Alina d’Deneith katseli kadulle kerääntynyttä sotataottujen joukkoa. Ne kuuntelivat ääneti ja liikkumatta yhtä hohtavaa sotataottua. Tällä sotataotulla ei ollut ghulgraa, mutta Alina tiesi sen nimen. Se oli Rautasilmä, hänen talonsa palveluksesta karannut sotataottu. Lisäksi tämä sotataottu oli selkeästi ollut osallinen Anes-61:n* tuhoon. Alinalla oli paljon kysyttävää tältä yksiköltä. Mutta paikalla oli paljon sotataottuja ja osa kuuntelemaan kerääntyneestä joukosta kantoi Miekkojen Herran tunnuksia. Olisi parempi odottaa lisävoimia ennen pidätystä. Onneksi ”Vahvuus”, Deneithin talon ylpeys, seisoi hänen agenttinaan sotataottujen joukossa. Alina näki hänet selkeästi väkijoukosta, sillä ”Vahvuus” oli reippaan jalan verran perustaottuja korkeampi. ”Melkein Titaani” oli sen lempinimi. Jos taistelu syntyisi, Deneithin talo ei jäisi kakkoseksi.
~~~~~~~~~~~~~~~
”Vahvuus” kuunteli lumottuna tätä outoa nimetöntä taottua. Vahvuus oli nähnyt hänet aiemminkin, eilen, juttelemassa muiden sotataottujen kanssa. Se eilinen nimetön vaikutti hieman epävarmalta ja kyseli omituisia. Mutta tämä nyrkkiä puiva tulinen puhuja hänen edessään oli jotain aivan muuta. Tämä nimetön puhui valosta, rauhasta, kauneudesta ja aseiden hylkäämisestä. Hän oli tottunut vain tottelemaan käskyjä mutta tämä nimetön lupasi niin paljon, ja ei halunnut mitään vastineeksi. Vahvuus huomasi että hän oli ajatuksissaan alkanut hivelemään viittansa koristeltua solkea. Se oli täyttä kultaa ja siihen oli kirjailtu Deneithin talon vaakuna hopealla. Varsin arvokas, tai niin hänen oli ainakin annettu ymmärtää.
Sitten Vahvuus huomasi kuinka eturivillä seisovat kolme sotataottua alkoivat selkeästi valmistautua taisteluun. Vahvuus tiesi ne. Metallipeto, Kirves ja Rautakynsi oli niiden nimet. Miekkojen Herran fanaatikkoja, ja kokeneita sellaisia, gladiaattoriareenan veteraaneja. Tuo nimetön oli pelkkä tiedustelumalli ja tuskin pärjäisi näille edes kuutta sekuntia. Alina oli käskenyt hänen olla puuttumatta ilman erillistä käskyä, mutta..
Vahvuus puristi kätensä tiukasti viittansa soljen ympäri ja repi. Hieno Deneithin talon hänelle myöntämä viitta putosi mutaiseen maahan. Sitten hän nosti kätensä ilmaan ja puristi sen nyrkkiin kaikella mahdillaan. Hän aukaisi kätensä ja päästi kasan kultasirpaleita tippumaan maahaan samalla hän puski tietään väkijoukon läpi tehdäkseen jotain käskyjen vastaista.
~~~~~~~~~~~~~~~
Rautakynsi näki kahden veljensä alkavan kyllästyä heidän kohteensa tyhjänpäiväisiin puheisiin. Kirves ja Peto ottivat aseensa esiin ja alkoivat marssia kohti nimetöntä. Rautakynsi meni manaten heidän peräänsä, heidän oli tarkoitus odottaa kunnes puhe oli ohi! Nyt teolle jäisi turhan monta silminnäkijää. He eivät näköjään pitäneet nimettömän puheita Miekkojen Herrasta ollenkaan sopivina. Kirves pysähtyi ja huusi nimettömälle ”Heikko! Kauniit puheet ei pelasta sinua todellissudelta!”.
”Tämä on se mikä saa aina viimeisen sanan!” Rautakynsi kaikui perään ja heilutti kahdenkädenmiekkaansa. Nimetön katsoi heihin ja alkoi yllättäen loistaa hyvin kirkkaasti. Nimetön katsoi häneen ja se katse.. se katse oli kuin aurinko, polttava ja kaiken täyttävä. Nimetön puhui ja se puhe ei ollut sama mitä se oli aiemmin käyttänyt, nyt tuntui siltä kuin jokin muu puhuisi tuon nimettömän taotun läpi. Nimetön osoitti häntä hohtavalla kädellä ja Se sanoi:
”Sinä! Sinulla on toivoa! Olen nähnyt sinut. Ottelujesi jälkeen menet aina bardien talon ulkopuolelle kuuntelemaan salaa heidän soittoaan. Valo paljastaa kaiken! Ymmärrä että Miekkojen Herra takoo valtakuntaa johon ei mahdu mokomia ”heikkouksia”: ei viuluja, ei huiluja, ei mitään kauneutta. Vain kuolemaa ja tuhoa. Näe valo! Tunne oikea tarkoituksesi!”
