Välinäytös: Käännös

Unolmo tuijotti muistiinpanojaan silmät harittaen. Ongelmana oli, ettei hän tiennyt mistä säkeet alkoivat ja mitkä rivit kuuluivat mihinkin säkeisiin. Riimut olivat draconicia, mutta kieli oli syvyyden kieltä. Syvällä Ashurtan haudassa oli haudattuna suurikokoinen munamainen esine. Unolmo muisti sen hiljaisesti soivan kirkkaan sykkeen. Riimut tanssivat hänen silmissään hänen tuijottaessaan kirjaston ainoaa valonlähdettä, hänen oman sauvansa kärkeä. Entä jos säkeet menisivät näin, hän tuumi ajatuksissaan ja veti nuolia eri rivien välille symmetrisesti. Sitten hän kirjoitti tekstin puhtaaksi uudelle paperille sulkakynällään.

Syvään haudatut
Salaisuudet vanhimmat
Alle ajan, maan.

Syntyneet ovat
Ajatuksesta vieraan
Muutoksen ajan.

Sielusta valon
Ruumiista taivaan ja maan
Tahdosta pahan.

Haudattuna on
Unhoon ikiaikaiseen
Alle kaupungin.

Muutoksen aika
Taas kun saapuu uudelleen
Kuin valo kirkkain.

Niin kolme kohtaa
Hävityksen reunalla
Kun maa vaikertaa.

Vaan neljäs heille
Tien syvyyksiin näyttää
Kaikkeen löytyy syy.

Olento vieraan
Kirkkaudesta pimeyden
Syntyy uudelleen.