tiistai 11. toukokuuta 2010

Lendar ja kutsu! Päivää, paria ennen juhlaa

Herätessään oksettavaan oloon ja valtavaan jomotukseen, joka oli aivan kuin kupariseppien tasaista taontaa takaraivon kupeessa, Lendar sulki silmänsä kohottaessaan kätensä kasvoilleen ja koetti muistella edellisen päivän tapahtumia. Hymyn noustessa kasvoille Lendar alkoi kelaamaan edellisen päivän tapahtumia.

'Sharnin alemmalla asuinalueella, tulivalon (firelight) punaisten lyhtyjen alueella sijaitsevassa Palava kehä (the burning ring) - nimisessä, monesti paikkaansa muuttaneessa taisteluluolassa oli sinäkin iltana täyttä. Siellä järjestettiin laillisia ja laittomia taisteluita. Tällä hetkellä pauhu oli mahtava, tömistykset ja taputukset raikuivat satunnaisten buuaus- ja kannustus huutojen kaikuessa montun yllä. Ilma oli tiiviis, kostean hikinen ja savuinen, useampi ottelu oli jo päättynyt. Keskellä monttua, väsymyksestä ja kivusta hiukan kyyristyneenä seisoi sekaisen oloinen ja verinen, kookas nainen, kookas ihmiseksi mutta pienitekoinen goljatiksi ja käsissään katkennut keihäs. Hänen ihonsa oli pölyinen, pölyn tartuttua vereen ja hikeen, paikoitellen kuitenkin iho kiilteli hiestä. Maassa, naisen edessä ja montun kovaksi tallautuneella verentarhimalla, hiekkaisella pohjalla makasi selällään kookas ja lihaksikas tummanahkainen, myös kärsineen oloinen, pölyinen ja verinen örkki yllättynyt ilme jähmettyneenä kasvoilleen. Väki montun ulkopuolella, katsomossa tuijotti, hakkasi käsiään, huusi ja hurrasi. Berthux lyömätön makasi maassa, keihäänkärki kurkullaan. Huohottava Lendar puristi keihästä tiukasti kaksin käsin eikä edes tajunnut voittaneensa.'

Tähän asti Lendar huomasi muistavansa edellisen päivän tapahtumat selkeästi ja hyvin mutta kaikki tapahtumat sen jälkeen juhlista tai jälkitilanteista, ne olivatkin sitten hämärän peitossa....

Yrittäessään muistella jälkikäteen taistelun jälkeisiä tapahtumia, Lendar muistaa vain hämäriä epämääräisiä muistikuvia, lyhyitä pätkiä sieltä täältä...

... Lendar astui montun reunalle... joku käsi ojentui ja avusti Lendarin pois montusta samaan aikaan kun muutama muu hyppäsi monttuun Berthuxia auttamaan...

... Tuoppi painettiin kouraan, vaistonvaraisesti Lendar nosti sen kasvoilleen ja kylmä juoma valui voidellen ja elvyttäen kuivaan kurkkuun samalla kun väsynyt katse harhaili katsojien ja onnittelijoiden iloisissa mutta oudon verenhimoisissa kasvoissa...

...Lendar tunsi kuinka selkään taputettiin, kädet kietoutuivat ympärille halauksiin ja kuuli kuinka onnitteluita huudettiin sekä läheltä että kaukaa...
... Skadar Thursteenin, tuon shifterin tuttu ja tutun viekkaasti virnuileva hahmo, avusti ja samalla myös ohjasi Lendaria looshien suuntaan, puhuen jotakin, jotakin jota Lendar ei suurin surminkaan saa enää mieleensä...


...Skadar ohjasi Lendarin erääseen looshiin, sellaiseen mikä on varattu arvoasiakkaille ja jossa nytkin joku nuori, jonkin raharikkaan perheen ylhäisen oloinen nuorukainen mies seurueineen juhlisti Lendarin voittoa ja tarjosi lisää juomaa Lendarille ja onnitteli tätä vielä enemmänkin, juomaa lisää juttelua mutta Lendar ei jaksanut keskittyä keskusteluun...

