Pientä pohdintaa

Mielestäni eilinen pelisessio oli hyvä. Se ei ollut tarinankerronnallisesti tai encounterien haastavuuden, mielenkiintoisuuden ja monipuolisuuden kannalta hyvä - vaan se oli hyvä koska sen aikana sekä ennen ja jälkeen keskusteltiin paljon siitä mihin suuntaan kampanjaa viedä ja mikä on kiinnostavaa. Ja se oli hyvä myös siksi että me kaikki selvästi halusimme ja teimme jotain muuta kuin mitä kirjaan oli kirjoitettu.

Minähän olin valmistautunut hyvin, lukenut uudelleen Reavers of the Harkenwaldin toisen kirjasen ja konvertoinut kaikki tarvittavat monsut alkuperäiseltä 3 - 5 tasolta tasoille 8-10 sekä miettinyt encounttereihin valmiiksi missä kohtaa tuunattuja Rautarinkulan joukkoja korvataan Verikehään klaanin monsuilla. Tälle työlle ei tietenkään löytynyt mitään käyttöä kun Avvil, Unolmo ja Lendar päättivät lähteä tutkimaan Dal Nystieren raunioita.

Eli improvisoimalla sitten. Lyhyesti kerrottuna sankarit löysivät Eladrin raunion joka sijaitsi paikassa joka oli kytköksissä Keijulaan (eli ns. Fey Crossing). Sieltä puolestaan löytyi, ei perinteinen siirtymä jossa maailma muuttuu keijumaailmaksi, vaan portaali joka aktivoitui kuunvalossa. Tämä portaali vei sankarit Mag Tureahiin - rautalinnoitukseen tai oikeastaan sen alla olevaan luolastoon. Sieltä löytyi kyklooppi ja kykloopilta löytyi isäntä, ei itse fomorian Thrumbolg (jota virheellisesti nimitin pelissä Lord Oraniksi), vaan tämän veljenpoika (joka jäi nimemättä pelissä, mutta olkoon vaikkapa piereskelytaipumuksistaan tunnettu Fartalot). Sitten he palkkasivat neljä kyklooppia taisteluun Rautarinkuloita vastaa ja täten mainiosti palauttivat pelin alkuperäiselle uomalleen.

Mag Tureath on paikka, jolla on merkitystä tässä kampanjassa. Vaikka sen todellinen merkitys käy suunnitelmani mukaan esille vasta myöhemmin, oli erinomainen sattumus että se löytyi jo tässä vaiheessa. Ja on luonnollista että portaali sinne löytyi nimenomaan Dal Nystierestä missä sankarit olivat matkalla. Asiat etenivät järkevään suuntaan kun niiden antaa edetä.

Vapaustaistelun valmistelua

Lendar valmistautui, hän oli kokenut tämän niin monta kertaa aiemminkin erilaisilla areennoilla ja myös seikkaillessaan, eihän tämä eronnut niistä kerroista juuri mitenkään. Kilpi edessä ja tukeva haara-asento, kirves koholla valmiina sivaltamaan.

Kun isku tuli, se tuli maata tärisyttävällä voimalla ja tuntui koko kehossa, Lendar otti vakauttavan askeleen taaksepäin pysyen pystyssä, kilpikäsi tärisi, hampaat iskivät ja silmissä musteni, hetkeksi vain, mutta kuitenkin.

Isku oli ollut todella paha, mutta Lendar astui lähemmäs ja sivalsi, kirves sivalsi nopeasti ja tarkasti, terä viilsi panssariin uran lennättäen kipinöitä mutta mitään muuta vaikutusta ei näyttänyt kykloopille aiheutuvan. Valtava kyklooppi virnisti korkeuksistaa nostaessaan ison piikkinuijansa taas iskuun, osuen jälleen. Lendar tunsi kuinka kilpikäsi oli jo turtana. Hän ei kestäisi tätä pitkään, askel syrjään ja sivallus. Ohi jälleen, taistelun, tai siis kahden iskun rasitus näytti jo vaikuttavan...

"Hyvä, hyvä maksakaahan rahanne" Kykloopin hallitsija urisi haltiakieltä unolmolle ja Avvilille, he olivat lyöneet vetoa ensimmäisestä osumasta ja sen perään tuplanneet panoksen.
"Mahtavia, varmaan kelpaa? Se tekee 200 kultaa per päivä jokaisesta soturista jonka palkkaatte" Hallitsija tokaisi Unolmolle.

Lendar huohotti ja pudisteli päätään, koettaen saada päänsä ja ajatuksensa selkenemään mutisten yleiskielellä Unolmolle ja Avvilille "En ole saanutkaan ennen tämmöistä selkäsaunaa ja vielä näin nopeasti, enkä edes itse osunut. Kyllä nämä meille kelpaavat. Aiheuttavat kunnon tuhoa taistelukentällä"

He olivat onnistuneet keräämään Nentirin laakson asukkaiden tueksi joukkoja vapaustaistelua ajatellen. He olivat onnistuneet vapauttamaan haltioiden pelkäämän hautakummun muinaisen uhan alta ja nyt tästä syystä haltiatkin olivat lupautuneet auttamaan, kääpiöiden ohella. Kääpiöt oliva olleet sammakkomiesten ikeen alla, eivätkä päässeet näistä eroon mutta kolmikkomme oli hoitanut ongelman. Ensimmäisestä hautakummusta löydettyjen karttojen perusteella uusia hautoja tutkimaan saavuttuaan, aluetta pesänään pitävien pöllökarhupesueen nujerruksen jälkeen toiseen muinaiseen eladrin hautakumpuun päästessään, he olivat törmänneet valtaviin maanalaisiin, sieni- ja sammalpeitteisiin luolastoihin ja siellä kyklooppeihin, näiden kaupunkiin ja lupaavanoloiset neuvottelut olivat käynnissä lisävahvistusten saamiseksi.