Kiven etsintää kylässä

Lendar nojasi taistelun väsyttämänä Kuuntemppelin ulkopuolella, ulkoseinään tukeutuen, katsellen ympärillään olevia ruumiita auringonpaisteessa. Örkkejä, goblineita, hobgoblineita lojui maassa taistelun jäljiltä, näennäisesti vahingoittumattomana mutta silti kuolleina. Siinä makasi myös Rautasilmä ja Unolmokin, Nukakin lyhen matkan päässä, hiukan kauempana. Antaen katseensa kiertää aukiolla, myös uusi tuttavuus, tuo salaperäinen ihmismetsästäjäkin oli mukana hiukan syrjempänä kylläkin. Aukion toisella puolella, varjossa seisoi jokin olento. Lendar oli nähnyt vilahduksen jos toisenkin siitä, sen liikkuessa varjojen keskellä, varjoisasta piilosta toiseen. Se jokin vältteli selkeästi valoa, mutta silti siellä se oli, odottamassa hetkeään.

Venytellen käsivarsiensa särkeviä lihaksiaan, Lendar paransi otettaan uudesta riimutetusta kirvestään ja huokaisi syvään, oikaisten itsensä samalla noustessaan täyteen mittaansa. Katsoessaan ystävien ruumiita, Lendar tunsi kuinka yksinäinen kyynel nousi silmäkulmaan.

Pyyhkien kyyneleen kämmenselällään Lendar valmistautui. Hitaasti hänen vakaat askeleensa veivät tuon väsyneen taistelijan aukiolla makaavien ruumiiden ylitse kohti varjoja, kohti tuota varjoissa piileskelevää olentoa.

Astellessaan lähemmäksi, hän tunsi selkäänsä tatuoidun kuvion, tuon epämääräisen muiston jostakin unohtuneesta, ikävästä tapahtumasta, kuhisevan. Se tuntui sykkivän, elävän. Se pysäytti Lendarin. Aukion keskellä seistessään, Lendar koetti rauhoittua ja ravistaen itsensä takaisin meneillään olevaan tilanteeseen, hän tarkensi katseensa ja aistinsa pimeyteen. Siellä, pimeyden keskellä näytti olevan enemmän liikettä, enemmän kuhinaa. Keskittyessään tarkemmin varjoihin ja johonkin siellä varjoissa. Kyllä, siitä Lendar oli aivan varma varjoissa näkyi enemmän liikettä, varjo näytti olevan elävä ja jokin siellä oli innoissaa ja odotti malttamattomana taistelijan lähestymistä.

Askel askeleelta Lendar lähestyi, alati kasvavaa ja synkistyvää pimeyttä, se näytti valtaavan tilaa ympäriltään. Syövän valoa ja levittäytyvän.

Pudistaen päätään Lendar astui viimeiset askeleensa ja pysähtyi muutaman askeleen päähän varjon reunasta. Siinä Lendar seisoi, aivan kuin areenalla, valmiina ottamaan vastaan vastustajan kuin vastustajan. Hän seivoi vakaassa haara-asennossa, kahden käden kirves valmiina viiltämään sen mikä varjoista sitten ilmestyisikään.

Liike varjojen sisällä kiihtyi, mutta nyt Lendar liikeen näkemisen lisäksi myös kuuli epämääräisen äänen. Liikkeeseen liittyi myös ääni, aivan kuin jonkin jalat kopisivat maahan ja sen lisäksi jokin osa hankasi tai laahasi. Mutta tämä ei ollut se ääni mihin Lendar kiinnitti tarkemmin huomionsa, liikeestä tulevan äänen ylitse toinen ääni, se kuulosti oudolta, aivan kuin useat suut ääntelivät yhteenääneen, muristen, mutisten, ärjyen ja kuiskaillen, kaikkea tätä yhtäaikaa.

Puristaen kirvestään tiukemmin ja seisoen tukevasti Lendar valmistautui iskemään ja viiltämään. Varjo vyöryi lähemmäksi, kasvaen ja kohoten Lendarin ylle.

Lendar havahtui, Rautasilmän kysyessä jotakin ja oikaisi selkänsä, temppelin kylmä seinä painoi selässä kilven reunoja selkää vasten.
Rautasilmä toisti sanansa "Tarvitsetko hoitoa?" katsoen Lendaria kysyvä ilme kasvoillaan, jos nyt sotataotun kasvoilta voi mitään ilmeitä havaita. Lendar pudisti hiukan päätään, antaen katseensa vaeltaa temppelin aukeata edustaa hiukan poissaolevan oloisena. Siinä makasivat kuolleet goblinit, jotka kuolivat edellisessä yhteenotossa ja ystävät, he olivat kunnossa! Helpotuksen syvä huokaus pääsi Lenarin suusta Rautasilmä katsellessa Lendaria, Rautasilmä, sotataottu pappi kyseli toisten vointia normaaliin tapaansa. He olivat olleet jälleen kerran voitokkaita. Pelastettu jopa aatelinen, vaikkakin petomainen shifter, joka kertoi että oli asunut kylässä, sen viemäreissä pitkän aikaa ja jopa opastikin heitä kiven etsinnässä, joten ehkäpä kivi löytyykin täältä kylästä mutta sen on tainnut viedä jokin iso, jokin iso jolla on voimaa ja isot, terävät kynnet.

Lendar virnisti Rautasilmälle vastatessaan tälle, katseen viipyessä aukion toisella puolella varjoissa. "Ei, en kaipaa apua. Ei näistä goblineista ollut juurikaan vastusta"
Lendar katsoi ympärilleen, "Ehkäpä on parempi että siirrymme suojaan, emmekä jää tähän keskelle kaikkien nähtäväksi. Tiedä vaikka tämä yksi goblin juoksisikin karkuun ja kauas täältä. Mutta on mahdollisuus että se käy hälyttämässä muut, jos meitä nyt ei vielä ole havaittu? Meillä on nyt kaksi vaihtoehtoa, joko kuumille lähteille tai takaisin kartanolle, mutta käydään katsomassa niitä raatelujälkiä. Se kertoo jo paljon. Jos raatelujäljet ovat isot, isommat kuin kartanolla olevan liskon niin voimme mennä ensin kuumille lähteille etsimään kiveä."

Lendar ajatteli lyhyesti aamupäivän tapahtumia, he olivat nousseet viemäreistä kirjastoon. Siellä he olivat törmänneet tähän uuteen kumppaniin, pelastaen tai no auttaen ainakin, jos nyt ei suoranaisesti pelastaen, goblineiden keskeltä. Metsästäjä oli väitellyt, vaatinyt yhtä goblinia luovuttamaan hänelle salaperäisen kirjan. Taistelun tuoksissassa, metsästäjä sai kyllä kirjan itselleen, hiukan kärsineenä kylläkin.

He olivat keskustelleen lyhyesti yhteistyöstä ja maagiset nuolet takasivat että ehkäpä kaveri olisi hetken aikaa täällä kylässä heidän kumppaninsa. Kesken kaiken, huomio kiinnittyi aukealle jossa örkkijoukkio kiusoitteli goblineita. Örkit kuuluivat, kuten Lendar muisteli viillelty silmä-nimiseen palkkasoturijoukkioon ja yksi niistä viilsi haavan yhden goblinin silmän ylitse.

Kohtapuolin tuli toinen häiriö, joukkiomme havaitsi seuraajat. Kellarin kautta oli jokin seuraamassa heidän jälkiään, susi seurasi heidän hajujälkiään ohjastajansa kanssa. Susi ja ohjastaja yllätettiin ja nujerrettiin nopeassa taistelussa, niin etteivät päässeet tekemään hälytystä.

Tämän jälkeen etsimme kirjastosta jälkiä kivestä, sitä ei löytynyt mutta joitakin teoksia joista ehkä olisi hyötyä. Lyhyen etsinnän jälkeen eskustelmimme miten jatkamme ja ehdotuksia oli viemäreihin palaamista ja sitä kautta temppeleille matkaamista, tänne emme voineet jäädä enää. Sillä etsijöitä varmaan on liikkeellä. Lendar ehdotti, katsellessaan ikkunoista tyhjän kaupungin kaduille, autiolle aukiolle. He voisivat mennä suorinta tietä torin halki temppeleille, hiukan naamiointia. Rääsyjä päälle ja Unolmo kuitenkin hallitsee kieltä, jos joku tulisi vastan he vain ärisisivät ja peloittaisivat väen tieltä, Unolmon sadatellessa ja kiroillessa. Mutta ketään ei tullut, joten nelikkomme pääsi nopeasti temppelialueelle. Täällä he olivat pelastaneet tämän shifter aatelisen goblinoidi joukkion keskeltä, Kuunjumalatteren temppelistä, yksi goblin kylläkin pääsi karkuun nopeiden jalkojensa avulla.


ps. pitää muokata jos jotakin jäi mainitsematta tai tökerösti laitettua.

Peli jatkuu!

Kesätaut on nyt pidetty ja peli jatkuu. Eilen oli ensimmäinen sessio lämpimien lomien jälkeen. Nuka loisti poissaolollaan (ja sillä että oli vienyt Ashurtan miekan mennessään). Tilanne saattaa ainakin jatkua samana, vaikka toivottavasti ainakin välillä myös häntä nähdään pelissä.

