Lendar heittelehti vuoteessaan. Painajainen piti häntä otteessaan tiukasti toistaen samaa kaavaa yhä uudestaan ja uudestaan. Unen varjot hiipivät pidemmiksi ja pidemmiksi. Painajaisen kuunvalossa varjot olivat kuin musta veri, joka valui kymmeninä puroina haarautuen uusiksi poluiksi hänen ihollaan.
Ilmalaivan kapteeni, mies jonka pää oli kirveellä halkaistu, töni Lendaria, nauroi ja paasasi kuin hullu saarnaaja: "Mustan veren tie, luokse hänen heidät vie."
Lendar kohotti kirveensä ja löi miestä uudelleen. Viipale tämän päästä tippui pois, mutta suu vääntyi veriseen hymyn irvikuvaan, joka avautui valtaisaan tuhathampaiseen verta syöksevään kitaan.
Hiukan tähän...
VastaaPoistaLendar nousi säpsähtäen ylös, katse etsien ilmalaivan kapteenia sekä sängyn viereltä että hämärän huoneen nurkista. Kylmät väreet ravistelivat Lendaria, hänen pyyhkiessään kylmää hikeä otsaltaan. Tästä pitää keskustella jonkun kanssa.... Rautasilmä, ei...
... Unolmo, ei! Ei!
Eikä kukaan temppelissä oleva tuntematon pappikaan käy, Rautasilmä sittenkin. Kyllä, Rautasilmän kanssa voisi avata keskustelua.