Pimeyttä pimeämpään

Hahmojen taival lähestyy käännekohtaa. Pelitermein tämä tarkoittaa Sankarillisen kehän päättymistä. Näiden termien kääntäminen on oikea haaste, haaste jota en yritä kunnolla, tässä termi on Heroic Tier. Sankareita he ovatkin. Sharnissakin heidän nimensä tunnetaan mm. lohikäärmeentappaja sekä Dallannan tornin pelastajina. Nentirlaaksossa he ovat juuri suuren taistelun aatossa, ja suurissa taisteluissa sankarit tehdään.

Sankareista tulee joskun perikuvia ja tämä on seuraava kehä. Pelitermein he valitsevat kymmennennellä tasolla Perikuvan polun (Paragon Path). Tämä polku vie heidän aina tasolle 20 - ainakin ne jotka hengissä selviävät. Pelimekaniikkaa riittää vielä tämänkin jälkeen eeppisellä kehällä (Epic Tier), mutta tämä kampanja nykymuodossaan päättynee ennen sitä.

Viimeisimmät lähetykset Amazonilta ovat tuoneet minulle materiaalia jota käytetään tämän kampanjan loppupuolella. Ensin tuli Underdark, joka Eberronissa tunnetaan nimellä Khyber, ja jossa hahmot jo ehtivätkin lyhyesti vierailla. Nyt seurasi toinen lähetys jonka mukana oli kuvaus Manalasta (The Shadowfell).

Tämä polku vie pimeyteen, matkalle jossa voit hukata sielusi.

Snaggan polku: Rhukaan Draal

Snagga ei ollut missään, ei edes Sharnissa, kokenut sellaista hajujen, makujen, äänien ja värien sekamelskaa kuin nyt Rhukaan Draalissa. Tuo kaupunki oli enemmän kuin mitä hän oli ikinä odottanut. Yleiskielellä sen nimi oli sananmukaisesti kruunukaupunki, ja se oli hiisikulttuurin merkittävin keskittymä tähän maailman aikaan. 

Rhukaan Draalin arkkitehtuuri, jos tällaista sanaa nyt pystyy käyttämään, oli sekamelska vankkaa kiveä, kierrätettyä puuta ja savea sekä telttoja. Sen asukkaista valtaosa kuului johonkin kolmesta hiisien roduista. Tässä kaupungissa näki pienen golin'darin kiistelevän valtavan ja karvaisen guul'darin kanssa viinipullon hinnasta, sekä mahtavan ghaal'dar sotaherran kävelevän kadulla käsi rennosti ja ylpeästi miekan kahvalla kaikkien vähempien antaessa tälle tietä.

Se oli kaupunki jossa Snagga oli välittömästi kuin kotonaan. Hän kulki bazaarista bazaariin ja majatalosta toiseen niiden päivien ja öiden aikana jotka hän vietti tuossa kaupungissa. Hän kyseli ja näytti muinaista Dakhaan-torvea, esinettä jonka uskoi olevan lahja vanhemmiltaan. Ja hän kuuli tarinoita ja lauluja joista osa oli varmasti virheellisiä ja valheellisia, mutta ehkäpä jossakin niistä oli kylliksi totuutta, jotain mitä seurata.