Ennen peliä keskustelimme toiveista kampanjan ja pelien suhteen. Pääkampanja jatkuu kahdella pääasiallisella juonilinjalla kuten tähänkin asti. Lisäksi minä teen oman hahmon ja pelaamme välillä muutaman session toisella pelinjohtajalla.

Pysykäähän kanavalla.

Viides pelikerta; Tutkimustuloksia ja synkät ajat syvyyksissä!

Viides pelikerta; Tutkimustuloksia ja synkät ajat syvyyksissä

I osa Tutkimuksia ja etsintää
Lendarin katkeran gladiaattoriareenalla koetun tappion jälkeisenä päivänä sekä Unolmo että Rautasilmä päättivät lähteä jo hyvissä ajoissa tutkimaan Sharnin kirjaston antia, koettaen saada lisätietoa löydetyistä aarteista (mm tuosta Ashurtan miekasta) ja goblineiden historiasta...
Heidän osaltaan kyseinen päivä alkoi aamutuimaan, hyvissä ajoin ennen kukonlaulua ja se kului Sharnin yliopiston tiloissa, tuoreisiin kirjoituksiin tai pölyisempiin ja vähemmän käytettyihin opuksiin tutustuessa, kaivautuen yhä syvemmälle Sharnin historiaan, Goblineiden historiaan ja saaden jotakin valaistusta asiaan.

Nuka lepäili ja mietti asunnossaan, Lendarin lähtiessä alakaupunkiin tekemään omia tutkintojaan, etsien opettajaa tai kouluttajaa spiked chainin käyttöön...

Päivän päätteeksi etsintöjen tulokset olivat hedelmällisiä...
Lendar löysi House Deneithin suotuisalla avustuksella itselleen kouluttajan, salaperäinen haltija. Kokenut ja mystinen, joka sai alkavan kärhämän lakkaamaan jo pelkällä olemuksellaan.
Unolmon ja Rautasilmän tutkimukset yliopistolla tuottivat myös tulosta, historiasta löytyi kuvausta ja Ashurtan terästäkin tuli lisätietoa.

II osa Tunneleihin jälleen kerran, syvemmälle syvyyksiin Sharnin alle...

Seuraavana päivänä nelikkomme askelsi jälleen kerran kohti Sharnin alapuolisia syvyyksiä, virkeänä ja varustautuneena. Reitti alkoi muodostua tutuksi ja pääkalloista muovattu pyramidi jäi jälleen jälkeen. Alueella ei näyttänyt olevan juurikaan liikennettä, ehkä kruthigit olivat liikkuneet enemmänkin, mutta muita jälkiä ei näyttänyt olevan.

Kruthigitkin jättivät meidät rauhaan ja pääsimme, yhteisestä sopimuksesta Ashurtan hautakammion ovelle, Rautasilmä ja Nuka koettivat katsoa avaimen reiästä tilannetta miltä siellä näyttää. Rautasilmän mielestä valo oli kirkastunut ja se oli vahvempi, kun taas Nuka ei ollut aivan samaa mieltä. Tästä emme sen enempää alkaneet väittelemään, sillä tuttu ääni alkoi kuulumaan takaamme käytävästä. Aurinkotangot valaisivat sopivasti käytävää ja noita kuusijalkaisia kultakolikoita, kuten Unolmo kruthikeita kerran kutsui, oli tulossa. Niitä oli useita, isoja ja pieniä, yhden lentävän johtaessa.

Taistelu oli lyhyt, tuhoisa ja ennenkaikkea tuottoisa. Lentävä kruthik saatiin kiinni ja häkkiin, taistelun jälkeen yhteisen päätöksen tehtyämme päätimme viedä lentävän kruthikin saman tien pois jaloista, alkuun olisimme olleet sitä jättämässä Olakille, tuolle goblin papille jonka apua olimme välillä jo käyttänneet. Mutta lopulta päätimme tässä vaiheessa vielä tehdä niin että viemme suoraan yliopistolle, professorille. Joka ilostui saatuaan elävän tutkimuskohteen. Kruthikit olivat murtaneet uuden oman käytävän Ashurtan haudan ja laattahuoneen välille, tästä olivat nämä taaksemme ilmaantuneet tulleet käytävään meitä etsimään.

Tämän jälkeen palasimme alas syvyyksiin, Ashurtan hauta voisi jäädä nyt rauhaan. Laattahuoneesta johti vielä yksi ovi jota emme vielä olleet käyttäneet, oven takana oli rappukäytävä ja lyhyen tutkinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen että siinä olisi ansa. Ovet sulkeutuisivat ja rappuset kääntyisivät ja muodostaisivat liukumäen ansan lauetessa, ja siinä rappusilla sillä hetkellä olijat saisivat elämänsä kyydin liukuessaan alaspäin. Ties mitä siellä olikaan vastassa, sillä sieltä alhaalta tuntui kuuluvan kitinää ja huminaa, mitä siellä olikaan. Kruthikeiden pesä, vai jotakin muuta? Jotakin siellä kuitenkin oli ja lisäksi himmeää valoa tuntui hohtavan jostakin sieltä kauempaa...

Ashurtan hautakammio ja hohtava muna, se olisi reittimme siis sittenkin. Edes köysi ei taitaisi auttaa jos ovikin sulkeutuisi ansan lauetessa.

Nuka jäi odottemaan käytävän varrelle, tuohon uuteen kruthikien tekemän reiän kohdalle kun muut astelivat kohti ashurtan hautakammiota. Ovi avattiin varovaisesti Rautasilmän toimesta ja kolmikko eteni varovaisesti Ashurtan hautaholvissa, tuon valtaisan munan sykkeen valaistessa huonetta. Unolmo jäi oven lähettyville kuuntelemaan jos Nuka huutaisi jotakin. Rautasilmän ja Lendarin astellessa hautaholvissa varovaisin askelin kohti suljettua ovea. Lendar jäi hiukan taka-alalle, Rautasilmän koettaessa oveen tuota aikaisemmin saatua avainta. Lukko avautui ja Rautasilmän työntäessä ovia varovaisesti auki, se näytti avautuvan lyhyeen käytävään jossa lyhyen matkan päässä näytti lähtevän raput alaspäin.

Nuka, odotellessaan valppaana tunnelin suuaukolla... Jotakin hmm askeleita, toisesta suunnasta. Huuto unolmolle että jotakin on tulossa, tämä jatkoi viestiä Lendarin ja Rautasilmän suuntaan. Jotakin tulossa.

Rautasilmä, sulki ja lukitsi oven ennenkuin lähti Lendarin kanssa juoksemaan Unolmon ohi, käytävään ja kohti Nukaa. Sieltä tuli ryhmä dragoniceja johtajanaan tonttu, nämä puhuivat jotakin outoa mongerrusta, Unolmo käänsi ja kertoi niiden puhuvan dragonicia. Ne keskustelivat vastassaan olevista, meistä. Nukan ensimmäinen nuoli kolahti yhden dranonicin panssariin, tontun kääriytyessä viittaansa ja muuttuessa näkymättömäksi.

Lendar ja Nuka etunenässä, valmiina toimimaan. Rautasilmän huutaessa taustalta väkeä odottamaan ja rauhoittumaan, aikomuksenaan hoitaa kohtaus rauhanomaisesti, Lendarin käyttäessä uhkailevaa olemustaan tukena. Ehkä tämä olisi saatu sillä selvitettyä mutta Nukan seuraava toiminto laukaisi tilanteen ruutitynnyriin heitetyn soihdun tavalla. Nuka asetteli jousensa pois ja otti miekkansa esiin, seuraavassa hetkessä Nuka olikin jo iskemässä miekoillaan edessään olevaa dragonicia, Lendarin yrittäessä toivottomasti saada Nukan pysähtymään mutta ollessaan auttamattomasti myöhässä.

Taistelu oli tiukka ja uhkaava, Nukan ja Lendarin ollessa eturintamassa, Rautasilmän ja Unolmon toimiessa takarivissä vahvistaessa. Jossakin vaiheessa taistelua Unolmo perääntyi käytävää pitkin kohti Ashurtan hautakammiota, aikomuksenaan sulkea ovi. Maaginen käsi, jonka Unolmo juuri loitsi, seurasi kantaen Rautasilmältä saatua avainta. Unolmon päästyä ovien luokse hautakammiossa välähti ja kuului valtaisa räsähdys. Koko hautakammio, käytävät täyttyivät valtavan kirkkaaseen valoon. Paineaalto työnsi Unolmoa edessään, aina takaisin Rautasilmän luokse. Koko sen matkan mitä hän oli äsken kävellyt. Paineaalto työnsi muitakin edessään. Toisia enemmän kuin toisia, mukaan lukien dragonicit.

Taistelu jatkui nyt laattahuoneen puolella, Rautasilmän astellessa kohti räjähdyksen alkupistettä. Ashurtan hautaholvia. Ovien luona huoneeseen katsoessaan Rautasilmän mieli täyttyi epäilyksestä. Mikä tuo on, Kookkaampi kuin hän, yli nelimetrinen, hoikkavartaloinen aivan kuin haltia mutta kaula, se oli käärmeen kaula päätyen liskon/käärmeen päähän ja sillä oli lisäksi häntä. Tämä olento kaapi ja raapi räjähdysessä sen päälle lentänyttä vihertävää mönjää vartaloltaan, suoristuessaan hitaasti. Hetken aikaa se venytteli ja oikoi itseään, kääntyen ja lähtien askeltamaan rauhallisesti kohti Rautasilmää ja oviaukkoa. Näyttäen Rautasilmälle käsimerkein että tämän tulisi väistyä.

Rautasilmä kuitenkin lukitsi oven ja ryntäsi kohti vielä meneillään olevaa taistelua, joka näytti kääntyneen epäsuotuisaan suuntaan ajatellen dragonicia. Mutta tuon vastasyntyneen olennon seuratessa Rautasilmää, ovetkaan eivät sitä pidätelleet pitkään. ne olivat räsähtäen pirstoutuneet tämän tullessa niiden läpi. Olennon nähdessään nämä jo valmiiksi heikossa kunnossa olevat dragonicit unohtivat kuitenkin seurueemme ja asettuivat epäsikiön eteen, Rautasilmä oli lyhyesti ennättänyt saada ennen olennon saapumista että dragonicit olivat tulleet sitä varmaan tuhoamaan tai vangitsemaan Nelikkomme pysytellessä syrjässä epäsikiön raivatessa dragonicit edestään ja astellessaan kohti ulosvievää käytävää. Ryhmämme tajutessa hirvittävän virheensä... yksi dranonic jäi vielä henkiin nelikkomme seurassa ehkä voimme sovitella asiaa jotenkin... jos se onnistuu, niin tulee kysymys kenen kanssa sovittelua voi tehdä?

Kolmas pelikerta,

Kolmas pelikerta pitää sisällään väijytyksen jälkeistä taistelua ilmojen herruudesta Sharnin tornikaupungin uumenissa, uusia ystäviä ja sopimuksia, vanhoja vihollisia, juhlintaa ja kaiken kruunaa nelikon alkava matka Sharnin uumeniin, tunneleiden pimeyteen alkaa...

"In the city of towers, a thousand secrets whisper in the night, and a thousand tales unfold before the moons reach their zenith..."

I näytös lentomatka ja väijytys; taistelu ilmojen herruudesta.

Barttil, niin tuo puolhaltia pilotti oli itsensä esitellyt Lendarin astuessa alukseen, nosti ilma-aluksen kevyesti ilmaan jättäen katutasolla oleskelevan väen katsomaan. Lendar seisoi pelkkiin nahkoihin pukeutuneena, tuntien itsensä hiukan epävarmaksi ja alastomaksi, ensimmäinen kerta kuin tämmöinen juhla. No onneksi Lendaria oli kuitenkin neuvottu jättämään aseet pois, "Aseita ei näissä juhlissa tosiaankaan tarvita ja jos tarvetta sattuu tulemaan, niin saahan niiitä niiltä ylhäisten vahdeilta helpostikin", oli joku huikannut tuhahtaen loukkaavaan sävyyn heittonsa perään.

Tuo alastomuuden tunne häipyi nopeasti ihailun ja lentämisen tunteen syrjäyttämänä, ilma-aluksen kasvattaessa korkeuttaan Sharnin tornimaiset rakennukset ympärillään ja pian matalimpien rakennusten katot ja erinäiset sillat ja kulkuväylät jäivät aluksen alapuolelle sen kohotessa yhä ylöspäin kohti valoa ja kirkkautta, Sharnin syvyyksistä. Lendarin vatsanpohjassa tuntui oudolta, jännitystä lentämisestä vai jännitystä juhlista, vai jotakin muuta? "Olisiko pitänyt ottaa jokin maski kasvoille? " kävi nopeasti mielessä mutta lentämisen tunne ja Sharnin tornikaupungin mahtavat maisemat veivät ajatukset auttamattomasti pois tulevasta.
Kaupungin kuvaa ihaillessaan Lendar ei huomannut Barttilin laskeutuneen kulkuväylälle noutamaan lisää juhliin menijöitä. Lisää vieraita nousi kyytiin, mutta Lendar pysytteli omissa oloissaan, arvioiden kuitenkin alukseen saapuneet. Juhlavaan kaapuun pukeutunut sotataottu, metallimies vai voiko sanoa sen olevan mies ollenkaan? Toinen oli selkeästi nainen, mutta millainen. Ihmismäinen kylläkin mutta jotakin muutakin oli mukana, Lendar ei vain osannut yhdistää sitä. Se ei ollut haltiaa eikä mitään muuta sellaista, vaan jotakin aivan muuta. Kolmas taas oli pieni, selkeästi ihminen, oppineen leima tuntui leijuvan miehen ympärillä. Tietäjä tai jokin sellainen, heikko siis ellei osaa ja hallitse taikuutta.

Aluksen jälleen lähtiessä kipuamaan ylemmäs, kohti taivastasoa, rikkainta ja kaikkein kalleinta aluertta koko Sharnissa Lendar antoi ajatustensa lentää. "Lukas Tain, juhla, kaikki tämä mitä ihmettä tämä kaikki merkitsee?" Ajatuksen juoksu katkesi ja Lendar antoi katseensa kiertää alusta ja ympäröivää kaupunkimaisemaa. Yksi goblin, toinen goblin ja kolmas... useista goblineita leijukivillä liikkuen ja sijoittuen selkeästi väijytysasemiin. Goblineita, oliko Berthux lyömätön järjestänyt suutuspäissää jotakin tällaista, tai joku muu joka menetti vedonlyönnissä rahansa, nämä goblinit näyttivät varustautuneen jousin. Tuo outo nainen näytti myös huomaavan selkeästi mahdollisen uhkatekijän, ainakin se huusi varoituksen, nämä kaksi muuta ja pilotti eivät näyttäneet tajuavan tilannetta alkuunkaan.

Goblineiden järjestämä väijytys olisi onnistunut täysin, ellei Lendar ja tämä jousin aseistautunut nainen olisi huomannut sitä. Mukaan taisteluun, goblineiden puolelle ilmaantui myös leijakiekollaan joku maagi, joka oli verhonnut kasvonsa oudolla naamiolla.
Taistelu oli lyhyt ja se käytiin ilmojen herruudesta.

Sen aikana koettiin rohkeita liikkeitä tyhjyyden ylitse tehtyjä hyppyjä, lentokiekkojen kanssa taiteilua, magian leiskahdellessa taivaalla rakennusten lomassa.
Lendarille itselleen selvisi hänen taistellessaan paljain nyrkein tämän väijytykseen osallistuneiden goblineiden johtajan, naamioituneen maagin kanssa ainakin se, ettei hän ollut kohteena. Tämä kyseinen naamioitunut maagi jahtasi kolmikkoa, joka oli sama kyydillä matkalla samaan juhlaan ja Lendar oli vain joutunut vaaralliseen välikäteen ja tilanteeseen. Taistelu oli nautinto, jännitys jota Lendar oli kokenut lentomatkan aikana purkautui kun pääsi toimimaan. Maagi ihmetteli Lendarin kanssa taistellessaan miten yksi henkilö saattoi olla hänen ja vihollistensa välissä. Taistelun loppupuolella ykksi goblineista onnistui pääsemään pakoon, naamioituneen maagin pudotessa viimeisenä kiekoltaan kohti Sharnin syvyyksiä. Pienikokoinen maagi sai jotakin loitsuaan käyttäen putoavan maagin sauvan siepattua. Alkuperäinen kyyti, ilma-aluksella ei enää onnistunut, se oli taistelun tuoksinnassa, pilotin tajuttomuuden ja kyytiläisten kokemattoman ohjauskyvyn raahautunut tornitalon kylkeä pitkin, kylki kyljessä päätyen toimintakunnottomaksi. Lopulta kuitenkin, uuden ilma-aluksen suotuisalla avustuksella Lendar ja kolmikko pääsivät perille juhlapaikalle....

II näytös, juhlat, kumppanuuksia ja uusia sopimuksia.

Juhlapaikalla oli jo kuultu tapahtuneesta, siellä oli väkeä. Sharnin kaikki silmäätekevät olivat paikalla, valtavan juhlasalin täytti puheensorina, vaimea taustamusiikki jota vartavasten palkatut musikantit soittivat ja kaikenlaiset ihmeelliset esitykset. Tainin pöydässä käytiin keskustelua eikä virvokkeita unohdettu nauttia. Sharnin Chronicles, lehdistökin siis oli eksynyt paikalle ja kyseli kaikenlaista, toiset kertoivat toiset eivät. Illan aikana selvisi että naamioitunut maagi oli ollut etsintäkuulutettu ja vieläpä todellakin henkilö jota kolmikko oli etsinyt ja jahdannut ja etsintäkuulutetusta saatavan palkkion sai vasta tavannut nelikko. Rautasilmä lupasi oman osuutensa Lendarille, tämän jouduttua ikävään tilanteeseen ja saatuaan näin mahdollisesti uusia mahtavia vihollisia kannoilleen.
Nuka sai itselleen kuolleen maagin panssarin, pienellä työstämisellä ja ompelulla siitä saisi hänelle tyylikkään asusteen. Rautasilmä ei sellaista kaivannut, Lendarille se oli aivan liian pieni ja Unolmo, no kuka tiesikään mitä Unolmon mielessä liikkui.

Juhlan aikana Lendar siis tutustui tarkemmin näihin uusiin liittolaisiinsa Rautasilmään, tuohon isoon rauhan löytäneeseen sotataottuun, Unolmoon tähän pienikokoiseen mutta tehokkaaseen maagiin ja Nukaan tähän salaperäiseen taistelijanaiseen. Uusia liittolaisuuksia sovittiin ainakin nelikon kesken.
Unolmo ja Lendar kiertelivät välillä juhlasalia, kummankin etsiessä ja solmiessa joitakin suhteita omien kiinnostuksen kohteidensa mukaan. Rautasilmä nautti näkymistä muttei juuri osallistunut juhlintaan. Nuka taas kiersi ja kaarsi juhlatiloissa myös tutkien, pysytellen kuitenkin syrjässä ja sivussa tapahtumien keskipisteestä.

Jossakin vaiheessa iltaa Lukas Tain teki, keskusteltuaan ensin setänsä kanssa, tämän pyynnöstä ehdotuksen nelikolle. Grokissa, Sharnin syvyyksissä heidän hallussaan olevissa tiloissa oli onglemia tuholaisten kanssa, kruthiket häiritsivät työläisiä ja olivat aiheuttaneet työläisten katoamisiakin jopa. Ehkäpä juuri yhteen lyöttäytynyt ja kokoontunut nelikko voisi ottaa asiasta selvää, nämä kruthiket eivät kuitenkaan olleet pelkästään mitään tavanomaisia vaan niiden sanottiin jopa lentävänkin. Kolmikolla oli ollut aikaisemmin jo kokemusta vastaavanlaisista kruthikeja muttei kuitenkaan niiden lentävistä sukulaisista. Sharnin yliopiston edustaja, professori Gudnephered, kuultuaan näistä lentävistä kruthikeista kiinnostui niistä niin paljon että ehdotti nelikolle palkkiota tutkimusnäytteestä ja lopulta unolmon ehdotus 100 kultaa, elävästä lentävästä näytteestä lyötiin lukkoon.

Nelikko selvitteli vielä ennen nukkumaan menoaan lentokiekkojen vuokraajalta mahdollisesti goblineiden palkkaajaa, selvisi että goblineiden lentokiekkojen hankkija oli ollut tämä nykyisin kuollut naamioitunut maagi.

III näytös, Sharnin syvyyksiin selvittelemään tuholaisongelmaa ja ratkaisemaan sitä.

Seuraavana päivänä, nelikon tehtyä joitakin hankintoja he tapasivat ja olivat valmiina lähtemään Sharnin syvyyksiin. Taivasväylän (skywayn) jälkeen nämä Sharnin alapuoliset maisemat olivat hämärän synkkiä, varjot tummia ja epäilyttäviä. Nelikko etsiytyi Lukas Tainin ohjeiden mukaan Morlokin luokse, Morlok tuo Tainin suvun edustaja täällä syvyyksissä oli puheiden mukaan kiivas henkilö joka ei sotataotuista välittänyt joten Rautasilmä pysytteli muutenkin hiukan taka-alalla. Morlok oli juuri väittelemässä ja keskustelemassa valkoiseen kaapuun pukeutuneen Hobgoblinin, tämä kaapuihin pukeutunut oli olok niminen hobgoblin pappi kuten jälkikäteen selvisi.

Morlok ja nelikko pääsivät sopuun tuholaisten tuhoamisesta, 1 kulta per tapettu tuholainen ja 100 kultaa jos, siis kun tuholaisongelmasta päästään eroon kokonaan.

Morlokin määrämä opas, opasti nelikkoa syvemmälle pimenevään tunneliverkostoon. Sinne oli tullut vasta jokin aikaa sitten joku goblinijoukkio joiden tavoitteista, tarkoitusperistä ei ollut mitään tietoa. Lopulta opas jätti nelikon tuholaisonglema-alueen rajalle, juosten itse nopeasti pois kohti turvaa.

Nelikkomme eteni rauhallisesti, pimenevässä tunnelissa. Valotangot ja soihdut antoivat lohduttavaa valoa päällekäyvään pimeyteen. Tasaisen takova jumputus kuului jostakin kaukaisuudesta, jossakin siellä työskenneltiin ja taottiin. Omien askeleiden kaiun lisäksi nelikon hengitys ja varusteista tulevat äänet olivat ainoat mitä tunneleissa kuului.

Ensimmäiseen isompaan huoneeseen saapuessaan, nelikko valpastui. Keskellä huonella oli kalloista muodostettu pyramidi jonka huipulla oli rautatanko ja viiri (haukkakuvio). Huone oli laaja, siellä oli monia tunnelin suuaukkoja, alkoveita ja rappuset. Yksi seinämä oli sortunut. Nelikon liikkuessa varovaisesti tutkimaan kekoa, Unolmo oli nopein liikkeissään, havaittuaan laukun pyramidin kyljessä.

Unolmon kyyristyessä tutkimaan laukkua, kaikkialta nelikon ympäriltä, joka puolelta huonetta, alkoi kuulua kitinää ja nitinää aivan kuin kynsien kopinaa kiveä vasten.

Syntyneessä lyhyessä mutta sitäkin verisemmässä ja kiihkeämmässä taistelussa nelikko tappoi kaikki kahdeksan kimppuun hyökännyttä kruthikea, yhtään lentävää ei niiden mukana ollut. Nämä hyökänneet Kruthiket olivat kaikki eri kokoisia, pienistä isompiin ja tappavampiin. Loitsut, niin maagin hyökkäys- ja Rautasilmän parantavat sellaiset olivat tarpeen taistelussa. "Jos kruthikeita olisi ollut enemmän, mitä olisikaan käynyt?" Mietti nelikko, vaikkei sitä myöntänytkään.

Nelikko pysähtyi katselemaan huonetta, liikkuen varoen ja miettien kuka mitäkin...

Lyhyt lepo

Unolmo kohotti sauvansa maagista valoa hohtavaa päätä. He olivat jonkinlaisessa muinaisessa hallissa, syvällä Sharnin nykyisen kaupungin alla. Huoneen keskellä oli ikivanha pääkalloista rakennettu pyramidi, jonka keskellä oli vanha riekaleinen sotalippu melko hyvin säilyneessä salossa.

Maagin mielenkiinto oli kuitenkin toisaalla. Hän penkoi nahkaisen laukun sisältöä. Laukku oli kuivuneessa veressä, huomattavasti tuoreemmassa kuin huone mistä hän oli sen löytänyt. 
"Ha!", hän mumisi itsekseen. Kuivatun rotanlihan ja näkkileipien joukosta löytyi jonkin sortin kirja, pieni lasipullo, jossa oli punaista nestettä, sekä kourallinen kultarahoja.

Nuka tuli hänen viereensä kuin varjo. "Hiisien laukku?" tämä kysyi.

"Ööö... Kyllä vaan." Unolmo vastasi. Kirja oli kirjoitettu yleiskielen kirjaimin, mutta sen sisältö oli Unolmolle vierasta kieltä, joka oli kuitenkin helposti pääteltävissä hiisikieleksi.

"Tutkin jäljet", Nuka jatkoi. "Ainakin viisi, ei enempää kuin seitsemään hiisisoturia on taistellut täällä kruthikeja vastaan. Eivät yhtä taitavia kuin me. Heidän ruumiinsa on vedetty kruthikien tunneleihin."  Nuka puhui riittävän kovasti, jotta muutkin kuulivat.

"Lisäksi löysin tämän avaimen", hän sanoi. "Tippunut varmaankin tuosta laukusta."

Rautasilmä katsoi Nukaa muutaman metrin päästä pimeydestä ilmeettömästi. Hän ei sanonut mitään, vaan pohdiskeli demoonista loistoa Nukan silmissä kun he olivat surmanneet viimeisen kruthikin yhdessä.

Lendar ei kiinnittänyt mitään huomiota toisten keskusteluun. Hänen sydämmensä tykytti ja hän tunsi jonkin kuuman vetävän itseään puoleensä rappusten alta käytävästä jota he eivät vielä olleet tutkineet.

Kuumaa ja painostavaa - kuin kohtalo, tai kuolema.

Kolme päivää ennen Vaikerrusta

Kapteeni Darlus Da'el tarkasteli nuotion loisteessa hehkuvia kasvoja. Nainen katseli rauhallisesti liekkejä. Valo ja varjot tanssivat hänen veistoksellisen kauniilla kasvoillaan. Nuka oli Ohrn Kaluunin perillinen. Hänen esi-isänsä ja -äitinsä olivat ihmisiä, jotka olivat solmineet sopimuksen demoonisten voimien kanssa. Audairin seitsemännessä armeijakunnassa Darlus oli Sarlonasta kotoisin oleva palkkasoturi, Nuka puolestaan Audairin kansalainen sarvineen ja häntänsä päätä myöten. Darlus tiesi ettei tiennyt naisen taustasta mitään olennaista, eikä nainen puolestaan tiennyt hänen historiastaan.

Heillä molemmilla oli salaisuutensa. He molemmat ymmärsivät kunnioittaa hiljaisuutta. Darlus Da'el käänsi katseensa nuotioon ja hymyili.