Laakson vapaustaistelu! Vapaustaistelu?

Mihin ihmeeseen me olemmekaan oikein sotkeutuneet? Homma näyttää muuttuvan ja muokkautuvan, ei riitä että päästiin pois manalan joelta, paettiin troglolyyttien vankilasta ja selvittiin takaisin maanpinnalle, nyt tämä laakso johon pääsimme oli pulassa.

Tämä laakso, Nentirin laakso, sattui vain olemaan lähellä luostaria jossa olimme taistelleet epäsikiötä ja sen vanginneita kultisteja vastaa ja josta sitten olimme kovalla rytinällä paenneet manalan joelle paikalle ilmaantunutta mustaa lohikäärmettä... Missähän se lohikäärme on nyt?

Nämä ryövärit ja maantieroistot, Rautarenkaat, olivat ottaneet rautaisen tiukkaan kuristus otteeseen koko laakson alueen, hallitsija itsessään kuulopuheiden mukaan näytti olevan vankina ja yksi kylä oli tuhottu täysin esimerkkinä vastustamisesta. Ja tähän väliin me sitten astuimme, rautarenkaitten ja laaksolaisten väliin, auttamaan laaksolaisia... Mitähän kaikkea saammekaan kokea...

Eräs maatila vapautettiin rautarenkaiden ikeen alta, näiden ollessa juuri tekemässä pahojaan, hankimme erinäisiä ystäviä, tai tässä vaiheessa ne vielä vaikuttivat ainakin niiltä. Apua kaipasivat ja siihen me kelpasimme... Laaksolaiset odottivat alueen Kääpiöiltä apua, mutteivat nämä päässeet tulemaan omien sammakkomiesongelmiensa vuoksi... Tässä meidän piti tehdä urotyö ja raivata sammakkomiesten valtaama alue kääpiöiden puolesta, tämän jälkeen he tulisivat avuksi. Palkinnoksi tästä urheasta raivaustyöstä Unolmo sai kultaa, Avvil maagisen kirveen ja Lendar maagisen kilven...

Kylässä kolmikkomme löylytti rautarinkuloiden edustajia, näiden oleskellessa 'lörppähuulen' majatalolla, lörppähuuli oli puolhaltija joka piti majataloa ja jolla oli tapana puhua ohi suunsa... Muistuttaen kuitenkin ettei nyt ollut aihetta sen enempää levittää rautarinkuloiden tappiota.

Tämän jälkeen tietoon tuli rautarinkuloiden huoltokuljetus, jonka kimppuun kolmikkomme sitten iski yllättäen ja onnistuneesti...


ps.
Hiukan oli jäänyt kesken aikaisemmin tämä teksti, aloittanut kyllä mutta loppuunsaaattaminen unohtunut. Mutta nyt muistellen asioita ja karkeasti kirjoitettu tapahtumia ylös muistinvaraisesti.

Välinäytös: Unolmon päänsärky

Loppujen lopuksi se oli kipu, mikä havahdutti Unolmon jonkinlaiseen puolihorteeseen. Kipu yhdistyi epäsäännöllisen kärrynpyörän jokaisella säännöllisellä pyörähdyksellä kuuluvaan vaimeaan tump-ääneen. Kipu johtui jomotuksesta ja kasvoi jokaisella pyörän pyörähdyksellä - aina sen aluksi Unolmon rento pää heilahti muutaman sentin korkeudelle kärrynlattiasta ja lopuksi hänen otsansa jysähti aina uudestaan kärryn lattiaan saaden aikaan tuon äänen.

Hän yökkäsi mutta ei pystynyt oksentamaan.

Hänen aistinsa tuntuivat oudon teräviltä. Hän haistoi karmean löyhkän jonka oli jo oppinut yhdistämään troglogyytteihin. Se oli hyvin vahva, mutta sen alta löytyi myös muuta: Avvilin omaleimainen haju sekä Lendarin ei ollenkaan paha tuoksu.

Myös hänen kuulonsa toimi nyt terävästi. Hän kuuli kärryä vetävän juhdan sähinän ja vieressä kävelevän ajurin kiroilun. Hän kuuli toisten mukana kulkevien troglodyyttien hajanaisen keskustelen. Heidän nimensä ja heidän odotuksensa. He puhuivat dragoniikkia, muinaista lohikäärmeiden kieltä. Oppinut Unolmo ymmärsi ja puhui sitä paremmin, kuin nämä sen äidinkielenään oppineet barbaariliskot.

Välinäytös: Tulkki, Drow-lady ja Ajatus

Delaxurathan raivosi. Sen valtava häntä piiskasi luostarin muureja ja torneja saaden tiilet ja satojen kilojen painoiset kivet lentelemään ympäriinsä. Ilian Lian ja Ajatus seurasivat turvallisen välimatkan päästä mustan lohikäärmeen vihaa.

Myös Ilian Lian oli vihainen. "Tulkki huijasi meitä! Sillä on ollut koko ajan omat taka-ajatuksensa ja suunnitelmansa!"

"Tietysti", Ajatus virkkoi ja vilkaisi drowta. "Se on ikivanha musta lohikäärme, mitä muuta voisi odottaakaan?"

Ilian hämmästyi Ajatuksen sanoista. Hän veti syvään henkeä, mutta ei osannut sanoa mitään.

"Se metsästi sitä naista - sitä haltiaa. Siksi Delaxurathan oli täällä."

Ilian tuijotti Ajatusta edelleen sanattomana.

"Minä uskon, että Delaxurathan uskoi kuolonkiven surmaavan sen naisen. Ennustuksen voi tulkita niinkin." Ajatus sanoi ja näytti mietteliäältä. "Mutta kuolonkivi surmasikin Olennon - ja siinä samassa avasi portin Tuonelaan tai ainakin Khyberin syvyyksiin. Sellaista ei tapahdu sattumalta. Ja se mitä aion tehdä seuraavaksi, sitten kun tuo tuolla vähän rauhottuu, on kysyä Delaxurathanilta mitä mieltä hän on tapahtumasta ja Olennosta - sekä tästä oudosta joukosta joka häiritsee Organisaation toimintaa."

Katkera herätys!!

Lendar havahtui hirvittävään lemuun, lemussa korostui mätä, märkä multa tai maa ja veri. Tai veri taisikin maistua suussa ja vaikka hän avasi silmänsä mitään ei näkynyt, kasvoja painoi jokin kalsean kova ja kylmä pinta ja jostain epämääräisestä suunnasta kuului kalseita murahduksia, ehkä keskustelua, maiskahtelua ja erinäisiä muita elämisen ääniä.

Lendar koetti liikkua vaikka se oli vaivalloista sidottuna, päästen lopulta kääntäytymään selälleen ja siitä, luultavasti seinää vasten hiukan istuvampaan asentoon. Vähän aikaa silmiä välillä avaten ja sulkien koettaen sopeutua pimeyteen, synkkä pimeys pikkuhiljaa hälveni tasaiseksi hämäräksi ja Lendar koetti nähdä ympärilleen vallitsevassa hämärässä mutta ainoa mitä hän oikeastaan näki oli se että tila vaikutti isolta tätä puolsi myös se että jokainen pieni liike tuntui kaikuvan tilassa, sieltä johti yksi käytävämäinen oviaukko hiukan paremmin valaistuun tilaan.
Hämärässä näkyi lattialla myös kaksi muuta epämääräistä mutta hämärästi tutunoloista myttyä.

Missä hän oli? Mitä oli tapahtunut? Ravistellen päätään Lendar koetti muistella, päätä jomotti ja rautainen verenmaku tuntui suussa yhäkin.
Se mitä Lendar muisti aikaisemmista tapahtumista he olivat nousseet ylösviettävää luonnonmuovaavaa käytävää ja heitä vastaan oli tullut troglolyyttejä, taisteluhan siitä oli kehkeytynyt ja tappio oli kärsitty, tai ainakin hän itse oli jäänyt vangiksi mutta oliko nuo toiset mytyt tuossa lattialla sitten Unolmo ja Avvil?

Yllättäen taistelussa noiden vahvojen troglyyttien kanssa kolmikko oli ollut helisemäss, troglyyttien onnistuessa iskuissaan ja kolmikon iskujen kilpistyessä panssariin tai tehden vain joitakin pieniä naarmuja.

"Kolmikko oli matkannut epämääräisen ajan kuolon jokea ylös, sinne he olivat pudonneet hypättyään, vuorenrinteellä sijaitsevassa linnassa tapahtuneen taistelun myötä. Kolmikko oli ladyn ja tämän apulaisten avustuksella, tai siis kuolonkiveä käsitellen Unolmo oli saanut epäsikiön yllättävänkin helposti nujerrettua. Ovien avautuessa taistelun pyörteissä, kukaan ei havainnut ison mustan lohikäärmeen ilmaantumista paikalle. Epäsikiö oli viimeisenä tekonaan nujertanut Unolmon, ja kaksikon alta oli lattia ja maa oudosti kuoriutua, säröillä ja hävitä outoon synkkään mustaan pyörteeseen johon epäsikiön ruumis katosi. Avvill auttoi Unolmon pois putoamisvaarasta, Lendar paransi tätä. Tällöin lohikäärmeenkin mukanaolo tuli selväksi, Unolmo katosi johonkin suuntaan, samoin Lady. Lohikäärme hönkäisi aiheuttaen Lendarille ja Avvilille vauriota, se ei siis ollut tullut ystävällismieliseen tapaamiseen. Avvil ja Lendar olivat syöksyneet sekasikiön perään pyörteeseen ja pudonneet epämääräisen ajan maan läpi tuossa oudossa pyörteessä..."

Muistaessaan pyörteen Lendar tunsi kylmien väreiden kulkeva kehonsa lävitse samaan aikaan kun mielessä kävi kaikki ne unet joita hän oli nähnyt ja kokenut, putoaminen kohti mustaa tyhjyyttä, vastassa beholder, vastahan he olivat sellaisen kohdanneet. Mitä hänen selässään olikaan? Se oli kartta, kartta mihin ja mitä siellä odottikaan...

...Lopulta kaksikko oli pudonnut valtaisan läsähdyksen kera virtaan, oudon synkkään maanalaiseen virtaan. Myös Unolmo putosi hetken perästä kaksikon lähettyville. Sekasikiökin oli täällä, se näytti utuiselta ja siitä näki läpi vai oliko se vihertävästä usvasta johtuvaa harhaa, vai oliko kaikki täällä oudossa virrassa utuista. Tarkemmin katsoen virrasta nousi vihertävää usvamaista utua, se tuntui kietovan kaiken vaippaansa. Lopultakin kolmikko havahtui, sekasikiö oli itsekin oudon utuinen...

Jokin hiljainen kahahdus havahdutti Lendarin, hänen katseensa koetti hakea äänenlähdettä hämärästä mutta mitään tuntunut tai näkynyt. Lopulta oviaukolla näkyi pieni liikahdus kun yksi troglyytti liikahti, se oli tarkkaillut vankeja hiljaa ja liikkumatta. Vahti vai joku muu?

..."Lopulta he olivat päättäneet jättää sekasikiön jahtaamisen, jos he olivat mananmailla, manalan virrassa niin ei kannattanut ainakaan syvemmälle mennä jos kuolleet menivät virran mukana heidän piti pyrkiä vastavirtaan. Epämääräisen virran seurannan jälkeen kolmikko törmäsi väijytysyritykseen, wraith/Wight kaksine valtavine zombie hulk apureineen koetti tehdä yllätystä. Taistelu oli alkuun nopea, wight/wraith tuhottiin holy wateria käyttäen, sillä sitä kolmikko muisti olevan mukana. Lopputaistelu eteni hyvin, pientä zombie hulkien tekemää yllätystä lukuunottamatta. Ne heräsivät uudestaan "henkiin" hetken perästä siitä kun ne oli ensin nuijittu maahan. Tämän jälkeen kolmikon haahuilu virran äärellä jatkui, epämääräisiä ääniä pieniä tapahtumia mutta ei mitään vakavampaa. Lopulta he olivat löytäneet veneen, ison sellaisen maanalaisen virran levittyä maanalaiseksi järveksi. Alus oli otettu ja sen sauvaa käyttäen he olivat päässeet järven ylitse, Avvil oli kalastanut ja hankkinut lisää evästä, lopultakin alus oli kolahtanut vastarannalle vanhaan, kuluneeseen laituriin. Siitä lähti nousemaan kuluneet, vanhat rappuset ylöspäin ja lopulta raput olivat loppuneet ja luonnonmuovaama tunneli jatkui nousua ylös. Tässä tunnelissa nämä voimakkaat ja pahanhajuiset troglolyytit sitten oli kohdattu ja karvas tappio koettu... "

Vihdoin...

Viime sessiossa pääjuoni kiertyi taas mukavasti kasaan kun vanhan luostarin kellarikerroksesta löytyi vanha tuttu jota onkin jo ehditty etsiä. Seuraavassa muutamia juonikuvioita jotka ovat johtaneet tähän pisteeseen:

1. Ensimmäiset kohtaamiset, Aric Blacktree - joka pyrki Organisaation jäseneksi.
2. Pikkupiru Danaxhamunin kanssa keskustelu Ashurtan hautaholvissa, joka päättyi siihen, että hyveellinen Rautasilmä yritti surmata tämän pahuuden.
3. Olennon löytyminen Ashurtan hautaholvista ja vapautuminen.
4. Lohikäärmesyntyiset soturit pyrkivät tappamaan heille epäpyhän Olennon, joka on lohikäärmeen ja haltian risteytys. Olento kuitenkin surmaa lohikäärmesyntyiset ja nousee luolastosta Sharniin. Nuka lähtee omille teilleen Ashurtan miekan kanssa.
5. Organisaation myötävaikutuksella Olennon ympärille muodostuu outo kultti Sharniin. 
6. Haltianainen "Milady" kohtaa lohikäärmesyntyisine vartiostoineen seurueen ja kehottaa heitä etsimään Kuolonkiven jolla Olento on mahdollista surmata
7. Kaupunginvartiosto järjestää ryhmän seikkailijoita tutkimaan kultin järjestämää tapahtumaa mutta näille käy huonosti.
8. Seurue käy hakemassa Kuolonkiven, jolloin Avvil liittyy mukaan.
9. Seurue pyydetään apuun Sharnissa ja he pyrkivät löytämään Olennon ir'Tainin kauppahuoneen varastosta, mutta Olentoa ei löydy. Snagga liittyy seurueeseen.
10. Myöhemmin seurue saa tiedon kadonneesta Lyrandarin elementaali-ilmalaivasta, jolla Olento on kuljetettu pois Sharnista. Lyrandarin alus on paikallistettu Nentirlaaksoon, jonne seurue suuntaa toisella elementaali-ilmalaivalla. Snagga lähtee vaellukselle. Zagrim liittyy seurueeseen.
11. Seurue löytää luostarin jota Tarkanin huone, epänormaaleja lohikäärmemerkkejä kantava lohikäärmehuoneiden irvikuva, käyttää koulutuskeskuksenaan. 
12. Seurue valtaa luostarin ensimmäiset kerrokset lohikäärmesyntyisten samoajien kanssa ja hoitaa sivussa kaapatun elementaali-ilmalaivan takaisin Lyrandarille. Zagrim poistuu seurueesta.
13. Kolme seurueen tämänhetkistä sankaria: Avvil, Unolmo ja Lendar kulkevat tiensä halki luostarin kellarikerroksen kauhujen ja löytävät Olennon maagisen kehäänn vangittuna. Unolmo ihmettelee miksi Olento on vangittuna.
14. Paikalle ilmestyy haltianainen Milady. Todetaan että maaginen kehä estää natural ja aberrant olentojen kulkemisen ja kaikki yritykset vaikuttaa toiselle puolelle kehää. Tarvitaan jokin muu eläväinen kuten fey, immortal, shadow tai elemental alkuperää oleva olento. Käy ilmi että haltianainen Milady ei olekaan haltianainen (fey).
15. Pikkupiru Danaxhamun ilmestyy paikalle sopimuspaperien kanssa ja on valmis rikkomaan kehän. Unolmo haluaa lukea sopimuksen, Avvil käy lyhyen moraalisen keskustelun itsensä kanssa ja päättää surmata pahuuden - joka kahden iskun jälkeen kolmen hiparin turvin karkaa näkymättömänä paikalta...