita koska hän, murhaaja, pääsi pakoon mutta silti jotakin jäi. Hänen esineitään ja lisäksi hänet on tunnistettu. Eräs yövahti näki hänen kasvonsa, kuten oli tarkoituskin. Tietysti eihän se ollut hän itse joka sieltä pakeni mutta häneen kaikki johtaa, apulaiseni osaa asiansa. Tämä kaikki aiheuttaa sopivasti myös eripuraa neuvottelijoiden välille ja nostaa epäilystä koko asiaa kohtaan. Sitä minä haluan, ikävä kyllä hän pääsi kyllä pakenemaan meiltä, mutta ei mitään hätää. Hän ei muista mitään. Apulaiseni ainekset pitävät siitä kyllä huolen. Apulaiseni kyllä voi auttaa teitäkin jatkossa, jos teistä on apua minulle. Hänellä on kykyjä ja taitoja joita teiltä tai minulta uupuu. Nytkin tämä velho joutuu melkoiseen pyörteeseen, apulaiseni hallitsee kyllä asiansa."
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Peli jatkuu
Into ei ole laimentunut vaikka tämä blogi on tänä syksynä ollutkin hiljaisempi kuin aiemmin. Kuten edellisistä kirjoituksista voi päätellä, olen ollut pelaajana viime kerroilla mutta ajatukset pelinjohtamiseen liittyen eivät koskaan jätä minua pitkäksi aikaa. Harmittavasti olemme tässä DnD pelissä keskellä kahden viikon taukoa joka johtuu todellisen elämän asettamista vaatimuksista. Kerron tässä hiukan taustaa missä mennään niille jotka seuraavat kampanjaamme pelkästään tämän blogin välityksellä.
Hahmot ovat tällä hetkellä tasoilla 10 ja 11 joka tarkoittaa uuden sivun kääntämistä Dungeons and Dragonsin neljännessä laitoksessa. Unolmo, Lendar, Avvil ovat Sharnissa tunnettu lohikäärmeen surmaajina ja Nentirlaaksossa he ovat Harkenwoldin puollustajia. Avvil ja Unolmo ovat taloiltaan saaneet ohjeet Tharashkin ja Cannithin yhteisen enklaavin perustamisesta Nentirlaaksoon. Apunaan heillä on Valontuoja joka aiemmin tunnettiin Rautasilmänä (paladin joka oli aiemmin cleric) sekä pelaamani Korppi joka on Brelandin kuninkaan vakooja sen läntisillä rajamailla. Enklaavin perustaminen onkin seuraavissa seikkailuissa mukana samalla kun sekä marghos että minä olemme varanneet erinäisen määrän haasteita hahmoille tässä laaksossa.
Gardmoorin luostarin hulluus odottaa pelaajia jos ja kun marghosin asettamista seuraavista haasteista selvitään. Soturinainen Lendar on matkustanut vuorille, ja on huhujen mestarina toisessa luostarissa samalla kun hänen puheilleen pyrkivät sekä vanhat örkkidruidit että taivaallisten jumalten edustajat. Eikä painajaisunet vieläkään ole päästäneet Lendaria otteestaan. Itse asiassa ne ovat pahentuneet entisestään. Eikä Ajatuskaan ole Lendaria ja muuta seuruetta unohtanut.
Hahmot ovat tällä hetkellä tasoilla 10 ja 11 joka tarkoittaa uuden sivun kääntämistä Dungeons and Dragonsin neljännessä laitoksessa. Unolmo, Lendar, Avvil ovat Sharnissa tunnettu lohikäärmeen surmaajina ja Nentirlaaksossa he ovat Harkenwoldin puollustajia. Avvil ja Unolmo ovat taloiltaan saaneet ohjeet Tharashkin ja Cannithin yhteisen enklaavin perustamisesta Nentirlaaksoon. Apunaan heillä on Valontuoja joka aiemmin tunnettiin Rautasilmänä (paladin joka oli aiemmin cleric) sekä pelaamani Korppi joka on Brelandin kuninkaan vakooja sen läntisillä rajamailla. Enklaavin perustaminen onkin seuraavissa seikkailuissa mukana samalla kun sekä marghos että minä olemme varanneet erinäisen määrän haasteita hahmoille tässä laaksossa.
Gardmoorin luostarin hulluus odottaa pelaajia jos ja kun marghosin asettamista seuraavista haasteista selvitään. Soturinainen Lendar on matkustanut vuorille, ja on huhujen mestarina toisessa luostarissa samalla kun hänen puheilleen pyrkivät sekä vanhat örkkidruidit että taivaallisten jumalten edustajat. Eikä painajaisunet vieläkään ole päästäneet Lendaria otteestaan. Itse asiassa ne ovat pahentuneet entisestään. Eikä Ajatuskaan ole Lendaria ja muuta seuruetta unohtanut.
maanantai 16. toukokuuta 2011
Välinäytös: Unolmon päänsärky
Loppujen lopuksi se oli kipu, mikä havahdutti Unolmon jonkinlaiseen puolihorteeseen. Kipu yhdistyi epäsäännöllisen kärrynpyörän jokaisella säännöllisellä pyörähdyksellä kuuluvaan vaimeaan tump-ääneen. Kipu johtui jomotuksesta ja kasvoi jokaisella pyörän pyörähdyksellä - aina sen aluksi Unolmon rento pää heilahti muutaman sentin korkeudelle kärrynlattiasta ja lopuksi hänen otsansa jysähti aina uudestaan kärryn lattiaan saaden aikaan tuon äänen.
Hän yökkäsi mutta ei pystynyt oksentamaan.
Hänen aistinsa tuntuivat oudon teräviltä. Hän haistoi karmean löyhkän jonka oli jo oppinut yhdistämään troglogyytteihin. Se oli hyvin vahva, mutta sen alta löytyi myös muuta: Avvilin omaleimainen haju sekä Lendarin ei ollenkaan paha tuoksu.
Myös hänen kuulonsa toimi nyt terävästi. Hän kuuli kärryä vetävän juhdan sähinän ja vieressä kävelevän ajurin kiroilun. Hän kuuli toisten mukana kulkevien troglodyyttien hajanaisen keskustelen. Heidän nimensä ja heidän odotuksensa. He puhuivat dragoniikkia, muinaista lohikäärmeiden kieltä. Oppinut Unolmo ymmärsi ja puhui sitä paremmin, kuin nämä sen äidinkielenään oppineet barbaariliskot.
Hän yökkäsi mutta ei pystynyt oksentamaan.
Hänen aistinsa tuntuivat oudon teräviltä. Hän haistoi karmean löyhkän jonka oli jo oppinut yhdistämään troglogyytteihin. Se oli hyvin vahva, mutta sen alta löytyi myös muuta: Avvilin omaleimainen haju sekä Lendarin ei ollenkaan paha tuoksu.
Myös hänen kuulonsa toimi nyt terävästi. Hän kuuli kärryä vetävän juhdan sähinän ja vieressä kävelevän ajurin kiroilun. Hän kuuli toisten mukana kulkevien troglodyyttien hajanaisen keskustelen. Heidän nimensä ja heidän odotuksensa. He puhuivat dragoniikkia, muinaista lohikäärmeiden kieltä. Oppinut Unolmo ymmärsi ja puhui sitä paremmin, kuin nämä sen äidinkielenään oppineet barbaariliskot.
torstai 5. toukokuuta 2011
Katkera herätys!!
Lendar havahtui hirvittävään lemuun, lemussa korostui mätä, märkä multa tai maa ja veri. Tai veri taisikin maistua suussa ja vaikka hän avasi silmänsä mitään ei näkynyt, kasvoja painoi jokin kalsean kova ja kylmä pinta ja jostain epämääräisestä suunnasta kuului kalseita murahduksia, ehkä keskustelua, maiskahtelua ja erinäisiä muita elämisen ääniä.
Lendar koetti liikkua vaikka se oli vaivalloista sidottuna, päästen lopulta kääntäytymään selälleen ja siitä, luultavasti seinää vasten hiukan istuvampaan asentoon. Vähän aikaa silmiä välillä avaten ja sulkien koettaen sopeutua pimeyteen, synkkä pimeys pikkuhiljaa hälveni tasaiseksi hämäräksi ja Lendar koetti nähdä ympärilleen vallitsevassa hämärässä mutta ainoa mitä hän oikeastaan näki oli se että tila vaikutti isolta tätä puolsi myös se että jokainen pieni liike tuntui kaikuvan tilassa, sieltä johti yksi käytävämäinen oviaukko hiukan paremmin valaistuun tilaan.
Hämärässä näkyi lattialla myös kaksi muuta epämääräistä mutta hämärästi tutunoloista myttyä.
Missä hän oli? Mitä oli tapahtunut? Ravistellen päätään Lendar koetti muistella, päätä jomotti ja rautainen verenmaku tuntui suussa yhäkin.
Se mitä Lendar muisti aikaisemmista tapahtumista he olivat nousseet ylösviettävää luonnonmuovaavaa käytävää ja heitä vastaan oli tullut troglolyyttejä, taisteluhan siitä oli kehkeytynyt ja tappio oli kärsitty, tai ainakin hän itse oli jäänyt vangiksi mutta oliko nuo toiset mytyt tuossa lattialla sitten Unolmo ja Avvil?
Yllättäen taistelussa noiden vahvojen troglyyttien kanssa kolmikko oli ollut helisemäss, troglyyttien onnistuessa iskuissaan ja kolmikon iskujen kilpistyessä panssariin tai tehden vain joitakin pieniä naarmuja.
"Kolmikko oli matkannut epämääräisen ajan kuolon jokea ylös, sinne he olivat pudonneet hypättyään, vuorenrinteellä sijaitsevassa linnassa tapahtuneen taistelun myötä. Kolmikko oli ladyn ja tämän apulaisten avustuksella, tai siis kuolonkiveä käsitellen Unolmo oli saanut epäsikiön yllättävänkin helposti nujerrettua. Ovien avautuessa taistelun pyörteissä, kukaan ei havainnut ison mustan lohikäärmeen ilmaantumista paikalle. Epäsikiö oli viimeisenä tekonaan nujertanut Unolmon, ja kaksikon alta oli lattia ja maa oudosti kuoriutua, säröillä ja hävitä outoon synkkään mustaan pyörteeseen johon epäsikiön ruumis katosi. Avvill auttoi Unolmon pois putoamisvaarasta, Lendar paransi tätä. Tällöin lohikäärmeenkin mukanaolo tuli selväksi, Unolmo katosi johonkin suuntaan, samoin Lady. Lohikäärme hönkäisi aiheuttaen Lendarille ja Avvilille vauriota, se ei siis ollut tullut ystävällismieliseen tapaamiseen. Avvil ja Lendar olivat syöksyneet sekasikiön perään pyörteeseen ja pudonneet epämääräisen ajan maan läpi tuossa oudossa pyörteessä..."
Muistaessaan pyörteen Lendar tunsi kylmien väreiden kulkeva kehonsa lävitse samaan aikaan kun mielessä kävi kaikki ne unet joita hän oli nähnyt ja kokenut, putoaminen kohti mustaa tyhjyyttä, vastassa beholder, vastahan he olivat sellaisen kohdanneet. Mitä hänen selässään olikaan? Se oli kartta, kartta mihin ja mitä siellä odottikaan...
...Lopulta kaksikko oli pudonnut valtaisan läsähdyksen kera virtaan, oudon synkkään maanalaiseen virtaan. Myös Unolmo putosi hetken perästä kaksikon lähettyville. Sekasikiökin oli täällä, se näytti utuiselta ja siitä näki läpi vai oliko se vihertävästä usvasta johtuvaa harhaa, vai oliko kaikki täällä oudossa virrassa utuista. Tarkemmin katsoen virrasta nousi vihertävää usvamaista utua, se tuntui kietovan kaiken vaippaansa. Lopultakin kolmikko havahtui, sekasikiö oli itsekin oudon utuinen...
Jokin hiljainen kahahdus havahdutti Lendarin, hänen katseensa koetti hakea äänenlähdettä hämärästä mutta mitään tuntunut tai näkynyt. Lopulta oviaukolla näkyi pieni liikahdus kun yksi troglyytti liikahti, se oli tarkkaillut vankeja hiljaa ja liikkumatta. Vahti vai joku muu?
..."Lopulta he olivat päättäneet jättää sekasikiön jahtaamisen, jos he olivat mananmailla, manalan virrassa niin ei kannattanut ainakaan syvemmälle mennä jos kuolleet menivät virran mukana heidän piti pyrkiä vastavirtaan. Epämääräisen virran seurannan jälkeen kolmikko törmäsi väijytysyritykseen, wraith/Wight kaksine valtavine zombie hulk apureineen koetti tehdä yllätystä. Taistelu oli alkuun nopea, wight/wraith tuhottiin holy wateria käyttäen, sillä sitä kolmikko muisti olevan mukana. Lopputaistelu eteni hyvin, pientä zombie hulkien tekemää yllätystä lukuunottamatta. Ne heräsivät uudestaan "henkiin" hetken perästä siitä kun ne oli ensin nuijittu maahan. Tämän jälkeen kolmikon haahuilu virran äärellä jatkui, epämääräisiä ääniä pieniä tapahtumia mutta ei mitään vakavampaa. Lopulta he olivat löytäneet veneen, ison sellaisen maanalaisen virran levittyä maanalaiseksi järveksi. Alus oli otettu ja sen sauvaa käyttäen he olivat päässeet järven ylitse, Avvil oli kalastanut ja hankkinut lisää evästä, lopultakin alus oli kolahtanut vastarannalle vanhaan, kuluneeseen laituriin. Siitä lähti nousemaan kuluneet, vanhat rappuset ylöspäin ja lopulta raput olivat loppuneet ja luonnonmuovaama tunneli jatkui nousua ylös. Tässä tunnelissa nämä voimakkaat ja pahanhajuiset troglolyytit sitten oli kohdattu ja karvas tappio koettu... "
Lendar koetti liikkua vaikka se oli vaivalloista sidottuna, päästen lopulta kääntäytymään selälleen ja siitä, luultavasti seinää vasten hiukan istuvampaan asentoon. Vähän aikaa silmiä välillä avaten ja sulkien koettaen sopeutua pimeyteen, synkkä pimeys pikkuhiljaa hälveni tasaiseksi hämäräksi ja Lendar koetti nähdä ympärilleen vallitsevassa hämärässä mutta ainoa mitä hän oikeastaan näki oli se että tila vaikutti isolta tätä puolsi myös se että jokainen pieni liike tuntui kaikuvan tilassa, sieltä johti yksi käytävämäinen oviaukko hiukan paremmin valaistuun tilaan.
