Yläkaupungin tornihuoneisto oli yleellinen minkä tahansa kulttuurin mittapuun mukaan. Lohikäärmesyntyinen komentaja Berthax Xinair astui sisään jämäkästi luvan saatuaan. Hän marssi kultaisen virkistäytymiskulhon ääressä kasvojaan pesevän haltianaisen lähelle, jättäen kuitenkin kunnioittavan etäisyyden, ja laski toisen haarniskoidun polvensa ja valtavan miekkansa lattialle.
"Milady. Vartionne on asemissa." hän sanoi ääni särähtäen vanhan kurkkuvamman takia.
Nainen kääntyi katsomaan komentajaa ja hymyili lempeästi. "Toivottavasti sinun ja kohorttisi matka sujui yhtä mukavasti kuin minun", hän virkkoi pehmeästi. "Huoneisto on erinomainen. Kiitos."
Komentaja nyökkäsi. Hänen sydämmensä täyttyi ylpeydestä. "Milady, mitä käskette?"
Nainen tarkasteli hetken märkiä kämmeniään, ennen kuin pyyhki ne ja kasvonsa huolellisesti pellavapyyhkeellä.
"Järjestä minulle audienssi Sivisin huoneen enklaaviin. Ennustuksen tapahtumat ovat jo liikkeellä, merkkien mukaan neljä ovat nyt yhdessä."
"Milady, minä...", Berthaxin ääni värisi yllättävän tunnekuohun vallassa. "Minä silvon heidät palasiksi, he eivät tuota teille vaaraa!"
"Voi Berthax", nainen virkkoi lempeästi. "Sinä olet joskus niin naiivi. Ennustuksissa asiat ovat harvoin sitä miltä ne näyttävät".
"Ja nyt, se audienssi..." hän jatkoi terävämmin.
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
Pieni huomio säännöistä
Meidän pelissä on virheellisesti tehty pelaajan/ökkömökelön start of your turnissa ensin ongoing damagen otto, sen jälkeen saving throwt. Luettuani pitkästä aikaa pelaajan kirjaa, totesin ettei se mene näin. Saving throwt tehdään vasta end of your turnissa. Tällä ei ole merkitystä ongoing damagen kannalta, mutta sillä voi olla merkitystä muiden vaikutusten kannalta.
Koitetaan muistaa.
Koitetaan muistaa.
lauantai 15. toukokuuta 2010
Seuraava peli
Seuraava peli on muutaman päivän päästä tiistai-iltana. Nämä kahden viikon välein olevat pelit sopivat minulle hyvin. Tässä vaiheessa ajatukset viimeistään taipuvat jo takaisin kampanjan suuntaan ja valmistelut on hyvä tehdä viikonlopun aikana.
Blogiin on tulossa kolmannen session jälkinäytös ennen peliä. Siinä kerrotaan pelaajille sellaisia asioita, joita ei itse peli-iltana ehditty käydä läpi - venähti näet pitkäksi. Lisäksi olen ajatellutkirjoittaa the story so far -osioita, jotka tiivistävät juonenkulkun. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että myös pelaajat kirjoittavat tähän blogiin. Se tuo itse tarinaankin uusia oivalluksia.
Pysykää kanavalla.
Blogiin on tulossa kolmannen session jälkinäytös ennen peliä. Siinä kerrotaan pelaajille sellaisia asioita, joita ei itse peli-iltana ehditty käydä läpi - venähti näet pitkäksi. Lisäksi olen ajatellutkirjoittaa the story so far -osioita, jotka tiivistävät juonenkulkun. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että myös pelaajat kirjoittavat tähän blogiin. Se tuo itse tarinaankin uusia oivalluksia.
Pysykää kanavalla.
tiistai 11. toukokuuta 2010
Lendar ja kutsu! Päivää, paria ennen juhlaa
Herätessään oksettavaan oloon ja valtavaan jomotukseen, joka oli aivan kuin kupariseppien tasaista taontaa takaraivon kupeessa, Lendar sulki silmänsä kohottaessaan kätensä kasvoilleen ja koetti muistella edellisen päivän tapahtumia. Hymyn noustessa kasvoille Lendar alkoi kelaamaan edellisen päivän tapahtumia.
