Ja edelleen pohdintaa edellisestä pelikerrasta (kannattaa lukea Mikon teksti ensin):
”Tiesin kaverin kuuluvan jonkinlaiseen kulttiin - suoraan sanottuna, uskonasiat eivät ole minua kyynistä koskaan koskettaneet henkilökohtaisella tasolla. Eihän piruun kukaan voi luottaa mutta mitä vaaraakaan mokomasta on? Velhot ovat kautta aikojen käyttäneet näitä olentoja hyödykseen, kuten kuka tahansa salaisten taiteiden historiaan tutustunut tietäisi. Olenhan varma että sopimuksesta oltaisiin päästy yhteisymmärrykseen sillä kaikki valtithan olivat käsissäni.
Kävimme onnettoman kommelluksemme jälkeen Rautasilmän kanssa pitkällisen keskustelun pahuuden luonteesta, siitä miten hyvä ja paha määritellään ja myöskin siitä mitä jumalat ovat... Älkäämme myöskään unohtako että pilkkasin häntä lopulta mitä kurjimmalla tavalla. Hän otti vihani vastaan stoalaisittain ylpeällä hiljaisuudella.Itse en ole asiasta ylpeä. Minun täytyy oppia hallitsemaan tunteeni paremmin. Keskustelumme aikana unohdin oikeastaan tapauksen josta kaikki lähti.
Ei se minua loppujen lopuksi paljoa liikuta kulkeeko mukanani pikkupiruja vai ei. Minua vaivaa se että kone, jota Cannithin huone on siunannut omalla vapaalla tahdolla, kieltäytyy käyttämästä tuota lahjaa ja noudattaa tarkalleen satoja vuosia vanhoja uskonopin pykäliä. Jotkin liittolaiset ovat kuitenkin arvokkaampia kuin toiset. Todennäköisesti Rautasilmän kantaa asiaan ei voi muuttaa mitenkään. Rautasilmän animointiloitsu on kenties prototyyppitasoa... Hän saattaa olla ainoa laatuaan. Sen vähän mukaan mitä sota-ajan teollisuudesta tiedän, valmistettiin taottuja Cyressa sotien pitkityessä lähes kaikkiin erikoistehtäviinkin. Ehkä pystyn jäljittämään hänen tilaajansa ja valmistajansa vielä... Voihan aina olla että hän edelleen on toteuttamassa omistajansa tahtoa. Tai kenties viime aikaiset koettelemukset ovat saamassa minut vainoharhaiseksi”.
-Unolmo
Päiväkirjamerkintä 18.5.2010
Tämä tuo mukavan lisän tuohon Mikon kirjoittamaan osioon.
VastaaPoista