Neljännen pelikerran jälkinäytös; Lendar valokeilassa

Lendar pääsi verestämään muistojaan gladiaattoriareenalla, huutomyrsky ja Berthux lyömättömän - kerran lyödyn siis - veli, Barthux pääsi kokeilemaan onneaan koston kierteessä Sharnin synkeässä alamaailmassa, tuossa kuumana henkuvassa kurjimuksessa gladiaattorikehässä

Jälkimainingit
Uudessa asunnossaan, tai yhteisessä sellaisessa Lendar seisoi ikkunan edessä katsellen alas Sharnin syvyyksiin, tämä onkin yllättävä, nopea ja hyvä muutos Sharnin alosien slummimaisista asuntoloista ja niistä surkeista olosuhteista, nämä uudet ystävät tuntuvat olevan sopivia tulevaisuuttani ajatellen. Pappismies Rautasilmä on suoraselkäinen mutta ohjattavissa, Unolmon ahneus ja uteliaisuus vie häntä eteenpäin, Nuka, hmm tähän toiseen taistelijaan ei ole oikein saanut kosketusta. Salaperäinen ja syrjään vetäytyvä mutta tappava yhtäkaikki..
Asunto johon nämä uudet ystävät Lendarin kutsuivat seuraansa asumaan oli tilava, siisti ja ylväs ainakin noihin alakerroksen rupukämppiin verrattuna.

Katse luotuna alas Sharnin syvyyksiin, pettymyksen karvas maku suussaan, Lendar muistelee tuota kiihkeää taistelua Ashurtan haudassa jonka loppukahinoissa makasi hervottomana Rautasilmän vieressä, kumpainenkin kuoleman portteja kolistellen, kun jäljellä olleet Nuka ja Unolmo saivat lopultakin kaadettua itsensä Ashurtan, tämän hännystelöinä toimineet epäkuolleet olivatkin jo kaatuneet aikaisemmin yhteistyötä tehden.

Taistelussa koettu omakohtaisen tappion muistelu aiheutti lyhyen kylmän väristyksen - nostaen Ashurtan virnistelevät kasvot mieleen - ravisten epämiellyttävän tunteen Lendarn käänsi katseensa sängylle, jossa nuo uudet aarteet, spiked chain-ase, vanha mutta tyylikäs vyö ja pääkallon muodot mieleen tuova kypärä lojuivat. Nyrkkitappelijan vyö, kuten Unolmo sitä sanoi, oli maaginen ja siitä saattoi olla hyötyä samoin tuo pääkallokypärä olis myöskin maagisia voimia omaava. Spiked chain taisi olla "normaali" mutta yhtä kaikki tyylikäs ja tappava, sen käyttöä pitää vielä tarkemmin opiskella ja ottaa sekin käyttöön...

Kääntäen jälleen katseensa ikkunasta alas Sharnin synkkään alakertaan, nämä korkeat tornit ja tornitalot toivat oudon mutta mukavan olon, aivan kuin Lendar olisi kotonaan. Outoa sinänsä, sillä Lendar ei muista koskaan olleensa ennen Sharnissa tai muissakaan suurissa kaupungeissa. Mutta lendarin mieleen nousivat kaikki ne sekavat, uhkaavatkin unet. Ne unet, joissa Lendar on voimattomana epämääräisten naamioituneiden hahmojen ympäröimänä ja tornimaiset rakennelmat kohoavat näiden hahmojen taustalla. Antaen katseensa kiertää Sharnin tornitaloja Lendar mietti, jotakin samaa näissä näytti olevan, kuin unien rakennelmissa, mutta näissä ei kuitenkaan ollut mitään sellaista levottomuutta herättävää
Lendar tunsi kuinka luonto kutsui ja veri veti kuitenkin näistä rauhallisemmista korkeuksista jälleen syvemmälle tuonne Sharnin synkemmälle alueelle.

Lendar etsiytyi alas Sharnin slummeihin, syvyyksiin käyden läpi nuo tutut ja kolutut gladiaattoriareenat. Koettaen samalla saada myytyä tuota Ashurtan ruumiilta otetun - ei Lendar kylläkään kertonut mistä se panssari oli peräisin - voitonsaalina saadun vanhan juhlavan ja tyylikkään suomuhaarniskan (scale) mutta huonolla menestyksellä. Aikoen pysytellä erossa taisteluista mutta loppujen lopuksi veri veti areenoille, ne huudot se kiihko, kaikki se hengästyttävä melu ja toiminta...

Lendarin vastustajaksi löytyi, ehkä vaatimalla vaati päästä Berthuxin veli Barthux (?). Taistelu oli kiihkeä, lyhyt ja lopulta taistelun päädyttyä, molemmat olivat veriset kun Barthux seisoi hengästyneenä ja väsyneenä maahan lyyhistyneen ja lyödyn Lendarin yläpuolella mylvien, esitellen itseään ja riemuiten voitostaan, tietäen kuitenkin syvällä sisällään kuinka lähellä oli tilanteen kääntyminen toisinpäin mutta se ei kostonriemua kuitenkaan vähentänyt. Unolmo, ikäväkseen, menetti vedonlyönnissä panostamansa 30 kultaa.