'Sharnin alemmalla asuinalueella, tulivalon (firelight) punaisten lyhtyjen alueella sijaitsevassa Palava kehä (the burning ring) - nimisessä, monesti paikkaansa muuttaneessa taisteluluolassa oli sinäkin iltana täyttä. Siellä järjestettiin laillisia ja laittomia taisteluita. Tällä hetkellä pauhu oli mahtava, tömistykset ja taputukset raikuivat satunnaisten buuaus- ja kannustus huutojen kaikuessa montun yllä. Ilma oli tiiviis, kostean hikinen ja savuinen, useampi ottelu oli jo päättynyt. Keskellä monttua, väsymyksestä ja kivusta hiukan kyyristyneenä seisoi sekaisen oloinen ja verinen, kookas nainen, kookas ihmiseksi mutta pienitekoinen goljatiksi ja käsissään katkennut keihäs. Hänen ihonsa oli pölyinen, pölyn tartuttua vereen ja hikeen, paikoitellen kuitenkin iho kiilteli hiestä. Maassa, naisen edessä ja montun kovaksi tallautuneella verentarhimalla, hiekkaisella pohjalla makasi selällään kookas ja lihaksikas tummanahkainen, myös kärsineen oloinen, pölyinen ja verinen örkki yllättynyt ilme jähmettyneenä kasvoilleen. Väki montun ulkopuolella, katsomossa tuijotti, hakkasi käsiään, huusi ja hurrasi. Berthux lyömätön makasi maassa, keihäänkärki kurkullaan. Huohottava Lendar puristi keihästä tiukasti kaksin käsin eikä edes tajunnut voittaneensa.'
Tähän asti Lendar huomasi muistavansa edellisen päivän tapahtumat selkeästi ja hyvin mutta kaikki tapahtumat sen jälkeen juhlista tai jälkitilanteista, ne olivatkin sitten hämärän peitossa....
Yrittäessään muistella jälkikäteen taistelun jälkeisiä tapahtumia, Lendar muistaa vain hämäriä epämääräisiä muistikuvia, lyhyitä pätkiä sieltä täältä...
... Lendar astui montun reunalle... joku käsi ojentui ja avusti Lendarin pois montusta samaan aikaan kun muutama muu hyppäsi monttuun Berthuxia auttamaan...
... Tuoppi painettiin kouraan, vaistonvaraisesti Lendar nosti sen kasvoilleen ja kylmä juoma valui voidellen ja elvyttäen kuivaan kurkkuun samalla kun väsynyt katse harhaili katsojien ja onnittelijoiden iloisissa mutta oudon verenhimoisissa kasvoissa...
...Lendar tunsi kuinka selkään taputettiin, kädet kietoutuivat ympärille halauksiin ja kuuli kuinka onnitteluita huudettiin sekä läheltä että kaukaa...
... Skadar Thursteenin, tuon shifterin tuttu ja tutun viekkaasti virnuileva hahmo, avusti ja samalla myös ohjasi Lendaria looshien suuntaan, puhuen jotakin, jotakin jota Lendar ei suurin surminkaan saa enää mieleensä...
...Skadar ohjasi Lendarin erääseen looshiin, sellaiseen mikä on varattu arvoasiakkaille ja jossa nytkin joku nuori, jonkin raharikkaan perheen ylhäisen oloinen nuorukainen mies seurueineen juhlisti Lendarin voittoa ja tarjosi lisää juomaa Lendarille ja onnitteli tätä vielä enemmänkin, juomaa lisää juttelua mutta Lendar ei jaksanut keskittyä keskusteluun...
...Juhlintaa murskatussa kivessä, siirtyminen ulos ja johonkin toiseen osoitteeseen... ilma-alus... tanssia ja seurustelua ilma-aluksen kannella, maskeihin pukeutuneita juhlijoita... Iso parveke, juhlava paikka paljon väkeä...
...Tanssia Skadarin kanssa... musiikkia... Lukas Tainin kasvot ja vartalo tanssin pyörteissä... Tanssin pyörteissä musiikin tahdissa, muita tanssijoita ja juhlijoita... jotakin outoa... Miksi kaikilla muilla on maskit kasvojen peittona...
...Ilmalaiva Skadar yrjöämässä juomia pihalle...Kapuaminen ylös maasta kaatumisen jälkeen nauraen rehvakkaasti...
...Ovi...
...Huoneen seinä, väsy... lattialla on hyvä olla..
...kipuaminen ylös lattiaa pehmeämpään sänkyyn.... jonku muu sängyssä, ulahdus Lendarin tyrkätessä tämän pois ja kova kolahdus... hiljaisuus...