Rautakynsi pysähtyi hämmentyneenä. Miten yhdeksän helvetin nimeen tuo pystyi tietämään? Hän oli aina ollut niin tarkka siitä ettei muut taotut nähneet häntä kuuntelemassa. Yhtäkkiä Rautakynsi havahtui aatoksistaan ja huomasi Deneithin talon sotilaiden hyökkäävän kohti joka suunnalta, hänen täytyisi löytää veljensä..
~~~~~~~~~~~~~~~
Alina näki kuinka Vahvuus murskasi talonsa vaakunan ja rikkoi hänen käskyjään. Alina kuuli kuinka tuo Rautasilmä alkoi puhua Titaanin äänellä. Alina tunsi kuinka tilanne ryöstäytyi hänen hallinnastaan. Hän käski sotilaansa pidättämään Nimettömän. Lisäjoukot olivat tulleet.
~~~~~~~~~~~~~~~
Rautasilmä havahtui pyhästä transsista kun kahdenkädenmiekan lyönti iski hänen selkänsä halki. Hän lensi pois korokkeelta ja kaatui raskaasti mutaan. Hän nousi vaivalloisesti polvilleen ja näki hyökkääjänsä, Rautakynnen, valmistautuvan uuteen iskuun, Rautasilmällä ei ollut enää voimia. Vanhat ja uudet haavat lauloivat kuorossa tuskan laulua ja hän oli polttanut kaiken Valon mahdin tuohon puheeseen. Mutta kuolema sai tulla. Hän oli tuntenut kuinka monet kuuntelijat olivat heränneet ja nähneet valon. He veisivät hänen sanomansa eteenpäin. Hänen tehtävänsä oli täytetty.
Mutta lopettavaa iskua ei tullut. Sen sijaan hänen edessään nyt seisoi massiivinen sotataottu ja Korpinkynsi oli maissa. Hänen pelastajansa ghulgrassa luki ”Vahvuus”. Vahvuus nosti hänet seisomaan ja antoi hänelle jonkin kiven. Rautasilmä katsoi kiveä ja tunnisti sen, siihen oli asetettu lentämiseen liittyviä loitsuja. Vahvuus puhui: ”He antoivat minulle sen siltä varalta että jos olisit yrittänyt paeta ilmateitse. Pakene!”
Rautasilmä katosi ympärillä vellovaa taistelua. Deneithin talon sotilaiden paikalletulo oli aiheuttanut täydellisen kaaoksen. Sotilaat eivät osanneet erottaa Miekan palvelijoita tavallisista taotuista. ”Mutta.. he tappavat veljiäni! En voi vaiin..”
Rautasilmän protesti jäi lyhyeksi kun Vahvuus otti hänestä otteen ja viskoi hänet kadun laidan yli, Sharnin ilmatilaan. Vahvuuden hänelle antama kivi alkoi hohtaa ja antoi sen taikuus antoi Rautasilmän ohjautua lempeästi pari kerrosta alemmalle kadulle. Rautasilmä manasi itseään nilkuttaessaan pakoon Sharnin syrjäkudille. Hänen olisi ensin pitänyt hoitaa tilanne Deneithin talon kanssa selväksi. Nyt monet taotut olivat luultavasti jo kuolleet hänen virheensä takia. Rautasilmä löysi sopivan nurkan levätä ja alkoi pohtia menneisyyttään. Se otus.. sekin pitäisi hoitaa. Menneisyyden virheillä on näköjään tapana iskeä takaisin myöhemmin. Hän ei saisi tehdä samaa virhettä uudestaan.
Rautasilmä havahtui ajatuksistaan. Jokin oli pielessä.
Rautasilmä näki iskun tulevan, mutta aivan liian myöhään. Hän tunsi kuinka jokin raskas osui vasten hänen päätään ja oli etäisesti tietoinen kuinka hän tömähti raskaasti maahaan. Hän kuuli kuinka jokin puhui ”Sinä et sitten tiedä että milloin lopettaa?”. Kaikki valo hävisi kujalta, ja ensimmäistä kertaa lyhyen elämänsä aikana, Rautasilmä näki vain pimeyttä..
*Se sotataottu siellä lastauslauturilla vuonna nakki ja venäjä kun otus kuljetettiin pois Sharnista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti