Viides pelikerta; Tutkimustuloksia ja synkät ajat syvyyksissä!

Viides pelikerta; Tutkimustuloksia ja synkät ajat syvyyksissä

I osa Tutkimuksia ja etsintää
Lendarin katkeran gladiaattoriareenalla koetun tappion jälkeisenä päivänä sekä Unolmo että Rautasilmä päättivät lähteä jo hyvissä ajoissa tutkimaan Sharnin kirjaston antia, koettaen saada lisätietoa löydetyistä aarteista (mm tuosta Ashurtan miekasta) ja goblineiden historiasta...
Heidän osaltaan kyseinen päivä alkoi aamutuimaan, hyvissä ajoin ennen kukonlaulua ja se kului Sharnin yliopiston tiloissa, tuoreisiin kirjoituksiin tai pölyisempiin ja vähemmän käytettyihin opuksiin tutustuessa, kaivautuen yhä syvemmälle Sharnin historiaan, Goblineiden historiaan ja saaden jotakin valaistusta asiaan.

Nuka lepäili ja mietti asunnossaan, Lendarin lähtiessä alakaupunkiin tekemään omia tutkintojaan, etsien opettajaa tai kouluttajaa spiked chainin käyttöön...

Päivän päätteeksi etsintöjen tulokset olivat hedelmällisiä...
Lendar löysi House Deneithin suotuisalla avustuksella itselleen kouluttajan, salaperäinen haltija. Kokenut ja mystinen, joka sai alkavan kärhämän lakkaamaan jo pelkällä olemuksellaan.
Unolmon ja Rautasilmän tutkimukset yliopistolla tuottivat myös tulosta, historiasta löytyi kuvausta ja Ashurtan terästäkin tuli lisätietoa.

II osa Tunneleihin jälleen kerran, syvemmälle syvyyksiin Sharnin alle...

Seuraavana päivänä nelikkomme askelsi jälleen kerran kohti Sharnin alapuolisia syvyyksiä, virkeänä ja varustautuneena. Reitti alkoi muodostua tutuksi ja pääkalloista muovattu pyramidi jäi jälleen jälkeen. Alueella ei näyttänyt olevan juurikaan liikennettä, ehkä kruthigit olivat liikkuneet enemmänkin, mutta muita jälkiä ei näyttänyt olevan.

Kruthigitkin jättivät meidät rauhaan ja pääsimme, yhteisestä sopimuksesta Ashurtan hautakammion ovelle, Rautasilmä ja Nuka koettivat katsoa avaimen reiästä tilannetta miltä siellä näyttää. Rautasilmän mielestä valo oli kirkastunut ja se oli vahvempi, kun taas Nuka ei ollut aivan samaa mieltä. Tästä emme sen enempää alkaneet väittelemään, sillä tuttu ääni alkoi kuulumaan takaamme käytävästä. Aurinkotangot valaisivat sopivasti käytävää ja noita kuusijalkaisia kultakolikoita, kuten Unolmo kruthikeita kerran kutsui, oli tulossa. Niitä oli useita, isoja ja pieniä, yhden lentävän johtaessa.

Taistelu oli lyhyt, tuhoisa ja ennenkaikkea tuottoisa. Lentävä kruthik saatiin kiinni ja häkkiin, taistelun jälkeen yhteisen päätöksen tehtyämme päätimme viedä lentävän kruthikin saman tien pois jaloista, alkuun olisimme olleet sitä jättämässä Olakille, tuolle goblin papille jonka apua olimme välillä jo käyttänneet. Mutta lopulta päätimme tässä vaiheessa vielä tehdä niin että viemme suoraan yliopistolle, professorille. Joka ilostui saatuaan elävän tutkimuskohteen. Kruthikit olivat murtaneet uuden oman käytävän Ashurtan haudan ja laattahuoneen välille, tästä olivat nämä taaksemme ilmaantuneet tulleet käytävään meitä etsimään.

Tämän jälkeen palasimme alas syvyyksiin, Ashurtan hauta voisi jäädä nyt rauhaan. Laattahuoneesta johti vielä yksi ovi jota emme vielä olleet käyttäneet, oven takana oli rappukäytävä ja lyhyen tutkinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen että siinä olisi ansa. Ovet sulkeutuisivat ja rappuset kääntyisivät ja muodostaisivat liukumäen ansan lauetessa, ja siinä rappusilla sillä hetkellä olijat saisivat elämänsä kyydin liukuessaan alaspäin. Ties mitä siellä olikaan vastassa, sillä sieltä alhaalta tuntui kuuluvan kitinää ja huminaa, mitä siellä olikaan. Kruthikeiden pesä, vai jotakin muuta? Jotakin siellä kuitenkin oli ja lisäksi himmeää valoa tuntui hohtavan jostakin sieltä kauempaa...

Ashurtan hautakammio ja hohtava muna, se olisi reittimme siis sittenkin. Edes köysi ei taitaisi auttaa jos ovikin sulkeutuisi ansan lauetessa.

Nuka jäi odottemaan käytävän varrelle, tuohon uuteen kruthikien tekemän reiän kohdalle kun muut astelivat kohti ashurtan hautakammiota. Ovi avattiin varovaisesti Rautasilmän toimesta ja kolmikko eteni varovaisesti Ashurtan hautaholvissa, tuon valtaisan munan sykkeen valaistessa huonetta. Unolmo jäi oven lähettyville kuuntelemaan jos Nuka huutaisi jotakin. Rautasilmän ja Lendarin astellessa hautaholvissa varovaisin askelin kohti suljettua ovea. Lendar jäi hiukan taka-alalle, Rautasilmän koettaessa oveen tuota aikaisemmin saatua avainta. Lukko avautui ja Rautasilmän työntäessä ovia varovaisesti auki, se näytti avautuvan lyhyeen käytävään jossa lyhyen matkan päässä näytti lähtevän raput alaspäin.

Nuka, odotellessaan valppaana tunnelin suuaukolla... Jotakin hmm askeleita, toisesta suunnasta. Huuto unolmolle että jotakin on tulossa, tämä jatkoi viestiä Lendarin ja Rautasilmän suuntaan. Jotakin tulossa.

Rautasilmä, sulki ja lukitsi oven ennenkuin lähti Lendarin kanssa juoksemaan Unolmon ohi, käytävään ja kohti Nukaa. Sieltä tuli ryhmä dragoniceja johtajanaan tonttu, nämä puhuivat jotakin outoa mongerrusta, Unolmo käänsi ja kertoi niiden puhuvan dragonicia. Ne keskustelivat vastassaan olevista, meistä. Nukan ensimmäinen nuoli kolahti yhden dranonicin panssariin, tontun kääriytyessä viittaansa ja muuttuessa näkymättömäksi.

Lendar ja Nuka etunenässä, valmiina toimimaan. Rautasilmän huutaessa taustalta väkeä odottamaan ja rauhoittumaan, aikomuksenaan hoitaa kohtaus rauhanomaisesti, Lendarin käyttäessä uhkailevaa olemustaan tukena. Ehkä tämä olisi saatu sillä selvitettyä mutta Nukan seuraava toiminto laukaisi tilanteen ruutitynnyriin heitetyn soihdun tavalla. Nuka asetteli jousensa pois ja otti miekkansa esiin, seuraavassa hetkessä Nuka olikin jo iskemässä miekoillaan edessään olevaa dragonicia, Lendarin yrittäessä toivottomasti saada Nukan pysähtymään mutta ollessaan auttamattomasti myöhässä.

Taistelu oli tiukka ja uhkaava, Nukan ja Lendarin ollessa eturintamassa, Rautasilmän ja Unolmon toimiessa takarivissä vahvistaessa. Jossakin vaiheessa taistelua Unolmo perääntyi käytävää pitkin kohti Ashurtan hautakammiota, aikomuksenaan sulkea ovi. Maaginen käsi, jonka Unolmo juuri loitsi, seurasi kantaen Rautasilmältä saatua avainta. Unolmon päästyä ovien luokse hautakammiossa välähti ja kuului valtaisa räsähdys. Koko hautakammio, käytävät täyttyivät valtavan kirkkaaseen valoon. Paineaalto työnsi Unolmoa edessään, aina takaisin Rautasilmän luokse. Koko sen matkan mitä hän oli äsken kävellyt. Paineaalto työnsi muitakin edessään. Toisia enemmän kuin toisia, mukaan lukien dragonicit.

Taistelu jatkui nyt laattahuoneen puolella, Rautasilmän astellessa kohti räjähdyksen alkupistettä. Ashurtan hautaholvia. Ovien luona huoneeseen katsoessaan Rautasilmän mieli täyttyi epäilyksestä. Mikä tuo on, Kookkaampi kuin hän, yli nelimetrinen, hoikkavartaloinen aivan kuin haltia mutta kaula, se oli käärmeen kaula päätyen liskon/käärmeen päähän ja sillä oli lisäksi häntä. Tämä olento kaapi ja raapi räjähdysessä sen päälle lentänyttä vihertävää mönjää vartaloltaan, suoristuessaan hitaasti. Hetken aikaa se venytteli ja oikoi itseään, kääntyen ja lähtien askeltamaan rauhallisesti kohti Rautasilmää ja oviaukkoa. Näyttäen Rautasilmälle käsimerkein että tämän tulisi väistyä.

Rautasilmä kuitenkin lukitsi oven ja ryntäsi kohti vielä meneillään olevaa taistelua, joka näytti kääntyneen epäsuotuisaan suuntaan ajatellen dragonicia. Mutta tuon vastasyntyneen olennon seuratessa Rautasilmää, ovetkaan eivät sitä pidätelleet pitkään. ne olivat räsähtäen pirstoutuneet tämän tullessa niiden läpi. Olennon nähdessään nämä jo valmiiksi heikossa kunnossa olevat dragonicit unohtivat kuitenkin seurueemme ja asettuivat epäsikiön eteen, Rautasilmä oli lyhyesti ennättänyt saada ennen olennon saapumista että dragonicit olivat tulleet sitä varmaan tuhoamaan tai vangitsemaan Nelikkomme pysytellessä syrjässä epäsikiön raivatessa dragonicit edestään ja astellessaan kohti ulosvievää käytävää. Ryhmämme tajutessa hirvittävän virheensä... yksi dranonic jäi vielä henkiin nelikkomme seurassa ehkä voimme sovitella asiaa jotenkin... jos se onnistuu, niin tulee kysymys kenen kanssa sovittelua voi tehdä?

Lendar,

Gladiaattoriareenan ympärillä pauhun jylistessä ja tömistysten raikuessa esittelijä, Skadar Thuurseen shifteri nostaa kätensä rauhoitellen katsojia ja odottaa liikkumatta pauhun laantumista ennenkuin tekee esittelyn tämänkertaisen taistelun toisesta osapuolesta.

Pauhun lopulta laannuttua Skadar pyörähtää ympäri ja osoittaa nurkkaukseen Lendariin ja kuuluvalla äänellään kuuluttaa "Ja seuraavana...

Lendar astuu esiin psyykaten itseään sopivaan raivoon ja tunnelmaan astellessaan kohti areenan keskustaa ja tämän kertaista vastustajaa

Lendar Villiruusu
Suuri on hänen väkevyytensä,
valtava hänen voimansa.
Karuilla mailla kasvanut
nainen alla jäisen tuulen."

...Uusi spiked chain tuntui hyvältä, metalli hankasi metalliin ja siitä tuleva ääni hävisi Skadarin esitelyyn. Lendar pyöritti spiked chainin molempia päitä käsissään...


Pilke silmäkulmassaan johtaa
Taistelun silmästä tyveneen.
Soturin tie on mainettaan kantaa,
Pettää ei voi väkeään,
ei asettaan maahan laskea saa,
Ei luovuttaa."

Lendar pysähtyi keskelle ja nyökkäsi kohti Skadaria ja tämän jälkeen käänsi katseensa tulevaan vastustajaan, kokeneen näköinen irvistävä örkki joka oli varustautunut kahdella kirveellä...


Soturi, sankari,
viitan punaisen kantaja.
Taisteluun, kuolemaan,
tiellä jumalten kaupunkiin,
maineeseen ja mammonaan."

Välinäytös: Käännös

Unolmo tuijotti muistiinpanojaan silmät harittaen. Ongelmana oli, ettei hän tiennyt mistä säkeet alkoivat ja mitkä rivit kuuluivat mihinkin säkeisiin. Riimut olivat draconicia, mutta kieli oli syvyyden kieltä. Syvällä Ashurtan haudassa oli haudattuna suurikokoinen munamainen esine. Unolmo muisti sen hiljaisesti soivan kirkkaan sykkeen. Riimut tanssivat hänen silmissään hänen tuijottaessaan kirjaston ainoaa valonlähdettä, hänen oman sauvansa kärkeä. Entä jos säkeet menisivät näin, hän tuumi ajatuksissaan ja veti nuolia eri rivien välille symmetrisesti. Sitten hän kirjoitti tekstin puhtaaksi uudelle paperille sulkakynällään.

Syvään haudatut
Salaisuudet vanhimmat
Alle ajan, maan.

Syntyneet ovat
Ajatuksesta vieraan
Muutoksen ajan.

Sielusta valon
Ruumiista taivaan ja maan
Tahdosta pahan.

Haudattuna on
Unhoon ikiaikaiseen
Alle kaupungin.

Muutoksen aika
Taas kun saapuu uudelleen
Kuin valo kirkkain.

Niin kolme kohtaa
Hävityksen reunalla
Kun maa vaikertaa.

Vaan neljäs heille
Tien syvyyksiin näyttää
Kaikkeen löytyy syy.

Olento vieraan
Kirkkaudesta pimeyden
Syntyy uudelleen.

Unolmo fundeeraa

Ja edelleen pohdintaa edellisestä pelikerrasta (kannattaa lukea Mikon teksti ensin):

”Tiesin kaverin kuuluvan jonkinlaiseen kulttiin - suoraan sanottuna, uskonasiat eivät ole minua kyynistä koskaan koskettaneet henkilökohtaisella tasolla. Eihän piruun kukaan voi luottaa mutta mitä vaaraakaan mokomasta on? Velhot ovat kautta aikojen käyttäneet näitä olentoja hyödykseen, kuten kuka tahansa salaisten taiteiden historiaan tutustunut tietäisi. Olenhan varma että sopimuksesta oltaisiin päästy yhteisymmärrykseen sillä kaikki valtithan olivat käsissäni.

Kävimme onnettoman kommelluksemme jälkeen Rautasilmän kanssa pitkällisen keskustelun pahuuden luonteesta, siitä miten hyvä ja paha määritellään ja myöskin siitä mitä jumalat ovat... Älkäämme myöskään unohtako että pilkkasin häntä lopulta mitä kurjimmalla tavalla. Hän otti vihani vastaan stoalaisittain ylpeällä hiljaisuudella.Itse en ole asiasta ylpeä. Minun täytyy oppia hallitsemaan tunteeni paremmin. Keskustelumme aikana unohdin oikeastaan tapauksen josta kaikki lähti.

Ei se minua loppujen lopuksi paljoa liikuta kulkeeko mukanani pikkupiruja vai ei. Minua vaivaa se että kone, jota Cannithin huone on siunannut omalla vapaalla tahdolla, kieltäytyy käyttämästä tuota lahjaa ja noudattaa tarkalleen satoja vuosia vanhoja uskonopin pykäliä. Jotkin liittolaiset ovat kuitenkin arvokkaampia kuin toiset. Todennäköisesti Rautasilmän kantaa asiaan ei voi muuttaa mitenkään. Rautasilmän animointiloitsu on kenties prototyyppitasoa... Hän saattaa olla ainoa laatuaan. Sen vähän mukaan mitä sota-ajan teollisuudesta tiedän, valmistettiin taottuja Cyressa sotien pitkityessä lähes kaikkiin erikoistehtäviinkin. Ehkä pystyn jäljittämään hänen tilaajansa ja valmistajansa vielä... Voihan aina olla että hän edelleen on toteuttamassa omistajansa tahtoa. Tai kenties viime aikaiset koettelemukset ovat saamassa minut vainoharhaiseksi”.

-Unolmo

Päiväkirjamerkintä 18.5.2010

Neljännen pelikerran jälkinäytös; Lendar valokeilassa

Lendar pääsi verestämään muistojaan gladiaattoriareenalla, huutomyrsky ja Berthux lyömättömän - kerran lyödyn siis - veli, Barthux pääsi kokeilemaan onneaan koston kierteessä Sharnin synkeässä alamaailmassa, tuossa kuumana henkuvassa kurjimuksessa gladiaattorikehässä

Jälkimainingit
Uudessa asunnossaan, tai yhteisessä sellaisessa Lendar seisoi ikkunan edessä katsellen alas Sharnin syvyyksiin, tämä onkin yllättävä, nopea ja hyvä muutos Sharnin alosien slummimaisista asuntoloista ja niistä surkeista olosuhteista, nämä uudet ystävät tuntuvat olevan sopivia tulevaisuuttani ajatellen. Pappismies Rautasilmä on suoraselkäinen mutta ohjattavissa, Unolmon ahneus ja uteliaisuus vie häntä eteenpäin, Nuka, hmm tähän toiseen taistelijaan ei ole oikein saanut kosketusta. Salaperäinen ja syrjään vetäytyvä mutta tappava yhtäkaikki..
Asunto johon nämä uudet ystävät Lendarin kutsuivat seuraansa asumaan oli tilava, siisti ja ylväs ainakin noihin alakerroksen rupukämppiin verrattuna.

Katse luotuna alas Sharnin syvyyksiin, pettymyksen karvas maku suussaan, Lendar muistelee tuota kiihkeää taistelua Ashurtan haudassa jonka loppukahinoissa makasi hervottomana Rautasilmän vieressä, kumpainenkin kuoleman portteja kolistellen, kun jäljellä olleet Nuka ja Unolmo saivat lopultakin kaadettua itsensä Ashurtan, tämän hännystelöinä toimineet epäkuolleet olivatkin jo kaatuneet aikaisemmin yhteistyötä tehden.

Taistelussa koettu omakohtaisen tappion muistelu aiheutti lyhyen kylmän väristyksen - nostaen Ashurtan virnistelevät kasvot mieleen - ravisten epämiellyttävän tunteen Lendarn käänsi katseensa sängylle, jossa nuo uudet aarteet, spiked chain-ase, vanha mutta tyylikäs vyö ja pääkallon muodot mieleen tuova kypärä lojuivat. Nyrkkitappelijan vyö, kuten Unolmo sitä sanoi, oli maaginen ja siitä saattoi olla hyötyä samoin tuo pääkallokypärä olis myöskin maagisia voimia omaava. Spiked chain taisi olla "normaali" mutta yhtä kaikki tyylikäs ja tappava, sen käyttöä pitää vielä tarkemmin opiskella ja ottaa sekin käyttöön...

Kääntäen jälleen katseensa ikkunasta alas Sharnin synkkään alakertaan, nämä korkeat tornit ja tornitalot toivat oudon mutta mukavan olon, aivan kuin Lendar olisi kotonaan. Outoa sinänsä, sillä Lendar ei muista koskaan olleensa ennen Sharnissa tai muissakaan suurissa kaupungeissa. Mutta lendarin mieleen nousivat kaikki ne sekavat, uhkaavatkin unet. Ne unet, joissa Lendar on voimattomana epämääräisten naamioituneiden hahmojen ympäröimänä ja tornimaiset rakennelmat kohoavat näiden hahmojen taustalla. Antaen katseensa kiertää Sharnin tornitaloja Lendar mietti, jotakin samaa näissä näytti olevan, kuin unien rakennelmissa, mutta näissä ei kuitenkaan ollut mitään sellaista levottomuutta herättävää
Lendar tunsi kuinka luonto kutsui ja veri veti kuitenkin näistä rauhallisemmista korkeuksista jälleen syvemmälle tuonne Sharnin synkemmälle alueelle.

Lendar etsiytyi alas Sharnin slummeihin, syvyyksiin käyden läpi nuo tutut ja kolutut gladiaattoriareenat. Koettaen samalla saada myytyä tuota Ashurtan ruumiilta otetun - ei Lendar kylläkään kertonut mistä se panssari oli peräisin - voitonsaalina saadun vanhan juhlavan ja tyylikkään suomuhaarniskan (scale) mutta huonolla menestyksellä. Aikoen pysytellä erossa taisteluista mutta loppujen lopuksi veri veti areenoille, ne huudot se kiihko, kaikki se hengästyttävä melu ja toiminta...

Lendarin vastustajaksi löytyi, ehkä vaatimalla vaati päästä Berthuxin veli Barthux (?). Taistelu oli kiihkeä, lyhyt ja lopulta taistelun päädyttyä, molemmat olivat veriset kun Barthux seisoi hengästyneenä ja väsyneenä maahan lyyhistyneen ja lyödyn Lendarin yläpuolella mylvien, esitellen itseään ja riemuiten voitostaan, tietäen kuitenkin syvällä sisällään kuinka lähellä oli tilanteen kääntyminen toisinpäin mutta se ei kostonriemua kuitenkaan vähentänyt. Unolmo, ikäväkseen, menetti vedonlyönnissä panostamansa 30 kultaa.

Neljäs pelikerta

Ryhmämme pysähtyi tutkimaan huonetta tarkemmin Kruthikien kukistamisen jälkeen. Suuri haukkaviiri osoittautui muinaisen goblin-klaanin tunnukseksi ja kalmea kalloista rakennettu pyramidi oli muistomerkki suurelle goblin sankarille nimeltä Ashurath. Pyramidin juurella oli kivinen taulu, johon oli kirjoitettu jotain goblinien kielellä. Teksti tuntui tärkeältä, joten otin vähän paperia ja aloin kopioida tekstiä. Unohduin varmaan muistelemaan aikaani temppelissä ja annoin automaation ottaa vallan, sillä havahduin vasta kun Unolmo näytti minulle löytämäänsä kirjaa. Sekin oli kuitenkin goblin-kielinen ja näytti siltä että tarvitsisimme jonkun kääntämään meille nämä tekstit.

Emme löytäneet muuta erityisen mielenkiintoista, joten olimme valmiit jatkamaan matkaa. Mutta soturinainen Lendar oli eri mieltä. Hän ehdotti että palaisimme maan pinnalle lepämään ja kerämään lisää tarvikkeita, sillä Kruthikit kyllä varmasti tulisivat olemaan täällä huomennakin. Idea oli hyvä, sillä olimme vielä väsyineitä taistelusta noiden ötököiden kanssa. Lisäksi se antaisi minulle mahdollisuuden vierailla Olacin luona ja saada sen kirjan ja taulun käänettyä. Nämä luolat kätkivät selvästi jotain ja olisi ollut suorastaan typerää hyökätä suoraan sisään ottamatta ensin selvää asiasta. Kuinka saatoin olla niin typerä? Onneksi Harnoilen ei ollut näkemässä..

Lähdimme kuitenkin takaisin maan pinnalle omille tahoilemme. Kun muut menivät ostoksille, menin Olacin luo ja kysyin voisiko hän auttaa tekstien kanssa. Ystävällinen pappi auttoi meitä mielellään ja kivisen taulu kääntyi seuraavasti:

”Ashurta, slayer of these weaklings, keeper of the Blade of the Ashen Crown. Even in death, he is stoic and strong. The might of Xoriat has not bested him, and Hell goes with him.”

Kirja osoittautui goblin ryhmän päiväkirjaksi. Kyseinen ryhmä tutki luolia etsien Ashurtan hautaa, mutta joutui oletettavasti kruthikien kynsiin. Noilla tuholaisilla tuskin on syitä pitää uhrejaan hengissä, joten goblinit olivat luultavasti menehtyneet. Vain yksi syy lisää noiden saastojen puhdistamiseen. Jätin päiväkirjan Olacin jotta hän voisi tutkia sitä tarkemmin ja palasin temppeliin lepämään ja meditoimaan. Minun pitää tutkia valoani ja pohtia kulunutta päivää. En tulisi toistamaan virhettäni.

Kokoonuimme sovittulle paikalle huomisena aamuna ja jatkoimme matkaa syvemälle luolaan. Tunnelma oli jännittynyt kun jaoin kirjasta saadut tiedot. Oli selvää että yksikin virhe voisi tehdä meistä kaikista Kruthikien ruokaa. Menimme alas synkkiä portaita ja päädyimme suureen valaistuun saliin. Salissa oli kolme suurta soihtua ja jonkinlainen demonia esittävä patsas. Lisäksi huoneen keskellä oli syvennys, jossa oli 16 suurta laattaa asetettuna neliöksi. Jokaiseen lattaan oli kaiverettu sana, kuten ”oikea”, ”vasen”, ”tuli” ja ”helvetti”. Kun astuimme huoneeseen varoitin Unolmoa tekemestä mitään äkkinäisiä syöksyjä aarteiden perään, kuten hän oli eilen tehnyt kallo pyramidin luona. Huone vaikutti hyvinkin vaaralliselta ja yksikin väärä liike voisi tuomita meidät kaikki.

Huoneen arvoitus osoittautui yllättävän vaikeaksi. Ryhmämme kokeili varovasti useita turvalliselta vaikuttavia yhdistelmiä, kuten ”sulje ovi” tai ”avaa ovi”. Turhauidumme kun mitään ei tapahtunut ja kokeilimme vaarallisempaa yhdistelmää. Heti kun astuimme ”tuli” laatan päälle, lauma vihollisia yhtäkkiä ilmestyi huonetta valaisevista liekeistä. Ne olivat pieniä, ihmismäisiä tulesta ja magmasta muotoituneita olentoja. Emme edes ehtineet nousta laatoilta pois ennen kuin nuo tulipirut olivat kimpussamme. Vaikka ne olivatkin valottomia, niitä ohjasi jokin maaginen voima joka huokutti niitä manipuloimaan laattoja ja kutsumaan lisää kaltaisiaan olentoja painamalla ”tuli” laattaa.

Taistelu oli raivoisa, ja taistelun tuoksinnassa viholliset saivat monia muitakin laattoja painettua. Yksi laatta varmaan kutsui paikalle pienen siivekkään demonin, jolla oli lisäksi pistin. Aluksi demoni taisteli tulisten olentojen puolella, mutta lopulta muutti itsensä näkymättömäksi demonisilla voimillaan. Sitten demoni alkoi puhua meille, edelleen näkymättömänä. Se kertoi olevansa tämän salin vartija ja ehdotti meille kauppaa. Hän kuulemma antaisi meille pääsyn Ashurtan hautaan ja sen rikkauksiin, sillä hän pääsisi silloin vapaaksi häntä vangitsevasta loitsusta. En voinut uskoa kuinka helposti ystäväni kuuntelivat olennon valheita. Oliko heidän valonsa tosiaan niin heikko?

Valottamat kruthikit ja elementaalit ovat vain koneita, jotka eivät kykene tajuamaan tekojensa seurauksia. Niiden surmaaminen on harmittavaa, mutta välillä tarpeellista. Demonit ja muut pimeyden olennot ovat monta astetta kieroituneita. Niillä on valo, mutta synkkä sellainen ja ne elävät vain tuhotakseen oikeaa, hyvää valoa. Suurin osa demoneista vain tyytyy tuhomaan valon lähteitä, mutta tämä pirulainen oli vielä pahempi. Se oli ovela ja kiero, yrittäen himmentää valon mahtia valheillaan ja johtaa uhriaan valottomalle polulle käyttämällä hyväksi uhrin ahneutta.

Vaikka se on heikko demoni, se voisi vapaana saada vaikka minkälaista tuhoa aikaan korruptoimalla hyviä loistavia sieluja. Sen vapaaksi päästäminen olisi väärin. Otin aseestani paremman otteen kun pohdin miten olennon voisi parhaiten tuhota. En puhunut aikeistani, jotta olento ei tulisi turhan varovaiseksi. Ennemmin tai myöhemmin sen pitäisi tulla näkyväksi..

Aloimme pohtia syvemmin laattojen arvoitusta. Lopulta muistimme pyramidin luota löytämämme nahkapalan, johon oli kaiverettu alaspäin käännetty oikea käsi. Käytimme laattoja kyseisen vihjeen mukaan ja saimmekin salaoven avattua huoneeseen. Ennenkuin ehdimme juhlia voittoamme, kuulimme kruthikien kynsien rapinaa luolaston kiviä vasten. Tuholaiset olivat varmaan aistineet salaoven avautumisesta johtuvan rytinän. Jännittyneinä, järjestäydyimme taistelua varten. Tietenkin olimme kohdaneet samoja vihollisia aikaisemmin, mutta olimme edelleen väsyineitä tasitelusta tuliolentoja vastaan.

Saliin pusertunut kruthik lauma oli suuri ja niiden joukossa oli jopa yksi lentävä mutaatio. Taistelu oli raivoisa ja Unolo houkutteli Demonin taisteluun mukaan huomauttamalla että jos ryhmämme kuolisi, hän ei ikinä pääsisi vapaaksi. Demoni laskeutuikin alas ja tilaisuuteni oli koittanut. Saisin vain yhden mahdollisuuden tätä varten, sillä pirulainen muuttuisi heti näkymättömäksi jos se vain saisi mahdollisuuden. Keräsin kaiken mahtini ja ryntäsin pirua vastaan valon voimat puolellani. Isku oli mahtava, mutta pieni pirulainen onnistui jotenkin väistämään sen ja lentämään pois.

Miten saatoin lyödä ohi? Ehkä valolla oli jotain suunnitelmia pirulaisen varalle. Tapoimme viimeisetkin kruthikit ja onnistuimme saamaan kiinni lentävän mutaation yliopistoa varten. Emme onnistuneet pitämään sitä hengissä, mutta opistolla olisi varmasti käyttöä myös kuolleelle yksilölle. Olimme väsyneitä ja haavoittuneita, joten päätimme palata maan pinnalle. Matkalla maan pinnalle, Unolmo ja minä väittelimme demonin kohtalon puolesta. Unolmo oli koulutettu väittelyn taidoissa jo onnistui luultavasti kuulostamaan vakuuttavammalta toverieni silmissä. Minun täytyi vain toivoa että Unolmo nostaisi ahneuden verhon ja näkisi sen valottoman polun, johon demoni hänet johtaisi..

Lepäsimme taas yön ja valmistauduimme palamaan luoliin. Kävimme kuitenkin ensin Olacin luona ja kysyimme että oliko hän saanut tutkia goblien päiväkirjaa tarkemmin. Olac kertoi meille goblinien olleen Ashurathin maagisen kruunun jäljillä. Tämä ”Tuhkakruunu” oli jaettu viiteen eri palaan, jotka pantiin yhteen vain jos tilanne sitä todella vaati. Ashurta käytti aikoinaan kruunun mahtia Xoriathin epäsikiöitä vastaan ja se kuulumma antoi mahtavia voimia yli kuoleman.

Tämä artefakti kuulosti vaaralliselta ja voimakkaalta. Jos meidän pieni ryhmämme löysi tien Ashurtan kammioon, niin voisi löytää joku muukin. Pelkästään yhdellä palalla kruunua voisimme estää sen kokoamisen ja estää tuon voimakkaan artefaktin päätymisen väärin käsiin. Onneksi toverini eivät vaatinet paljon suostuttelua ja olimme pian päättäväisinä kulkemassa kohti muinaisen sankarin hautaa.

Ashurtan hauta oli karmea, seinissä oli syvennyksiä joihin oli laitettu Ashurtan uhrien jäännöksiä. Vaikka etenimme varovasti, kuulimme pian kiven rapinaa kiveä vasten Ashurtan jäännösten noustessa seisomaan. Se puhui kalmealla äänellä, haastaen meidät taisteluun. Muitakin muinaisia sotureita nousi taisteluun epäkuolleen sankarin mukana.