Välinäytös: Valon temppelillä (osa 4)

Lendar syöksyi syvyyteen Zai vierellään. Vesi valui goljattinaisen silmistä ja hänen oli vaikea nähdä mitä kohti he olivat syöksymässä. Pimeys alla otti outoja muotoja. Nämä muodot olivat hohtavassa pimeydessä sykkiviä juonteita ja polkuja. Niissä oli jotain Lendarille hyvin tuttua. Kesti hetken ennen kuin hän ymmärsi.

"Tatuontini!" hän huusi ja katsoi kohti Zaita. Lendar viittasi kädellään syvyyteen ja pyörähti ilmavirtauksesta pari kieppiä ympäri ennen kuin onnistui taas hallitsemaan syöksynsä.

Heidän kommunikaationsa oli enemmän kuin sanoja ja Zai ymmärsi Lendarin tarkoittavan selässään olevaa tatuointia. Se oli ilmestynyt hänen selkäänsä muutamia vuosia sitten, ja sikäli kuin Lendar ymmärsi, sillä oli jotain tekemistä hänen unensa kanssa.

- Se näyttää minusta lohikäärmemerkiltä, Lendar sanoi sanattomasti.

- Ei. En usko että se on lohikäärmemerkki, Zai vastasi. - Se on jotain vanhempaa perua, jotain joka oli vuosituhansia ennen ensimmäisiä lohikäärmemerkkejä. Mutta se ei myöskään ole täysin erilainen kuin lohikäärmemerkit ovat. Siinä on voimaa, se on muuttuva - kuin elävä tatuointi.

Lendar katseli tatuoinnin kiemuroita, kun he syöksyivät yhä alemmas ja lähemmäs sitä. Kun sitä tarkasteli lähempää, siitä tuntui löytyvän yhä enemmän erilaisia polkuja ja haarautumia.

- Huomaatko tuon, Zai sanoi hänen mielessään, ja viittasi Lendarin tarkkaavaisuutta suuntautumaan yhteen juonteeseen. Se juonne tuntui sykkivän ja hohtavan kirkkaammin kuin muut. Kun Lendar keskittyi, hän yhtäkkiä näki sen kulkevan mutkitellen halki kaikkien muiden juonteiden.

"Se on kuin kartta!" Lendar henkäisi ääneen.

- Niin, mutta minne?

Sitten, täysin tyhjästä, jokin taistelijanaisen aisti huusi yhtäkkiä varoitusta, ja Lendar käännähti ympäri valtava violettia tulta leimuava kirves kädessään ja katsoi ylöspäin valmiina heilauttamaan massiivista asetta. Ylhäältä heidän päälleen syöksyi hirviö, jollaista Lendar ei ollut koskaan nähnyt, mutta jollaisesta oli kuullut. Se oli beholderi, syvyyksien pahimpia kauhuja, leijuva pallo jolla oli valtava silmä ja lonkeroita, joiden päässä oli pienempiä silmiä. Sillä oli suu joka oli täynnä pitkiä teräviä hampaita, ja sen suu avautui kun se syöksyi Lendariin päin nopeammin kuin hän ehti kirvestään liikauttaa.

- RIITTÄÄ! Zain huuto palautti heidän mediaatiohuoneeseen. Lendar oli yltä päältä hiessä. Hänen selkäänsä poltti siitä missä tatuointi oli. Hänen kirveensä, se minkä hän oli jättänyt viereiseen huoneeseen, oli hänen kädessään, mutta sen terä hohti nyt voimakkaammin kuin koskaan aiemmin.

Foultaker (Byeshk Weapon)
Level 8 Uncommon

The violet-hued metal that makes up this weapon is anathema to creatures alien to the natural cosmos.

Price: 3,400 gp
Weapon: Orcish Greataxe
Enhancement: +2 attack rolls and damage rolls
Critical: +2d6 damage, +2d10 damage against aberrant creatures

Power (Daily): Free Action. Trigger: You hit with an attack using the weapon. Effect: A target of the attack is dazed until the end of your next turn. An aberrant creature is also restrained and cannot teleport until the end of your next turn.
Power (Daily): Free Action. Trigger: You are surprised. The weapon is within 10 squares. Effect: The weapon teleports to your hands and you are no longer surprised.

Välinäytös: Valon temppelillä (osa 3)

Lendar seisoi kelmeän harmaan kallionkielekkeen reunalla ja kurkisti alas. Syvyydellä ei ollut pohjaa, se oli musta kuin taivas hänen yläpuolellaan, mutta vailla tähtiä ja kuita.

"Kuin maailman reunalla", hän sanoi ääneen mietteissään.

"Aivan oikean", syvä naisääni vastasi hänen vierestään. Hän katsoi ja näki Zain, tai jonkun joka oli kuin Zai, mutta vanhempi ja eikä sokea.

"Kuka sinä olet?" Lendar kysyi.

"Minä olen Zai, sokea orpo Sarlonasta", tämä sanoi hymyillen.

"Mutta sinä et ole sokea!" Lendar protestoi.

"Olen Bahalin, Cyren prinsessa", nainen jatkoi.

Lendar katsoi naista epäuskoisasti. "Minä olen kotoisin Cyrestä, mutta en muista Bahalin nimistä prinsessaa!"

"Olen Fenah, Argonnessen barbaarien huora!" nainen huusi.

Lendar perääntyi. Naisen yhtäkkiä esille purskahtanut viha oli syvempi kuin syvyys heidän vierellään.


"Olin Xen'drikissä, kun titaanit rakennuttivat palatsejansa", nainen jatkoi taas tyynenä ja rauhallisena. Sitten hän hiljeni pitkäksi aikaa.

"Tämä on unta", Lendar viimein sanoi.


Nainen hymyili.

"Se ei tee siitä vähemmän todellista."

Lendarin päätös; Valon Temppeli kutsuu?

Lendar seisoi jälleen tornitaloa kiertävän kävelykadun kaiteella katsoen alas, syvyyksiin, odottaen ilma-alusta. Näkyvyys oli heikko, katua tai alempia siltoja ei erottanut. Vilkaisu taivaalle paljasti syyn pimeyteen, synkkääkin synkemmät pilvet peittivät Sharnin kaupungin alleen. Katse kääntyi jälleen alaspäin hakien ja etsien ilma-alusta, sitä ei näkynyt vieläkään, kaukaa kaikui jälleen kaupungin kellot kertoen ajankulumisesta.
Vihdoinkin ilma-alus näytti lähestyvän, valmistautuen tulevaan Lendar vilkaisi vielä ympärilleen pysähtyen katsomaan taakseen silmät ihmetyksestä suurentuen, Rautasilmä seisoi siinä aivan kosketusetäisyydellä surumielinen ilme kasvoillaan, puhuen jotakin. Oliko Rautasilmä muka seissyt siinä aivan kokoajan, ja puhuen vielä, jokin vei kuitenkin äänen. Lendar kuuli kyllä myrskypilvien pauhun ja kaupungin hälinän mutta Rautasilmän puhetta ei kuulunut.

Kääntäen katseensa takaisin odottamaansa ilma-alus kohteeseensa, Lendar näki sen olevan kohdalla ja hyppäsi kohti alempana kulkevaa alusta. Nyt Lendar kuuli ensimmäisen kerran Rautasilmän monotonisen mutta rauhallisen ja rauhoittavan äänen "Minä itse en osaa tai voi auttaa sinua, mutta Valon Temppelistä apu voi löytyä myös sinulle!"
Lendarin katse etsi ilma-alusta pimeydestä "Mihin se hävisi, minne se katosi?" Vauhti tuntui kiihtyvän ja pimeys väistyi hänen edestään ja näytti kiertyvän hänen ympärilleen, selässä tuntui kihelmöintiä, tatuointi tuntui taas sykkivän. Näkyvyys suoraan alaspäin parani pimeyden väistyessä, mutta se ei lohduttanut sillä se mitä näkyi, se ei ollut Sharn, se ei ollut kaupunki ollenkaan. Etäisyys näytti kasvavan vauhdin kasvaessa, eikä mitään pohjaa näyttänyt olevan, tai oli siellä jotakin kun tarkemmin katsoi, siellä oli vastassa jokin synkkyyttä ja pimeyttä sykkivä varjo, epämääräinen massa mustuutta joka muuntui ja siitä ojentui tummia lonkeroita kohti Lendaria aivan kuin valmistautuen ottamaan vastaan ja syleilyyn. Koko tämän ajan Rautasilmän sanat olivat kaikuneet varjoisista seinistä, nyt sanojen yli kuului toinen monen äänen yhteen ääneen lausuma "Tervetuloa takaisin lapsukainen! Tuhlaajatyttö palaa takaisin, pitkin mustan veren tietä." Pohja tuntui lähestyvän yhä kiihtyvällä nopeudella, eikä mikään mitä Lendar teki näyttänyt auttavan, tatuointi hehkui ja sykki yhä vahvemmin kuin eläen omaa elämäänsä... Viimein Lendar saavutti mustan syvyyden iskeytyen siihen ja upoten siihen, sen mustuuden tunkeutuessa kaikkialle Lendarin kehoon, neniin ja suuhun... Lendar taisteli mutta kaikesta taistelusta ja rimpuilusta huolimatta tunne oli kuin Lendar hukkuisi.

Lendar haukkoi henkeään havahtuessaan katsomaan Skadar Thuursteinia, Skadarista katse hakeutui muihin tuttuihin asioihin. Shifter näytti olevan väsynyt, tuoksu oli vahva aivan kuin hän olisi ollut juhlimassa pidemmän kaavan mukaan. Skadar katseli Lendaria tutkien "Taisit nukahtaa ja taisi olla melkoinen uni? Haukoit henkeäsi ja koetit saada henkeä aivan kuin hukkuisit ja itkit samalla." Skadar istahti alas "No mitä asiaa sinulla on? Samanlaista rahakasta keikkaa ei ole nyt tiedossa mutta ehkä me jotakin sinun taidoillesi vielä löydämme." Skadar katsoi käsiään ennenkuin jatkoi "Mutta mitä asiaa sinulla oikein oli?"

Lendar ravisteli itsensä takaisin todellisuuteen, se oli ollut unta. Hän oli istunut Thief's Dagger nimisen tavernan takahuoneessa odottamassa Skadarin saapumista ja näköjään olikin sitten torkahtanut ja nähnyt unta. "Siihen keikkaan liittyen tuliknkin ja se oli ensimmäinen ja samalla viimeinen sellainen minulle! Se oli virhe, valtava erehdys enkä toista sitä enää!" Lendar nousi ylös, kasvot suuttumuksesta kivettyneinä, silmät palaen katsoen samalla Skadaria silmiin "Muista se! Niitä keikkoja en ota vastaan. Areenalla voin kyllä taistella mutta muuten minä en ole käytettävissä näissä hämäräperäisen epämääräissä keikoissa!" Lendar tunsi kuinka vatsassa pyöri ja taverna tuntui olevan liikkeessä mutta siitä huolimatta Lendar asteli käytävääpitkin kohti ulko-ovea...

Skadar katsoi pieni hymynpoikanen huulillaan ja nyökkäsi Lendarin poistuessa "Muistan kyllä..." kuului ensin ääneen ja hetken perästä, Lendarin ollessa hiukan kauempana Skadar puki ajatuksensa sanoiksi ja jatkoi vielä hiljaisella äänellä "...mutta katsotaan miten tyttären käy..."

Lendar asteli nopeaan tahtiin ulos, hän voi pahoin. Tämmöistä ei ollut koskaan ollut, mitä tämä oikein oli? Tavernan ulkopuolella Lendar putosi polvilleen ja antoi ylen, oksennus purskahti katukiveykselle. Lätäkkö laajeni maassa Lendarin kasvojen edessä, vapisevin jaloin Lendar nousi ylös ja katsoi eteensä. Suussa tuntui oksennuksen makua mutta se mikä kiinnitti Lendarin huomion oli oksennus itsessään, se oli mustaa limamaista ainetta... Oliko se äskeinen sittenkään pelkkää unta?

...Ehkä minun pitää käydä keskustelemassa Valon temppelillä, selvittämässä ja etsimässä vastauksia, jos sellaisia on? Minä en luovuta!

