Huone oli iso, verhot viistivät lattiaa mutta silti huoneessa oli hyvä valaistus, yhdellä seinustalla takka toi lämpöä tulenliekkien nuollessa ja syödessä takkaan asetettuja puita.
Tummansiniseen kaapuun kietoutunut siro nainen istui keskellä huonetta, pöydän ääressä, tummansiniset silmät katsoivat tarkkaavaisesti edessä olevalla pöydällä olevaa avattua pergamenttia, hän oli murtanut siitä sukunsa, d'Cannithin sinetin.
Hänen mustissa hiuksissaan oli koristeena hopeaa ja turkoosia. Saatuaan tekstin luettua Lady Elaydrenin tuli yhtäkkiä aivan kylmä ja hänen teki mieli rytätä ja heittää edessään oleva pergamentti suoraan huoneen nurkassa olevaan takkaan mutta onnistui kuitenkin hillitsemään itsensä. Hän käänsi katseensa viestin alkuun ja aloitti jälleen ylimmältä riviltä
Hyvä Lady Elaydren
Olen kuullut että olet tekemässä joitakin tutkimuksia Sharnissa ikäväkseni näitä tutkimuksia ei ole valtuutettu, eikä niitä ole hyväksytetty minulla ja nyt on selvinnyt että olemme menettäneet jo yhden historioitsijan, Bonal Geldenin vuoksesi. Pyydänkin sinua toimittamaan minulle kaikki mahdolliset hallussasi olevat Geldenin paperit ja tavarat, hänen avustuksellaan löytämäsi tiedot ja esineet, oli niistä sitten mitään etua tai hyöytä talollemme ja pitämään asian salassa. Näin tehdessäsi otan asian esille seuraavassa keskutelutuokiossamme ja mainitsen myös sinut kiittäen avustasi.
Odotan sinun toimivan perheemme ja sukumme eduksi.
Merrix d'Cannith
Lady Elaydren käänsi päätään, palvelijan selvittäessä kurkkuaan ja kysyen heti perään kysymyksen jota Elaydren osasi odottaa mutta johon hänellä ei ollut vastausta.
"Mylady, minkä vastauksen vien herralleni?"
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Merrix d'Cannith. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Merrix d'Cannith. Näytä kaikki tekstit
maanantai 7. helmikuuta 2011
tiistai 2. marraskuuta 2010
Välinäytös: Cannith
- Sisään, Inias Ilithian sanoi.
Ovi avautui ja kärsimättömän näköinen selvästi korkeasyntyinen ihminen astui sisään heti sotataotun henkivartiansa jäljessä. Toinen sotataottu sulki oven heidän perässään ja jäi ulkopuolelle vartioon.
Iättömän näköinen eladrin istui nojatuolissa takkatulen loisteessa, kunnes käänsi hitaasti katseensa Cannithin huoneen korkea-arvoisen jäsenen, Sharnin enklaavia johtavan Merrix d'Cannith puoleen.
- Herrani, eladrin sanoi tavalla, joka sai Merrixin entistä ärtyneemmäksi. Vaikka ei ollut epäselvyyttä, että Inias Ilithian oli Cannithin huoneen palvelija - palkollinen vailla lohikäärmemerkkiä ja virallista asemaa - hän onnistui aina kohottamaan itsensä muiden yläpuolelle olipa toinen sitten lohikäärmemerkityn talon paroni tai ihmisvaltakunnan kuningas.
Merrix kuitenkin kätki ärtymyksensä ja käveli ikkunan ääreen. Hän katseli hyvän tovin synkkää Sharnin Lohikäärmetornien välissä riehuvaa syysmyrskyä.
- Mikä tuo sinut Sharniin? hän kysyi lopulta suoraan.
Inias Ilithian hymyili hetken itsekseen ennen kuin vastasi. - Eräs suojattini on joutunut vaikeuksiin joista ei ehkä selviä omin neuvoin.
- Se äpäräkö? Unolmo? Merrix tuijotti suoraan eladriniin, mutta tämä ei vastannut hänen katseeseensa.
- Kuka hän oikein on? Merrix tiukkasi.
- Herrani. Valitettavasti en voi kertoa teille, eladrin virkkoi rauhallisesti.
- Miksi? Merrix karjaisi viimein tukahdetun vihansa julki.
- Paroni Starrin d'Cannithin käskystä, herrani.
- Paroni Starrin d'Cannith on ollut kuolleena neljä vuotta!
- Se, arvon Merrix d'Cannith, ei vähennä mitenkään hänen käskynsä merkitystä. Paronin käsky on voimassa niin pitkään kunnes d'Cannith saa valittua uuden paronin.
Merrix d'Cannith pakotti itsensä kääntämään katseensa takaisin myrksyyn ja huomasi puristavansa molempia käsiään tuskallisen lujasti nyrkkiin.
Ovi avautui ja kärsimättömän näköinen selvästi korkeasyntyinen ihminen astui sisään heti sotataotun henkivartiansa jäljessä. Toinen sotataottu sulki oven heidän perässään ja jäi ulkopuolelle vartioon.
Iättömän näköinen eladrin istui nojatuolissa takkatulen loisteessa, kunnes käänsi hitaasti katseensa Cannithin huoneen korkea-arvoisen jäsenen, Sharnin enklaavia johtavan Merrix d'Cannith puoleen.
- Herrani, eladrin sanoi tavalla, joka sai Merrixin entistä ärtyneemmäksi. Vaikka ei ollut epäselvyyttä, että Inias Ilithian oli Cannithin huoneen palvelija - palkollinen vailla lohikäärmemerkkiä ja virallista asemaa - hän onnistui aina kohottamaan itsensä muiden yläpuolelle olipa toinen sitten lohikäärmemerkityn talon paroni tai ihmisvaltakunnan kuningas.
Merrix kuitenkin kätki ärtymyksensä ja käveli ikkunan ääreen. Hän katseli hyvän tovin synkkää Sharnin Lohikäärmetornien välissä riehuvaa syysmyrskyä.
- Mikä tuo sinut Sharniin? hän kysyi lopulta suoraan.
Inias Ilithian hymyili hetken itsekseen ennen kuin vastasi. - Eräs suojattini on joutunut vaikeuksiin joista ei ehkä selviä omin neuvoin.
- Se äpäräkö? Unolmo? Merrix tuijotti suoraan eladriniin, mutta tämä ei vastannut hänen katseeseensa.
- Kuka hän oikein on? Merrix tiukkasi.
- Herrani. Valitettavasti en voi kertoa teille, eladrin virkkoi rauhallisesti.
- Miksi? Merrix karjaisi viimein tukahdetun vihansa julki.
- Paroni Starrin d'Cannithin käskystä, herrani.
- Paroni Starrin d'Cannith on ollut kuolleena neljä vuotta!
- Se, arvon Merrix d'Cannith, ei vähennä mitenkään hänen käskynsä merkitystä. Paronin käsky on voimassa niin pitkään kunnes d'Cannith saa valittua uuden paronin.
Merrix d'Cannith pakotti itsensä kääntämään katseensa takaisin myrksyyn ja huomasi puristavansa molempia käsiään tuskallisen lujasti nyrkkiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)