Hämärässä näkyi lattialla myös kaksi muuta epämääräistä mutta hämärästi tutunoloista myttyä.
Missä hän oli? Mitä oli tapahtunut? Ravistellen päätään Lendar koetti muistella, päätä jomotti ja rautainen verenmaku tuntui suussa yhäkin.
Se mitä Lendar muisti aikaisemmista tapahtumista he olivat nousseet ylösviettävää luonnonmuovaavaa käytävää ja heitä vastaan oli tullut troglolyyttejä, taisteluhan siitä oli kehkeytynyt ja tappio oli kärsitty, tai ainakin hän itse oli jäänyt vangiksi mutta oliko nuo toiset mytyt tuossa lattialla sitten Unolmo ja Avvil?
Yllättäen taistelussa noiden vahvojen troglyyttien kanssa kolmikko oli ollut helisemäss, troglyyttien onnistuessa iskuissaan ja kolmikon iskujen kilpistyessä panssariin tai tehden vain joitakin pieniä naarmuja.
"Kolmikko oli matkannut epämääräisen ajan kuolon jokea ylös, sinne he olivat pudonneet hypättyään, vuorenrinteellä sijaitsevassa linnassa tapahtuneen taistelun myötä. Kolmikko oli ladyn ja tämän apulaisten avustuksella, tai siis kuolonkiveä käsitellen Unolmo oli saanut epäsikiön yllättävänkin helposti nujerrettua. Ovien avautuessa taistelun pyörteissä, kukaan ei havainnut ison mustan lohikäärmeen ilmaantumista paikalle. Epäsikiö oli viimeisenä tekonaan nujertanut Unolmon, ja kaksikon alta oli lattia ja maa oudosti kuoriutua, säröillä ja hävitä outoon synkkään mustaan pyörteeseen johon epäsikiön ruumis katosi. Avvill auttoi Unolmon pois putoamisvaarasta, Lendar paransi tätä. Tällöin lohikäärmeenkin mukanaolo tuli selväksi, Unolmo katosi johonkin suuntaan, samoin Lady. Lohikäärme hönkäisi aiheuttaen Lendarille ja Avvilille vauriota, se ei siis ollut tullut ystävällismieliseen tapaamiseen. Avvil ja Lendar olivat syöksyneet sekasikiön perään pyörteeseen ja pudonneet epämääräisen ajan maan läpi tuossa oudossa pyörteessä..."
Muistaessaan pyörteen Lendar tunsi kylmien väreiden kulkeva kehonsa lävitse samaan aikaan kun mielessä kävi kaikki ne unet joita hän oli nähnyt ja kokenut, putoaminen kohti mustaa tyhjyyttä, vastassa beholder, vastahan he olivat sellaisen kohdanneet. Mitä hänen selässään olikaan? Se oli kartta, kartta mihin ja mitä siellä odottikaan...
...Lopulta kaksikko oli pudonnut valtaisan läsähdyksen kera virtaan, oudon synkkään maanalaiseen virtaan. Myös Unolmo putosi hetken perästä kaksikon lähettyville. Sekasikiökin oli täällä, se näytti utuiselta ja siitä näki läpi vai oliko se vihertävästä usvasta johtuvaa harhaa, vai oliko kaikki täällä oudossa virrassa utuista. Tarkemmin katsoen virrasta nousi vihertävää usvamaista utua, se tuntui kietovan kaiken vaippaansa. Lopultakin kolmikko havahtui, sekasikiö oli itsekin oudon utuinen...
Jokin hiljainen kahahdus havahdutti Lendarin, hänen katseensa koetti hakea äänenlähdettä hämärästä mutta mitään tuntunut tai näkynyt. Lopulta oviaukolla näkyi pieni liikahdus kun yksi troglyytti liikahti, se oli tarkkaillut vankeja hiljaa ja liikkumatta. Vahti vai joku muu?
..."Lopulta he olivat päättäneet jättää sekasikiön jahtaamisen, jos he olivat mananmailla, manalan virrassa niin ei kannattanut ainakaan syvemmälle mennä jos kuolleet menivät virran mukana heidän piti pyrkiä vastavirtaan. Epämääräisen virran seurannan jälkeen kolmikko törmäsi väijytysyritykseen, wraith/Wight kaksine valtavine zombie hulk apureineen koetti tehdä yllätystä. Taistelu oli alkuun nopea, wight/wraith tuhottiin holy wateria käyttäen, sillä sitä kolmikko muisti olevan mukana. Lopputaistelu eteni hyvin, pientä zombie hulkien tekemää yllätystä lukuunottamatta. Ne heräsivät uudestaan "henkiin" hetken perästä siitä kun ne oli ensin nuijittu maahan. Tämän jälkeen kolmikon haahuilu virran äärellä jatkui, epämääräisiä ääniä pieniä tapahtumia mutta ei mitään vakavampaa. Lopulta he olivat löytäneet veneen, ison sellaisen maanalaisen virran levittyä maanalaiseksi järveksi. Alus oli otettu ja sen sauvaa käyttäen he olivat päässeet järven ylitse, Avvil oli kalastanut ja hankkinut lisää evästä, lopultakin alus oli kolahtanut vastarannalle vanhaan, kuluneeseen laituriin. Siitä lähti nousemaan kuluneet, vanhat rappuset ylöspäin ja lopulta raput olivat loppuneet ja luonnonmuovaama tunneli jatkui nousua ylös. Tässä tunnelissa nämä voimakkaat ja pahanhajuiset troglolyytit sitten oli kohdattu ja karvas tappio koettu... "
lauantai 11. joulukuuta 2010
Snaggan polku
Nimeni on As'huug Trutaah Sna'goosh ja se on kuin merkityksetön mantra, jota hoen yhä uudestaan etten sitä unohtaisi. Muistan paremmin aiemman nimeni, joka oli Snagga, ja sen myötä muistan myös ne tapahtumat, jotka tapahtuivat ennen kuin saavuin tähän syvinpien varjojen maahan.
Vaikka vaellan varjojen maassa, polkuni on kirkkaasti valaistu, koska edessäni siintää majakka jota tämän maan asukkaat eivät näe. Se tuo mieleeni sotataotun nimeltä Rautasilmä, joka oli ystäväni. Ennen kuin kävelen polkuni loppuun, ja se, mikä minusta on jäljellä, yhtyy viimein valoon, kirjoitan muistelmani tässä viimeisessä kaupungissa jonka muureja vartioivat korpit.
Tapasin Rautasilmän ennen kuin tapasin muut. Tapasin Avvilin, jonka veri huutaa valjastettua barbaarista vihaa. Heidät tapasin ennen kuin tapasin Lendarin, jonka myös muistan ystävänäni, kaikesta huolimatta ja kaikesta johtuen. Mutta minulle tärkein oli se kun tapasin Unolmon, jonka palvelija minä olin.
Vaikka vaellan varjojen maassa, polkuni on kirkkaasti valaistu, koska edessäni siintää majakka jota tämän maan asukkaat eivät näe. Se tuo mieleeni sotataotun nimeltä Rautasilmä, joka oli ystäväni. Ennen kuin kävelen polkuni loppuun, ja se, mikä minusta on jäljellä, yhtyy viimein valoon, kirjoitan muistelmani tässä viimeisessä kaupungissa jonka muureja vartioivat korpit.
Tapasin Rautasilmän ennen kuin tapasin muut. Tapasin Avvilin, jonka veri huutaa valjastettua barbaarista vihaa. Heidät tapasin ennen kuin tapasin Lendarin, jonka myös muistan ystävänäni, kaikesta huolimatta ja kaikesta johtuen. Mutta minulle tärkein oli se kun tapasin Unolmon, jonka palvelija minä olin.
lauantai 13. marraskuuta 2010
Välinäytös: Pikkupiru
Danaxhamun lensi täysin äänettömästi avonaisesta ikkunasta sisään ja lähestyi kuolemattoman olennon kärsivällisyydellä raskaan tammipöydän ääressä kirjaa lukevaa eladriniä. Cannithin huoneen kirjasto oli muutoin tyhjä. Oli yö.
Danaxhamun käytti taikuuttaan, hän oli näkymätön ja äänetön, ja hänen kieroutunut sielunsa hyrisi kun hän lähestyi eladriniä. Hän mietti myrkkypistemensä käyttämistä tähän. Eladrin oli lähettänyt hänet muutamaa tuntia aikaisemmin suorittamaan tehtäväänsä kuin minkäkin vähäisen palvelijan.
- Mitä näit Danaxhamun? eladrin kysyi vaivautumatta edes kohottamaan katsettaan kirjasta.
Saastainen velho, paholainen kirosi mielessään. - Herrani, he eivät löytäneet Olentoa.
- Olento ei ole enää kaupungissa, Inias Ilithian virkkoi ja katsoi vihdoin paholaista silmiin. Danaxhamun muuttui taas näkyväksi ja laskeutui pöydälle vilkaisten samalla kirjoja mitä eladrin kerännyt pöydälle.
- He päihittivät Deneithin vartiat, jotka vartioivat ir'Tainin varastoa. Ja murtautuivat naapuriin, missä oli Orienien salakuljettajien varasto. Seurueen uusi jäsen, Avvil, onnistui piilottamaan Orionin varastosta löytämiään laittomia myrkkyjä Deneithin suurhiisivartioiden taskuihin. Kaiken kaikkiaan nolo ilta Deneithille. Orion ja ir'Tain selvisivät vähemmin vaurioin.
Eladrin hymyili. Danaxhamun oli ollut hänelle hyödyllinen tiedonlähde. Pikkupiru oli ollut vangittuna Ashurtan hautaholviin kuten Olentokin, ja Unolmo ystävineen oli vapauttanut myös hänet tuhansien vuosien jälkeen.
Danaxhamun käytti taikuuttaan, hän oli näkymätön ja äänetön, ja hänen kieroutunut sielunsa hyrisi kun hän lähestyi eladriniä. Hän mietti myrkkypistemensä käyttämistä tähän. Eladrin oli lähettänyt hänet muutamaa tuntia aikaisemmin suorittamaan tehtäväänsä kuin minkäkin vähäisen palvelijan.
- Mitä näit Danaxhamun? eladrin kysyi vaivautumatta edes kohottamaan katsettaan kirjasta.
Saastainen velho, paholainen kirosi mielessään. - Herrani, he eivät löytäneet Olentoa.
- Olento ei ole enää kaupungissa, Inias Ilithian virkkoi ja katsoi vihdoin paholaista silmiin. Danaxhamun muuttui taas näkyväksi ja laskeutui pöydälle vilkaisten samalla kirjoja mitä eladrin kerännyt pöydälle.
- He päihittivät Deneithin vartiat, jotka vartioivat ir'Tainin varastoa. Ja murtautuivat naapuriin, missä oli Orienien salakuljettajien varasto. Seurueen uusi jäsen, Avvil, onnistui piilottamaan Orionin varastosta löytämiään laittomia myrkkyjä Deneithin suurhiisivartioiden taskuihin. Kaiken kaikkiaan nolo ilta Deneithille. Orion ja ir'Tain selvisivät vähemmin vaurioin.
Eladrin hymyili. Danaxhamun oli ollut hänelle hyödyllinen tiedonlähde. Pikkupiru oli ollut vangittuna Ashurtan hautaholviin kuten Olentokin, ja Unolmo ystävineen oli vapauttanut myös hänet tuhansien vuosien jälkeen.
tiistai 2. marraskuuta 2010
Välinäytös: Cannith
- Sisään, Inias Ilithian sanoi.
Ovi avautui ja kärsimättömän näköinen selvästi korkeasyntyinen ihminen astui sisään heti sotataotun henkivartiansa jäljessä. Toinen sotataottu sulki oven heidän perässään ja jäi ulkopuolelle vartioon.
Iättömän näköinen eladrin istui nojatuolissa takkatulen loisteessa, kunnes käänsi hitaasti katseensa Cannithin huoneen korkea-arvoisen jäsenen, Sharnin enklaavia johtavan Merrix d'Cannith puoleen.
- Herrani, eladrin sanoi tavalla, joka sai Merrixin entistä ärtyneemmäksi. Vaikka ei ollut epäselvyyttä, että Inias Ilithian oli Cannithin huoneen palvelija - palkollinen vailla lohikäärmemerkkiä ja virallista asemaa - hän onnistui aina kohottamaan itsensä muiden yläpuolelle olipa toinen sitten lohikäärmemerkityn talon paroni tai ihmisvaltakunnan kuningas.
Merrix kuitenkin kätki ärtymyksensä ja käveli ikkunan ääreen. Hän katseli hyvän tovin synkkää Sharnin Lohikäärmetornien välissä riehuvaa syysmyrskyä.
- Mikä tuo sinut Sharniin? hän kysyi lopulta suoraan.
Inias Ilithian hymyili hetken itsekseen ennen kuin vastasi. - Eräs suojattini on joutunut vaikeuksiin joista ei ehkä selviä omin neuvoin.
- Se äpäräkö? Unolmo? Merrix tuijotti suoraan eladriniin, mutta tämä ei vastannut hänen katseeseensa.
- Kuka hän oikein on? Merrix tiukkasi.
- Herrani. Valitettavasti en voi kertoa teille, eladrin virkkoi rauhallisesti.
- Miksi? Merrix karjaisi viimein tukahdetun vihansa julki.
- Paroni Starrin d'Cannithin käskystä, herrani.
- Paroni Starrin d'Cannith on ollut kuolleena neljä vuotta!
- Se, arvon Merrix d'Cannith, ei vähennä mitenkään hänen käskynsä merkitystä. Paronin käsky on voimassa niin pitkään kunnes d'Cannith saa valittua uuden paronin.
Merrix d'Cannith pakotti itsensä kääntämään katseensa takaisin myrksyyn ja huomasi puristavansa molempia käsiään tuskallisen lujasti nyrkkiin.
Ovi avautui ja kärsimättömän näköinen selvästi korkeasyntyinen ihminen astui sisään heti sotataotun henkivartiansa jäljessä. Toinen sotataottu sulki oven heidän perässään ja jäi ulkopuolelle vartioon.
Iättömän näköinen eladrin istui nojatuolissa takkatulen loisteessa, kunnes käänsi hitaasti katseensa Cannithin huoneen korkea-arvoisen jäsenen, Sharnin enklaavia johtavan Merrix d'Cannith puoleen.
- Herrani, eladrin sanoi tavalla, joka sai Merrixin entistä ärtyneemmäksi. Vaikka ei ollut epäselvyyttä, että Inias Ilithian oli Cannithin huoneen palvelija - palkollinen vailla lohikäärmemerkkiä ja virallista asemaa - hän onnistui aina kohottamaan itsensä muiden yläpuolelle olipa toinen sitten lohikäärmemerkityn talon paroni tai ihmisvaltakunnan kuningas.
Merrix kuitenkin kätki ärtymyksensä ja käveli ikkunan ääreen. Hän katseli hyvän tovin synkkää Sharnin Lohikäärmetornien välissä riehuvaa syysmyrskyä.
- Mikä tuo sinut Sharniin? hän kysyi lopulta suoraan.
Inias Ilithian hymyili hetken itsekseen ennen kuin vastasi. - Eräs suojattini on joutunut vaikeuksiin joista ei ehkä selviä omin neuvoin.
- Se äpäräkö? Unolmo? Merrix tuijotti suoraan eladriniin, mutta tämä ei vastannut hänen katseeseensa.
- Kuka hän oikein on? Merrix tiukkasi.
- Herrani. Valitettavasti en voi kertoa teille, eladrin virkkoi rauhallisesti.
- Miksi? Merrix karjaisi viimein tukahdetun vihansa julki.
- Paroni Starrin d'Cannithin käskystä, herrani.
- Paroni Starrin d'Cannith on ollut kuolleena neljä vuotta!
- Se, arvon Merrix d'Cannith, ei vähennä mitenkään hänen käskynsä merkitystä. Paronin käsky on voimassa niin pitkään kunnes d'Cannith saa valittua uuden paronin.
Merrix d'Cannith pakotti itsensä kääntämään katseensa takaisin myrksyyn ja huomasi puristavansa molempia käsiään tuskallisen lujasti nyrkkiin.
torstai 30. syyskuuta 2010
Kiven etsintää kylässä
Lendar nojasi taistelun väsyttämänä Kuuntemppelin ulkopuolella, ulkoseinään tukeutuen, katsellen ympärillään olevia ruumiita auringonpaisteessa. Örkkejä, goblineita, hobgoblineita lojui maassa taistelun jäljiltä, näennäisesti vahingoittumattomana mutta silti kuolleina. Siinä makasi myös Rautasilmä ja Unolmokin, Nukakin lyhen matkan päässä, hiukan kauempana. Antaen katseensa kiertää aukiolla, myös uusi tuttavuus, tuo salaperäinen ihmismetsästäjäkin oli mukana hiukan syrjempänä kylläkin. Aukion toisella puolella, varjossa seisoi jokin olento. Lendar oli nähnyt vilahduksen jos toisenkin siitä, sen liikkuessa varjojen keskellä, varjoisasta piilosta toiseen. Se jokin vältteli selkeästi valoa, mutta silti siellä se oli, odottamassa hetkeään.
Venytellen käsivarsiensa särkeviä lihaksiaan, Lendar paransi otettaan uudesta riimutetusta kirvestään ja huokaisi syvään, oikaisten itsensä samalla noustessaan täyteen mittaansa. Katsoessaan ystävien ruumiita, Lendar tunsi kuinka yksinäinen kyynel nousi silmäkulmaan.
Pyyhkien kyyneleen kämmenselällään Lendar valmistautui. Hitaasti hänen vakaat askeleensa veivät tuon väsyneen taistelijan aukiolla makaavien ruumiiden ylitse kohti varjoja, kohti tuota varjoissa piileskelevää olentoa.
Astellessaan lähemmäksi, hän tunsi selkäänsä tatuoidun kuvion, tuon epämääräisen muiston jostakin unohtuneesta, ikävästä tapahtumasta, kuhisevan. Se tuntui sykkivän, elävän. Se pysäytti Lendarin. Aukion keskellä seistessään, Lendar koetti rauhoittua ja ravistaen itsensä takaisin meneillään olevaan tilanteeseen, hän tarkensi katseensa ja aistinsa pimeyteen. Siellä, pimeyden keskellä näytti olevan enemmän liikettä, enemmän kuhinaa. Keskittyessään tarkemmin varjoihin ja johonkin siellä varjoissa. Kyllä, siitä Lendar oli aivan varma varjoissa näkyi enemmän liikettä, varjo näytti olevan elävä ja jokin siellä oli innoissaa ja odotti malttamattomana taistelijan lähestymistä.
Askel askeleelta Lendar lähestyi, alati kasvavaa ja synkistyvää pimeyttä, se näytti valtaavan tilaa ympäriltään. Syövän valoa ja levittäytyvän.
Pudistaen päätään Lendar astui viimeiset askeleensa ja pysähtyi muutaman askeleen päähän varjon reunasta. Siinä Lendar seisoi, aivan kuin areenalla, valmiina ottamaan vastaan vastustajan kuin vastustajan. Hän seivoi vakaassa haara-asennossa, kahden käden kirves valmiina viiltämään sen mikä varjoista sitten ilmestyisikään.
Liike varjojen sisällä kiihtyi, mutta nyt Lendar liikeen näkemisen lisäksi myös kuuli epämääräisen äänen. Liikkeeseen liittyi myös ääni, aivan kuin jonkin jalat kopisivat maahan ja sen lisäksi jokin osa hankasi tai laahasi. Mutta tämä ei ollut se ääni mihin Lendar kiinnitti tarkemmin huomionsa, liikeestä tulevan äänen ylitse toinen ääni, se kuulosti oudolta, aivan kuin useat suut ääntelivät yhteenääneen, muristen, mutisten, ärjyen ja kuiskaillen, kaikkea tätä yhtäaikaa.
Puristaen kirvestään tiukemmin ja seisoen tukevasti Lendar valmistautui iskemään ja viiltämään. Varjo vyöryi lähemmäksi, kasvaen ja kohoten Lendarin ylle.
Lendar havahtui, Rautasilmän kysyessä jotakin ja oikaisi selkänsä, temppelin kylmä seinä painoi selässä kilven reunoja selkää vasten.
Rautasilmä toisti sanansa "Tarvitsetko hoitoa?" katsoen Lendaria kysyvä ilme kasvoillaan, jos nyt sotataotun kasvoilta voi mitään ilmeitä havaita. Lendar pudisti hiukan päätään, antaen katseensa vaeltaa temppelin aukeata edustaa hiukan poissaolevan oloisena. Siinä makasivat kuolleet goblinit, jotka kuolivat edellisessä yhteenotossa ja ystävät, he olivat kunnossa! Helpotuksen syvä huokaus pääsi Lenarin suusta Rautasilmä katsellessa Lendaria, Rautasilmä, sotataottu pappi kyseli toisten vointia normaaliin tapaansa. He olivat olleet jälleen kerran voitokkaita. Pelastettu jopa aatelinen, vaikkakin petomainen shifter, joka kertoi että oli asunut kylässä, sen viemäreissä pitkän aikaa ja jopa opastikin heitä kiven etsinnässä, joten ehkäpä kivi löytyykin täältä kylästä mutta sen on tainnut viedä jokin iso, jokin iso jolla on voimaa ja isot, terävät kynnet.
Lendar virnisti Rautasilmälle vastatessaan tälle, katseen viipyessä aukion toisella puolella varjoissa. "Ei, en kaipaa apua. Ei näistä goblineista ollut juurikaan vastusta"
Lendar katsoi ympärilleen, "Ehkäpä on parempi että siirrymme suojaan, emmekä jää tähän keskelle kaikkien nähtäväksi. Tiedä vaikka tämä yksi goblin juoksisikin karkuun ja kauas täältä. Mutta on mahdollisuus että se käy hälyttämässä muut, jos meitä nyt ei vielä ole havaittu? Meillä on nyt kaksi vaihtoehtoa, joko kuumille lähteille tai takaisin kartanolle, mutta käydään katsomassa niitä raatelujälkiä. Se kertoo jo paljon. Jos raatelujäljet ovat isot, isommat kuin kartanolla olevan liskon niin voimme mennä ensin kuumille lähteille etsimään kiveä."
Lendar ajatteli lyhyesti aamupäivän tapahtumia, he olivat nousseet viemäreistä kirjastoon. Siellä he olivat törmänneet tähän uuteen kumppaniin, pelastaen tai no auttaen ainakin, jos nyt ei suoranaisesti pelastaen, goblineiden keskeltä. Metsästäjä oli väitellyt, vaatinyt yhtä goblinia luovuttamaan hänelle salaperäisen kirjan. Taistelun tuoksissassa, metsästäjä sai kyllä kirjan itselleen, hiukan kärsineenä kylläkin.
He olivat keskustelleen lyhyesti yhteistyöstä ja maagiset nuolet takasivat että ehkäpä kaveri olisi hetken aikaa täällä kylässä heidän kumppaninsa. Kesken kaiken, huomio kiinnittyi aukealle jossa örkkijoukkio kiusoitteli goblineita. Örkit kuuluivat, kuten Lendar muisteli viillelty silmä-nimiseen palkkasoturijoukkioon ja yksi niistä viilsi haavan yhden goblinin silmän ylitse.
Kohtapuolin tuli toinen häiriö, joukkiomme havaitsi seuraajat. Kellarin kautta oli jokin seuraamassa heidän jälkiään, susi seurasi heidän hajujälkiään ohjastajansa kanssa. Susi ja ohjastaja yllätettiin ja nujerrettiin nopeassa taistelussa, niin etteivät päässeet tekemään hälytystä.
Tämän jälkeen etsimme kirjastosta jälkiä kivestä, sitä ei löytynyt mutta joitakin teoksia joista ehkä olisi hyötyä. Lyhyen etsinnän jälkeen eskustelmimme miten jatkamme ja ehdotuksia oli viemäreihin palaamista ja sitä kautta temppeleille matkaamista, tänne emme voineet jäädä enää. Sillä etsijöitä varmaan on liikkeellä. Lendar ehdotti, katsellessaan ikkunoista tyhjän kaupungin kaduille, autiolle aukiolle. He voisivat mennä suorinta tietä torin halki temppeleille, hiukan naamiointia. Rääsyjä päälle ja Unolmo kuitenkin hallitsee kieltä, jos joku tulisi vastan he vain ärisisivät ja peloittaisivat väen tieltä, Unolmon sadatellessa ja kiroillessa. Mutta ketään ei tullut, joten nelikkomme pääsi nopeasti temppelialueelle. Täällä he olivat pelastaneet tämän shifter aatelisen goblinoidi joukkion keskeltä, Kuunjumalatteren temppelistä, yksi goblin kylläkin pääsi karkuun nopeiden jalkojensa avulla.
ps. pitää muokata jos jotakin jäi mainitsematta tai tökerösti laitettua.
Venytellen käsivarsiensa särkeviä lihaksiaan, Lendar paransi otettaan uudesta riimutetusta kirvestään ja huokaisi syvään, oikaisten itsensä samalla noustessaan täyteen mittaansa. Katsoessaan ystävien ruumiita, Lendar tunsi kuinka yksinäinen kyynel nousi silmäkulmaan.
Pyyhkien kyyneleen kämmenselällään Lendar valmistautui. Hitaasti hänen vakaat askeleensa veivät tuon väsyneen taistelijan aukiolla makaavien ruumiiden ylitse kohti varjoja, kohti tuota varjoissa piileskelevää olentoa.
Astellessaan lähemmäksi, hän tunsi selkäänsä tatuoidun kuvion, tuon epämääräisen muiston jostakin unohtuneesta, ikävästä tapahtumasta, kuhisevan. Se tuntui sykkivän, elävän. Se pysäytti Lendarin. Aukion keskellä seistessään, Lendar koetti rauhoittua ja ravistaen itsensä takaisin meneillään olevaan tilanteeseen, hän tarkensi katseensa ja aistinsa pimeyteen. Siellä, pimeyden keskellä näytti olevan enemmän liikettä, enemmän kuhinaa. Keskittyessään tarkemmin varjoihin ja johonkin siellä varjoissa. Kyllä, siitä Lendar oli aivan varma varjoissa näkyi enemmän liikettä, varjo näytti olevan elävä ja jokin siellä oli innoissaa ja odotti malttamattomana taistelijan lähestymistä.
Askel askeleelta Lendar lähestyi, alati kasvavaa ja synkistyvää pimeyttä, se näytti valtaavan tilaa ympäriltään. Syövän valoa ja levittäytyvän.
Pudistaen päätään Lendar astui viimeiset askeleensa ja pysähtyi muutaman askeleen päähän varjon reunasta. Siinä Lendar seisoi, aivan kuin areenalla, valmiina ottamaan vastaan vastustajan kuin vastustajan. Hän seivoi vakaassa haara-asennossa, kahden käden kirves valmiina viiltämään sen mikä varjoista sitten ilmestyisikään.