...Juhlintaa murskatussa kivessä, siirtyminen ulos ja johonkin toiseen osoitteeseen... ilma-alus... tanssia ja seurustelua ilma-aluksen kannella, maskeihin pukeutuneita juhlijoita... Iso parveke, juhlava paikka paljon väkeä...


...Tanssia Skadarin kanssa... musiikkia... Lukas Tainin kasvot ja vartalo tanssin pyörteissä... Tanssin pyörteissä musiikin tahdissa, muita tanssijoita ja juhlijoita... jotakin outoa... Miksi kaikilla muilla on maskit kasvojen peittona...

...Ilmalaiva Skadar yrjöämässä juomia pihalle...Kapuaminen ylös maasta kaatumisen jälkeen nauraen rehvakkaasti...

...Ovi...

...Huoneen seinä, väsy... lattialla on hyvä olla..

...kipuaminen ylös lattiaa pehmeämpään sänkyyn.... jonku muu sängyssä, ulahdus Lendarin tyrkätessä tämän pois ja kova kolahdus... hiljaisuus...


Silmänsä jälleen avatessaan Lendar tunsi edelleen jomotuksen, tuon kupariseppien taonnan takaraivossaan. "Ei näin, ei! Missä ihmeessä me olimme? Oliko siellä tosiaankin joitain maskein varustautuneita juhlijoita? Ketä ne oikein olivat? Vai oliko se taas unta?" Sängynlaidalla istuessaan ja antaessaan katseensa harhailla pientä sekavaa makuusoppea, Lendarin katse pysähtyi lattialla vatsallaan makaavaan Skadariin, siinä se makasi mihin se viime yönä sammuikin. hmm ei vaan siinä mihin minä sen tyrkkäsin sängystä?
hmm mutta miksi ihmeessä se on täällä, en muista sen tulleen mukana. Vai muistanko asiat väärin?

Lendar, voimakasvartaloinen goljattinainen jonka vaalean harmaata ihoa peitti erinäiset goljatilille tyypilliset ihokuviot ja pahkurat, näiden lisäksi moninaiset arpikuviot, muistot monista kamppailuista ja selän valtava synkkä ja tummansävyinen tatuointi, herätti Skadarin julmasti nakkaamalla kannullinen vettä tämän niskaan. Lyhyt väittely ja riitely asiasta kunnes Skadar kertoi että tämän ylhäisen nimen, sen joka oli ollut juhlimassa ja joka oli kustantanut illan. Hänen nimensä oli Lukas Tain ja hän oli Tainin suvun, rikkaan kauppiassuvun nuorin vesa ja tämä oli vielä eilisen juhlan päätteeksi kutsunut Lendarin sukunsa järjestämiin juhliin ikäänkuin kiitoksena voitosta. Vetäen kutsukirjeen paitansa sisältä ja heilutellen sitä.

Voitonriemuisena Skadar avasi kutsua "Nämä ovat avecin kera, joten minä olen seural....?" Skadarin ääni hiljenee kesken puheen ja silmät suurenevat yllätyksestä, suuttumuksen puna ja huulet kiristyvät irvistykseen. Käsien nopea liike ja kutsu lentää kohti Lendaria, joka vain vaivoin saa sen siepattua Skadarin mutistessa ja ärjyessä jotakin lujaa omalla kielellään, jotakin mikä ei tietäisi hyvää Lukas Tainille jos tämä olisi ollut samassa huoneessa.... Avaten kutsun Lendar keskittyy, silmiään siristellen ja lukee kutsun sisällön. Kutsu oli hienoa paperia, se oli kirjoitettu koristeellisesti ja sitä koristi Tainin suvun sinetti ja vaakuna, sen sisältö oli erittäin yksinkertainen "Lendar oli kutsuttu Tainin suvun järjestämiin juhliin yksin, ilman avecia, kyyti odottaisi Lendaria tämän kämpän luona ja päiväys" Ne juhlat, ne olisivat jo heti seuraavana päivänä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti