Jokin painoi käsiä, ja jalkoja, rajoitti liikkumista, painoi eikä tuntunut hyvältä mutta oli hän nukkunut ennenkin epämukavasti eikä se haitannut. Loppujen lopuksi, se ei ollut se, mikä havahdutti Lendarin, hän alkoi kuulla ehkä kuunnella jotakin muminaa, ei vaan messuamista...
Tummat silmät rävähtivät auki, Lendar ei voinut liikuttaa raajojaan. Rimpuillen vihaisesti ja raivokkaasti mutta silti avuttomasti hän katsoi suoraan ylös, kivinen katto jota liekkien valon ja varjon leikki valaisi näytti olevan korkealla. Hän katsoi alas itseään, tai kohti jalkojaan, alastomana ja sidottuna petiin? Ei, ei petiin, jokin kovempi ja kylmempi... Sidottuna alttariin ja selällään. Epämääräisen varjomaiset hahmot liikkuivat ympärillä, liekkin loimotus ja kuumuus tuntui iholla, polttaen.
Yrittäen katsoa tarkemmin ympärilleen, rimpuillessaan, Lendar huomasi että valtaisa huone oli pimeä ja lieskojen loimotuksen ja naamioitujen hahmojen varjojen leikki huoneen seinillä ei valaissut tilannetta. Hänen omat kasvonsa oli maalattu ja lieskat nuolivat hänen kehoaan. Keho oli peitetty, valeltu jollakin tuoksuvalla aineella, parfymoidulla öljyllä. Voimakas vartalo nousi kaarelle ja lihakset jännittyivät kun Lendar riuhtoi kahleitaan vastaan, yrittäen taas vapautua. Lämpö ja myskinen tuoksu säteili, leijui hänen yllään. Hän rukoili, jotakin tuntematonta, jotakin outoa hänen itsensä ihmetellessä sanojen valuessa hänen suustaan, naamioitujen varjomaisten hahmojen lähestyessä kivipaasille sidottua naista, yksi pieni ja heiveröinen hämärässäkin selkeästi näkyvä ja oudosti liekkien valaisema hahmo astui muiden keskeltä kohti Lendaria, kaikkien muiden varjomaisten hahmojen väistäessä selkeästi sitä. Hahmo, nuori Zai ojensi kätensä kohti Lendaria ja puhui oudolla kielellä mutta rauhoittavaan sävyyn, saaden lopultakin Lendarin lopettamaan oman oudon rukoilunsa...
Lendar nousi ylös hikisenä ja huohottaen, rintakehä nousten ja laskien nopeaan tahtiin, katsoen ilma-aluksen hytin seinään ja käsissään olevaa punertavaa suurkirvestä, se oli ilmestynyt käsiin kuin tyhjästä.
Nämä lähipäivien tapahtumat olivat jo saaneet Lendarin unohtamaan temppelin, vierailut ja Zain mutta Zai näytti muistavan hänet. Vai oliko se sitä? Ehkä se oli vain unta, muisto menneestä johon hän oli Zain tuonut viimeisten tapahtumien jälkeen.
Lendar halusi muistaa ja hän halusi nähdä mutta oliko hän valmis? Zain mielestä ei, ei vielä.
Asettaen kirveen sängylle, vierelleen Lendar painoi päänsä takaisin tyynylle koettaen rauhoittua, kuunnellen ilma-alukssta kuuluvia ääniä, puisten rakenteiden natinaa ja askeleita kun joku käveli kannella. Hänellä olisi vielä pitkä ja kivien tie kuljettavanaan, mikä kartta oli hänen tatuointinsa ja miksi, mitä se tarkoitti, mitä se kuvasi, minne se ohjasi ja ketä se ohjasi.
Antaen katseensa harhailla ja lopulta lukittua hytin katossa olevaan pieneen oksanreikään, jonka hän oli edellisinä öinä löytynyt valvoessaan. Matka Sharnista tänne oli ollut sujuvaa, nyt ei ollut tullut epämiellyttäviä ongelmia. He olivat pysähtyneet kylässä, mikä se olikaan? No, oli mikä oli, ei sen väliä. Sinisen kuun majatalo oli jäänyt mieleen, ei juurikaan muut mutta he olivat saaneet tietoja lohikäärmesyntyisistä ja muista salaperäisistä hiippareista, lohikäärmemerkityistä, tarkannan talon edustajistosta ja matka oli taas jatkunut. Ilma-aluksella oli nopea ja tasaista matkustaa, kunhan oli hyvä sää.
Pimeässä Lendarin kasvoille nousi hymy, hänen muistellessaan myös harjoittelua Avvilin kanssa, heillä oli ollut hauskaa.
Seuraavaksi ilma-aluksen lohikäärmemerkattu kääpiökapteeni käänsi kokkan kohti kääpiökaupunkia, joka oli alueella se isoin paikka vaikkei pääkaupunki ollutkaan. . Kääpiökaupunki oli linnoitus, valtaisa sellainen. Kääpiökapteenin täytyi harjoitella laskeutumisia, ne ei näyttäneet olevan sen paraita puolia mutta onnistuneita kuitenkin. Kääpiöpaikassa oli muutamia mielenkiintoisia paikkoja, örkkein asuinalua ja perustuskivi, kivi kuten paikalliset sitä nimittivät. Kivi oli taverna jossa he olivat löylyttäneet paikallisia tavernatappelussa, heittohaasteessa ja pukkitappelussa. Lendar nousi istualleen ja otti ja jois kauhallisen vettä sängyn vierellä olevasta kulhosta. He olivat lähdössä seuraavana päivänä etsimään vastauksia vuoren rinteellä olevasta luostarista, se olisikin kunnon haaste mutta ehkä he saisivat niitä lohikäärmesyntyisiä avuksi. Laskeutuen jälleen makuulleen ja antaen ajatustensa harhailla hän lopulta nukahti, heräten aluksella tapahtuviin aamuaskareisiin.
Ps. tällä pelikerralla itsessään tapahtui ilma-aluksella liikkumisen lisäksi, kahdessa "kylässä" käyntiä siis ja yllättävänkin pitkä ja verinen taistelu yhtä lohikäärmemerkittyä (tarkanan talon edustajaa vastaan, joka oli toisaalta haasteellinen mutta toisaalta kuitenkin epämääräinen ja eikä niin haastava) ja lohikäärmesyntyisten löytäminen, saaminen mukaan ja rynnäkkö luostarin pihalle ja muureille. Sisäpiha, muurit ja tornit valloitettuina joukkiomme on valmiina ryntäämään sisään syvemmälle luostariin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti