Uni

Lendar tiesi että se oli unta. Se oli liian surrealistista ollakseen totta. Mutta siinä oli jotain, joka teki siitä unenakin todellisempaa kuin mikään taistelu jossa hän oli koskaan ollut. Tämä jokin täytti hänet pelolla, jonka vertaista hän ei ollut koskaan ennen tuntenut. Hän oli maan alla, valtavassa luolassa joka oli maailma maailman sisällä. Tämän maailman jokainen kivi eli niin kuin lihas on elävä. Tämä maailma sykki, se hohti valoa ja se piti ääntä joka sai hänet värisemään. Jossain kaiken tämän lihallisen epätodellisen todellisuuden tuolla puolen oli mies, jonka ympärille hänen elämänsä kietoutui. Miehen kasvoilla oli kultainen naamio.