Unolmo kohotti sauvansa maagista valoa hohtavaa päätä. He olivat jonkinlaisessa muinaisessa hallissa, syvällä Sharnin nykyisen kaupungin alla. Huoneen keskellä oli ikivanha pääkalloista rakennettu pyramidi, jonka keskellä oli vanha riekaleinen sotalippu melko hyvin säilyneessä salossa.
Maagin mielenkiinto oli kuitenkin toisaalla. Hän penkoi nahkaisen laukun sisältöä. Laukku oli kuivuneessa veressä, huomattavasti tuoreemmassa kuin huone mistä hän oli sen löytänyt.
"Ha!", hän mumisi itsekseen. Kuivatun rotanlihan ja näkkileipien joukosta löytyi jonkin sortin kirja, pieni lasipullo, jossa oli punaista nestettä, sekä kourallinen kultarahoja.
Nuka tuli hänen viereensä kuin varjo. "Hiisien laukku?" tämä kysyi.
"Ööö... Kyllä vaan." Unolmo vastasi. Kirja oli kirjoitettu yleiskielen kirjaimin, mutta sen sisältö oli Unolmolle vierasta kieltä, joka oli kuitenkin helposti pääteltävissä hiisikieleksi.
"Tutkin jäljet", Nuka jatkoi. "Ainakin viisi, ei enempää kuin seitsemään hiisisoturia on taistellut täällä kruthikeja vastaan. Eivät yhtä taitavia kuin me. Heidän ruumiinsa on vedetty kruthikien tunneleihin." Nuka puhui riittävän kovasti, jotta muutkin kuulivat.
"Lisäksi löysin tämän avaimen", hän sanoi. "Tippunut varmaankin tuosta laukusta."
Rautasilmä katsoi Nukaa muutaman metrin päästä pimeydestä ilmeettömästi. Hän ei sanonut mitään, vaan pohdiskeli demoonista loistoa Nukan silmissä kun he olivat surmanneet viimeisen kruthikin yhdessä.
Lendar ei kiinnittänyt mitään huomiota toisten keskusteluun. Hänen sydämmensä tykytti ja hän tunsi jonkin kuuman vetävän itseään puoleensä rappusten alta käytävästä jota he eivät vielä olleet tutkineet.
Kuumaa ja painostavaa - kuin kohtalo, tai kuolema.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti