Hämyisen synkällä kujalla, kahden korkean rakennuksen juurella Sharnin alimmalla tasolla, ennen maanalle siirtymistä illan hämärtyessä, tuulen tuivertaessa 'solia' myöten sadepisaroiden kera. Tummaan viittaan kietoutunut isokokoinen hahmo kyyristyi hiukan edessään seisovien Sharnin alamaailman edustajien, rääsyihin pukeutuneiden mutta hyväkuntoisten ja lihaksikkaiden, eläimellisiä piirteitä omaavien hämäräperäisten hahmojen äärelle. Hänen ojentaessaan samalla kookkaan, metallisen pinnan verhoaman kätensä kohti kaksikkoa ja irrottaen otteensa rahapussukasta, pudottaen sen toisen kyyristelevän henkilön ojennettuun käteen vaimean kilahduksen kera.
- Se on siis sovittu, te ja teidän joukkionne avustatte minua tai määräämääni edustajaa täällä Sharnin kaupungissa, kun tarvetta ilmenee, ja voitte olla varmoja tarvetta on aina! Korkea mutta muuten persoonaton särähtävä ääni rikkoi kujan hiljaisuuden, viittaa raotettiin hiukan ja varjoissa pysyttelevä hahmo esitteli kädessään hiuksista roikuttamansa verisen, irtihakatun ihmispään.
- Olkaa valmiina toimimaan kun käsky käy, emme odota teiltä muuta kuin äärimmäistä tottelevaisuutta ja vastaamme kyllä nopeasti ja verisesti tottelemattomuuteen. Päätä peittävä huppu liikahti, nyökäten kohti heidän jalkojaan, kolmikon viereen maahan, jossa makasi verisessä lammikossa Sharnin kaupunginkaartin panssariin pukeutuneen, luultavasti ihmismiehen taistelussa kärsinyt päätön ruumis.
-Näin käy kun asettuu meitä tai valtiastamme vastaan! Viittaan pukeutunut jatkoi, koko tänä aikana sen ääni ei ollut muuttunut, korkea mutta silti persoonaton ja oudosti särähtävä ääni.
Kaksikko nyökkäsi mykkinä, nostaessaan karvoittuneet kasvonsa ylös ruumiista kumpikin virnisti verenhimoisesti, nuolaisten huuliaan heidän silmiensa kiiluen ahneesti, kolikkopussin vastaanottanut virnisti huomattavasti leveämmin, paljastaen samalla terävät kulmahampaansa ja sen jälkeen tämä kääntyi nopeasti ja astelivat, kevyin askelin ja nopeaan tahtiin kohti kujan päätä, häviten siellä nopeasti. Avoin viemäriaukko sulkeutui kolahtaen kaksikon perässä, näiden kadotessa siitä alas Sharnin viemäreiden pimeyteen.
Viittaan kietoutunut hahmo kääntyi rauhallisesti, antoi katseensa kiertää kujalla ja rakennuksien rakenteissa, ihaillen niiden mahtipontisuutta ja jykevyyttä. Lopulta, ollessaan valmis se puolihuolimattomasti irrotti otteensa kädessään pitämästään päästä, pää putosi lätsähtäen maahan. Lätsähdys oli aivan kuin merkki lähteä liikkeelle, sen jälkeen hän astelikin kohti kujan suuta, kulunut tumma viitta oli kiedottu edelleenkin tiukkaan vartalon ympärille, peittäen ja piilottaen... kujalta pääkadulle astuessaan, se teki kevyen päänheilahduksen ja viitan huppu valui pään päältä pois, paljastaen sotataotun kulmikkaan metallisen pään. Sotataottu pysähtyi ja antoi katseensa kiertää kadulla harvakseltaan kulkevia lihallisia ja mietti tulevaisuutta, mitä kaikkea he saisivatkaan aikaiseksi kun he saisivat etsimänsä käsiinsä. Eikä siihen menisi edes pitkään, sillä he olivat lähellä, niin lähellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti