Pientä pohdintaa

Mielestäni eilinen pelisessio oli hyvä. Se ei ollut tarinankerronnallisesti tai encounterien haastavuuden, mielenkiintoisuuden ja monipuolisuuden kannalta hyvä - vaan se oli hyvä koska sen aikana sekä ennen ja jälkeen keskusteltiin paljon siitä mihin suuntaan kampanjaa viedä ja mikä on kiinnostavaa. Ja se oli hyvä myös siksi että me kaikki selvästi halusimme ja teimme jotain muuta kuin mitä kirjaan oli kirjoitettu.

Minähän olin valmistautunut hyvin, lukenut uudelleen Reavers of the Harkenwaldin toisen kirjasen ja konvertoinut kaikki tarvittavat monsut alkuperäiseltä 3 - 5 tasolta tasoille 8-10 sekä miettinyt encounttereihin valmiiksi missä kohtaa tuunattuja Rautarinkulan joukkoja korvataan Verikehään klaanin monsuilla. Tälle työlle ei tietenkään löytynyt mitään käyttöä kun Avvil, Unolmo ja Lendar päättivät lähteä tutkimaan Dal Nystieren raunioita.

Eli improvisoimalla sitten. Lyhyesti kerrottuna sankarit löysivät Eladrin raunion joka sijaitsi paikassa joka oli kytköksissä Keijulaan (eli ns. Fey Crossing). Sieltä puolestaan löytyi, ei perinteinen siirtymä jossa maailma muuttuu keijumaailmaksi, vaan portaali joka aktivoitui kuunvalossa. Tämä portaali vei sankarit Mag Tureahiin - rautalinnoitukseen tai oikeastaan sen alla olevaan luolastoon. Sieltä löytyi kyklooppi ja kykloopilta löytyi isäntä, ei itse fomorian Thrumbolg (jota virheellisesti nimitin pelissä Lord Oraniksi), vaan tämän veljenpoika (joka jäi nimemättä pelissä, mutta olkoon vaikkapa piereskelytaipumuksistaan tunnettu Fartalot). Sitten he palkkasivat neljä kyklooppia taisteluun Rautarinkuloita vastaa ja täten mainiosti palauttivat pelin alkuperäiselle uomalleen.

Mag Tureath on paikka, jolla on merkitystä tässä kampanjassa. Vaikka sen todellinen merkitys käy suunnitelmani mukaan esille vasta myöhemmin, oli erinomainen sattumus että se löytyi jo tässä vaiheessa. Ja on luonnollista että portaali sinne löytyi nimenomaan Dal Nystierestä missä sankarit olivat matkalla. Asiat etenivät järkevään suuntaan kun niiden antaa edetä.

Vapaustaistelun valmistelua

Lendar valmistautui, hän oli kokenut tämän niin monta kertaa aiemminkin erilaisilla areennoilla ja myös seikkaillessaan, eihän tämä eronnut niistä kerroista juuri mitenkään. Kilpi edessä ja tukeva haara-asento, kirves koholla valmiina sivaltamaan.

Kun isku tuli, se tuli maata tärisyttävällä voimalla ja tuntui koko kehossa, Lendar otti vakauttavan askeleen taaksepäin pysyen pystyssä, kilpikäsi tärisi, hampaat iskivät ja silmissä musteni, hetkeksi vain, mutta kuitenkin.

Isku oli ollut todella paha, mutta Lendar astui lähemmäs ja sivalsi, kirves sivalsi nopeasti ja tarkasti, terä viilsi panssariin uran lennättäen kipinöitä mutta mitään muuta vaikutusta ei näyttänyt kykloopille aiheutuvan. Valtava kyklooppi virnisti korkeuksistaa nostaessaan ison piikkinuijansa taas iskuun, osuen jälleen. Lendar tunsi kuinka kilpikäsi oli jo turtana. Hän ei kestäisi tätä pitkään, askel syrjään ja sivallus. Ohi jälleen, taistelun, tai siis kahden iskun rasitus näytti jo vaikuttavan...

"Hyvä, hyvä maksakaahan rahanne" Kykloopin hallitsija urisi haltiakieltä unolmolle ja Avvilille, he olivat lyöneet vetoa ensimmäisestä osumasta ja sen perään tuplanneet panoksen.
"Mahtavia, varmaan kelpaa? Se tekee 200 kultaa per päivä jokaisesta soturista jonka palkkaatte" Hallitsija tokaisi Unolmolle.

Lendar huohotti ja pudisteli päätään, koettaen saada päänsä ja ajatuksensa selkenemään mutisten yleiskielellä Unolmolle ja Avvilille "En ole saanutkaan ennen tämmöistä selkäsaunaa ja vielä näin nopeasti, enkä edes itse osunut. Kyllä nämä meille kelpaavat. Aiheuttavat kunnon tuhoa taistelukentällä"

He olivat onnistuneet keräämään Nentirin laakson asukkaiden tueksi joukkoja vapaustaistelua ajatellen. He olivat onnistuneet vapauttamaan haltioiden pelkäämän hautakummun muinaisen uhan alta ja nyt tästä syystä haltiatkin olivat lupautuneet auttamaan, kääpiöiden ohella. Kääpiöt oliva olleet sammakkomiesten ikeen alla, eivätkä päässeet näistä eroon mutta kolmikkomme oli hoitanut ongelman. Ensimmäisestä hautakummusta löydettyjen karttojen perusteella uusia hautoja tutkimaan saavuttuaan, aluetta pesänään pitävien pöllökarhupesueen nujerruksen jälkeen toiseen muinaiseen eladrin hautakumpuun päästessään, he olivat törmänneet valtaviin maanalaisiin, sieni- ja sammalpeitteisiin luolastoihin ja siellä kyklooppeihin, näiden kaupunkiin ja lupaavanoloiset neuvottelut olivat käynnissä lisävahvistusten saamiseksi.

Snagga

Tästä on ollut puhetta lähinnä Marghosin kanssa aikaisemmin, mutta tässä se nyt on: Snagga käännettynä Dungeon Master's Guide 2:n sääntöjen mukaisesti Companion Characteriksi. Tämä on tehty 9:lle tasolle ettei sitä tarvitse heti rukata uusiksi.

Yllättävän iso homma oli tuo konversio. Tämä on tietysti pelkkää pelimekaniikkaa, mutta näyttää siltä että tuo yllä esitetty tuo Snaggan olennaisimmat piirteet mukaan ilman että se kovin helposti tulee varastamaan showta varsinaisilta pelaajahahmoilta.

Vastaavalla tavalla meillä voisi olla ainakin Lendarista ja Rautasilmästä Companion Character versiot.

Välinäytös: Vahvistukset saapuvat

- Lordi Vhennyk lähettää terveisensä teille Komentaja, sanoi vankkarakenteinen ihminen, jonka uniformusta ja varustuksesta saattoi päätellä tämän olean Rautakehän ryhmänjohtaja. He seisoivat Rautalinnan varustuksella. Ryhmänjohtaja oli tuonut mukanaan Rautalinnaan kymmenen sotilaan osaston, mutta myös jotain muuta.

Nazin Redthorn hymyili. Kun hän pyysi täydennyksiä, hän oletti saavansa muutaman kymmentä soturia, parhammillaan ehkä ratsumiehiä, mutta tällä kertaa hän sai enemmän.

- Lordi Vhennyk on ollut pohjoisessa kiireinen ilmeisen hyvin tuloksin, Redthorn virkkoi sotilaalle ja ja tarkasteli kahta muuta osastoa jotka seisoivat pihassa.
- He ovat Verikeihään klaanista, ryhmänjohtaja sanoi.

Toinen osastoista oli vihaisimman näköisiä örkkejä mitä Redthorn oli koskaan nähnyt. Toinen oli jotain vieläkin enemmän - sen örkit olivat suurempia ja vahvempia ja niiden piirteet kertoivat että heidän suonissaan virtasi peikkojen veri.

- Kazum! Redthorn karjaisi pihalla olevalle luutnantilleen.
- Herrani!
- Käske joukkojen valmistautua! Huomenna marssimme sotaan ja näytämme tämän laakson kurjalle väelle kuka sitä hallitsee!
- Kyllä, herrani! Kazum vastasi ja alkoi jaella käskyjä.
- Eikä muutama hassu seikkailija enää pidä minua pilkkanaan, Nazin Redthorn lisäsi hiljaisemmalla äänellä.

Välinäytös: Harken, Graywall ja Sharn

"Herrani", sanoi kersantti jonka punaisessa asetakissa oli kultareunustainen musta ympyrä.

Nazin Redthorinin katse viipyili kapeasta ikkunasta avautuvassa syksyisessä maisemassa.

"Jäikö heistä ketään henkiin? Haluasin kuulustella jotakuta", Nazin sanoi viimein ilkeästi virnistäen ja käänsi katseensa sotilaaseen.

"Herrani...", sotilas sanoi epävarmasti ja käänsi katseensa lattiaan. Nazinin niskakarvat nousivat pystyyn ennakkoaavistuksesta.

"Missä Barod on? Miksei hän ole kertomassa voitosta?"

"Herrani", kersantti toisti ja haki rohkeutta jostain missä sitä ei ollut.

Nazin nousi ylös niin että pöytä oli kaatua. "Missä serkkuni on?" hän karjui.

"Kuollut", sotilas kuiskasi.

* * * * *

Harman istui kapakassa ja kuunteli hiisien puheita. Hän ei pitänyt Graywallista. Se ei johtunut varsinaisesti viereisen pöydän hiisistä, eikä ovella portsarina toimivasta ogresta, eikä kadulla kaksintaiselua käyvistä minotaureista tai muistakaan kaupungin asukkaista sinänsä. Se johtui siitä että heitä oli täällä massoittain.

Hän ei jaksanut odottaa Avvilia täällä. Tämä oli jossain Graywall-vuorten eteläpuolella, Sharnissa tai jossain siellä välillä.

"Toivottavasti ei Sharnissa", Harman ajatteli. Hän löytäisi kyllä kisällinsä.

* * * * *

Paksuun samettiseen papinkaapuun pukeutunut lihava mies seisoi verhon takana. Hänen kasvonsa olivat hiestä märät ja kädet tärisivät tukahdutetusta kiihkosta. Hän raotti hyvin varovasti verhoa ja katseli peseytyviä nuorukaisia. Hänen vaaleanpunainen kielensä lipaisi turpeita huulia.

Pimeyttä pimeämpään

Hahmojen taival lähestyy käännekohtaa. Pelitermein tämä tarkoittaa Sankarillisen kehän päättymistä. Näiden termien kääntäminen on oikea haaste, haaste jota en yritä kunnolla, tässä termi on Heroic Tier. Sankareita he ovatkin. Sharnissakin heidän nimensä tunnetaan mm. lohikäärmeentappaja sekä Dallannan tornin pelastajina. Nentirlaaksossa he ovat juuri suuren taistelun aatossa, ja suurissa taisteluissa sankarit tehdään.

Sankareista tulee joskun perikuvia ja tämä on seuraava kehä. Pelitermein he valitsevat kymmennennellä tasolla Perikuvan polun (Paragon Path). Tämä polku vie heidän aina tasolle 20 - ainakin ne jotka hengissä selviävät. Pelimekaniikkaa riittää vielä tämänkin jälkeen eeppisellä kehällä (Epic Tier), mutta tämä kampanja nykymuodossaan päättynee ennen sitä.

Viimeisimmät lähetykset Amazonilta ovat tuoneet minulle materiaalia jota käytetään tämän kampanjan loppupuolella. Ensin tuli Underdark, joka Eberronissa tunnetaan nimellä Khyber, ja jossa hahmot jo ehtivätkin lyhyesti vierailla. Nyt seurasi toinen lähetys jonka mukana oli kuvaus Manalasta (The Shadowfell).

Tämä polku vie pimeyteen, matkalle jossa voit hukata sielusi.