Silmänsä jälleen avatessaan Lendar tunsi edelleen jomotuksen, tuon kupariseppien taonnan takaraivossaan. "Ei näin, ei! Missä ihmeessä me olimme? Oliko siellä tosiaankin joitain maskein varustautuneita juhlijoita? Ketä ne oikein olivat? Vai oliko se taas unta?" Sängynlaidalla istuessaan ja antaessaan katseensa harhailla pientä sekavaa makuusoppea, Lendarin katse pysähtyi lattialla vatsallaan makaavaan Skadariin, siinä se makasi mihin se viime yönä sammuikin. hmm ei vaan siinä mihin minä sen tyrkkäsin sängystä?
hmm mutta miksi ihmeessä se on täällä, en muista sen tulleen mukana. Vai muistanko asiat väärin?
Lendar, voimakasvartaloinen goljattinainen jonka vaalean harmaata ihoa peitti erinäiset goljatilille tyypilliset ihokuviot ja pahkurat, näiden lisäksi moninaiset arpikuviot, muistot monista kamppailuista ja selän valtava synkkä ja tummansävyinen tatuointi, herätti Skadarin julmasti nakkaamalla kannullinen vettä tämän niskaan. Lyhyt väittely ja riitely asiasta kunnes Skadar kertoi että tämän ylhäisen nimen, sen joka oli ollut juhlimassa ja joka oli kustantanut illan. Hänen nimensä oli Lukas Tain ja hän oli Tainin suvun, rikkaan kauppiassuvun nuorin vesa ja tämä oli vielä eilisen juhlan päätteeksi kutsunut Lendarin sukunsa järjestämiin juhliin ikäänkuin kiitoksena voitosta. Vetäen kutsukirjeen paitansa sisältä ja heilutellen sitä.
Voitonriemuisena Skadar avasi kutsua "Nämä ovat avecin kera, joten minä olen seural....?" Skadarin ääni hiljenee kesken puheen ja silmät suurenevat yllätyksestä, suuttumuksen puna ja huulet kiristyvät irvistykseen. Käsien nopea liike ja kutsu lentää kohti Lendaria, joka vain vaivoin saa sen siepattua Skadarin mutistessa ja ärjyessä jotakin lujaa omalla kielellään, jotakin mikä ei tietäisi hyvää Lukas Tainille jos tämä olisi ollut samassa huoneessa.... Avaten kutsun Lendar keskittyy, silmiään siristellen ja lukee kutsun sisällön. Kutsu oli hienoa paperia, se oli kirjoitettu koristeellisesti ja sitä koristi Tainin suvun sinetti ja vaakuna, sen sisältö oli erittäin yksinkertainen "Lendar oli kutsuttu Tainin suvun järjestämiin juhliin yksin, ilman avecia, kyyti odottaisi Lendaria tämän kämpän luona ja päiväys" Ne juhlat, ne olisivat jo heti seuraavana päivänä...
'Sharnin alemmalla asuinalueella, tulivalon (firelight) punaisten lyhtyjen alueella sijaitsevassa Palava kehä (the burning ring) - nimisessä, monesti paikkaansa muuttaneessa taisteluluolassa oli sinäkin iltana täyttä. Siellä järjestettiin laillisia ja laittomia taisteluita. Tällä hetkellä pauhu oli mahtava, tömistykset ja taputukset raikuivat satunnaisten buuaus- ja kannustus huutojen kaikuessa montun yllä. Ilma oli tiiviis, kostean hikinen ja savuinen, useampi ottelu oli jo päättynyt. Keskellä monttua, väsymyksestä ja kivusta hiukan kyyristyneenä seisoi sekaisen oloinen ja verinen, kookas nainen, kookas ihmiseksi mutta pienitekoinen goljatiksi ja käsissään katkennut keihäs. Hänen ihonsa oli pölyinen, pölyn tartuttua vereen ja hikeen, paikoitellen kuitenkin iho kiilteli hiestä. Maassa, naisen edessä ja montun kovaksi tallautuneella verentarhimalla, hiekkaisella pohjalla makasi selällään kookas ja lihaksikas tummanahkainen, myös kärsineen oloinen, pölyinen ja verinen örkki yllättynyt ilme jähmettyneenä kasvoilleen. Väki montun ulkopuolella, katsomossa tuijotti, hakkasi käsiään, huusi ja hurrasi. Berthux lyömätön makasi maassa, keihäänkärki kurkullaan. Huohottava Lendar puristi keihästä tiukasti kaksin käsin eikä edes tajunnut voittaneensa.'
Tähän asti Lendar huomasi muistavansa edellisen päivän tapahtumat selkeästi ja hyvin mutta kaikki tapahtumat sen jälkeen juhlista tai jälkitilanteista, ne olivatkin sitten hämärän peitossa....
Yrittäessään muistella jälkikäteen taistelun jälkeisiä tapahtumia, Lendar muistaa vain hämäriä epämääräisiä muistikuvia, lyhyitä pätkiä sieltä täältä...
... Lendar astui montun reunalle... joku käsi ojentui ja avusti Lendarin pois montusta samaan aikaan kun muutama muu hyppäsi monttuun Berthuxia auttamaan...
... Tuoppi painettiin kouraan, vaistonvaraisesti Lendar nosti sen kasvoilleen ja kylmä juoma valui voidellen ja elvyttäen kuivaan kurkkuun samalla kun väsynyt katse harhaili katsojien ja onnittelijoiden iloisissa mutta oudon verenhimoisissa kasvoissa...
...Lendar tunsi kuinka selkään taputettiin, kädet kietoutuivat ympärille halauksiin ja kuuli kuinka onnitteluita huudettiin sekä läheltä että kaukaa...
... Skadar Thursteenin, tuon shifterin tuttu ja tutun viekkaasti virnuileva hahmo, avusti ja samalla myös ohjasi Lendaria looshien suuntaan, puhuen jotakin, jotakin jota Lendar ei suurin surminkaan saa enää mieleensä...
...Skadar ohjasi Lendarin erääseen looshiin, sellaiseen mikä on varattu arvoasiakkaille ja jossa nytkin joku nuori, jonkin raharikkaan perheen ylhäisen oloinen nuorukainen mies seurueineen juhlisti Lendarin voittoa ja tarjosi lisää juomaa Lendarille ja onnitteli tätä vielä enemmänkin, juomaa lisää juttelua mutta Lendar ei jaksanut keskittyä keskusteluun...
...Juhlintaa murskatussa kivessä, siirtyminen ulos ja johonkin toiseen osoitteeseen... ilma-alus... tanssia ja seurustelua ilma-aluksen kannella, maskeihin pukeutuneita juhlijoita... Iso parveke, juhlava paikka paljon väkeä...
...Tanssia Skadarin kanssa... musiikkia... Lukas Tainin kasvot ja vartalo tanssin pyörteissä... Tanssin pyörteissä musiikin tahdissa, muita tanssijoita ja juhlijoita... jotakin outoa... Miksi kaikilla muilla on maskit kasvojen peittona...
...Ilmalaiva Skadar yrjöämässä juomia pihalle...Kapuaminen ylös maasta kaatumisen jälkeen nauraen rehvakkaasti...
...Ovi...
...Huoneen seinä, väsy... lattialla on hyvä olla..
...kipuaminen ylös lattiaa pehmeämpään sänkyyn.... jonku muu sängyssä, ulahdus Lendarin tyrkätessä tämän pois ja kova kolahdus... hiljaisuus...
Silmänsä jälleen avatessaan Lendar tunsi edelleen jomotuksen, tuon kupariseppien taonnan takaraivossaan. "Ei näin, ei! Missä ihmeessä me olimme? Oliko siellä tosiaankin joitain maskein varustautuneita juhlijoita? Ketä ne oikein olivat? Vai oliko se taas unta?" Sängynlaidalla istuessaan ja antaessaan katseensa harhailla pientä sekavaa makuusoppea, Lendarin katse pysähtyi lattialla vatsallaan makaavaan Skadariin, siinä se makasi mihin se viime yönä sammuikin. hmm ei vaan siinä mihin minä sen tyrkkäsin sängystä?
hmm mutta miksi ihmeessä se on täällä, en muista sen tulleen mukana. Vai muistanko asiat väärin?
Lendar, voimakasvartaloinen goljattinainen jonka vaalean harmaata ihoa peitti erinäiset goljatilille tyypilliset ihokuviot ja pahkurat, näiden lisäksi moninaiset arpikuviot, muistot monista kamppailuista ja selän valtava synkkä ja tummansävyinen tatuointi, herätti Skadarin julmasti nakkaamalla kannullinen vettä tämän niskaan. Lyhyt väittely ja riitely asiasta kunnes Skadar kertoi että tämän ylhäisen nimen, sen joka oli ollut juhlimassa ja joka oli kustantanut illan. Hänen nimensä oli Lukas Tain ja hän oli Tainin suvun, rikkaan kauppiassuvun nuorin vesa ja tämä oli vielä eilisen juhlan päätteeksi kutsunut Lendarin sukunsa järjestämiin juhliin ikäänkuin kiitoksena voitosta. Vetäen kutsukirjeen paitansa sisältä ja heilutellen sitä.
