Välinäytös: CSI Deneith toinen osa; Blackbones

Sharnissa satoi, kylmä tuuli puhalsi Tikarijoelta(Dagger river), ja jäiset pisarat putosivat taivaalta. Jalankulkijat, ne harvat jotka ulkona liikkuivat etsivät suojaa katosten ja siltojen alta, mutta silti Blackbonesissa oli lämmintä, lähes kuumaa. Ilma oli ummehtuneen oloista, täynnänsä savua ja pahanhajuista outoa tuoksua. Blackbonesin tunnelistot olivat reitti alas alapuolisiin tehtaisiin (cogs) ja sieltä tuoksut ja lämpö kohosi tänne, ylläpitäen savuisen lämmintä ilmapiiriä.

Alina d'Deneith katseli ympärilleen ärsyyntyneenä kiroten mielessään tuuriaan, kaupunginvartiosto oli kutsunut hänet tänne Sharnin Blackbonesiin slummialueelle hänen vahtivuoronsa päätteeksi. Tarkistaen ettei kostea viitta ollut tahriintunut tutkimuksen aikana, Alina otti hanskansa käsistään ja katseli ympärilleen. Viimeisiä vesipisaroita tippui hupun reunalta. Vartioston edustaja Dolias Nain oli selvittänyt Alinalle jo tilannetta, eivätkä he olleet sotkeneet paikkoja. Mutta silti Alinan loitsut olivat pettäneet hänet jo toistamiseen lyhyellä aikaa, tälläkin kertaa hän oli saanut ainoastaan epävarmoja vihjeitä tapahtumista.

Nyt jälkikäteen hän katseli tapahtumapaikkaa ja ruumista silmämääräisesti, tarkkaillen samalla ympäröivää aluetta. Liikennettä oli jonkin verran ja tuossa lähellä oli myös Punainen vasara niminen tavernan kyltti ja sisäänkäynti, ehkä joku olisi nähnyt jotakin?

Sotataottu oli menettänyt päänsä, se kuka tai mikä, oli tämän tehnyt oli ollut voimakas ja tehokas, sotataotussa ei näkynyt muita tuoreita jälkiä. Joitakin vanhoja, jo oikaistuja ja korjattuja kolhuja mutta ei mitään sen tuoreempaa, poissulkien sen että sillä ei ollut päätä. Dolias Nain oli jo ennen Alinan tuloa saanut selvitettyä, sotataotun tunnuksista, että se oli a1-Cluster, vapaa sotataottu, joka oli työskennellyt Sharnin alapuolisissa sulatoissa (cogs) Tainin suvun palveluksessa. Tämä oli jo kolmas lähiaikoina kuollut, oikeammin lopetettu sotataottu ja toinen sellainen johon Alina törmäsi. Kaksi sotataottua oli tapettu oudoissa olosuhteissa Sharnissa, Blackbonesin alueella ja yksi varastomurron yhteydessä, salakuljetusepäilyn yhteydessä, jota Alina tälläkin hetkellä tutki muiden asioiden ohella..

"Dolias, oletteko kyselleet onko kukaan nähnyt mitään?"

Lendarin päätös; Valon Temppeli kutsuu?

Lendar seisoi jälleen tornitaloa kiertävän kävelykadun kaiteella katsoen alas, syvyyksiin, odottaen ilma-alusta. Näkyvyys oli heikko, katua tai alempia siltoja ei erottanut. Vilkaisu taivaalle paljasti syyn pimeyteen, synkkääkin synkemmät pilvet peittivät Sharnin kaupungin alleen. Katse kääntyi jälleen alaspäin hakien ja etsien ilma-alusta, sitä ei näkynyt vieläkään, kaukaa kaikui jälleen kaupungin kellot kertoen ajankulumisesta.
Vihdoinkin ilma-alus näytti lähestyvän, valmistautuen tulevaan Lendar vilkaisi vielä ympärilleen pysähtyen katsomaan taakseen silmät ihmetyksestä suurentuen, Rautasilmä seisoi siinä aivan kosketusetäisyydellä surumielinen ilme kasvoillaan, puhuen jotakin. Oliko Rautasilmä muka seissyt siinä aivan kokoajan, ja puhuen vielä, jokin vei kuitenkin äänen. Lendar kuuli kyllä myrskypilvien pauhun ja kaupungin hälinän mutta Rautasilmän puhetta ei kuulunut.

