Alina d'Deneith oli ärtynyt. Hänet oli kutsuttu paikalle liian myöhään. Jäljet oli sotkettu jo useita kertoja. Hän oli turvautunut loitsuihinsa, mutta ne olivat pystyneet antamaan ainoastaan epävarmoja vihjeitä.
Sotataottu Anes-61 oli surmattu varsin tehokkaasti kolmen hyökkääjän toimesta. Siinä ei ollut mitään uutta - se oli kuten Kersantti Gilmes d'Deneith oli kertonutkin. Hyökkääjät toimivat ilmeisesti jollain tasolla yhteistyössä kaupunginvartioston kanssa. ir'Tainin aatelissuku oli sekaantunut salakuljetukseen. Siinäkään ei ollut mitään uutta.
Se mikä kiusasi Alina d'Deneithiä oli hyökkääjänä ollut tuntematon sotataottu. Kaikki ei täsmännyt. Hän kaivoi käärön laukustaan ja alkoi suorittaa rituaalia.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Deneith. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Deneith. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
lauantai 13. marraskuuta 2010
Välinäytös: Pikkupiru
Danaxhamun lensi täysin äänettömästi avonaisesta ikkunasta sisään ja lähestyi kuolemattoman olennon kärsivällisyydellä raskaan tammipöydän ääressä kirjaa lukevaa eladriniä. Cannithin huoneen kirjasto oli muutoin tyhjä. Oli yö.
Danaxhamun käytti taikuuttaan, hän oli näkymätön ja äänetön, ja hänen kieroutunut sielunsa hyrisi kun hän lähestyi eladriniä. Hän mietti myrkkypistemensä käyttämistä tähän. Eladrin oli lähettänyt hänet muutamaa tuntia aikaisemmin suorittamaan tehtäväänsä kuin minkäkin vähäisen palvelijan.
- Mitä näit Danaxhamun? eladrin kysyi vaivautumatta edes kohottamaan katsettaan kirjasta.
Saastainen velho, paholainen kirosi mielessään. - Herrani, he eivät löytäneet Olentoa.
- Olento ei ole enää kaupungissa, Inias Ilithian virkkoi ja katsoi vihdoin paholaista silmiin. Danaxhamun muuttui taas näkyväksi ja laskeutui pöydälle vilkaisten samalla kirjoja mitä eladrin kerännyt pöydälle.
- He päihittivät Deneithin vartiat, jotka vartioivat ir'Tainin varastoa. Ja murtautuivat naapuriin, missä oli Orienien salakuljettajien varasto. Seurueen uusi jäsen, Avvil, onnistui piilottamaan Orionin varastosta löytämiään laittomia myrkkyjä Deneithin suurhiisivartioiden taskuihin. Kaiken kaikkiaan nolo ilta Deneithille. Orion ja ir'Tain selvisivät vähemmin vaurioin.
Eladrin hymyili. Danaxhamun oli ollut hänelle hyödyllinen tiedonlähde. Pikkupiru oli ollut vangittuna Ashurtan hautaholviin kuten Olentokin, ja Unolmo ystävineen oli vapauttanut myös hänet tuhansien vuosien jälkeen.
Danaxhamun käytti taikuuttaan, hän oli näkymätön ja äänetön, ja hänen kieroutunut sielunsa hyrisi kun hän lähestyi eladriniä. Hän mietti myrkkypistemensä käyttämistä tähän. Eladrin oli lähettänyt hänet muutamaa tuntia aikaisemmin suorittamaan tehtäväänsä kuin minkäkin vähäisen palvelijan.
- Mitä näit Danaxhamun? eladrin kysyi vaivautumatta edes kohottamaan katsettaan kirjasta.
Saastainen velho, paholainen kirosi mielessään. - Herrani, he eivät löytäneet Olentoa.
- Olento ei ole enää kaupungissa, Inias Ilithian virkkoi ja katsoi vihdoin paholaista silmiin. Danaxhamun muuttui taas näkyväksi ja laskeutui pöydälle vilkaisten samalla kirjoja mitä eladrin kerännyt pöydälle.
- He päihittivät Deneithin vartiat, jotka vartioivat ir'Tainin varastoa. Ja murtautuivat naapuriin, missä oli Orienien salakuljettajien varasto. Seurueen uusi jäsen, Avvil, onnistui piilottamaan Orionin varastosta löytämiään laittomia myrkkyjä Deneithin suurhiisivartioiden taskuihin. Kaiken kaikkiaan nolo ilta Deneithille. Orion ja ir'Tain selvisivät vähemmin vaurioin.
Eladrin hymyili. Danaxhamun oli ollut hänelle hyödyllinen tiedonlähde. Pikkupiru oli ollut vangittuna Ashurtan hautaholviin kuten Olentokin, ja Unolmo ystävineen oli vapauttanut myös hänet tuhansien vuosien jälkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)