Lendarin unet

"Ole tarkkana, hio taitojasi ja pidä aseesi kunnossa, älä anna minkään seistä tielläsi voittoon. Tämä on tapa Goljatin." Lendar muisteli vanhaa sanontaa jonka oli kuullut jostakin jossakin vaiheessa elämäänsä, Rautasilmän kanssa kouluttautumisen lomassa käyty lyhyt keskustelu ei ollut ainakaan vielä auttanut tai avannut mitään.

Mutta ajatus siitä että kävisi sittenkin Valon temppelissä, ehkäpä sittenkin. Rautasilmän suosituksesta hän voisi käydä sielä katselemassa ja ehkä myös keskustelemassa, ja ehkä siellä saisi joitakin vastauksia ja ehkä he voisivat auttaa.
Siinä oli vain aivan liikaa epävarmuutta.

Mutta näitä unia niitä vastaan ei voinut valmistautua tai taistella, ne tulivat ja menivät, nykyään ne kuitenkin tulivat aivan liian usein ja ne vain pahenivat, ne kasvoivat, ne elivät? ELIVÄT? Miten se tuli mieleen, ei kai unet kuitenkaan eläviä ole? Eihän? Aivan, kuin myös tatuointi joka joskus unessa tuntui elävän ja kasvavan, sillä tuntui olevan aivan oma tahto, Jotenkin se tuntui olevan jotakin smanlaista kuin niillä joillakin lohikäärmemerkityillä jotka joskus käyttivät voimiaan, merkkiensä kautta...

Välinäytös; Lendar Sharnin salaisuuksia kaivamassa

Lendar seisoi rakennusta kiertävän tasanteen kaiteella ja katsoi silmät siristellen alas Sharnin syvyyteen, rakennusten välissä olevat sillat katkaisivat pudotuksen epäsäännöllisen säännöllisin välimatkoin ja eri paikoissa, sen näki hämärtyvässä illassa kun ikivalojen loiste alkoi erottua hämäryyden keskeltä. Ehkä tämä veisi hänet lähemmäksi sitä tai niitä jotka olivat aiheuttaneet hänen selkäänsä koristavan tatuoinnin. No, saalis itsessään ei häntä veisi yhtään lähemmäksi mutta tätä kyseistä saalista vastaan hän saattaisi saada tietoja, vaikkakin vain pieniä tiedonmurusia joka johdattaisivat hänet oikeaan suuntaan. Hänen saamansa tiedot olivat ainakin oikeita, oikeanlainen ilma-alus oli liikkeellä ja hän oli oikeassa paikassa. Lendar tunnisti sekä sen siipien että lipun kuviot.

Rauhallisesti hengittäen Lendar valmistaui toimintaan, hänen katseensa oli seesteisen rauhallinen maskin takana, tuulen tuivertaessa hiuksia yhtäkkiä mieleen nousi ajatus kumppaneista Rautasilmä, Nuka ja Unolmo mitähän he tekevätkään tällä hetkellä ja Avvil, ehkä me kohtaamme jälleen? lyhyt, karkea murahdus kantaui kurkusta Lendarin tuntiessa palan nousevan kurkkuunsa Heidät pitää etsiä, heillä ei ole puolustajaa varsinkin, jos aikomuksena on kohdata se paennut epäsikiö mitä minäkin olin epäonnisesti vapauttamassa.

Katsoessaan lähestyvää, aivan kohta alapuolellaan kulkevaa ilma-alusta, Lendar tyhjensi mielensä ja pudottautui, ilmvirta otti hänet vastustavaan syleilyynsä mutta silti Lendar putosi hallitusti kohti ilma-alusta, tuulen tuivertaessa korvissa. Putouksen aikana Lendarin mieleen nousi tuo ensimmäinen taistelu jonka aikan hän tapasi Rautasilmän, Unolmon ja Nukan täällä Sharnissa, se oli ollut hänen ensimmäinen ilma-aluskokemus, eikä siitäkään ollut niin pitkää aikaa vielä edes kulunut, mutta silti he olivat ennättäneet kokea jo melkoisesti. Heidän elämänsä oli myllerryksessä, osa omasta tahdosta osalla sattumien sormeilun vuoksi.

Lendarin vartalo kiertyi oikeaoppisesti hänen valmistautuessaan alastuloon, kahden käden kirvese ilmaantui oikeaan käteen valmiiksi. Kova-äänisesti tömähtäen Lendar laskeutui keinauttaen ilma-alusta hiukan, ei paljoa mutta kuitenkin. Ammattimaisen kevyesti ja oikeaoppisesti hän laskeutui jalkojensa ja käden varaan ilma-aluksen kannelle pieneen kyyryasentoon.

Nopeasti Lendar nousi pystyyn ja liikkuen kohti edessään olemaan ohjaamoa, hän oli pudottautunut niin että ohjaamo ja siellä seisova, täysin yllättynyt kapteeni oli suu ihmetyksestä auki ja simät selällään. Mutta silti, kuin ihmeenkaupalla Kapteeni vältti valtaisan heilahtavan kirveen iskun kyyristessään suojaan ruorinsa taakse, isku oli hiukan korkea. Mutta seuraavaa, ylhäältä alaspäin tulevaa iskua kapteeni ei enää väistänyt, ei olisi edes ennättänytkään. Räsähtäen valtava kirves halkaisi ja läpäisi sekä kovapuisen ruorin että pehmeämmän kapteenin kallon. Kääntäen päätään Lendar näki odotetusti, kokassa olleen miehistön jäsenen tulevan juoksuaskelin suoraan kohti, heiluttaen käsissään pitkää koukkupäistä ketjua. Samanaikaisesti aluksen kannen alta ryntäsi toinen miehistön jäsen heiluttaen lyhyttä miekkaansa. Kaksikko lähestyi Kapteeninsa tappanutta uhkaavan pelottavaa hahmoa varoen, Lendar antoi kaksikon tulla hiukan lähemmäksi ennenkuin taas räjähti toimintaan, astuen lähemmäs ja pyörähtäen, heilauttaen samalla valtaisaa kirvestään laajassa kaaressa. Ketjun kanssa aseistautunut yritti torjua ketjullaan voimakasta iskuaan epäonnistuen siinä surkeasti ja kaatuen päätä lyhempänä juuri pudottamansa ketjun päälle. Isku tehosi myös miekkamieheen, viiltäen tätä hiukan alempaa mutta yhtä kaikki tappavan tehokkaasti. Laskeutumisesta tähän taistelun loppuun ei ollut mennyt aikaa juurikaan hetkeä pidempään.

Lendar mietti että oli hyvä, että oli ilta-aika muuten olisi liikaa katsojia kaupungin kävelykaduilla ja silloilla. Ilma-alus pysyi suunnassaan, ruori oli jumiutunut iskusta eikä edessä näyttänyt olevan rakennuksia tulossa lähiaikoina. Nopaesti liikkuen Lendar siirtyi aluksen kannen alle, onneksi nämä eivät ole isoja aluksia, joutuisi etsimään liikaa eikä aikaa ole hukattavaksi. No tässäkin on pieni ruuma, mutta eiköhän hänen saamansa ohjeet auttaisi asiassa, nopeasti Lendar kävi läpi ruuman ja mursi siellä olevan, yhden ainoan odottamansa laatikon. Laatikon jäännöksistä Lendar kaivoi esiin etsintänsä kohteen, puisen, koristellun rasian ja nopeasti rasia siirtyi vyötäröllä olevaan säkkiin.

Kevyet askeleet kuljettivat Lendarin nopeasti kannelle ja siitä aluksen reunalle, antaen katseensa kiertää alapuolista maisemaa, hymy nousi huulille. Ajoitus oli lähes täydellinen. Alapuolella oli tulossa kohdalle uusi rakennusten välinen silta, tällä kertaa pudotusta oli hiukan enemmän mutta rauhoittuen Lendar odotti oikeaa hetkeä ennenkuin pudottautui. Ilmavirta kasvoilla tuntui rauhoittavalta ja nopeasti pudoten Lendar laskeutui kevyesti kierähtäen sillalle.

Noustessaan seisomaan Lendar kokeili nopeasti kädellään säkkiä, se oli mukana, Olisi ikävää menettää se näin lähellä onnistumistaan ja nopeasti hänen kevyet askeleensa veivät kohti varjoja, kohti Sharnin syvyyksiä...