Katkera herätys!!

Lendar havahtui hirvittävään lemuun, lemussa korostui mätä, märkä multa tai maa ja veri. Tai veri taisikin maistua suussa ja vaikka hän avasi silmänsä mitään ei näkynyt, kasvoja painoi jokin kalsean kova ja kylmä pinta ja jostain epämääräisestä suunnasta kuului kalseita murahduksia, ehkä keskustelua, maiskahtelua ja erinäisiä muita elämisen ääniä.

Lendar koetti liikkua vaikka se oli vaivalloista sidottuna, päästen lopulta kääntäytymään selälleen ja siitä, luultavasti seinää vasten hiukan istuvampaan asentoon. Vähän aikaa silmiä välillä avaten ja sulkien koettaen sopeutua pimeyteen, synkkä pimeys pikkuhiljaa hälveni tasaiseksi hämäräksi ja Lendar koetti nähdä ympärilleen vallitsevassa hämärässä mutta ainoa mitä hän oikeastaan näki oli se että tila vaikutti isolta tätä puolsi myös se että jokainen pieni liike tuntui kaikuvan tilassa, sieltä johti yksi käytävämäinen oviaukko hiukan paremmin valaistuun tilaan.
Hämärässä näkyi lattialla myös kaksi muuta epämääräistä mutta hämärästi tutunoloista myttyä.

Missä hän oli? Mitä oli tapahtunut? Ravistellen päätään Lendar koetti muistella, päätä jomotti ja rautainen verenmaku tuntui suussa yhäkin.
Se mitä Lendar muisti aikaisemmista tapahtumista he olivat nousseet ylösviettävää luonnonmuovaavaa käytävää ja heitä vastaan oli tullut troglolyyttejä, taisteluhan siitä oli kehkeytynyt ja tappio oli kärsitty, tai ainakin hän itse oli jäänyt vangiksi mutta oliko nuo toiset mytyt tuossa lattialla sitten Unolmo ja Avvil?

Yllättäen taistelussa noiden vahvojen troglyyttien kanssa kolmikko oli ollut helisemäss, troglyyttien onnistuessa iskuissaan ja kolmikon iskujen kilpistyessä panssariin tai tehden vain joitakin pieniä naarmuja.

"Kolmikko oli matkannut epämääräisen ajan kuolon jokea ylös, sinne he olivat pudonneet hypättyään, vuorenrinteellä sijaitsevassa linnassa tapahtuneen taistelun myötä. Kolmikko oli ladyn ja tämän apulaisten avustuksella, tai siis kuolonkiveä käsitellen Unolmo oli saanut epäsikiön yllättävänkin helposti nujerrettua. Ovien avautuessa taistelun pyörteissä, kukaan ei havainnut ison mustan lohikäärmeen ilmaantumista paikalle. Epäsikiö oli viimeisenä tekonaan nujertanut Unolmon, ja kaksikon alta oli lattia ja maa oudosti kuoriutua, säröillä ja hävitä outoon synkkään mustaan pyörteeseen johon epäsikiön ruumis katosi. Avvill auttoi Unolmon pois putoamisvaarasta, Lendar paransi tätä. Tällöin lohikäärmeenkin mukanaolo tuli selväksi, Unolmo katosi johonkin suuntaan, samoin Lady. Lohikäärme hönkäisi aiheuttaen Lendarille ja Avvilille vauriota, se ei siis ollut tullut ystävällismieliseen tapaamiseen. Avvil ja Lendar olivat syöksyneet sekasikiön perään pyörteeseen ja pudonneet epämääräisen ajan maan läpi tuossa oudossa pyörteessä..."

Muistaessaan pyörteen Lendar tunsi kylmien väreiden kulkeva kehonsa lävitse samaan aikaan kun mielessä kävi kaikki ne unet joita hän oli nähnyt ja kokenut, putoaminen kohti mustaa tyhjyyttä, vastassa beholder, vastahan he olivat sellaisen kohdanneet. Mitä hänen selässään olikaan? Se oli kartta, kartta mihin ja mitä siellä odottikaan...

...Lopulta kaksikko oli pudonnut valtaisan läsähdyksen kera virtaan, oudon synkkään maanalaiseen virtaan. Myös Unolmo putosi hetken perästä kaksikon lähettyville. Sekasikiökin oli täällä, se näytti utuiselta ja siitä näki läpi vai oliko se vihertävästä usvasta johtuvaa harhaa, vai oliko kaikki täällä oudossa virrassa utuista. Tarkemmin katsoen virrasta nousi vihertävää usvamaista utua, se tuntui kietovan kaiken vaippaansa. Lopultakin kolmikko havahtui, sekasikiö oli itsekin oudon utuinen...

Jokin hiljainen kahahdus havahdutti Lendarin, hänen katseensa koetti hakea äänenlähdettä hämärästä mutta mitään tuntunut tai näkynyt. Lopulta oviaukolla näkyi pieni liikahdus kun yksi troglyytti liikahti, se oli tarkkaillut vankeja hiljaa ja liikkumatta. Vahti vai joku muu?

..."Lopulta he olivat päättäneet jättää sekasikiön jahtaamisen, jos he olivat mananmailla, manalan virrassa niin ei kannattanut ainakaan syvemmälle mennä jos kuolleet menivät virran mukana heidän piti pyrkiä vastavirtaan. Epämääräisen virran seurannan jälkeen kolmikko törmäsi väijytysyritykseen, wraith/Wight kaksine valtavine zombie hulk apureineen koetti tehdä yllätystä. Taistelu oli alkuun nopea, wight/wraith tuhottiin holy wateria käyttäen, sillä sitä kolmikko muisti olevan mukana. Lopputaistelu eteni hyvin, pientä zombie hulkien tekemää yllätystä lukuunottamatta. Ne heräsivät uudestaan "henkiin" hetken perästä siitä kun ne oli ensin nuijittu maahan. Tämän jälkeen kolmikon haahuilu virran äärellä jatkui, epämääräisiä ääniä pieniä tapahtumia mutta ei mitään vakavampaa. Lopulta he olivat löytäneet veneen, ison sellaisen maanalaisen virran levittyä maanalaiseksi järveksi. Alus oli otettu ja sen sauvaa käyttäen he olivat päässeet järven ylitse, Avvil oli kalastanut ja hankkinut lisää evästä, lopultakin alus oli kolahtanut vastarannalle vanhaan, kuluneeseen laituriin. Siitä lähti nousemaan kuluneet, vanhat rappuset ylöspäin ja lopulta raput olivat loppuneet ja luonnonmuovaama tunneli jatkui nousua ylös. Tässä tunnelissa nämä voimakkaat ja pahanhajuiset troglolyytit sitten oli kohdattu ja karvas tappio koettu... "