Voitonriemuisena Skadar avasi kutsua "Nämä ovat avecin kera, joten minä olen seural....?" Skadarin ääni hiljenee kesken puheen ja silmät suurenevat yllätyksestä, suuttumuksen puna ja huulet kiristyvät irvistykseen. Käsien nopea liike ja kutsu lentää kohti Lendaria, joka vain vaivoin saa sen siepattua Skadarin mutistessa ja ärjyessä jotakin lujaa omalla kielellään, jotakin mikä ei tietäisi hyvää Lukas Tainille jos tämä olisi ollut samassa huoneessa.... Avaten kutsun Lendar keskittyy, silmiään siristellen ja lukee kutsun sisällön. Kutsu oli hienoa paperia, se oli kirjoitettu koristeellisesti ja sitä koristi Tainin suvun sinetti ja vaakuna, sen sisältö oli erittäin yksinkertainen "Lendar oli kutsuttu Tainin suvun järjestämiin juhliin yksin, ilman avecia, kyyti odottaisi Lendaria tämän kämpän luona ja päiväys" Ne juhlat, ne olisivat jo heti seuraavana päivänä...
maanantai 10. toukokuuta 2010
Hiukan analyysiä...
Kampanja on nyt kolmen pelisession jälkeen pyörähtänyt käyntiin. Meillä on neljän hengen mukavan monipuolinen porukka ja hyvä henki touhussa. Yritän kertoa tässä omista näkökohdistani mikä on mennyt hyvin ja missä on petrattavaa.
Petrattavaa?
Sharn
Omalta kohdaltani Sharn on ollut erittäin hyvät ja monipuoliset mahdollisuudet tarjoava suurkaupunki, joka on kuitenkin hiukan vielä hakusessa johtuen sen laajasta mittakaavasta. Eli paljon potentiaalia on olemassa, mutta en tunne sitä vielä riittävän hyvin, jotta osaisin sitä improvisoidessa hyödyntää. Tähän lääkkeenä on lukeminen ja pohdiskelu.
Säännöt
Sama pätee myös pelin sääntöihin, mutta siinä nojaudun enemmän pelaajien apuun. Eli annan heidän tarkastaa tiettyjä kohtia sääntökirjoista jolloin minä pystyn keskittymään enemmän juonen kuljettamiseen.
Pelinjohtaminen
Itse peleissä on pelinjohtamisellisesti ollut sekä hyviä että huonoja hetkiä. Kolmannen session jälkipohdinnassa en ollut erityisen tyytyväinen itseeni. Mielestäni toin Lendarin korkeintaan keskinkertaisesti peliin vaikka olin sitä suunnitellut. Pelkkä suunnittelu ei riittänyt, dramatiikkaa olisi voinut lisätä. Sama pätee taisteluihin, tarinankerronnallisia elementtejä pitäisi lisätä taisteluun vieläkin enemmän. Tein suoranaisia virheitä kun viittasin erilaisiin ököihin erilaisina kolikkoina mitä taistelukartalla oli.
Mitä hyvää?
Pelaajat
Osallistuvat pelaajat, jotka ovat valmiita näkemään vaivaa hahmojen eteen. Hahmot ovat pitkälle luotuja pelaajien toimesta. Monet ovat kirjoittaneet tähän blogiinkin tulevia juttuja, joista osa on julkaistu - osa vielä odottaa hetken. Keskittyminen on oikein hyvällä tasolla.
Pelikertojen säännöllisyys
Olemme pelanneet kerran kahdessa viikossa, joko tiistaina tai keskiviikkona. Säännöllisyys on toiminut. Se ettei peliä ole joka viikko auttaa minua. Jos pelaisimme useammin valmistelutyötä olisi liikaa. Nyt ehdin ja jaksan näkemään sen vaivan mitä pelin valmistelu vaatii.
Rento ote sääntöihin
Pelijärjestelmä on meille kaikille uusi. Kolmelta löytyy kokemusta D&D:n aikaisemmista editioista, mutta neljäs laitos on tulossa hyvää vauhtia tutuksi.
Seikkailut
Olen helpottanut omaa toimintaani nojautumalla valmisseikkailuihin. Se on ollut hyvä lähtökohta ja toiminut tähän asti hyvin. Valmisseikkailuja on maustettu pelaajahahmojen taustaan ja "suureen juoneen" pohjautuvilla yksityiskohdilla.
Petrattavaa?
Sharn
Omalta kohdaltani Sharn on ollut erittäin hyvät ja monipuoliset mahdollisuudet tarjoava suurkaupunki, joka on kuitenkin hiukan vielä hakusessa johtuen sen laajasta mittakaavasta. Eli paljon potentiaalia on olemassa, mutta en tunne sitä vielä riittävän hyvin, jotta osaisin sitä improvisoidessa hyödyntää. Tähän lääkkeenä on lukeminen ja pohdiskelu.
Säännöt
Sama pätee myös pelin sääntöihin, mutta siinä nojaudun enemmän pelaajien apuun. Eli annan heidän tarkastaa tiettyjä kohtia sääntökirjoista jolloin minä pystyn keskittymään enemmän juonen kuljettamiseen.
Pelinjohtaminen
Itse peleissä on pelinjohtamisellisesti ollut sekä hyviä että huonoja hetkiä. Kolmannen session jälkipohdinnassa en ollut erityisen tyytyväinen itseeni. Mielestäni toin Lendarin korkeintaan keskinkertaisesti peliin vaikka olin sitä suunnitellut. Pelkkä suunnittelu ei riittänyt, dramatiikkaa olisi voinut lisätä. Sama pätee taisteluihin, tarinankerronnallisia elementtejä pitäisi lisätä taisteluun vieläkin enemmän. Tein suoranaisia virheitä kun viittasin erilaisiin ököihin erilaisina kolikkoina mitä taistelukartalla oli.
Mitä hyvää?
Pelaajat
Osallistuvat pelaajat, jotka ovat valmiita näkemään vaivaa hahmojen eteen. Hahmot ovat pitkälle luotuja pelaajien toimesta. Monet ovat kirjoittaneet tähän blogiinkin tulevia juttuja, joista osa on julkaistu - osa vielä odottaa hetken. Keskittyminen on oikein hyvällä tasolla.
Pelikertojen säännöllisyys
Olemme pelanneet kerran kahdessa viikossa, joko tiistaina tai keskiviikkona. Säännöllisyys on toiminut. Se ettei peliä ole joka viikko auttaa minua. Jos pelaisimme useammin valmistelutyötä olisi liikaa. Nyt ehdin ja jaksan näkemään sen vaivan mitä pelin valmistelu vaatii.
Rento ote sääntöihin
Pelijärjestelmä on meille kaikille uusi. Kolmelta löytyy kokemusta D&D:n aikaisemmista editioista, mutta neljäs laitos on tulossa hyvää vauhtia tutuksi.
Seikkailut
Olen helpottanut omaa toimintaani nojautumalla valmisseikkailuihin. Se on ollut hyvä lähtökohta ja toiminut tähän asti hyvin. Valmisseikkailuja on maustettu pelaajahahmojen taustaan ja "suureen juoneen" pohjautuvilla yksityiskohdilla.
perjantai 7. toukokuuta 2010
Prologi - Lendar Villiruusu Nual
Tässä Lendarille lyhyt kuvaus, epämääräisenä aikana epämääräisessä tavernassa ja epämääräisessä seurassa.
Lendar Villiruusu
Istut tavernassa, lähellä tulisijaa ja naukatessasi olutta annat katseesi harhailla ympäri meluista ja savuisen hämärää tavernaa, palaten kuitenkin takaisin omaan pöytään tai oikeammin kuohuvan tuoppisin taakse, vastapäätäsi istuvaan kookkaaseen ja kauniiseen, kuluneisiin nahkapanssariin ja ketjuun pukeutuneeseen goljattinaiseen, punertavat avoimet hiukset ja vaalea, tatuoitu ja hiukan laikukas iho paljastuen panssarin alta.. Tämä näyttää keskittyneen tavernan tapahtumiin, joten rykäiset hiukan ja heti perään hiukan kovemmin jonka jälkeen kysyt jälleen kerran edessäsi olevalta Lendarilta tämän taustasta. Lendarin kookkaat kädet puristuivat hetkessä aseen kahvalle, rentoutuen heti. Lendar kääntää tuiman katseensa sinuun ja nyökkää, rauhoituttuaan hiukan ensin. Lyhyt siemaus tuopista ja hymyillen julmasti Lendar aloittaa, hänen äänensä on selkeä ja kuuluva huolimatta tavernan melusta, äänestä kuultaa läpi lyhyen elämän tuoma kokemus, ollen samaan aikaan sekä suloisen hunajainen mutta kuitenkin kylmä ja kova.
- Kyllä, kyllä. Olethan sinä oikeassa. Ehkä on aika raottaa minua ja taustaani verhoavaa mysteeriä. Me olemme kuitenkin nähneet, tehneet ja kokeneet kaikenlaisia asioita, sellaisiakin joista toiset eivät ole edes osanneet uneksia tai kuvitella. Olemme olleet lähellä kuolemaa.
Lendarin ilme jähmettyy hänen jatkaessaan.
- Sen voin sanoa, että kerran olin nuori tyttö, täynnänsä tanssia, naurua ja iloa ja minulla oli rakastava perhe mutta nyt se kaikki on mennyttä. Se kaikki on poissa...
Lendar Villiruusu
Istut tavernassa, lähellä tulisijaa ja naukatessasi olutta annat katseesi harhailla ympäri meluista ja savuisen hämärää tavernaa, palaten kuitenkin takaisin omaan pöytään tai oikeammin kuohuvan tuoppisin taakse, vastapäätäsi istuvaan kookkaaseen ja kauniiseen, kuluneisiin nahkapanssariin ja ketjuun pukeutuneeseen goljattinaiseen, punertavat avoimet hiukset ja vaalea, tatuoitu ja hiukan laikukas iho paljastuen panssarin alta.. Tämä näyttää keskittyneen tavernan tapahtumiin, joten rykäiset hiukan ja heti perään hiukan kovemmin jonka jälkeen kysyt jälleen kerran edessäsi olevalta Lendarilta tämän taustasta. Lendarin kookkaat kädet puristuivat hetkessä aseen kahvalle, rentoutuen heti. Lendar kääntää tuiman katseensa sinuun ja nyökkää, rauhoituttuaan hiukan ensin. Lyhyt siemaus tuopista ja hymyillen julmasti Lendar aloittaa, hänen äänensä on selkeä ja kuuluva huolimatta tavernan melusta, äänestä kuultaa läpi lyhyen elämän tuoma kokemus, ollen samaan aikaan sekä suloisen hunajainen mutta kuitenkin kylmä ja kova.
- Kyllä, kyllä. Olethan sinä oikeassa. Ehkä on aika raottaa minua ja taustaani verhoavaa mysteeriä. Me olemme kuitenkin nähneet, tehneet ja kokeneet kaikenlaisia asioita, sellaisiakin joista toiset eivät ole edes osanneet uneksia tai kuvitella. Olemme olleet lähellä kuolemaa.
Lendarin ilme jähmettyy hänen jatkaessaan.
- Sen voin sanoa, että kerran olin nuori tyttö, täynnänsä tanssia, naurua ja iloa ja minulla oli rakastava perhe mutta nyt se kaikki on mennyttä. Se kaikki on poissa...
lauantai 1. toukokuuta 2010
Välinäytös: Etsintäkuulutettu
Aric Blacktree oli hermostunut. "Etsintäkuulutettu! Ne saastat!" hän jupisi itsekseen tarkastellessaan ympäristöään. Kuja oli varjoisa ja autio.
Hänen operaationsa oli epäonnistunut. Ne samat kolme kirottua inhotusta, joista hän näki pahoja unia neljän vuoden takaa, olivat estäneet hänen tuomiopäiväkonettaan tuhoamasta Dalannanin tornia. Hänen oli pakko koota itsensä, Organisaation edustaja oli tulossa tapaamaan häntä. Hän oli valmis myöntämään, että Vaikerrusdemoonin manaaminen ja lähettäminen Vaikerruksen muistopäiväjuhlaan oli ollut virhe. Se oli ajoitusvirhe, virhe jota ei olisi tapahtunut jos hän olisi saanut tuomiopäiväkoneen ajoissa valmiiksi. Silloin hän olisi voinut tuhota tornin muistopäivänä.
Yllätys oli täydellinen; hän tunsi jäätävän kylmän terän kurkullaan täsmälleen samalla hetkellä kun soinnukas naisääni kuiskasi hänen korvaansa: "Yksi liike, yksi kuolema". Aric ei liikkunut. Hänelle aika oli pysähtynyt, hän huomasi hämmästyksekseen pohtivansa vain naisen ääntä ja sen haltiakorostusta. Siinä oli jotain murhaavan kaunista. "Phiarlan?" Aric kysyi värittömällä äänellä. Nainen sähähti joitain haltiakielisiä sanoja, joita Aric ei ymmärtänyt, mutta joiden sisältö oli viha. Haltianainen oli Thurannin huoneen salamurhaaja. Aric ei tiennyt miksi oli hengissä. "Juo tämä", soinnukas ääni sanoi ja Aric tunsi pienen pullon huulillaan. "Se ei vahingoita sinua", nainen jatkoi kun Aric epäröi. Aine oli karvasta. Muutaman hetken kuluttua nainen puhui taas.
"Oletko valmistellut hyökkäyksen, joka uhkaa sitä, jota olet tullut tänne tapaamaan?"
"En", vastaus tuli hänen suustaan välittömästi ilman, että hän pystyi siihen vaikuttamaan mitenkään. Thuranni vihelsi kimeästi kaksi kertaa, sitten terä vetäytyi hänen kurkultaan ja nainen oli poissa.
Huppupäinen hahmo lähestyi. Organisaation edustaja oli tullut tapaamaan häntä. Aric Blacktree värisi.
Edustaja katseli kun Aric Blacktree käveli pois. Luuletko että hän tottelee? ääni kysyi hänen mielessään. En, edustaja vastasi rehellisesti ajatuksellaan. Hän on arvaamaton. Todellakin. Miksi en saanut tappaa häntä? edustaja kysyi. Hän palvelee vielä tarkoitusta, ääni vastasi. Tulkki uskoo, että hän osoittaa meille neljännen. Ja neljäs palvelee ennustuksen tarkoitusta.
Hänen operaationsa oli epäonnistunut. Ne samat kolme kirottua inhotusta, joista hän näki pahoja unia neljän vuoden takaa, olivat estäneet hänen tuomiopäiväkonettaan tuhoamasta Dalannanin tornia. Hänen oli pakko koota itsensä, Organisaation edustaja oli tulossa tapaamaan häntä. Hän oli valmis myöntämään, että Vaikerrusdemoonin manaaminen ja lähettäminen Vaikerruksen muistopäiväjuhlaan oli ollut virhe. Se oli ajoitusvirhe, virhe jota ei olisi tapahtunut jos hän olisi saanut tuomiopäiväkoneen ajoissa valmiiksi. Silloin hän olisi voinut tuhota tornin muistopäivänä.
Yllätys oli täydellinen; hän tunsi jäätävän kylmän terän kurkullaan täsmälleen samalla hetkellä kun soinnukas naisääni kuiskasi hänen korvaansa: "Yksi liike, yksi kuolema". Aric ei liikkunut. Hänelle aika oli pysähtynyt, hän huomasi hämmästyksekseen pohtivansa vain naisen ääntä ja sen haltiakorostusta. Siinä oli jotain murhaavan kaunista. "Phiarlan?" Aric kysyi värittömällä äänellä. Nainen sähähti joitain haltiakielisiä sanoja, joita Aric ei ymmärtänyt, mutta joiden sisältö oli viha. Haltianainen oli Thurannin huoneen salamurhaaja. Aric ei tiennyt miksi oli hengissä. "Juo tämä", soinnukas ääni sanoi ja Aric tunsi pienen pullon huulillaan. "Se ei vahingoita sinua", nainen jatkoi kun Aric epäröi. Aine oli karvasta. Muutaman hetken kuluttua nainen puhui taas.
"Oletko valmistellut hyökkäyksen, joka uhkaa sitä, jota olet tullut tänne tapaamaan?"
"En", vastaus tuli hänen suustaan välittömästi ilman, että hän pystyi siihen vaikuttamaan mitenkään. Thuranni vihelsi kimeästi kaksi kertaa, sitten terä vetäytyi hänen kurkultaan ja nainen oli poissa.
Huppupäinen hahmo lähestyi. Organisaation edustaja oli tullut tapaamaan häntä. Aric Blacktree värisi.
* * * * *
Edustaja katseli kun Aric Blacktree käveli pois. Luuletko että hän tottelee? ääni kysyi hänen mielessään. En, edustaja vastasi rehellisesti ajatuksellaan. Hän on arvaamaton. Todellakin. Miksi en saanut tappaa häntä? edustaja kysyi. Hän palvelee vielä tarkoitusta, ääni vastasi. Tulkki uskoo, että hän osoittaa meille neljännen. Ja neljäs palvelee ennustuksen tarkoitusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)