Liike varjojen sisällä kiihtyi, mutta nyt Lendar liikeen näkemisen lisäksi myös kuuli epämääräisen äänen. Liikkeeseen liittyi myös ääni, aivan kuin jonkin jalat kopisivat maahan ja sen lisäksi jokin osa hankasi tai laahasi. Mutta tämä ei ollut se ääni mihin Lendar kiinnitti tarkemmin huomionsa, liikeestä tulevan äänen ylitse toinen ääni, se kuulosti oudolta, aivan kuin useat suut ääntelivät yhteenääneen, muristen, mutisten, ärjyen ja kuiskaillen, kaikkea tätä yhtäaikaa.
Puristaen kirvestään tiukemmin ja seisoen tukevasti Lendar valmistautui iskemään ja viiltämään. Varjo vyöryi lähemmäksi, kasvaen ja kohoten Lendarin ylle.
Lendar havahtui, Rautasilmän kysyessä jotakin ja oikaisi selkänsä, temppelin kylmä seinä painoi selässä kilven reunoja selkää vasten.
Rautasilmä toisti sanansa "Tarvitsetko hoitoa?" katsoen Lendaria kysyvä ilme kasvoillaan, jos nyt sotataotun kasvoilta voi mitään ilmeitä havaita. Lendar pudisti hiukan päätään, antaen katseensa vaeltaa temppelin aukeata edustaa hiukan poissaolevan oloisena. Siinä makasivat kuolleet goblinit, jotka kuolivat edellisessä yhteenotossa ja ystävät, he olivat kunnossa! Helpotuksen syvä huokaus pääsi Lenarin suusta Rautasilmä katsellessa Lendaria, Rautasilmä, sotataottu pappi kyseli toisten vointia normaaliin tapaansa. He olivat olleet jälleen kerran voitokkaita. Pelastettu jopa aatelinen, vaikkakin petomainen shifter, joka kertoi että oli asunut kylässä, sen viemäreissä pitkän aikaa ja jopa opastikin heitä kiven etsinnässä, joten ehkäpä kivi löytyykin täältä kylästä mutta sen on tainnut viedä jokin iso, jokin iso jolla on voimaa ja isot, terävät kynnet.
Lendar virnisti Rautasilmälle vastatessaan tälle, katseen viipyessä aukion toisella puolella varjoissa. "Ei, en kaipaa apua. Ei näistä goblineista ollut juurikaan vastusta"
Lendar katsoi ympärilleen, "Ehkäpä on parempi että siirrymme suojaan, emmekä jää tähän keskelle kaikkien nähtäväksi. Tiedä vaikka tämä yksi goblin juoksisikin karkuun ja kauas täältä. Mutta on mahdollisuus että se käy hälyttämässä muut, jos meitä nyt ei vielä ole havaittu? Meillä on nyt kaksi vaihtoehtoa, joko kuumille lähteille tai takaisin kartanolle, mutta käydään katsomassa niitä raatelujälkiä. Se kertoo jo paljon. Jos raatelujäljet ovat isot, isommat kuin kartanolla olevan liskon niin voimme mennä ensin kuumille lähteille etsimään kiveä."
Lendar ajatteli lyhyesti aamupäivän tapahtumia, he olivat nousseet viemäreistä kirjastoon. Siellä he olivat törmänneet tähän uuteen kumppaniin, pelastaen tai no auttaen ainakin, jos nyt ei suoranaisesti pelastaen, goblineiden keskeltä. Metsästäjä oli väitellyt, vaatinyt yhtä goblinia luovuttamaan hänelle salaperäisen kirjan. Taistelun tuoksissassa, metsästäjä sai kyllä kirjan itselleen, hiukan kärsineenä kylläkin.
He olivat keskustelleen lyhyesti yhteistyöstä ja maagiset nuolet takasivat että ehkäpä kaveri olisi hetken aikaa täällä kylässä heidän kumppaninsa. Kesken kaiken, huomio kiinnittyi aukealle jossa örkkijoukkio kiusoitteli goblineita. Örkit kuuluivat, kuten Lendar muisteli viillelty silmä-nimiseen palkkasoturijoukkioon ja yksi niistä viilsi haavan yhden goblinin silmän ylitse.
Kohtapuolin tuli toinen häiriö, joukkiomme havaitsi seuraajat. Kellarin kautta oli jokin seuraamassa heidän jälkiään, susi seurasi heidän hajujälkiään ohjastajansa kanssa. Susi ja ohjastaja yllätettiin ja nujerrettiin nopeassa taistelussa, niin etteivät päässeet tekemään hälytystä.
Tämän jälkeen etsimme kirjastosta jälkiä kivestä, sitä ei löytynyt mutta joitakin teoksia joista ehkä olisi hyötyä. Lyhyen etsinnän jälkeen eskustelmimme miten jatkamme ja ehdotuksia oli viemäreihin palaamista ja sitä kautta temppeleille matkaamista, tänne emme voineet jäädä enää. Sillä etsijöitä varmaan on liikkeellä. Lendar ehdotti, katsellessaan ikkunoista tyhjän kaupungin kaduille, autiolle aukiolle. He voisivat mennä suorinta tietä torin halki temppeleille, hiukan naamiointia. Rääsyjä päälle ja Unolmo kuitenkin hallitsee kieltä, jos joku tulisi vastan he vain ärisisivät ja peloittaisivat väen tieltä, Unolmon sadatellessa ja kiroillessa. Mutta ketään ei tullut, joten nelikkomme pääsi nopeasti temppelialueelle. Täällä he olivat pelastaneet tämän shifter aatelisen goblinoidi joukkion keskeltä, Kuunjumalatteren temppelistä, yksi goblin kylläkin pääsi karkuun nopeiden jalkojensa avulla.
ps. pitää muokata jos jotakin jäi mainitsematta tai tökerösti laitettua.
maanantai 27. syyskuuta 2010
Välinäytös: Hälytys
- Kyvyttömillä ääliöt! suurhiisipomo Hut-Jat huusi ja potki samalla lattialla sänkynsä vieressä makaavaa kuollutta hiisisoturia. - Etsikää jälkiä! Keitä he olivat? Mihin he menivät? Selvittäkää!
- Haluan vastauksia! hän ärjyi ja silmäili kuolleita ja tajuttomia sotureitaan, hereillään olevien yrittäessä näyttää mahdollisimman huomaamattomilta.
- Haluan kaikki hereille! Haluan että käännätte joka paikan! Haluan että tuotte minulle ruumiita!
Kesti hetken ennen kuin kukaan uskalsi häiritä suurhiisipomon jupinaksi hiljentynyttä raivoa. Sitten karvainen ja vankkarakenteinen karhuhiisijäljittäjä puhui ääneen.
- Hut-Jat, ei näytä siltä, että hyökkääjät olisivat olleet koboldeja, tai örkkejä. He ovat olleet taitavia, ehkäpä haltioita, hän sanoi mietteissään.
- Ota sotureita Makul. Ota susia. Ota niin paljon kuin tarvitset. Hut-Jat virkkoi vaarallisen hiljaisella äänellä.
- Mutta löydä heidät! hän ärjyi naama punottaen.
- Haluan vastauksia! hän ärjyi ja silmäili kuolleita ja tajuttomia sotureitaan, hereillään olevien yrittäessä näyttää mahdollisimman huomaamattomilta.
- Haluan kaikki hereille! Haluan että käännätte joka paikan! Haluan että tuotte minulle ruumiita!
Kesti hetken ennen kuin kukaan uskalsi häiritä suurhiisipomon jupinaksi hiljentynyttä raivoa. Sitten karvainen ja vankkarakenteinen karhuhiisijäljittäjä puhui ääneen.
- Hut-Jat, ei näytä siltä, että hyökkääjät olisivat olleet koboldeja, tai örkkejä. He ovat olleet taitavia, ehkäpä haltioita, hän sanoi mietteissään.
- Ota sotureita Makul. Ota susia. Ota niin paljon kuin tarvitset. Hut-Jat virkkoi vaarallisen hiljaisella äänellä.
- Mutta löydä heidät! hän ärjyi naama punottaen.
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Viides pelikerta; Tutkimustuloksia ja synkät ajat syvyyksissä!
Viides pelikerta; Tutkimustuloksia ja synkät ajat syvyyksissä
I osa Tutkimuksia ja etsintää
Lendarin katkeran gladiaattoriareenalla koetun tappion jälkeisenä päivänä sekä Unolmo että Rautasilmä päättivät lähteä jo hyvissä ajoissa tutkimaan Sharnin kirjaston antia, koettaen saada lisätietoa löydetyistä aarteista (mm tuosta Ashurtan miekasta) ja goblineiden historiasta...
Heidän osaltaan kyseinen päivä alkoi aamutuimaan, hyvissä ajoin ennen kukonlaulua ja se kului Sharnin yliopiston tiloissa, tuoreisiin kirjoituksiin tai pölyisempiin ja vähemmän käytettyihin opuksiin tutustuessa, kaivautuen yhä syvemmälle Sharnin historiaan, Goblineiden historiaan ja saaden jotakin valaistusta asiaan.
Nuka lepäili ja mietti asunnossaan, Lendarin lähtiessä alakaupunkiin tekemään omia tutkintojaan, etsien opettajaa tai kouluttajaa spiked chainin käyttöön...
Päivän päätteeksi etsintöjen tulokset olivat hedelmällisiä...
Lendar löysi House Deneithin suotuisalla avustuksella itselleen kouluttajan, salaperäinen haltija. Kokenut ja mystinen, joka sai alkavan kärhämän lakkaamaan jo pelkällä olemuksellaan.
Unolmon ja Rautasilmän tutkimukset yliopistolla tuottivat myös tulosta, historiasta löytyi kuvausta ja Ashurtan terästäkin tuli lisätietoa.
II osa Tunneleihin jälleen kerran, syvemmälle syvyyksiin Sharnin alle...
Seuraavana päivänä nelikkomme askelsi jälleen kerran kohti Sharnin alapuolisia syvyyksiä, virkeänä ja varustautuneena. Reitti alkoi muodostua tutuksi ja pääkalloista muovattu pyramidi jäi jälleen jälkeen. Alueella ei näyttänyt olevan juurikaan liikennettä, ehkä kruthigit olivat liikkuneet enemmänkin, mutta muita jälkiä ei näyttänyt olevan.
Kruthigitkin jättivät meidät rauhaan ja pääsimme, yhteisestä sopimuksesta Ashurtan hautakammion ovelle, Rautasilmä ja Nuka koettivat katsoa avaimen reiästä tilannetta miltä siellä näyttää. Rautasilmän mielestä valo oli kirkastunut ja se oli vahvempi, kun taas Nuka ei ollut aivan samaa mieltä. Tästä emme sen enempää alkaneet väittelemään, sillä tuttu ääni alkoi kuulumaan takaamme käytävästä. Aurinkotangot valaisivat sopivasti käytävää ja noita kuusijalkaisia kultakolikoita, kuten Unolmo kruthikeita kerran kutsui, oli tulossa. Niitä oli useita, isoja ja pieniä, yhden lentävän johtaessa.
Taistelu oli lyhyt, tuhoisa ja ennenkaikkea tuottoisa. Lentävä kruthik saatiin kiinni ja häkkiin, taistelun jälkeen yhteisen päätöksen tehtyämme päätimme viedä lentävän kruthikin saman tien pois jaloista, alkuun olisimme olleet sitä jättämässä Olakille, tuolle goblin papille jonka apua olimme välillä jo käyttänneet. Mutta lopulta päätimme tässä vaiheessa vielä tehdä niin että viemme suoraan yliopistolle, professorille. Joka ilostui saatuaan elävän tutkimuskohteen. Kruthikit olivat murtaneet uuden oman käytävän Ashurtan haudan ja laattahuoneen välille, tästä olivat nämä taaksemme ilmaantuneet tulleet käytävään meitä etsimään.
Tämän jälkeen palasimme alas syvyyksiin, Ashurtan hauta voisi jäädä nyt rauhaan. Laattahuoneesta johti vielä yksi ovi jota emme vielä olleet käyttäneet, oven takana oli rappukäytävä ja lyhyen tutkinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen että siinä olisi ansa. Ovet sulkeutuisivat ja rappuset kääntyisivät ja muodostaisivat liukumäen ansan lauetessa, ja siinä rappusilla sillä hetkellä olijat saisivat elämänsä kyydin liukuessaan alaspäin. Ties mitä siellä olikaan vastassa, sillä sieltä alhaalta tuntui kuuluvan kitinää ja huminaa, mitä siellä olikaan. Kruthikeiden pesä, vai jotakin muuta? Jotakin siellä kuitenkin oli ja lisäksi himmeää valoa tuntui hohtavan jostakin sieltä kauempaa...
Ashurtan hautakammio ja hohtava muna, se olisi reittimme siis sittenkin. Edes köysi ei taitaisi auttaa jos ovikin sulkeutuisi ansan lauetessa.
Nuka jäi odottemaan käytävän varrelle, tuohon uuteen kruthikien tekemän reiän kohdalle kun muut astelivat kohti ashurtan hautakammiota. Ovi avattiin varovaisesti Rautasilmän toimesta ja kolmikko eteni varovaisesti Ashurtan hautaholvissa, tuon valtaisan munan sykkeen valaistessa huonetta. Unolmo jäi oven lähettyville kuuntelemaan jos Nuka huutaisi jotakin. Rautasilmän ja Lendarin astellessa hautaholvissa varovaisin askelin kohti suljettua ovea. Lendar jäi hiukan taka-alalle, Rautasilmän koettaessa oveen tuota aikaisemmin saatua avainta. Lukko avautui ja Rautasilmän työntäessä ovia varovaisesti auki, se näytti avautuvan lyhyeen käytävään jossa lyhyen matkan päässä näytti lähtevän raput alaspäin.
Nuka, odotellessaan valppaana tunnelin suuaukolla... Jotakin hmm askeleita, toisesta suunnasta. Huuto unolmolle että jotakin on tulossa, tämä jatkoi viestiä Lendarin ja Rautasilmän suuntaan. Jotakin tulossa.
Rautasilmä, sulki ja lukitsi oven ennenkuin lähti Lendarin kanssa juoksemaan Unolmon ohi, käytävään ja kohti Nukaa. Sieltä tuli ryhmä dragoniceja johtajanaan tonttu, nämä puhuivat jotakin outoa mongerrusta, Unolmo käänsi ja kertoi niiden puhuvan dragonicia. Ne keskustelivat vastassaan olevista, meistä. Nukan ensimmäinen nuoli kolahti yhden dranonicin panssariin, tontun kääriytyessä viittaansa ja muuttuessa näkymättömäksi.
Lendar ja Nuka etunenässä, valmiina toimimaan. Rautasilmän huutaessa taustalta väkeä odottamaan ja rauhoittumaan, aikomuksenaan hoitaa kohtaus rauhanomaisesti, Lendarin käyttäessä uhkailevaa olemustaan tukena. Ehkä tämä olisi saatu sillä selvitettyä mutta Nukan seuraava toiminto laukaisi tilanteen ruutitynnyriin heitetyn soihdun tavalla. Nuka asetteli jousensa pois ja otti miekkansa esiin, seuraavassa hetkessä Nuka olikin jo iskemässä miekoillaan edessään olevaa dragonicia, Lendarin yrittäessä toivottomasti saada Nukan pysähtymään mutta ollessaan auttamattomasti myöhässä.
Taistelu oli tiukka ja uhkaava, Nukan ja Lendarin ollessa eturintamassa, Rautasilmän ja Unolmon toimiessa takarivissä vahvistaessa. Jossakin vaiheessa taistelua Unolmo perääntyi käytävää pitkin kohti Ashurtan hautakammiota, aikomuksenaan sulkea ovi. Maaginen käsi, jonka Unolmo juuri loitsi, seurasi kantaen Rautasilmältä saatua avainta. Unolmon päästyä ovien luokse hautakammiossa välähti ja kuului valtaisa räsähdys. Koko hautakammio, käytävät täyttyivät valtavan kirkkaaseen valoon. Paineaalto työnsi Unolmoa edessään, aina takaisin Rautasilmän luokse. Koko sen matkan mitä hän oli äsken kävellyt. Paineaalto työnsi muitakin edessään. Toisia enemmän kuin toisia, mukaan lukien dragonicit.
Taistelu jatkui nyt laattahuoneen puolella, Rautasilmän astellessa kohti räjähdyksen alkupistettä. Ashurtan hautaholvia. Ovien luona huoneeseen katsoessaan Rautasilmän mieli täyttyi epäilyksestä. Mikä tuo on, Kookkaampi kuin hän, yli nelimetrinen, hoikkavartaloinen aivan kuin haltia mutta kaula, se oli käärmeen kaula päätyen liskon/käärmeen päähän ja sillä oli lisäksi häntä. Tämä olento kaapi ja raapi räjähdysessä sen päälle lentänyttä vihertävää mönjää vartaloltaan, suoristuessaan hitaasti. Hetken aikaa se venytteli ja oikoi itseään, kääntyen ja lähtien askeltamaan rauhallisesti kohti Rautasilmää ja oviaukkoa. Näyttäen Rautasilmälle käsimerkein että tämän tulisi väistyä.
Rautasilmä kuitenkin lukitsi oven ja ryntäsi kohti vielä meneillään olevaa taistelua, joka näytti kääntyneen epäsuotuisaan suuntaan ajatellen dragonicia. Mutta tuon vastasyntyneen olennon seuratessa Rautasilmää, ovetkaan eivät sitä pidätelleet pitkään. ne olivat räsähtäen pirstoutuneet tämän tullessa niiden läpi. Olennon nähdessään nämä jo valmiiksi heikossa kunnossa olevat dragonicit unohtivat kuitenkin seurueemme ja asettuivat epäsikiön eteen, Rautasilmä oli lyhyesti ennättänyt saada ennen olennon saapumista että dragonicit olivat tulleet sitä varmaan tuhoamaan tai vangitsemaan Nelikkomme pysytellessä syrjässä epäsikiön raivatessa dragonicit edestään ja astellessaan kohti ulosvievää käytävää. Ryhmämme tajutessa hirvittävän virheensä... yksi dranonic jäi vielä henkiin nelikkomme seurassa ehkä voimme sovitella asiaa jotenkin... jos se onnistuu, niin tulee kysymys kenen kanssa sovittelua voi tehdä?
I osa Tutkimuksia ja etsintää
Lendarin katkeran gladiaattoriareenalla koetun tappion jälkeisenä päivänä sekä Unolmo että Rautasilmä päättivät lähteä jo hyvissä ajoissa tutkimaan Sharnin kirjaston antia, koettaen saada lisätietoa löydetyistä aarteista (mm tuosta Ashurtan miekasta) ja goblineiden historiasta...
Heidän osaltaan kyseinen päivä alkoi aamutuimaan, hyvissä ajoin ennen kukonlaulua ja se kului Sharnin yliopiston tiloissa, tuoreisiin kirjoituksiin tai pölyisempiin ja vähemmän käytettyihin opuksiin tutustuessa, kaivautuen yhä syvemmälle Sharnin historiaan, Goblineiden historiaan ja saaden jotakin valaistusta asiaan.
Nuka lepäili ja mietti asunnossaan, Lendarin lähtiessä alakaupunkiin tekemään omia tutkintojaan, etsien opettajaa tai kouluttajaa spiked chainin käyttöön...
Päivän päätteeksi etsintöjen tulokset olivat hedelmällisiä...
Lendar löysi House Deneithin suotuisalla avustuksella itselleen kouluttajan, salaperäinen haltija. Kokenut ja mystinen, joka sai alkavan kärhämän lakkaamaan jo pelkällä olemuksellaan.
Unolmon ja Rautasilmän tutkimukset yliopistolla tuottivat myös tulosta, historiasta löytyi kuvausta ja Ashurtan terästäkin tuli lisätietoa.
II osa Tunneleihin jälleen kerran, syvemmälle syvyyksiin Sharnin alle...
Seuraavana päivänä nelikkomme askelsi jälleen kerran kohti Sharnin alapuolisia syvyyksiä, virkeänä ja varustautuneena. Reitti alkoi muodostua tutuksi ja pääkalloista muovattu pyramidi jäi jälleen jälkeen. Alueella ei näyttänyt olevan juurikaan liikennettä, ehkä kruthigit olivat liikkuneet enemmänkin, mutta muita jälkiä ei näyttänyt olevan.
Kruthigitkin jättivät meidät rauhaan ja pääsimme, yhteisestä sopimuksesta Ashurtan hautakammion ovelle, Rautasilmä ja Nuka koettivat katsoa avaimen reiästä tilannetta miltä siellä näyttää. Rautasilmän mielestä valo oli kirkastunut ja se oli vahvempi, kun taas Nuka ei ollut aivan samaa mieltä. Tästä emme sen enempää alkaneet väittelemään, sillä tuttu ääni alkoi kuulumaan takaamme käytävästä. Aurinkotangot valaisivat sopivasti käytävää ja noita kuusijalkaisia kultakolikoita, kuten Unolmo kruthikeita kerran kutsui, oli tulossa. Niitä oli useita, isoja ja pieniä, yhden lentävän johtaessa.
Taistelu oli lyhyt, tuhoisa ja ennenkaikkea tuottoisa. Lentävä kruthik saatiin kiinni ja häkkiin, taistelun jälkeen yhteisen päätöksen tehtyämme päätimme viedä lentävän kruthikin saman tien pois jaloista, alkuun olisimme olleet sitä jättämässä Olakille, tuolle goblin papille jonka apua olimme välillä jo käyttänneet. Mutta lopulta päätimme tässä vaiheessa vielä tehdä niin että viemme suoraan yliopistolle, professorille. Joka ilostui saatuaan elävän tutkimuskohteen. Kruthikit olivat murtaneet uuden oman käytävän Ashurtan haudan ja laattahuoneen välille, tästä olivat nämä taaksemme ilmaantuneet tulleet käytävään meitä etsimään.
Tämän jälkeen palasimme alas syvyyksiin, Ashurtan hauta voisi jäädä nyt rauhaan. Laattahuoneesta johti vielä yksi ovi jota emme vielä olleet käyttäneet, oven takana oli rappukäytävä ja lyhyen tutkinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen että siinä olisi ansa. Ovet sulkeutuisivat ja rappuset kääntyisivät ja muodostaisivat liukumäen ansan lauetessa, ja siinä rappusilla sillä hetkellä olijat saisivat elämänsä kyydin liukuessaan alaspäin. Ties mitä siellä olikaan vastassa, sillä sieltä alhaalta tuntui kuuluvan kitinää ja huminaa, mitä siellä olikaan. Kruthikeiden pesä, vai jotakin muuta? Jotakin siellä kuitenkin oli ja lisäksi himmeää valoa tuntui hohtavan jostakin sieltä kauempaa...
Ashurtan hautakammio ja hohtava muna, se olisi reittimme siis sittenkin. Edes köysi ei taitaisi auttaa jos ovikin sulkeutuisi ansan lauetessa.
Nuka jäi odottemaan käytävän varrelle, tuohon uuteen kruthikien tekemän reiän kohdalle kun muut astelivat kohti ashurtan hautakammiota. Ovi avattiin varovaisesti Rautasilmän toimesta ja kolmikko eteni varovaisesti Ashurtan hautaholvissa, tuon valtaisan munan sykkeen valaistessa huonetta. Unolmo jäi oven lähettyville kuuntelemaan jos Nuka huutaisi jotakin. Rautasilmän ja Lendarin astellessa hautaholvissa varovaisin askelin kohti suljettua ovea. Lendar jäi hiukan taka-alalle, Rautasilmän koettaessa oveen tuota aikaisemmin saatua avainta. Lukko avautui ja Rautasilmän työntäessä ovia varovaisesti auki, se näytti avautuvan lyhyeen käytävään jossa lyhyen matkan päässä näytti lähtevän raput alaspäin.
Nuka, odotellessaan valppaana tunnelin suuaukolla... Jotakin hmm askeleita, toisesta suunnasta. Huuto unolmolle että jotakin on tulossa, tämä jatkoi viestiä Lendarin ja Rautasilmän suuntaan. Jotakin tulossa.
Rautasilmä, sulki ja lukitsi oven ennenkuin lähti Lendarin kanssa juoksemaan Unolmon ohi, käytävään ja kohti Nukaa. Sieltä tuli ryhmä dragoniceja johtajanaan tonttu, nämä puhuivat jotakin outoa mongerrusta, Unolmo käänsi ja kertoi niiden puhuvan dragonicia. Ne keskustelivat vastassaan olevista, meistä. Nukan ensimmäinen nuoli kolahti yhden dranonicin panssariin, tontun kääriytyessä viittaansa ja muuttuessa näkymättömäksi.
Lendar ja Nuka etunenässä, valmiina toimimaan. Rautasilmän huutaessa taustalta väkeä odottamaan ja rauhoittumaan, aikomuksenaan hoitaa kohtaus rauhanomaisesti, Lendarin käyttäessä uhkailevaa olemustaan tukena. Ehkä tämä olisi saatu sillä selvitettyä mutta Nukan seuraava toiminto laukaisi tilanteen ruutitynnyriin heitetyn soihdun tavalla. Nuka asetteli jousensa pois ja otti miekkansa esiin, seuraavassa hetkessä Nuka olikin jo iskemässä miekoillaan edessään olevaa dragonicia, Lendarin yrittäessä toivottomasti saada Nukan pysähtymään mutta ollessaan auttamattomasti myöhässä.
Taistelu oli tiukka ja uhkaava, Nukan ja Lendarin ollessa eturintamassa, Rautasilmän ja Unolmon toimiessa takarivissä vahvistaessa. Jossakin vaiheessa taistelua Unolmo perääntyi käytävää pitkin kohti Ashurtan hautakammiota, aikomuksenaan sulkea ovi. Maaginen käsi, jonka Unolmo juuri loitsi, seurasi kantaen Rautasilmältä saatua avainta. Unolmon päästyä ovien luokse hautakammiossa välähti ja kuului valtaisa räsähdys. Koko hautakammio, käytävät täyttyivät valtavan kirkkaaseen valoon. Paineaalto työnsi Unolmoa edessään, aina takaisin Rautasilmän luokse. Koko sen matkan mitä hän oli äsken kävellyt. Paineaalto työnsi muitakin edessään. Toisia enemmän kuin toisia, mukaan lukien dragonicit.
Taistelu jatkui nyt laattahuoneen puolella, Rautasilmän astellessa kohti räjähdyksen alkupistettä. Ashurtan hautaholvia. Ovien luona huoneeseen katsoessaan Rautasilmän mieli täyttyi epäilyksestä. Mikä tuo on, Kookkaampi kuin hän, yli nelimetrinen, hoikkavartaloinen aivan kuin haltia mutta kaula, se oli käärmeen kaula päätyen liskon/käärmeen päähän ja sillä oli lisäksi häntä. Tämä olento kaapi ja raapi räjähdysessä sen päälle lentänyttä vihertävää mönjää vartaloltaan, suoristuessaan hitaasti. Hetken aikaa se venytteli ja oikoi itseään, kääntyen ja lähtien askeltamaan rauhallisesti kohti Rautasilmää ja oviaukkoa. Näyttäen Rautasilmälle käsimerkein että tämän tulisi väistyä.
Rautasilmä kuitenkin lukitsi oven ja ryntäsi kohti vielä meneillään olevaa taistelua, joka näytti kääntyneen epäsuotuisaan suuntaan ajatellen dragonicia. Mutta tuon vastasyntyneen olennon seuratessa Rautasilmää, ovetkaan eivät sitä pidätelleet pitkään. ne olivat räsähtäen pirstoutuneet tämän tullessa niiden läpi. Olennon nähdessään nämä jo valmiiksi heikossa kunnossa olevat dragonicit unohtivat kuitenkin seurueemme ja asettuivat epäsikiön eteen, Rautasilmä oli lyhyesti ennättänyt saada ennen olennon saapumista että dragonicit olivat tulleet sitä varmaan tuhoamaan tai vangitsemaan Nelikkomme pysytellessä syrjässä epäsikiön raivatessa dragonicit edestään ja astellessaan kohti ulosvievää käytävää. Ryhmämme tajutessa hirvittävän virheensä... yksi dranonic jäi vielä henkiin nelikkomme seurassa ehkä voimme sovitella asiaa jotenkin... jos se onnistuu, niin tulee kysymys kenen kanssa sovittelua voi tehdä?
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Välinäytös: Käännös
Unolmo tuijotti muistiinpanojaan silmät harittaen. Ongelmana oli, ettei hän tiennyt mistä säkeet alkoivat ja mitkä rivit kuuluivat mihinkin säkeisiin. Riimut olivat draconicia, mutta kieli oli syvyyden kieltä. Syvällä Ashurtan haudassa oli haudattuna suurikokoinen munamainen esine. Unolmo muisti sen hiljaisesti soivan kirkkaan sykkeen. Riimut tanssivat hänen silmissään hänen tuijottaessaan kirjaston ainoaa valonlähdettä, hänen oman sauvansa kärkeä. Entä jos säkeet menisivät näin, hän tuumi ajatuksissaan ja veti nuolia eri rivien välille symmetrisesti. Sitten hän kirjoitti tekstin puhtaaksi uudelle paperille sulkakynällään.
Syvään haudatut
Salaisuudet vanhimmat
Alle ajan, maan.
Syntyneet ovat
Ajatuksesta vieraan
Muutoksen ajan.
Sielusta valon
Ruumiista taivaan ja maan
Tahdosta pahan.
Haudattuna on
Unhoon ikiaikaiseen
Alle kaupungin.
Muutoksen aika
Taas kun saapuu uudelleen
Kuin valo kirkkain.
Niin kolme kohtaa
Hävityksen reunalla
Kun maa vaikertaa.
Vaan neljäs heille
Tien syvyyksiin näyttää
Kaikkeen löytyy syy.
Olento vieraan
Kirkkaudesta pimeyden
Syntyy uudelleen.
torstai 3. kesäkuuta 2010
Unolmo fundeeraa
Ja edelleen pohdintaa edellisestä pelikerrasta (kannattaa lukea Mikon teksti ensin):
”Tiesin kaverin kuuluvan jonkinlaiseen kulttiin - suoraan sanottuna, uskonasiat eivät ole minua kyynistä koskaan koskettaneet henkilökohtaisella tasolla. Eihän piruun kukaan voi luottaa mutta mitä vaaraakaan mokomasta on? Velhot ovat kautta aikojen käyttäneet näitä olentoja hyödykseen, kuten kuka tahansa salaisten taiteiden historiaan tutustunut tietäisi. Olenhan varma että sopimuksesta oltaisiin päästy yhteisymmärrykseen sillä kaikki valtithan olivat käsissäni.
Kävimme onnettoman kommelluksemme jälkeen Rautasilmän kanssa pitkällisen keskustelun pahuuden luonteesta, siitä miten hyvä ja paha määritellään ja myöskin siitä mitä jumalat ovat... Älkäämme myöskään unohtako että pilkkasin häntä lopulta mitä kurjimmalla tavalla. Hän otti vihani vastaan stoalaisittain ylpeällä hiljaisuudella.Itse en ole asiasta ylpeä. Minun täytyy oppia hallitsemaan tunteeni paremmin. Keskustelumme aikana unohdin oikeastaan tapauksen josta kaikki lähti.
Ei se minua loppujen lopuksi paljoa liikuta kulkeeko mukanani pikkupiruja vai ei. Minua vaivaa se että kone, jota Cannithin huone on siunannut omalla vapaalla tahdolla, kieltäytyy käyttämästä tuota lahjaa ja noudattaa tarkalleen satoja vuosia vanhoja uskonopin pykäliä. Jotkin liittolaiset ovat kuitenkin arvokkaampia kuin toiset. Todennäköisesti Rautasilmän kantaa asiaan ei voi muuttaa mitenkään. Rautasilmän animointiloitsu on kenties prototyyppitasoa... Hän saattaa olla ainoa laatuaan. Sen vähän mukaan mitä sota-ajan teollisuudesta tiedän, valmistettiin taottuja Cyressa sotien pitkityessä lähes kaikkiin erikoistehtäviinkin. Ehkä pystyn jäljittämään hänen tilaajansa ja valmistajansa vielä... Voihan aina olla että hän edelleen on toteuttamassa omistajansa tahtoa. Tai kenties viime aikaiset koettelemukset ovat saamassa minut vainoharhaiseksi”.
-Unolmo
Päiväkirjamerkintä 18.5.2010
”Tiesin kaverin kuuluvan jonkinlaiseen kulttiin - suoraan sanottuna, uskonasiat eivät ole minua kyynistä koskaan koskettaneet henkilökohtaisella tasolla. Eihän piruun kukaan voi luottaa mutta mitä vaaraakaan mokomasta on? Velhot ovat kautta aikojen käyttäneet näitä olentoja hyödykseen, kuten kuka tahansa salaisten taiteiden historiaan tutustunut tietäisi. Olenhan varma että sopimuksesta oltaisiin päästy yhteisymmärrykseen sillä kaikki valtithan olivat käsissäni.
Kävimme onnettoman kommelluksemme jälkeen Rautasilmän kanssa pitkällisen keskustelun pahuuden luonteesta, siitä miten hyvä ja paha määritellään ja myöskin siitä mitä jumalat ovat... Älkäämme myöskään unohtako että pilkkasin häntä lopulta mitä kurjimmalla tavalla. Hän otti vihani vastaan stoalaisittain ylpeällä hiljaisuudella.Itse en ole asiasta ylpeä. Minun täytyy oppia hallitsemaan tunteeni paremmin. Keskustelumme aikana unohdin oikeastaan tapauksen josta kaikki lähti.
Ei se minua loppujen lopuksi paljoa liikuta kulkeeko mukanani pikkupiruja vai ei. Minua vaivaa se että kone, jota Cannithin huone on siunannut omalla vapaalla tahdolla, kieltäytyy käyttämästä tuota lahjaa ja noudattaa tarkalleen satoja vuosia vanhoja uskonopin pykäliä. Jotkin liittolaiset ovat kuitenkin arvokkaampia kuin toiset. Todennäköisesti Rautasilmän kantaa asiaan ei voi muuttaa mitenkään. Rautasilmän animointiloitsu on kenties prototyyppitasoa... Hän saattaa olla ainoa laatuaan. Sen vähän mukaan mitä sota-ajan teollisuudesta tiedän, valmistettiin taottuja Cyressa sotien pitkityessä lähes kaikkiin erikoistehtäviinkin. Ehkä pystyn jäljittämään hänen tilaajansa ja valmistajansa vielä... Voihan aina olla että hän edelleen on toteuttamassa omistajansa tahtoa. Tai kenties viime aikaiset koettelemukset ovat saamassa minut vainoharhaiseksi”.
-Unolmo
Päiväkirjamerkintä 18.5.2010
maanantai 17. toukokuuta 2010
Kolmas pelikerta,
Kolmas pelikerta pitää sisällään väijytyksen jälkeistä taistelua ilmojen herruudesta Sharnin tornikaupungin uumenissa, uusia ystäviä ja sopimuksia, vanhoja vihollisia, juhlintaa ja kaiken kruunaa nelikon alkava matka Sharnin uumeniin, tunneleiden pimeyteen alkaa...
"In the city of towers, a thousand secrets whisper in the night, and a thousand tales unfold before the moons reach their zenith..."
I näytös lentomatka ja väijytys; taistelu ilmojen herruudesta.
Barttil, niin tuo puolhaltia pilotti oli itsensä esitellyt Lendarin astuessa alukseen, nosti ilma-aluksen kevyesti ilmaan jättäen katutasolla oleskelevan väen katsomaan. Lendar seisoi pelkkiin nahkoihin pukeutuneena, tuntien itsensä hiukan epävarmaksi ja alastomaksi, ensimmäinen kerta kuin tämmöinen juhla. No onneksi Lendaria oli kuitenkin neuvottu jättämään aseet pois, "Aseita ei näissä juhlissa tosiaankaan tarvita ja jos tarvetta sattuu tulemaan, niin saahan niiitä niiltä ylhäisten vahdeilta helpostikin", oli joku huikannut tuhahtaen loukkaavaan sävyyn heittonsa perään.
Tuo alastomuuden tunne häipyi nopeasti ihailun ja lentämisen tunteen syrjäyttämänä, ilma-aluksen kasvattaessa korkeuttaan Sharnin tornimaiset rakennukset ympärillään ja pian matalimpien rakennusten katot ja erinäiset sillat ja kulkuväylät jäivät aluksen alapuolelle sen kohotessa yhä ylöspäin kohti valoa ja kirkkautta, Sharnin syvyyksistä. Lendarin vatsanpohjassa tuntui oudolta, jännitystä lentämisestä vai jännitystä juhlista, vai jotakin muuta? "Olisiko pitänyt ottaa jokin maski kasvoille? " kävi nopeasti mielessä mutta lentämisen tunne ja Sharnin tornikaupungin mahtavat maisemat veivät ajatukset auttamattomasti pois tulevasta.
Kaupungin kuvaa ihaillessaan Lendar ei huomannut Barttilin laskeutuneen kulkuväylälle noutamaan lisää juhliin menijöitä. Lisää vieraita nousi kyytiin, mutta Lendar pysytteli omissa oloissaan, arvioiden kuitenkin alukseen saapuneet. Juhlavaan kaapuun pukeutunut sotataottu, metallimies vai voiko sanoa sen olevan mies ollenkaan? Toinen oli selkeästi nainen, mutta millainen. Ihmismäinen kylläkin mutta jotakin muutakin oli mukana, Lendar ei vain osannut yhdistää sitä. Se ei ollut haltiaa eikä mitään muuta sellaista, vaan jotakin aivan muuta. Kolmas taas oli pieni, selkeästi ihminen, oppineen leima tuntui leijuvan miehen ympärillä. Tietäjä tai jokin sellainen, heikko siis ellei osaa ja hallitse taikuutta.
Aluksen jälleen lähtiessä kipuamaan ylemmäs, kohti taivastasoa, rikkainta ja kaikkein kalleinta aluertta koko Sharnissa Lendar antoi ajatustensa lentää. "Lukas Tain, juhla, kaikki tämä mitä ihmettä tämä kaikki merkitsee?" Ajatuksen juoksu katkesi ja Lendar antoi katseensa kiertää alusta ja ympäröivää kaupunkimaisemaa. Yksi goblin, toinen goblin ja kolmas... useista goblineita leijukivillä liikkuen ja sijoittuen selkeästi väijytysasemiin. Goblineita, oliko Berthux lyömätön järjestänyt suutuspäissää jotakin tällaista, tai joku muu joka menetti vedonlyönnissä rahansa, nämä goblinit näyttivät varustautuneen jousin. Tuo outo nainen näytti myös huomaavan selkeästi mahdollisen uhkatekijän, ainakin se huusi varoituksen, nämä kaksi muuta ja pilotti eivät näyttäneet tajuavan tilannetta alkuunkaan.
Goblineiden järjestämä väijytys olisi onnistunut täysin, ellei Lendar ja tämä jousin aseistautunut nainen olisi huomannut sitä. Mukaan taisteluun, goblineiden puolelle ilmaantui myös leijakiekollaan joku maagi, joka oli verhonnut kasvonsa oudolla naamiolla.
Taistelu oli lyhyt ja se käytiin ilmojen herruudesta.
Sen aikana koettiin rohkeita liikkeitä tyhjyyden ylitse tehtyjä hyppyjä, lentokiekkojen kanssa taiteilua, magian leiskahdellessa taivaalla rakennusten lomassa.
Lendarille itselleen selvisi hänen taistellessaan paljain nyrkein tämän väijytykseen osallistuneiden goblineiden johtajan, naamioituneen maagin kanssa ainakin se, ettei hän ollut kohteena. Tämä kyseinen naamioitunut maagi jahtasi kolmikkoa, joka oli sama kyydillä matkalla samaan juhlaan ja Lendar oli vain joutunut vaaralliseen välikäteen ja tilanteeseen. Taistelu oli nautinto, jännitys jota Lendar oli kokenut lentomatkan aikana purkautui kun pääsi toimimaan. Maagi ihmetteli Lendarin kanssa taistellessaan miten yksi henkilö saattoi olla hänen ja vihollistensa välissä. Taistelun loppupuolella ykksi goblineista onnistui pääsemään pakoon, naamioituneen maagin pudotessa viimeisenä kiekoltaan kohti Sharnin syvyyksiä. Pienikokoinen maagi sai jotakin loitsuaan käyttäen putoavan maagin sauvan siepattua. Alkuperäinen kyyti, ilma-aluksella ei enää onnistunut, se oli taistelun tuoksinnassa, pilotin tajuttomuuden ja kyytiläisten kokemattoman ohjauskyvyn raahautunut tornitalon kylkeä pitkin, kylki kyljessä päätyen toimintakunnottomaksi. Lopulta kuitenkin, uuden ilma-aluksen suotuisalla avustuksella Lendar ja kolmikko pääsivät perille juhlapaikalle....
II näytös, juhlat, kumppanuuksia ja uusia sopimuksia.
Juhlapaikalla oli jo kuultu tapahtuneesta, siellä oli väkeä. Sharnin kaikki silmäätekevät olivat paikalla, valtavan juhlasalin täytti puheensorina, vaimea taustamusiikki jota vartavasten palkatut musikantit soittivat ja kaikenlaiset ihmeelliset esitykset. Tainin pöydässä käytiin keskustelua eikä virvokkeita unohdettu nauttia. Sharnin Chronicles, lehdistökin siis oli eksynyt paikalle ja kyseli kaikenlaista, toiset kertoivat toiset eivät. Illan aikana selvisi että naamioitunut maagi oli ollut etsintäkuulutettu ja vieläpä todellakin henkilö jota kolmikko oli etsinyt ja jahdannut ja etsintäkuulutetusta saatavan palkkion sai vasta tavannut nelikko. Rautasilmä lupasi oman osuutensa Lendarille, tämän jouduttua ikävään tilanteeseen ja saatuaan näin mahdollisesti uusia mahtavia vihollisia kannoilleen.
Nuka sai itselleen kuolleen maagin panssarin, pienellä työstämisellä ja ompelulla siitä saisi hänelle tyylikkään asusteen. Rautasilmä ei sellaista kaivannut, Lendarille se oli aivan liian pieni ja Unolmo, no kuka tiesikään mitä Unolmon mielessä liikkui.
Juhlan aikana Lendar siis tutustui tarkemmin näihin uusiin liittolaisiinsa Rautasilmään, tuohon isoon rauhan löytäneeseen sotataottuun, Unolmoon tähän pienikokoiseen mutta tehokkaaseen maagiin ja Nukaan tähän salaperäiseen taistelijanaiseen. Uusia liittolaisuuksia sovittiin ainakin nelikon kesken.
Unolmo ja Lendar kiertelivät välillä juhlasalia, kummankin etsiessä ja solmiessa joitakin suhteita omien kiinnostuksen kohteidensa mukaan. Rautasilmä nautti näkymistä muttei juuri osallistunut juhlintaan. Nuka taas kiersi ja kaarsi juhlatiloissa myös tutkien, pysytellen kuitenkin syrjässä ja sivussa tapahtumien keskipisteestä.
Jossakin vaiheessa iltaa Lukas Tain teki, keskusteltuaan ensin setänsä kanssa, tämän pyynnöstä ehdotuksen nelikolle. Grokissa, Sharnin syvyyksissä heidän hallussaan olevissa tiloissa oli onglemia tuholaisten kanssa, kruthiket häiritsivät työläisiä ja olivat aiheuttaneet työläisten katoamisiakin jopa. Ehkäpä juuri yhteen lyöttäytynyt ja kokoontunut nelikko voisi ottaa asiasta selvää, nämä kruthiket eivät kuitenkaan olleet pelkästään mitään tavanomaisia vaan niiden sanottiin jopa lentävänkin. Kolmikolla oli ollut aikaisemmin jo kokemusta vastaavanlaisista kruthikeja muttei kuitenkaan niiden lentävistä sukulaisista. Sharnin yliopiston edustaja, professori Gudnephered, kuultuaan näistä lentävistä kruthikeista kiinnostui niistä niin paljon että ehdotti nelikolle palkkiota tutkimusnäytteestä ja lopulta unolmon ehdotus 100 kultaa, elävästä lentävästä näytteestä lyötiin lukkoon.
Nelikko selvitteli vielä ennen nukkumaan menoaan lentokiekkojen vuokraajalta mahdollisesti goblineiden palkkaajaa, selvisi että goblineiden lentokiekkojen hankkija oli ollut tämä nykyisin kuollut naamioitunut maagi.
III näytös, Sharnin syvyyksiin selvittelemään tuholaisongelmaa ja ratkaisemaan sitä.
Seuraavana päivänä, nelikon tehtyä joitakin hankintoja he tapasivat ja olivat valmiina lähtemään Sharnin syvyyksiin. Taivasväylän (skywayn) jälkeen nämä Sharnin alapuoliset maisemat olivat hämärän synkkiä, varjot tummia ja epäilyttäviä. Nelikko etsiytyi Lukas Tainin ohjeiden mukaan Morlokin luokse, Morlok tuo Tainin suvun edustaja täällä syvyyksissä oli puheiden mukaan kiivas henkilö joka ei sotataotuista välittänyt joten Rautasilmä pysytteli muutenkin hiukan taka-alalla. Morlok oli juuri väittelemässä ja keskustelemassa valkoiseen kaapuun pukeutuneen Hobgoblinin, tämä kaapuihin pukeutunut oli olok niminen hobgoblin pappi kuten jälkikäteen selvisi.
Morlok ja nelikko pääsivät sopuun tuholaisten tuhoamisesta, 1 kulta per tapettu tuholainen ja 100 kultaa jos, siis kun tuholaisongelmasta päästään eroon kokonaan.
Morlokin määrämä opas, opasti nelikkoa syvemmälle pimenevään tunneliverkostoon. Sinne oli tullut vasta jokin aikaa sitten joku goblinijoukkio joiden tavoitteista, tarkoitusperistä ei ollut mitään tietoa. Lopulta opas jätti nelikon tuholaisonglema-alueen rajalle, juosten itse nopeasti pois kohti turvaa.
Nelikkomme eteni rauhallisesti, pimenevässä tunnelissa. Valotangot ja soihdut antoivat lohduttavaa valoa päällekäyvään pimeyteen. Tasaisen takova jumputus kuului jostakin kaukaisuudesta, jossakin siellä työskenneltiin ja taottiin. Omien askeleiden kaiun lisäksi nelikon hengitys ja varusteista tulevat äänet olivat ainoat mitä tunneleissa kuului.
Ensimmäiseen isompaan huoneeseen saapuessaan, nelikko valpastui. Keskellä huonella oli kalloista muodostettu pyramidi jonka huipulla oli rautatanko ja viiri (haukkakuvio). Huone oli laaja, siellä oli monia tunnelin suuaukkoja, alkoveita ja rappuset. Yksi seinämä oli sortunut. Nelikon liikkuessa varovaisesti tutkimaan kekoa, Unolmo oli nopein liikkeissään, havaittuaan laukun pyramidin kyljessä.
Unolmon kyyristyessä tutkimaan laukkua, kaikkialta nelikon ympäriltä, joka puolelta huonetta, alkoi kuulua kitinää ja nitinää aivan kuin kynsien kopinaa kiveä vasten.
Syntyneessä lyhyessä mutta sitäkin verisemmässä ja kiihkeämmässä taistelussa nelikko tappoi kaikki kahdeksan kimppuun hyökännyttä kruthikea, yhtään lentävää ei niiden mukana ollut. Nämä hyökänneet Kruthiket olivat kaikki eri kokoisia, pienistä isompiin ja tappavampiin. Loitsut, niin maagin hyökkäys- ja Rautasilmän parantavat sellaiset olivat tarpeen taistelussa. "Jos kruthikeita olisi ollut enemmän, mitä olisikaan käynyt?" Mietti nelikko, vaikkei sitä myöntänytkään.
Nelikko pysähtyi katselemaan huonetta, liikkuen varoen ja miettien kuka mitäkin...
"In the city of towers, a thousand secrets whisper in the night, and a thousand tales unfold before the moons reach their zenith..."
I näytös lentomatka ja väijytys; taistelu ilmojen herruudesta.
Barttil, niin tuo puolhaltia pilotti oli itsensä esitellyt Lendarin astuessa alukseen, nosti ilma-aluksen kevyesti ilmaan jättäen katutasolla oleskelevan väen katsomaan. Lendar seisoi pelkkiin nahkoihin pukeutuneena, tuntien itsensä hiukan epävarmaksi ja alastomaksi, ensimmäinen kerta kuin tämmöinen juhla. No onneksi Lendaria oli kuitenkin neuvottu jättämään aseet pois, "Aseita ei näissä juhlissa tosiaankaan tarvita ja jos tarvetta sattuu tulemaan, niin saahan niiitä niiltä ylhäisten vahdeilta helpostikin", oli joku huikannut tuhahtaen loukkaavaan sävyyn heittonsa perään.
Tuo alastomuuden tunne häipyi nopeasti ihailun ja lentämisen tunteen syrjäyttämänä, ilma-aluksen kasvattaessa korkeuttaan Sharnin tornimaiset rakennukset ympärillään ja pian matalimpien rakennusten katot ja erinäiset sillat ja kulkuväylät jäivät aluksen alapuolelle sen kohotessa yhä ylöspäin kohti valoa ja kirkkautta, Sharnin syvyyksistä. Lendarin vatsanpohjassa tuntui oudolta, jännitystä lentämisestä vai jännitystä juhlista, vai jotakin muuta? "Olisiko pitänyt ottaa jokin maski kasvoille? " kävi nopeasti mielessä mutta lentämisen tunne ja Sharnin tornikaupungin mahtavat maisemat veivät ajatukset auttamattomasti pois tulevasta.
Kaupungin kuvaa ihaillessaan Lendar ei huomannut Barttilin laskeutuneen kulkuväylälle noutamaan lisää juhliin menijöitä. Lisää vieraita nousi kyytiin, mutta Lendar pysytteli omissa oloissaan, arvioiden kuitenkin alukseen saapuneet. Juhlavaan kaapuun pukeutunut sotataottu, metallimies vai voiko sanoa sen olevan mies ollenkaan? Toinen oli selkeästi nainen, mutta millainen. Ihmismäinen kylläkin mutta jotakin muutakin oli mukana, Lendar ei vain osannut yhdistää sitä. Se ei ollut haltiaa eikä mitään muuta sellaista, vaan jotakin aivan muuta. Kolmas taas oli pieni, selkeästi ihminen, oppineen leima tuntui leijuvan miehen ympärillä. Tietäjä tai jokin sellainen, heikko siis ellei osaa ja hallitse taikuutta.
Aluksen jälleen lähtiessä kipuamaan ylemmäs, kohti taivastasoa, rikkainta ja kaikkein kalleinta aluertta koko Sharnissa Lendar antoi ajatustensa lentää. "Lukas Tain, juhla, kaikki tämä mitä ihmettä tämä kaikki merkitsee?" Ajatuksen juoksu katkesi ja Lendar antoi katseensa kiertää alusta ja ympäröivää kaupunkimaisemaa. Yksi goblin, toinen goblin ja kolmas... useista goblineita leijukivillä liikkuen ja sijoittuen selkeästi väijytysasemiin. Goblineita, oliko Berthux lyömätön järjestänyt suutuspäissää jotakin tällaista, tai joku muu joka menetti vedonlyönnissä rahansa, nämä goblinit näyttivät varustautuneen jousin. Tuo outo nainen näytti myös huomaavan selkeästi mahdollisen uhkatekijän, ainakin se huusi varoituksen, nämä kaksi muuta ja pilotti eivät näyttäneet tajuavan tilannetta alkuunkaan.
Goblineiden järjestämä väijytys olisi onnistunut täysin, ellei Lendar ja tämä jousin aseistautunut nainen olisi huomannut sitä. Mukaan taisteluun, goblineiden puolelle ilmaantui myös leijakiekollaan joku maagi, joka oli verhonnut kasvonsa oudolla naamiolla.
Taistelu oli lyhyt ja se käytiin ilmojen herruudesta.
Sen aikana koettiin rohkeita liikkeitä tyhjyyden ylitse tehtyjä hyppyjä, lentokiekkojen kanssa taiteilua, magian leiskahdellessa taivaalla rakennusten lomassa.
Lendarille itselleen selvisi hänen taistellessaan paljain nyrkein tämän väijytykseen osallistuneiden goblineiden johtajan, naamioituneen maagin kanssa ainakin se, ettei hän ollut kohteena. Tämä kyseinen naamioitunut maagi jahtasi kolmikkoa, joka oli sama kyydillä matkalla samaan juhlaan ja Lendar oli vain joutunut vaaralliseen välikäteen ja tilanteeseen. Taistelu oli nautinto, jännitys jota Lendar oli kokenut lentomatkan aikana purkautui kun pääsi toimimaan. Maagi ihmetteli Lendarin kanssa taistellessaan miten yksi henkilö saattoi olla hänen ja vihollistensa välissä. Taistelun loppupuolella ykksi goblineista onnistui pääsemään pakoon, naamioituneen maagin pudotessa viimeisenä kiekoltaan kohti Sharnin syvyyksiä. Pienikokoinen maagi sai jotakin loitsuaan käyttäen putoavan maagin sauvan siepattua. Alkuperäinen kyyti, ilma-aluksella ei enää onnistunut, se oli taistelun tuoksinnassa, pilotin tajuttomuuden ja kyytiläisten kokemattoman ohjauskyvyn raahautunut tornitalon kylkeä pitkin, kylki kyljessä päätyen toimintakunnottomaksi. Lopulta kuitenkin, uuden ilma-aluksen suotuisalla avustuksella Lendar ja kolmikko pääsivät perille juhlapaikalle....
II näytös, juhlat, kumppanuuksia ja uusia sopimuksia.
Juhlapaikalla oli jo kuultu tapahtuneesta, siellä oli väkeä. Sharnin kaikki silmäätekevät olivat paikalla, valtavan juhlasalin täytti puheensorina, vaimea taustamusiikki jota vartavasten palkatut musikantit soittivat ja kaikenlaiset ihmeelliset esitykset. Tainin pöydässä käytiin keskustelua eikä virvokkeita unohdettu nauttia. Sharnin Chronicles, lehdistökin siis oli eksynyt paikalle ja kyseli kaikenlaista, toiset kertoivat toiset eivät. Illan aikana selvisi että naamioitunut maagi oli ollut etsintäkuulutettu ja vieläpä todellakin henkilö jota kolmikko oli etsinyt ja jahdannut ja etsintäkuulutetusta saatavan palkkion sai vasta tavannut nelikko. Rautasilmä lupasi oman osuutensa Lendarille, tämän jouduttua ikävään tilanteeseen ja saatuaan näin mahdollisesti uusia mahtavia vihollisia kannoilleen.
Nuka sai itselleen kuolleen maagin panssarin, pienellä työstämisellä ja ompelulla siitä saisi hänelle tyylikkään asusteen. Rautasilmä ei sellaista kaivannut, Lendarille se oli aivan liian pieni ja Unolmo, no kuka tiesikään mitä Unolmon mielessä liikkui.
Juhlan aikana Lendar siis tutustui tarkemmin näihin uusiin liittolaisiinsa Rautasilmään, tuohon isoon rauhan löytäneeseen sotataottuun, Unolmoon tähän pienikokoiseen mutta tehokkaaseen maagiin ja Nukaan tähän salaperäiseen taistelijanaiseen. Uusia liittolaisuuksia sovittiin ainakin nelikon kesken.
Unolmo ja Lendar kiertelivät välillä juhlasalia, kummankin etsiessä ja solmiessa joitakin suhteita omien kiinnostuksen kohteidensa mukaan. Rautasilmä nautti näkymistä muttei juuri osallistunut juhlintaan. Nuka taas kiersi ja kaarsi juhlatiloissa myös tutkien, pysytellen kuitenkin syrjässä ja sivussa tapahtumien keskipisteestä.
Jossakin vaiheessa iltaa Lukas Tain teki, keskusteltuaan ensin setänsä kanssa, tämän pyynnöstä ehdotuksen nelikolle. Grokissa, Sharnin syvyyksissä heidän hallussaan olevissa tiloissa oli onglemia tuholaisten kanssa, kruthiket häiritsivät työläisiä ja olivat aiheuttaneet työläisten katoamisiakin jopa. Ehkäpä juuri yhteen lyöttäytynyt ja kokoontunut nelikko voisi ottaa asiasta selvää, nämä kruthiket eivät kuitenkaan olleet pelkästään mitään tavanomaisia vaan niiden sanottiin jopa lentävänkin. Kolmikolla oli ollut aikaisemmin jo kokemusta vastaavanlaisista kruthikeja muttei kuitenkaan niiden lentävistä sukulaisista. Sharnin yliopiston edustaja, professori Gudnephered, kuultuaan näistä lentävistä kruthikeista kiinnostui niistä niin paljon että ehdotti nelikolle palkkiota tutkimusnäytteestä ja lopulta unolmon ehdotus 100 kultaa, elävästä lentävästä näytteestä lyötiin lukkoon.
Nelikko selvitteli vielä ennen nukkumaan menoaan lentokiekkojen vuokraajalta mahdollisesti goblineiden palkkaajaa, selvisi että goblineiden lentokiekkojen hankkija oli ollut tämä nykyisin kuollut naamioitunut maagi.
III näytös, Sharnin syvyyksiin selvittelemään tuholaisongelmaa ja ratkaisemaan sitä.
Seuraavana päivänä, nelikon tehtyä joitakin hankintoja he tapasivat ja olivat valmiina lähtemään Sharnin syvyyksiin. Taivasväylän (skywayn) jälkeen nämä Sharnin alapuoliset maisemat olivat hämärän synkkiä, varjot tummia ja epäilyttäviä. Nelikko etsiytyi Lukas Tainin ohjeiden mukaan Morlokin luokse, Morlok tuo Tainin suvun edustaja täällä syvyyksissä oli puheiden mukaan kiivas henkilö joka ei sotataotuista välittänyt joten Rautasilmä pysytteli muutenkin hiukan taka-alalla. Morlok oli juuri väittelemässä ja keskustelemassa valkoiseen kaapuun pukeutuneen Hobgoblinin, tämä kaapuihin pukeutunut oli olok niminen hobgoblin pappi kuten jälkikäteen selvisi.
Morlok ja nelikko pääsivät sopuun tuholaisten tuhoamisesta, 1 kulta per tapettu tuholainen ja 100 kultaa jos, siis kun tuholaisongelmasta päästään eroon kokonaan.
Morlokin määrämä opas, opasti nelikkoa syvemmälle pimenevään tunneliverkostoon. Sinne oli tullut vasta jokin aikaa sitten joku goblinijoukkio joiden tavoitteista, tarkoitusperistä ei ollut mitään tietoa. Lopulta opas jätti nelikon tuholaisonglema-alueen rajalle, juosten itse nopeasti pois kohti turvaa.
Nelikkomme eteni rauhallisesti, pimenevässä tunnelissa. Valotangot ja soihdut antoivat lohduttavaa valoa päällekäyvään pimeyteen. Tasaisen takova jumputus kuului jostakin kaukaisuudesta, jossakin siellä työskenneltiin ja taottiin. Omien askeleiden kaiun lisäksi nelikon hengitys ja varusteista tulevat äänet olivat ainoat mitä tunneleissa kuului.
Ensimmäiseen isompaan huoneeseen saapuessaan, nelikko valpastui. Keskellä huonella oli kalloista muodostettu pyramidi jonka huipulla oli rautatanko ja viiri (haukkakuvio). Huone oli laaja, siellä oli monia tunnelin suuaukkoja, alkoveita ja rappuset. Yksi seinämä oli sortunut. Nelikon liikkuessa varovaisesti tutkimaan kekoa, Unolmo oli nopein liikkeissään, havaittuaan laukun pyramidin kyljessä.
Unolmon kyyristyessä tutkimaan laukkua, kaikkialta nelikon ympäriltä, joka puolelta huonetta, alkoi kuulua kitinää ja nitinää aivan kuin kynsien kopinaa kiveä vasten.
Syntyneessä lyhyessä mutta sitäkin verisemmässä ja kiihkeämmässä taistelussa nelikko tappoi kaikki kahdeksan kimppuun hyökännyttä kruthikea, yhtään lentävää ei niiden mukana ollut. Nämä hyökänneet Kruthiket olivat kaikki eri kokoisia, pienistä isompiin ja tappavampiin. Loitsut, niin maagin hyökkäys- ja Rautasilmän parantavat sellaiset olivat tarpeen taistelussa. "Jos kruthikeita olisi ollut enemmän, mitä olisikaan käynyt?" Mietti nelikko, vaikkei sitä myöntänytkään.
Nelikko pysähtyi katselemaan huonetta, liikkuen varoen ja miettien kuka mitäkin...
Lyhyt lepo
Unolmo kohotti sauvansa maagista valoa hohtavaa päätä. He olivat jonkinlaisessa muinaisessa hallissa, syvällä Sharnin nykyisen kaupungin alla. Huoneen keskellä oli ikivanha pääkalloista rakennettu pyramidi, jonka keskellä oli vanha riekaleinen sotalippu melko hyvin säilyneessä salossa.
Maagin mielenkiinto oli kuitenkin toisaalla. Hän penkoi nahkaisen laukun sisältöä. Laukku oli kuivuneessa veressä, huomattavasti tuoreemmassa kuin huone mistä hän oli sen löytänyt.
"Ha!", hän mumisi itsekseen. Kuivatun rotanlihan ja näkkileipien joukosta löytyi jonkin sortin kirja, pieni lasipullo, jossa oli punaista nestettä, sekä kourallinen kultarahoja.
Nuka tuli hänen viereensä kuin varjo. "Hiisien laukku?" tämä kysyi.
"Ööö... Kyllä vaan." Unolmo vastasi. Kirja oli kirjoitettu yleiskielen kirjaimin, mutta sen sisältö oli Unolmolle vierasta kieltä, joka oli kuitenkin helposti pääteltävissä hiisikieleksi.
"Tutkin jäljet", Nuka jatkoi. "Ainakin viisi, ei enempää kuin seitsemään hiisisoturia on taistellut täällä kruthikeja vastaan. Eivät yhtä taitavia kuin me. Heidän ruumiinsa on vedetty kruthikien tunneleihin." Nuka puhui riittävän kovasti, jotta muutkin kuulivat.
"Lisäksi löysin tämän avaimen", hän sanoi. "Tippunut varmaankin tuosta laukusta."
Rautasilmä katsoi Nukaa muutaman metrin päästä pimeydestä ilmeettömästi. Hän ei sanonut mitään, vaan pohdiskeli demoonista loistoa Nukan silmissä kun he olivat surmanneet viimeisen kruthikin yhdessä.
Lendar ei kiinnittänyt mitään huomiota toisten keskusteluun. Hänen sydämmensä tykytti ja hän tunsi jonkin kuuman vetävän itseään puoleensä rappusten alta käytävästä jota he eivät vielä olleet tutkineet.
Kuumaa ja painostavaa - kuin kohtalo, tai kuolema.
Maagin mielenkiinto oli kuitenkin toisaalla. Hän penkoi nahkaisen laukun sisältöä. Laukku oli kuivuneessa veressä, huomattavasti tuoreemmassa kuin huone mistä hän oli sen löytänyt.
"Ha!", hän mumisi itsekseen. Kuivatun rotanlihan ja näkkileipien joukosta löytyi jonkin sortin kirja, pieni lasipullo, jossa oli punaista nestettä, sekä kourallinen kultarahoja.
Nuka tuli hänen viereensä kuin varjo. "Hiisien laukku?" tämä kysyi.
"Ööö... Kyllä vaan." Unolmo vastasi. Kirja oli kirjoitettu yleiskielen kirjaimin, mutta sen sisältö oli Unolmolle vierasta kieltä, joka oli kuitenkin helposti pääteltävissä hiisikieleksi.
"Tutkin jäljet", Nuka jatkoi. "Ainakin viisi, ei enempää kuin seitsemään hiisisoturia on taistellut täällä kruthikeja vastaan. Eivät yhtä taitavia kuin me. Heidän ruumiinsa on vedetty kruthikien tunneleihin." Nuka puhui riittävän kovasti, jotta muutkin kuulivat.
"Lisäksi löysin tämän avaimen", hän sanoi. "Tippunut varmaankin tuosta laukusta."
Rautasilmä katsoi Nukaa muutaman metrin päästä pimeydestä ilmeettömästi. Hän ei sanonut mitään, vaan pohdiskeli demoonista loistoa Nukan silmissä kun he olivat surmanneet viimeisen kruthikin yhdessä.
Lendar ei kiinnittänyt mitään huomiota toisten keskusteluun. Hänen sydämmensä tykytti ja hän tunsi jonkin kuuman vetävän itseään puoleensä rappusten alta käytävästä jota he eivät vielä olleet tutkineet.
Kuumaa ja painostavaa - kuin kohtalo, tai kuolema.
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Ensimmäinen päiväkirjamerkintä
Seikkailumme siis alkoi 7.4.2010 hämärissä olosuhteissa...
Spoiler varoitus: seuraava teksti sisältää viitteitä siitä mitä tapahtuu Eberron Campaign Guidessa esitellyssä seikkailussa. Jos aiot omalla porukallasi joskus pelata sitä pelaajana, parempi kun jätät tämän lukematta.
Spoiler varoitus: seuraava teksti sisältää viitteitä siitä mitä tapahtuu Eberron Campaign Guidessa esitellyssä seikkailussa. Jos aiot omalla porukallasi joskus pelata sitä pelaajana, parempi kun jätät tämän lukematta.
”Muisto vaikerruksesta herättää edelleen minussa voimattomuutta ja todellista pelkoa. Kaikki tuohon päivään liittyvä ei kuitenkaan ole aivan yhtä hirvittävää. Ensi kertaa elämässäni kohtasin omalla tasollani olevia ihmisiä, jotka auttoivat minua vaikeuksissani. Cyre soti tuohon aikaan avoimesti Thranea vastaan. Pieniä rajakahakoita käytiin jatkuvasti ja juuri tällaiseen kahakkaan myös saattueemme joutui kesken marssinsa. Minun oli määrä suojautua Arpien linnoitukseen ja odotella tilanteen päättymistä. Uudet toverini olivat Nuka, Rohkean oloinen tiefling, joka ei paljastanut itsestään tuolloin juuri mitään, ja Rautasilmä, itsetietoinen golem jonka kunnollisia motiiveja en epäillyt. Hän oli Cyreläinen ja suorittamassa tehtävää, joka jäi lopulta minulle epäselväksi. Mielenkiintoisia tapauksia. En ollut koskaan puhunut heidänlaistensa kanssa. Kenenpä kanssa tosin olisin tuolloin muutenkaan puhunut, nyt kun sitä ajattelee?
Linnoitus – torni paremminkin, tai sen raunio – piti sisällään yllätyksen. Mysteerin, Cyreläisen aatelismiehen ja tämän Sharnilaisen ystävän sekä pari iljetysta. Goblinoidimutantteja, jotka loisteliaalla loitsullani tietysti tainnutin heti. Mutta palatakseni mysteeriin, löysimme linnoituksen lattiasta mitä omituisimman loistavan symbolin. Taatusti maaginen, sillä ei tuntunut olevan muuta funktiota kuin voimien vieminen häneltä, joka sen päälle astui. Samasta yhteydestä löysin myös oheisen runon:
”Niin kolme kohtaaHävityksen reunallaKun maa vaikertaa”
Olen pohtinut löytämämme arvoituksen sisältöä. Se ei voi tarkoittaa mitään. Todennäköisesti se on jonkin vapaana juoksentelevan humailaisen runoilijan käsitys hauskasta pilasta. Ajatus siitä että ”kolme” olisimme me tuntuu niin käsittämättömän naiivilta että en koskaan ole edes maininnut asiasta kenellekään. Kuitenkin huomaan ajattelevani asiaa päivittäin.
Kuin tyhjästä, meitä tornille seurasi joukkueellinen epäkuolleita. Miksi ne olivat siellä, jäi täydelliseksi mysteeriksi. Nekromantikko ja muuan tummanpuhuva soturi komensivat tätä joukkiota, jonka kuitenkin saimme lyödyksi. Itse haavoituin pahasti taistelun loppuvaiheessa. Lopulta kuulin että nekromantikko oli karannut. Olen joskus miettinyt mitä hänelle tapahtui ja olen sitä mieltä että meidän olisi pitänyt jahdata tuota kuolleiden manaajaa. Vallanhalun ymmärrän. Typeryydenkin ymmärrän mutta nekromantia on aina tuntunut minulle luonnonvastaiselta”.
-Unolmo
Kamppanja starttasi Sharnista, jossa heeroksemme olivat viihteellä ja muistelemassa kolmen vuoden takaista ensikohtaamistaan. Ensimmäinen pelikerta menikin kokonaan tuossa ’muistelussa’.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)