Kun hulluus yön nousee,
ja viattomien veret tummaa kuuta ravitsee.
Jalon sielun noustava on ja noudettava takki silmien,
kannettava taakkaa sen, hyväksi kaikkien.
Tavernan ovi avautui naristen ja päästi kirkkaan valon hämärän tavernan sisätiloihin, tavernan pitäjä, kookasvatsainen kaljupäinen ihmismies, siristeli silmiään vaikka olikin kääntänyt katseensa ovesta pois vaistonvaraisesti kuultuaan tutun narinan, oven avautuessa. Oven kolahtaessa takaisin kiinni ja sopivan hämärän palatessa tavernaan, isäntä käänsi katseensa ovelle, aloittaen siinä samalla tutuksi tulleen kyselyn
'Tervetuloa puolimatkan krouviin, mitä saisi olla? Löytyy hyvin muhinutta lihapataa leivän kera, satuitkin tulemaan oikeaan aikaan vai nenäsikö sinut tänne johti koska emäntä otti vasta tuoreet leivät uunista. Jos eväs maistuu niin palanpainikkeeksi löytyy simaa tai olutta ja ehkä jopa vuohenmaitoa jos emännältä nätisti pyytää ja muutaman ylimääräisen pronssin maksaa'
Ovesta sisään astunut viittaan kääriytynyt henkilö ei välittänyt isännästä tai tämän puheesta vaan hahmo käveli ensimmäisen vapaan pöydän ääreen rojauttaen ison, raskaan taakkansa pöydälle kolahtaen ja istuutuen. Vasta silloin hahmo avasi suunsa, 'Voisin kyllä ottaa ja maistaa tuoretta leipää ja jos juustoa olisi sen kera. Mutta sitäkin tärkeämpää on se että etsin eräitä henkilöitä, ehkä sinä voit auttaa minua...' pitäen pienen paussin ennenkuin jatkoi '...mahdollisesti pientä korvausta vastaan?'
.
.
.
Ovi narahti hahmon poistuessa tavernasta, raskas kantamus selässään. Hymy karehti hänen kasvoillaan mutisten hiljaa 'Vai että Nentirin laakson sankareita siis etsin, luulisi sitten olevan helppoa löytää ne. Millaisia kirkasotsaisia ja sädekehäisiä tyyppejä nämä sitten ovatkaan?'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti