Danaxhamun lensi täysin äänettömästi avonaisesta ikkunasta sisään ja lähestyi kuolemattoman olennon kärsivällisyydellä raskaan tammipöydän ääressä kirjaa lukevaa eladriniä. Cannithin huoneen kirjasto oli muutoin tyhjä. Oli yö.
Danaxhamun käytti taikuuttaan, hän oli näkymätön ja äänetön, ja hänen kieroutunut sielunsa hyrisi kun hän lähestyi eladriniä. Hän mietti myrkkypistemensä käyttämistä tähän. Eladrin oli lähettänyt hänet muutamaa tuntia aikaisemmin suorittamaan tehtäväänsä kuin minkäkin vähäisen palvelijan.
- Mitä näit Danaxhamun? eladrin kysyi vaivautumatta edes kohottamaan katsettaan kirjasta.
Saastainen velho, paholainen kirosi mielessään. - Herrani, he eivät löytäneet Olentoa.
- Olento ei ole enää kaupungissa, Inias Ilithian virkkoi ja katsoi vihdoin paholaista silmiin. Danaxhamun muuttui taas näkyväksi ja laskeutui pöydälle vilkaisten samalla kirjoja mitä eladrin kerännyt pöydälle.
- He päihittivät Deneithin vartiat, jotka vartioivat ir'Tainin varastoa. Ja murtautuivat naapuriin, missä oli Orienien salakuljettajien varasto. Seurueen uusi jäsen, Avvil, onnistui piilottamaan Orionin varastosta löytämiään laittomia myrkkyjä Deneithin suurhiisivartioiden taskuihin. Kaiken kaikkiaan nolo ilta Deneithille. Orion ja ir'Tain selvisivät vähemmin vaurioin.
Eladrin hymyili. Danaxhamun oli ollut hänelle hyödyllinen tiedonlähde. Pikkupiru oli ollut vangittuna Ashurtan hautaholviin kuten Olentokin, ja Unolmo ystävineen oli vapauttanut myös hänet tuhansien vuosien jälkeen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Inias Ilithian. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Inias Ilithian. Näytä kaikki tekstit
lauantai 13. marraskuuta 2010
tiistai 2. marraskuuta 2010
Välinäytös: Cannith
- Sisään, Inias Ilithian sanoi.
Ovi avautui ja kärsimättömän näköinen selvästi korkeasyntyinen ihminen astui sisään heti sotataotun henkivartiansa jäljessä. Toinen sotataottu sulki oven heidän perässään ja jäi ulkopuolelle vartioon.
Iättömän näköinen eladrin istui nojatuolissa takkatulen loisteessa, kunnes käänsi hitaasti katseensa Cannithin huoneen korkea-arvoisen jäsenen, Sharnin enklaavia johtavan Merrix d'Cannith puoleen.
- Herrani, eladrin sanoi tavalla, joka sai Merrixin entistä ärtyneemmäksi. Vaikka ei ollut epäselvyyttä, että Inias Ilithian oli Cannithin huoneen palvelija - palkollinen vailla lohikäärmemerkkiä ja virallista asemaa - hän onnistui aina kohottamaan itsensä muiden yläpuolelle olipa toinen sitten lohikäärmemerkityn talon paroni tai ihmisvaltakunnan kuningas.
Merrix kuitenkin kätki ärtymyksensä ja käveli ikkunan ääreen. Hän katseli hyvän tovin synkkää Sharnin Lohikäärmetornien välissä riehuvaa syysmyrskyä.
- Mikä tuo sinut Sharniin? hän kysyi lopulta suoraan.
Inias Ilithian hymyili hetken itsekseen ennen kuin vastasi. - Eräs suojattini on joutunut vaikeuksiin joista ei ehkä selviä omin neuvoin.
- Se äpäräkö? Unolmo? Merrix tuijotti suoraan eladriniin, mutta tämä ei vastannut hänen katseeseensa.
- Kuka hän oikein on? Merrix tiukkasi.
- Herrani. Valitettavasti en voi kertoa teille, eladrin virkkoi rauhallisesti.
- Miksi? Merrix karjaisi viimein tukahdetun vihansa julki.
- Paroni Starrin d'Cannithin käskystä, herrani.
- Paroni Starrin d'Cannith on ollut kuolleena neljä vuotta!
- Se, arvon Merrix d'Cannith, ei vähennä mitenkään hänen käskynsä merkitystä. Paronin käsky on voimassa niin pitkään kunnes d'Cannith saa valittua uuden paronin.
Merrix d'Cannith pakotti itsensä kääntämään katseensa takaisin myrksyyn ja huomasi puristavansa molempia käsiään tuskallisen lujasti nyrkkiin.
Ovi avautui ja kärsimättömän näköinen selvästi korkeasyntyinen ihminen astui sisään heti sotataotun henkivartiansa jäljessä. Toinen sotataottu sulki oven heidän perässään ja jäi ulkopuolelle vartioon.
Iättömän näköinen eladrin istui nojatuolissa takkatulen loisteessa, kunnes käänsi hitaasti katseensa Cannithin huoneen korkea-arvoisen jäsenen, Sharnin enklaavia johtavan Merrix d'Cannith puoleen.
- Herrani, eladrin sanoi tavalla, joka sai Merrixin entistä ärtyneemmäksi. Vaikka ei ollut epäselvyyttä, että Inias Ilithian oli Cannithin huoneen palvelija - palkollinen vailla lohikäärmemerkkiä ja virallista asemaa - hän onnistui aina kohottamaan itsensä muiden yläpuolelle olipa toinen sitten lohikäärmemerkityn talon paroni tai ihmisvaltakunnan kuningas.
Merrix kuitenkin kätki ärtymyksensä ja käveli ikkunan ääreen. Hän katseli hyvän tovin synkkää Sharnin Lohikäärmetornien välissä riehuvaa syysmyrskyä.
- Mikä tuo sinut Sharniin? hän kysyi lopulta suoraan.
Inias Ilithian hymyili hetken itsekseen ennen kuin vastasi. - Eräs suojattini on joutunut vaikeuksiin joista ei ehkä selviä omin neuvoin.
- Se äpäräkö? Unolmo? Merrix tuijotti suoraan eladriniin, mutta tämä ei vastannut hänen katseeseensa.
- Kuka hän oikein on? Merrix tiukkasi.
- Herrani. Valitettavasti en voi kertoa teille, eladrin virkkoi rauhallisesti.
- Miksi? Merrix karjaisi viimein tukahdetun vihansa julki.
- Paroni Starrin d'Cannithin käskystä, herrani.
- Paroni Starrin d'Cannith on ollut kuolleena neljä vuotta!
- Se, arvon Merrix d'Cannith, ei vähennä mitenkään hänen käskynsä merkitystä. Paronin käsky on voimassa niin pitkään kunnes d'Cannith saa valittua uuden paronin.
Merrix d'Cannith pakotti itsensä kääntämään katseensa takaisin myrksyyn ja huomasi puristavansa molempia käsiään tuskallisen lujasti nyrkkiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)