Sharn.

Majoittauduin huoneemme taloon täällä. Lady käski ilmoittautua Kapteeni Kalaesille yhdessä kapakassa. Kuulostaa jo paremmalta, eipähän tarvitse pokkuroida missään hoveissa.

Saavuin paikalle sovittuun aikaan. Nurkkapöydässä istuivatkin jo vanhat, heroistiset seikkailijatuttavani. Moikkasin heitä "ystävällisesti". Tilasin pari olutta Kapteenin piikkiin. Rupesivat selittämään jostain liskonmunasta ja heidän omista mokistaan. No, sen liskon löytämisestä saisi mukavan palkkion. Ei sillä että minä rahalla mitään tekisin, mutta kun huone käski niin silloin totellaan. Piste. Tein kyllä mielipiteeni asiasta selväksi. Lisko olisi kuulemma jossain varastossa, jos enää siellä olisi. Tarvitsevat ulkopuolisia tarkistamaan paikan. Vaadin Kapulta taustavoimia ja lisäksi parempia aseita. Lähdin itse varmistamaan aseiden saannin, ja muut lähtivät etsimään tietoja.

Kuten arvattiin, niin ei näillä kaupungin pelleillä ole edes kunnon taika-aseita... Yhden tulinuolen löysivät, ja jos se lisko on yhtään lohikäärmeen kaltainen, se vain nauraa tuolle. Alkaapa taas lupaavasti. Otin kuitenkin aseita mukaan, jos vaikka joskus tulevaisuudessa niitä tarvitsisi.

Tavattiin varastolla. Sovittiin vartioston kanssa, että tulevat valomerkistä paikalle. Hypättiin pienen kuilun yli laiturille, jo tuossa toinen "sankareista" meinasi tippua (Papit!). No, sen velhon metallikoira tipahti. Hah!

Avattiin ovi samalla, kun hilattiin pappia ylös kuilusta. Onneksi oli köydet ympärillä. Kun kaikki oli laiturilla, kuului sisältä ääniä. Suljettiin ovet. Joku pysähtyi oven taakse, mutta sen jälkeen ei kuulunut mitään. Odottelimme jonkun aikaa ja koska mitään ei kuulunut, päätimme rynniä sisään. Oven takana odottelikin meitä samanlainen, mutta tappelukykyisempi, metalliukko kuin pappimme. Pirulainen heitteli tikareita ja löi monta kertaa siinä kun me kerran tahi kaksi. Velhonkuvatus alkoi saman tien tehdä valomerkkiä... Sehän piti tehdä vasta kun lisko olisi löytynyt. No, toiset panikoituvat helpommin, eivät ymmärrä että kuolema on varma, tärkeintä on vain miten kuolee.

Kohta mukaan liittyi lauma hobgoblineita. Hah. Pellet. Nämä kaikki nujerrettiin nopeasti, yksi pääsi huonokuntoisena pakoon. Haki kersantin apuun. Samaan aikaan tosin vartiosto pääsi sisään. Alkoi tylsä selittely ja syyllisten etsiminen. Sillä aikaa löysin salaoven viereiseen varastoon. Joku hyypiö oli toisella puolella, joten tartuin sitä remeleihin. En saanut vedettyä omalle puolelle joten työnnyin toiselle puolelle. Lisää niitä, salakuljettajia? Pappi tuli apuun ja vartiostokin kiiruhti ulko-ovesta läpi, joten luuserit luovuttivat heti. Arkuissa oli huumeita. Sieppasin muutaman pussin mukaan, ajattelin myydä myöhemmin, mutta velhonalku vinkkasi, että laita ne hobbareiden taskuun. Näin tein. Saatiin motiivi ja päästiin livahtamaan syytteittä, kun hobbareista tuli pahiksia. Hah! Oikein niille luusereille, mitäs syntyivät.

Liskoa ei löytynyt, on kuulemma jo kaukana. Jos oikein arvaan, niin seuraavaksi minua pyydetään (käsketään) jäljittämään sitä. Pääseepähän kuitenkin pois tästä ihmisille haisevasta läävästä.