Hiukan myöhässä ja hiukan enemmän unholassakin tapahtumat parilta viime kerralta, mutta pistetään kuitenkin jotakin tietoa, ettei ihan täysin unholaan jää nämäkään päivitykset.
Pelikerta a
Tehtävän saannin jälkeen käyskentelmimme Sharnissa, Kapteeni Caleas kutsui keskustelemaan kanssaan, hän halusi tietää olimmeko porukkamme löytänyt erään taikaesineen Sharnin alakerroksista, suorittaessamme tehtävää siellä. Emme myöntäneet mitään, mutta kuinka luotettavan kuvan annoimmekaan asiasta. Lupauduimme auttamaan asiassa kapteenia ja Sharnia asian hoidossa mutta mainitsimme että nyt meillä oli jokin polttavampi tehtävä edessämme...
Tämä polttavampi tehtävä vei meidän joukkioamma, nykyisin siis kolmikkoa Nukan kadottua johonkin, Brelandin luoteisnurkkaukseen, lähelle Droaamin rajaseutua. Täältä pitäisi löytää kontaktihenkilö joka voisi ohjata meitä oikeaan suuntaan Kuolon kiven. Matkan alkuosa meni nopeasti, kysyttyäni meidän apuamme kaipaavalta henkilöltä kuinka kiire asialla oikein on. Ratsastaen, tai vankkurikaravaanissa aikaa tuhrautuisi viikkotolkulla joten sain kokea ensimmäisen kerran portaalin käytön. Astuin Sharnin vilkkaassa kaupungissa, korkeassa tornissa sijaitsevaan portaalin läpi ja tullessani toiselta puolelta ulos näin matalan, huomattavasti pienemmän kaupungin, rajaseutujen vilkkaan kauppapaikan. Ympärilleni katsellessa, sekä Rautasilmä että Unolmo ilmaantuivat kuin tyhjästä seuraani. Se ei vaikuttanut aiheuttavan ihmetystä kaksikkoon juurikaan, tai he onnistuivat pitämään sen salassa paremmin kuin minä.
Saimme vuokrattua ratsut ja pääsin näyttämään mallia kuinka ratsastetaan, vauhtimme oli hyvä ja ensimmäinen este matkalla tuli havaittuamme epätavallista liikehdintää tiellä, siellä joukkio ihmishahmoja kiusasi ja härnäsi erästä yksinäistä goblin hahmoa. (ajatus katkos, minkä "lahkon" jäseniä nämä olikaan). Taistelun, tai tämän kohtaamisen alku, sillä eihän se heti mikään taistelu ollut kuitenkaan, oli hankala. hiivimme tarkkailuasemiin ja minä kaadoin puunrungon vahingossa ja paljastin ainakin itseni, Unolmo ja Rautasilmä olivat paremmin piilossa. No, en antanut tämän itseäni estää tai hidastaa, puu kaatui mukavasti sillaksi joen yli joten ryntäsin sen yli ja tielle astellen kohti joukkoja. Taisteluhan siitä syntyi, goblin antoi palkkioksi komean naamiooni sopivan kaulakorun ja hän pysytteli meidän mukanamme jonkin aikaa opastaen meitä oikeaan suuntaan.
Erottuamme me kolme lähdimme kohti kaupunkia, tai kyläksi sitä kai voisi ennemminkin sanoa mutta kuitenkin. Illan lähestyessä susilauma sai vainun meistä mutta karautimme niitä karkuun parin sillan ylitse ja valaistun tornin ohitse aina kaupungin muureille asti, sudet jäivät taaksemme eivätkä ne enää seuranneet meitä. Porttien vahdit goblin heimolaisia, eivät ensin meinanneet laskea meitä sisään mutta saimme ne puhuttua ympäri. Tai taisi olla pelkkää ahneutta, ne laskivat meidät sisään ja koettivat uhkailla meitä luovuttamaan aseemme ja tavaramme. Lyhyt yhteenotto päätyi voittoomme ja näiden goblineiden johtaja opasti meidät oikeaan suuntaan, ikäväkseen pakotettuna ja peloitettuna mukaamme.
(Pelikerta b alkaa jotakuinkin näiltä nurkilta, jos oikein muistan)
Olimme kylää kohti karauttaessamme ohittaneet etsimämme kohteen kodin, tuon valaistun tornin. saimme kutsun sisään, päästimme goblinin vapaaksi ja astuimme sisään, keskustelimme alueen historiasta ja kuolon kivistä, yksi ehkä kylästä löytyisi mutta kylä olikin ikävä kyllä goblineiden hallussa kuten saatoimme havaita. No saimme muutamia vinkkejä mistä kylässä kannattaisi etsintä aloittaa ja me kolme astelimme rohkein mielin goblineiden hallitsemaan kylään kiertotietä ja hiipien. Ensimmäinen paikka josta aikomuksemme oli etsiä kuolon kiveä oli kylän entinen hallintopaikka, kartano.
Hiivimme sinne ja pääsimme vahtien ohitse, sisällä hiivintä jatkui. Minä en tosiaankaan siitä välitä, hiipiminen ei sovi kuvioihin mutta ehkäpä tässä tilanteessa näin oli parempi. Goblineilla oli jokin iso lisko lemmikkinä, pääsimme myös sen ohi. Muutama goblin meinasi herätä ja aiheuttaa hämminkiä mutta saimme ne nujerrettua siististi, tai nopeasti ainakin jos nyt ei siististi. Onnistuimme pitämään metelin kuitenkin tarpeeksi matalana ettei kukaan herännyt.
Kartanon yläkerta oli lähes raunioina, katto vuosi ja paikat sotkussa, joten päättelimme ettei siellä ei nyt ainakaan mitään sellaista olisi mitä kannattaisi lähteä etsimään. Siispä suuntasimme kellariin, viemäröintiä pitkin etenimme kauemmaksi, ajatuksena poistua kartanosta viemäröinnin kautta ettei meitä tavattaisi. Etenimme viemäröintiä pitkin kunnes tulimme levennykselle. Siellä olevasta ovesta asteli vastaamme karskin näköinen ja itsevarma örkki barbaari, naispuoleinen sellainen joka vaati meitä antautumaan. Taistelu oli kova, örkki oli todellakin kova ja paha vastus meille mutta saimme hänet kuitenkin nujerrettua yhteisvoimin. Örkiltä sain, Rautasilmän mukaan erittäin maagisen aseen, örkin käyttämä riimujen täyttämä suurkirves oli sellainen jota rupean käyttämään, jos en heti niin pikimmiten....
ps. Ehkä lyhenneltynä, hiukan epävarmasti muistettuna ja väsyneenä kirjoitettuna voi olla virheitä jne jne sallittakoon se ja korjataan tarvittaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti