Fallcrest - Kaupunki putouksen äärellä

Aurinko valaisi Fallcrestin yläkaupungin, alakaupungin jäädessä kallion suomaan viileään varjoon. Kosken kohina peitti alleen kaupungin normaalia mekkalaa, mutta alakaupungin (the Green market) vihertorilla kosken äänet, ne jäivät taustalle sillä lapset ilakoivat ja riehuivat satamassa torin äärellä, torimyyjät esittelivät ja kehuivat suureen ääneen omia tuotteitaan, hiljaiset asiakkaat käyskentelivät kojujen äärellä etsien mitä sitten itsekukin haki, toisinaan hiukan tingaten hinnoista...

Fallcrestin alakaupunki ja sen sopivasti varjoisa vihertori (the Market Green) oli mukavan viileä kun vartijakaksikko käyskenteli verkkaisesti torialueen reunamilla, kevyesti panssaroituina ja vartioston asepaita päällään, keihäs ja kilpi käsissään. Kaksikko käveli aluetta ympäri hitaasti, pitäen silmiään auki mahdollisten pitkäkyntisten varalta. Kuitenkin kaksikon huomio kiinnittyi satamaan, he pysähtyivät katsomaan kuinka putouksen alapuolisessa satamassa alavirrasta tulleen aluksen kuormaa, isoa puulaatikkoa, siirrettiin maihin useamman härän vetämiin kärryihin. Vietäisiinkö se nostokurjelle ja nostettaisiin kallion päälle ja siitä yläsatamaan vai...

"Mitä arvelet Taijin, minnehän tuo on menossa? Vai mitä luulet voisiko se sittenkin jäädä tänne Fallcrestiin?"

Vanhdeista vanhempi, Sherir, ennätti tokaista heidän molempien mieltä askarruttaneen kysymyksen ja osoitti isoa laatikkoa ja sitä vahtivaa kaksikkoa, kovannäköisiä raskaasti aseistautuneita sotataottuja. "Mistähän nuo oikein on tulleet?"

Lastin tarkkailu ja asian tarkempi mietintä jäi lyhyeen, kun torilta alkoi kuulua mekkalaa, suoranaista kauhunsekaista huutoa. Kaksikko kääntyi tottuneesti kohti toria ja heidän askeleensa reipastuivat selkeästi ja pidentyivät juoksuun, tätä he olivat odottaneet koko tylsän vuoron ajan, nyt he voisivat purkaa turhautumistaan.

"TEHKÄÄ TIETÄ VARTIOSTOLLE!" Kaksikko karjui rynnätessään torin halki, tyrkkien tieltään hitaampia eteenjääneitä kyläläisiä pysähtyen vaatimattoman kojun, jonka edustalle oli pieni avoin tila jäänyt eteen"Mikä ihmeen hässäkkä täälä oikein on?" Kyläläiset katselivat maassa makaavaa liikkumatonta nuorta miestä, puheensorina hiljeni vartioston edustajan, nuoremman vartijan, Taijinin saapuessa ensin paikalle ja puheensorina lakkasi lopulta, kaikki tarkkailivat Taijinia vanhemman vahdin, Sheririn saapuessa paikalle. Taijin karjui nuoruuden innolla "Niin, mitä täällä tapahtui? Näkikö kukaan mitään?" Kääntyen vaatimattoman, näytti olevan kukanmyyjän, kojun puoleen jonka edessä, pitkään hupulliseen kaapuun pukeutunut nainen keräsi maahan levinneitä kukkia kasaan. Taijin kyyristyi vaivalloisesti naisen tasolle, tökäten tätä kilvellään ja karjaisten samalla "NÄITKÖ SINÄ MITÄÄN, MITÄ TÄÄLLÄ OIKEIN TAPAHTUI?"

Toinen, hiukan vanhempi vahti näki kojun ja tunnisti naisen "Taijin lopeta! Rauhoitu nyt! Ei vanha sokea Marna mitään ole voinut nähdä!" Marnaksi kutsuttu nainen käänsi hupun peittämän päänsä kohti Taijinia, hänen silmilleen oli kääritty hupun alla paksu huivi. Marnan ääli oli yllättävän luja, suorastaan teräksinen hänen avatessaan suunsa "Taijin, sen vanhan puunhakkaajan poika Taijin? Ei ole käytöksesi muuttunut mihinkään. Mutta tuntien sukusi ja tietäen isäsi, en epäile yhtään" Vahtien aloittaessa, Sheririn siis aloittaessa tutkimaan maassa makaavaa ruumista, Taijin ohjasi katsojia alueelta pois ja tätä tehdessään mulkoili Marnaa silmät salamoiden mutisten hiljaa itsekseen jotakin.

Sherir käänsi maassamakaavan nuorukaisen ympäri, tämän kasvoilla oli kauhistunut ilme, kasvojen ja kaulan iho sinersi hiukan ja nuorukaisen kieli puristui verisestä suusta ulos, lähes poikkipurtuna, mustuneena ja turvonneena. Kuolleen silmät olivat myös lähes ulos pullistuneena kuopistaan... Nuorukaisen toinen käsi puristi pientä pussukkaa, kukkaroa kädessään. Kukkaron ympärille puristuneen kämmenen selässä oli iso mustanpuhuva paise, jota koristi kaksi reikää. Rei'istä valui yhä verensekaista vaaleaa visvaa 'myrkkyä?'. Sherir hätkähti ja perääntyi hiukan vilkaisten nopeasti ympärilleen "Mikä ihme on aiheuttanut tuon jäljen? Käärme vai jokin muu ja vielä tärkeämpi kysymys, missä se oli aiheutunut? Oliko nuorukainen koettanut varastaa jotakin joltakin ja jäänyt jonkinlaisen ansan uhriksi, vai oliko täällä torilla jossakin liikkeellä jokin vaarallinen käärme tai eläin joka aiheutti tämän?"

Samaan aikaan toisaalla, ei niinkään kaukana alasatamassa. Iso laatikko oli saatu siirrettyä aluksesta laiturille ja sittemmin lastattu härkien vetämien vankkureiden kyytiin ja vaivalloisesti ne vetivät isoa laatikkoa kohti tavarahissiä sotataottujen seuratessa vieressä tasaisesti marssien, ympäristöä tarkkaan seuraten. Lapsikatras hyppi ja pomppi häiriköiden sotataottujen ympärillä, seuraten näitä ihmetyksestä suurin silmin ja hämmästyneet ilmeet kasvoillaan. Rohkeimmat lapsista yrittivät saada kosketettuakin sotataottujen metallista ihoa, mutta ainoa mitä sotataotut lapsille tarjosivat oli murahduksin ja sadatteluin kuorrutetut nopean äkäiset läpsäykset joilla ne koettivat häätää lapsia pois kimpustaan ilman että turvautuisivat väkivaltaan... Kärryt kolisivat eteenpäin ja ajuri ohjasti härkiä tiukasti pyrkien pysyttelemään erossa sotataotuista.

Yhtäkkiä kaikki lapset pysähtyivät, pienimmät juoksivat kiljuen kauemmaksi, mutta muut, hiukan isommat jäivät paikoilleen ja käänsivät katseensa laatikkoon, he kaikki olivat kuulleet jonkin äänen, aivan kuin jokin tuntui liikkuvan laatikossa... Härät vetivät vauhdin hiljentymättä vankkureita ja laatikkoa vääjäämättömästi kohti yläkaupunkia...

Fallcrest, alakaupungin torilla väki alkoi hajaantua ja rauhoittua, ruumis oli siirretty syrjään ja peitelty. Kukkaro oli otettu kuolleen kädestä ja Sherir tutkaili sitä Taijinin kanssa. "Kukaan ei kuollutta tunnista, eikä se kyllä mikään ihme ole kun naama on tuossa kunnossa. Ei ole kyllä ollut kaksinen tämä viimeinen saaliskaan" Helistäen kukkaroa Sherir jatkoi "Vai oliko kukkaro hänen omansa ja kuolis suojellen vähäisiä rahojaan" Pudistaen päätään Sherir katsoi Taijinia ennenkuin jatkoi jälleen "Olipa syy mikä tahansa, muutaman hopean vuoksi kaveri menetti henkensä"

Mustajuuren kylä

Matkallaan Harkenwoldista Fallcrestin kaupunkiin, nelikko saapui Mustajuuren kylään...

... Mustajuuren kylän uusi, vastavalittu paimen Arcan nosti ja ojensi kätensä pyörähtäen hitaasti katsomaan seurakuntaansa, vasta puhdistetun ja uudelleen käyttöönotetun temppelin rukoushuoneessa, antaen katseensa kiertää hymyilevien kyläläisten kasvoilla. Lopulta nyökäten edessään seisovalle nelikolle
"Suvereeneille hallitsijoille ja Valon polulle ylistys! Kotimme on taas vapaa! Me kaikki voimme kiittää teitä kylämme pahuuden ikeen alta vapauttamisesta, Toraash kultisteineen on poissa. Boldrein Jumalallinen johdatus ohjasi teidät luoksemme hädän hetkellä. Me Mustajuuren kylässä emme unohda tätä ikinä. Sen minä lupaan Teille, että Teillä kaikilla on täällä aina lämmin koti ja pehmeä paikka missä painaa pää yöksi tyynylle."

Arcanin edessä seisoi kookas sotataottu Valontuoja, Avvil Tharaskinin huoneesta, Unolmo Cannithin huoneesta ja Raven. Arcan antoi katseensa kiertää nelikon levollisilla vaikkakin väsyneillä, kaiken kokeneilla kasvoilla, poissulkien tietysti sotataotun metallinen kasvot, kuori ,joilla ei ilmekään värähtänyt missään tilanteessa...

"Emme tiedä mihin tämä olisi johtanut, kuten olette havainneet kaiken sen tohinan mitä olemme tässä tehneet, me olemme järjestäneet teille juhlat. Siirtykäämme pihan puolelle juhlimaan Arawain antimista, Seuratkoon Ollandran kosketus kaikkia teitä missä sitten kuljettekin."

Nelikon ottaessa osaa juhlintaan, Arcan otti ja ohjasi Valontuojan syrjään, "Sinä et siis syö etkä juo, miten hengittäminen tai vuodatteko edes verta, jos teitä isketään? Anteeksi uteliaisuuteni ja kiinnostukseni, sillä en ole kaltaisiasi ennen tavannut, nähnyt ehkä kauempaa silloin sodanaikaan ja kuullut puheita mutta pitänyt niitä kaikkia huhupuheina enemmänkin ja sellaisena kansankiihottamisena tai oikeammin pelonlietsontana mutta nyt kun olen ensikosketuksen saanut voin todeta olevani kiitollinen tästä tapaamisesta."

Ottaen Valontuojan vankasta kädestä kiinni Arcan käänsi päänsä painuksiin ja huokaisi syvään jatkaen sitten hiljaisemmalla, hiukan vapisevalla äänellä.
"Näin enneunen jossa Sinä olit mukana. Olet valon koskettama mutta sankan synkkä usva tai savu peittää tulevaisuuttasi, valonpilkahduksia kuitenkin usvasta nousi aina yksittäin siellä täällä. Mitä se sitten tarkoittikaan, vaikea tie odottaa sinua! Siksi en tohtisikaan kysyä sinua etsimään enää lisää vaikeuksia mutta. Ottaessani yhteyttä Sharniin, ilmoittaessani tapahtuneesta, Valon Temppeliltä otettiin yhteyttä heti perään, Piispa kysyi apuani."
Hiljentyen hetkeksi katsoen Valontuojan ilmeettömiin kasvoihin, yrittäen etsiä niiltä vinkkiä tai merkkiä tämän ajatuksista ennenkuin jatkoi taas
"Tämä Valon Temppelin tutkija, eräs nuori Valon polkua seuraava pappi Marla on tutkinut historiaa ja Pimeän kuusikon kultteja. Nentirin laaksoa ja Fallcrestistä luoteeseen on eräs Talvivaaran kylä. Marlan tutkimusten mukaan ja jonkun satunnaisen todistajan mukaan jokin pieni joukkio pimeän kuusikon kannattajia, joista yksi tutkimusten mukaan oli myös Toraash, on matkannut kohti Talvivaaraa noin vuosi sitten, samoihin aikoihin Toraash tuli ja jäi luoksemme. Me typerykset pidimme sitä hänen saapumistaan taivaanlahjana, sillä pari päivää Toraashin saapumista ennen silloinen pappimme menehtyi ollessaan metsällä keräämässä tarvikkeita. Nyt se kaikki tuntuu liiankin sopivalta mutta anna anteeksi tämä muistelu. Takaisin siis oikeaan asiaan, anteeksi vielä, siis Valon Polun Marlan ja Valon temppelin piispan pyyntöön. Marla on tutkimustensa valossa saanut selville, että tätä synkän kuusikon joukkiota johtaa, tai johti kieroutunut pappi Kalarel ja hän pelkää että Kalarel on perustanut jonkilaisen salaisen kultin alueelle ja järjestää epäpyhiä menoja. Hänen pyyntönsä sinulle ja teille, kuultuaan teoistanne täällä, on se että menette Talvivaaraan ja selvittäen onko alueella jonkinlaista kuoleman kulttia, tai epäpyhää toimitaa. Ja jos sellaisesta jotakin näyttöä löytyy niin lopetatte toiminnan alkuunsa!!"