Kääntäen katseensa takaisin odottamaansa ilma-alus kohteeseensa, Lendar näki sen olevan kohdalla ja hyppäsi kohti alempana kulkevaa alusta. Nyt Lendar kuuli ensimmäisen kerran Rautasilmän monotonisen mutta rauhallisen ja rauhoittavan äänen "Minä itse en osaa tai voi auttaa sinua, mutta Valon Temppelistä apu voi löytyä myös sinulle!"
Lendarin katse etsi ilma-alusta pimeydestä "Mihin se hävisi, minne se katosi?" Vauhti tuntui kiihtyvän ja pimeys väistyi hänen edestään ja näytti kiertyvän hänen ympärilleen, selässä tuntui kihelmöintiä, tatuointi tuntui taas sykkivän. Näkyvyys suoraan alaspäin parani pimeyden väistyessä, mutta se ei lohduttanut sillä se mitä näkyi, se ei ollut Sharn, se ei ollut kaupunki ollenkaan. Etäisyys näytti kasvavan vauhdin kasvaessa, eikä mitään pohjaa näyttänyt olevan, tai oli siellä jotakin kun tarkemmin katsoi, siellä oli vastassa jokin synkkyyttä ja pimeyttä sykkivä varjo, epämääräinen massa mustuutta joka muuntui ja siitä ojentui tummia lonkeroita kohti Lendaria aivan kuin valmistautuen ottamaan vastaan ja syleilyyn. Koko tämän ajan Rautasilmän sanat olivat kaikuneet varjoisista seinistä, nyt sanojen yli kuului toinen monen äänen yhteen ääneen lausuma "Tervetuloa takaisin lapsukainen! Tuhlaajatyttö palaa takaisin, pitkin mustan veren tietä." Pohja tuntui lähestyvän yhä kiihtyvällä nopeudella, eikä mikään mitä Lendar teki näyttänyt auttavan, tatuointi hehkui ja sykki yhä vahvemmin kuin eläen omaa elämäänsä... Viimein Lendar saavutti mustan syvyyden iskeytyen siihen ja upoten siihen, sen mustuuden tunkeutuessa kaikkialle Lendarin kehoon, neniin ja suuhun... Lendar taisteli mutta kaikesta taistelusta ja rimpuilusta huolimatta tunne oli kuin Lendar hukkuisi.

Lendar haukkoi henkeään havahtuessaan katsomaan Skadar Thuursteinia, Skadarista katse hakeutui muihin tuttuihin asioihin. Shifter näytti olevan väsynyt, tuoksu oli vahva aivan kuin hän olisi ollut juhlimassa pidemmän kaavan mukaan. Skadar katseli Lendaria tutkien "Taisit nukahtaa ja taisi olla melkoinen uni? Haukoit henkeäsi ja koetit saada henkeä aivan kuin hukkuisit ja itkit samalla." Skadar istahti alas "No mitä asiaa sinulla on? Samanlaista rahakasta keikkaa ei ole nyt tiedossa mutta ehkä me jotakin sinun taidoillesi vielä löydämme." Skadar katsoi käsiään ennenkuin jatkoi "Mutta mitä asiaa sinulla oikein oli?"

Lendar ravisteli itsensä takaisin todellisuuteen, se oli ollut unta. Hän oli istunut Thief's Dagger nimisen tavernan takahuoneessa odottamassa Skadarin saapumista ja näköjään olikin sitten torkahtanut ja nähnyt unta. "Siihen keikkaan liittyen tuliknkin ja se oli ensimmäinen ja samalla viimeinen sellainen minulle! Se oli virhe, valtava erehdys enkä toista sitä enää!" Lendar nousi ylös, kasvot suuttumuksesta kivettyneinä, silmät palaen katsoen samalla Skadaria silmiin "Muista se! Niitä keikkoja en ota vastaan. Areenalla voin kyllä taistella mutta muuten minä en ole käytettävissä näissä hämäräperäisen epämääräissä keikoissa!" Lendar tunsi kuinka vatsassa pyöri ja taverna tuntui olevan liikkeessä mutta siitä huolimatta Lendar asteli käytävääpitkin kohti ulko-ovea...

Skadar katsoi pieni hymynpoikanen huulillaan ja nyökkäsi Lendarin poistuessa "Muistan kyllä..." kuului ensin ääneen ja hetken perästä, Lendarin ollessa hiukan kauempana Skadar puki ajatuksensa sanoiksi ja jatkoi vielä hiljaisella äänellä "...mutta katsotaan miten tyttären käy..."

Lendar asteli nopeaan tahtiin ulos, hän voi pahoin. Tämmöistä ei ollut koskaan ollut, mitä tämä oikein oli? Tavernan ulkopuolella Lendar putosi polvilleen ja antoi ylen, oksennus purskahti katukiveykselle. Lätäkkö laajeni maassa Lendarin kasvojen edessä, vapisevin jaloin Lendar nousi ylös ja katsoi eteensä. Suussa tuntui oksennuksen makua mutta se mikä kiinnitti Lendarin huomion oli oksennus itsessään, se oli mustaa limamaista ainetta... Oliko se äskeinen sittenkään pelkkää unta?

...Ehkä minun pitää käydä keskustelemassa Valon temppelillä, selvittämässä ja etsimässä vastauksia, jos sellaisia on? Minä en luovuta!

Tylsää... Pirun tylsää.

Muutaman päivän ryyppyputki takana. Haiseva kaupunki, pokkuroivia pellejä, huonoa olutta. Olen yrittänyt saada edes jonkinlaista kännirähinää aikaiseksi, mutta puolet kaupunkilaispelleistä juoksee pakoon mustelman pelossa.

Uusi ilta, uusi kapakkakierros. Koitan valita taas uusia kapakoita, koska jostain syystä minua katsotaan kieroon vanhoissa paikoissa. Alkuilta sujui tylsästi, ei mitään toimintaa. Olut oli laihaa ja naiset hajustettuja. Tapasin metallipapinkin, tuli estämään lupaavasti alkamassa olevan rähinän. Päätin siis lähteä kotiin. Kännissäkin huomasin papin seuraavan minua, no, huvinsa kullakin.

Mytty ja huppuhiippari sillalla. Sateella on pirun hankala nähdä tarkasti. Vertavuotava mytty ja huppuhiipparin askellus sillalta "alas?". Menin katsomaan myttyä... ruumis kai. Viittoilin pappia paikalle, jos vaikka osaisi auttaa, kun huomasin silmäkulmasta, että huppuhiippari oli kiertänyt sillan alta taakseni. Yritin ottaa aseeni vaivihkaa ja hyökkäsin. Edes yksi kunnon tappelu tänään. Ja kunnon tappelu siitä tulikin. Onneksi tämä tylsä kaupunki on täynnä itsetuhoisia metalliheppuja, ja tässäkin oli yksi sellainen. Jaoimme iskuja puolin ja toisin, pappi ihmetteli ja höpötteli aikansa kunnes päätyi auttamaan. Muutama katselijakin tuli paikalle, ja pieni, ruma gobbari. Tuli pomppimaan tappeluun mukaan ja onnistui tuurilla lyömään viimeisen iskun. Pappi huusi vartioston jo aiemmin paikalle, ja nyt ne taisivat olla tulossa paikalle. Pappi palautti rautakaverinsa henkiin, mutta siitä lähti jokin lepakko lentämään taivaisiin?

Olin jo lähdössä pois, kun vartiosto tuli paikalle ja esti. Hetki juttelua ja ryhmän pomo oli jo aika kärsivän näköinen. No, sanoin, että kapteeni Kalaisi, vai mikä se olikaan, sai kysellä tarkemmin jos halusi. Ei kai halunnut. Menin kotiin nukkumaan krapulaa pois.

Välinäytös: Red Hammer of Blackbones

Punainen Vasara (Red Hammer) taverna, on sosiaalinen turvasatama Sharnin blackbonesin alueen sotataotuille. Osittain taverna, osittain seppäin työpaja, se tarjoaa ja avaa keskustelumahdollisuuksia korjausten lomassa. Lukuisat sotataotut rentoutuvat yleisissä tiloissa, entinen Thranen armeijan sotilas vaihtaa tarinoita Brelishiläisen tunnustelijan kanssa, kun toisaallaa Cyranilainen jousiampujaa kiillottaa Karrnilainen pioneeri. Valaistus on muutenkin himmeän ja hämäryyttä lisää ilmassa leijuva savu, joka tulee pohjoisseinustalla olevasta tulipesästä ja ahjosta.

Yhden pöydän äärellä kaksi sotataottua on syventynyt tiukkasävyiseen keskusteluun, jos niin voi sotataotun kohdalla sanoa, pöydällä siinä molempien edessä oli kärsinyt mekaaninen lintu, viimeinen viestinviejä.

Isompikokoinen, massiivisen yläruumiin omaava sotataottu piti kättään viimeisen viestinviejän päällä eikä sen silmissä ollut hehkua, tätä kesti hetken aikaa toisen odottaessa rauhassa.

Isomman sotataotun silmien hehku palasi hitaasti ja lopulta se nosti katseensa kumppaniinsa
"Lyhyt yhteenveto Cutterin viimeisistä hetkistä, kumppanimme oli jo saanut sen heikon lihakkaan Bonalin nujerrettua ja onnistuminen oli jo niin lähellä, aivan käsinkosketeltavissa, kun siihen sillalle tuli joku puoliörkki ja merkitsemätön sotataottu tulivat paikalle. Siihen liittyi hiukan myöhemmin vielä Cannithin huoneen edustaja, goblin ja ne kolmistaan nujersivat Cutterin. Cannithin huoneen tilat seurantaan, merkitsemätön sotataottu on Valon edustaja joten se voidaan löytää valon temppeliltä. Puoliörkki taas vaikuttaa etsijältä, olisiko jonkun turvamies, ehkä tämän sotataotun.."

Jykevä sotataottu puristi kätensä nyrkkiin, rusentaen kädessään olevan viimeisen viestinviejän romuksi "Onnistuminen oli jo käden ulottuvilla, NIIN lähellä! Mutta sitten Cutter meni ja kärsi tappio. Ota yhteyttä niihin alamaailman elukoihin, niihin muuntautujiin ja ota muutama niistä mukaasi, etsi ja jäljitä tämä kolmikko ja pistä ne kärsimään! Äläkä unohda, tuo minulle se kirja! Lord of Blades tarvitsee sitä! Kärsiköön ja kuihtukoon liha!"

Välinäytös: CSI Deneith

Alina d'Deneith oli ärtynyt. Hänet oli kutsuttu paikalle liian myöhään. Jäljet oli sotkettu jo useita kertoja. Hän oli turvautunut loitsuihinsa, mutta ne olivat pystyneet antamaan ainoastaan epävarmoja vihjeitä.

Sotataottu Anes-61 oli surmattu varsin tehokkaasti kolmen hyökkääjän toimesta. Siinä ei ollut mitään uutta - se oli kuten Kersantti Gilmes d'Deneith oli kertonutkin. Hyökkääjät toimivat ilmeisesti jollain tasolla yhteistyössä kaupunginvartioston kanssa. ir'Tainin aatelissuku oli sekaantunut salakuljetukseen. Siinäkään ei ollut mitään uutta.

Se mikä kiusasi Alina d'Deneithiä oli hyökkääjänä ollut tuntematon sotataottu. Kaikki ei täsmännyt. Hän kaivoi käärön laukustaan ja alkoi suorittaa rituaalia.

Snaggan polku

Nimeni on As'huug Trutaah Sna'goosh ja se on kuin merkityksetön mantra, jota hoen yhä uudestaan etten sitä unohtaisi. Muistan paremmin aiemman nimeni, joka oli Snagga, ja sen myötä muistan myös ne tapahtumat, jotka tapahtuivat ennen kuin saavuin tähän syvinpien varjojen maahan.


Vaikka vaellan varjojen maassa, polkuni on kirkkaasti valaistu, koska edessäni siintää majakka jota tämän maan asukkaat eivät näe. Se tuo mieleeni sotataotun nimeltä Rautasilmä, joka oli ystäväni. Ennen kuin kävelen polkuni loppuun, ja se, mikä minusta on jäljellä, yhtyy viimein valoon, kirjoitan muistelmani tässä viimeisessä kaupungissa jonka muureja vartioivat korpit.

Tapasin Rautasilmän ennen kuin tapasin muut. Tapasin Avvilin, jonka veri huutaa valjastettua barbaarista vihaa. Heidät tapasin ennen kuin tapasin Lendarin, jonka myös muistan ystävänäni, kaikesta huolimatta ja kaikesta johtuen. Mutta minulle tärkein oli se kun tapasin Unolmon, jonka palvelija minä olin.

Lendarin unet

"Ole tarkkana, hio taitojasi ja pidä aseesi kunnossa, älä anna minkään seistä tielläsi voittoon. Tämä on tapa Goljatin." Lendar muisteli vanhaa sanontaa jonka oli kuullut jostakin jossakin vaiheessa elämäänsä, Rautasilmän kanssa kouluttautumisen lomassa käyty lyhyt keskustelu ei ollut ainakaan vielä auttanut tai avannut mitään.

Mutta ajatus siitä että kävisi sittenkin Valon temppelissä, ehkäpä sittenkin. Rautasilmän suosituksesta hän voisi käydä sielä katselemassa ja ehkä myös keskustelemassa, ja ehkä siellä saisi joitakin vastauksia ja ehkä he voisivat auttaa.
Siinä oli vain aivan liikaa epävarmuutta.

Mutta näitä unia niitä vastaan ei voinut valmistautua tai taistella, ne tulivat ja menivät, nykyään ne kuitenkin tulivat aivan liian usein ja ne vain pahenivat, ne kasvoivat, ne elivät? ELIVÄT? Miten se tuli mieleen, ei kai unet kuitenkaan eläviä ole? Eihän? Aivan, kuin myös tatuointi joka joskus unessa tuntui elävän ja kasvavan, sillä tuntui olevan aivan oma tahto, Jotenkin se tuntui olevan jotakin smanlaista kuin niillä joillakin lohikäärmemerkityillä jotka joskus käyttivät voimiaan, merkkiensä kautta...

Snagga lisätty Dramatis personæ -sivulle

Seurueen tuorein jäsen löytyy nyt Dramatis personæ -sivulta.

Painajainen

Lendar heittelehti vuoteessaan. Painajainen piti häntä otteessaan tiukasti toistaen samaa kaavaa yhä uudestaan ja uudestaan. Unen varjot hiipivät pidemmiksi ja pidemmiksi. Painajaisen kuunvalossa varjot olivat kuin musta veri, joka valui kymmeninä puroina haarautuen uusiksi poluiksi hänen ihollaan.

Ilmalaivan kapteeni, mies jonka pää oli kirveellä halkaistu, töni Lendaria, nauroi ja paasasi kuin hullu saarnaaja: "Mustan veren tie, luokse hänen heidät vie."

Lendar kohotti kirveensä ja löi miestä uudelleen. Viipale tämän päästä tippui pois, mutta suu vääntyi veriseen hymyn irvikuvaan, joka avautui valtaisaan tuhathampaiseen verta syöksevään kitaan.