Välinäytös; Lendar Sharnin salaisuuksia kaivamassa

Lendar seisoi rakennusta kiertävän tasanteen kaiteella ja katsoi silmät siristellen alas Sharnin syvyyteen, rakennusten välissä olevat sillat katkaisivat pudotuksen epäsäännöllisen säännöllisin välimatkoin ja eri paikoissa, sen näki hämärtyvässä illassa kun ikivalojen loiste alkoi erottua hämäryyden keskeltä. Ehkä tämä veisi hänet lähemmäksi sitä tai niitä jotka olivat aiheuttaneet hänen selkäänsä koristavan tatuoinnin. No, saalis itsessään ei häntä veisi yhtään lähemmäksi mutta tätä kyseistä saalista vastaan hän saattaisi saada tietoja, vaikkakin vain pieniä tiedonmurusia joka johdattaisivat hänet oikeaan suuntaan. Hänen saamansa tiedot olivat ainakin oikeita, oikeanlainen ilma-alus oli liikkeellä ja hän oli oikeassa paikassa. Lendar tunnisti sekä sen siipien että lipun kuviot.

Rauhallisesti hengittäen Lendar valmistaui toimintaan, hänen katseensa oli seesteisen rauhallinen maskin takana, tuulen tuivertaessa hiuksia yhtäkkiä mieleen nousi ajatus kumppaneista Rautasilmä, Nuka ja Unolmo mitähän he tekevätkään tällä hetkellä ja Avvil, ehkä me kohtaamme jälleen? lyhyt, karkea murahdus kantaui kurkusta Lendarin tuntiessa palan nousevan kurkkuunsa Heidät pitää etsiä, heillä ei ole puolustajaa varsinkin, jos aikomuksena on kohdata se paennut epäsikiö mitä minäkin olin epäonnisesti vapauttamassa.

Katsoessaan lähestyvää, aivan kohta alapuolellaan kulkevaa ilma-alusta, Lendar tyhjensi mielensä ja pudottautui, ilmvirta otti hänet vastustavaan syleilyynsä mutta silti Lendar putosi hallitusti kohti ilma-alusta, tuulen tuivertaessa korvissa. Putouksen aikana Lendarin mieleen nousi tuo ensimmäinen taistelu jonka aikan hän tapasi Rautasilmän, Unolmon ja Nukan täällä Sharnissa, se oli ollut hänen ensimmäinen ilma-aluskokemus, eikä siitäkään ollut niin pitkää aikaa vielä edes kulunut, mutta silti he olivat ennättäneet kokea jo melkoisesti. Heidän elämänsä oli myllerryksessä, osa omasta tahdosta osalla sattumien sormeilun vuoksi.

Lendarin vartalo kiertyi oikeaoppisesti hänen valmistautuessaan alastuloon, kahden käden kirvese ilmaantui oikeaan käteen valmiiksi. Kova-äänisesti tömähtäen Lendar laskeutui keinauttaen ilma-alusta hiukan, ei paljoa mutta kuitenkin. Ammattimaisen kevyesti ja oikeaoppisesti hän laskeutui jalkojensa ja käden varaan ilma-aluksen kannelle pieneen kyyryasentoon.

Nopeasti Lendar nousi pystyyn ja liikkuen kohti edessään olemaan ohjaamoa, hän oli pudottautunut niin että ohjaamo ja siellä seisova, täysin yllättynyt kapteeni oli suu ihmetyksestä auki ja simät selällään. Mutta silti, kuin ihmeenkaupalla Kapteeni vältti valtaisan heilahtavan kirveen iskun kyyristessään suojaan ruorinsa taakse, isku oli hiukan korkea. Mutta seuraavaa, ylhäältä alaspäin tulevaa iskua kapteeni ei enää väistänyt, ei olisi edes ennättänytkään. Räsähtäen valtava kirves halkaisi ja läpäisi sekä kovapuisen ruorin että pehmeämmän kapteenin kallon. Kääntäen päätään Lendar näki odotetusti, kokassa olleen miehistön jäsenen tulevan juoksuaskelin suoraan kohti, heiluttaen käsissään pitkää koukkupäistä ketjua. Samanaikaisesti aluksen kannen alta ryntäsi toinen miehistön jäsen heiluttaen lyhyttä miekkaansa. Kaksikko lähestyi Kapteeninsa tappanutta uhkaavan pelottavaa hahmoa varoen, Lendar antoi kaksikon tulla hiukan lähemmäksi ennenkuin taas räjähti toimintaan, astuen lähemmäs ja pyörähtäen, heilauttaen samalla valtaisaa kirvestään laajassa kaaressa. Ketjun kanssa aseistautunut yritti torjua ketjullaan voimakasta iskuaan epäonnistuen siinä surkeasti ja kaatuen päätä lyhempänä juuri pudottamansa ketjun päälle. Isku tehosi myös miekkamieheen, viiltäen tätä hiukan alempaa mutta yhtä kaikki tappavan tehokkaasti. Laskeutumisesta tähän taistelun loppuun ei ollut mennyt aikaa juurikaan hetkeä pidempään.

Lendar mietti että oli hyvä, että oli ilta-aika muuten olisi liikaa katsojia kaupungin kävelykaduilla ja silloilla. Ilma-alus pysyi suunnassaan, ruori oli jumiutunut iskusta eikä edessä näyttänyt olevan rakennuksia tulossa lähiaikoina. Nopaesti liikkuen Lendar siirtyi aluksen kannen alle, onneksi nämä eivät ole isoja aluksia, joutuisi etsimään liikaa eikä aikaa ole hukattavaksi. No tässäkin on pieni ruuma, mutta eiköhän hänen saamansa ohjeet auttaisi asiassa, nopeasti Lendar kävi läpi ruuman ja mursi siellä olevan, yhden ainoan odottamansa laatikon. Laatikon jäännöksistä Lendar kaivoi esiin etsintänsä kohteen, puisen, koristellun rasian ja nopeasti rasia siirtyi vyötäröllä olevaan säkkiin.

Kevyet askeleet kuljettivat Lendarin nopeasti kannelle ja siitä aluksen reunalle, antaen katseensa kiertää alapuolista maisemaa, hymy nousi huulille. Ajoitus oli lähes täydellinen. Alapuolella oli tulossa kohdalle uusi rakennusten välinen silta, tällä kertaa pudotusta oli hiukan enemmän mutta rauhoittuen Lendar odotti oikeaa hetkeä ennenkuin pudottautui. Ilmavirta kasvoilla tuntui rauhoittavalta ja nopeasti pudoten Lendar laskeutui kevyesti kierähtäen sillalle.

Noustessaan seisomaan Lendar kokeili nopeasti kädellään säkkiä, se oli mukana, Olisi ikävää menettää se näin lähellä onnistumistaan ja nopeasti hänen kevyet askeleensa veivät kohti varjoja, kohti Sharnin syvyyksiä...

Sharn.

Majoittauduin huoneemme taloon täällä. Lady käski ilmoittautua Kapteeni Kalaesille yhdessä kapakassa. Kuulostaa jo paremmalta, eipähän tarvitse pokkuroida missään hoveissa.

Saavuin paikalle sovittuun aikaan. Nurkkapöydässä istuivatkin jo vanhat, heroistiset seikkailijatuttavani. Moikkasin heitä "ystävällisesti". Tilasin pari olutta Kapteenin piikkiin. Rupesivat selittämään jostain liskonmunasta ja heidän omista mokistaan. No, sen liskon löytämisestä saisi mukavan palkkion. Ei sillä että minä rahalla mitään tekisin, mutta kun huone käski niin silloin totellaan. Piste. Tein kyllä mielipiteeni asiasta selväksi. Lisko olisi kuulemma jossain varastossa, jos enää siellä olisi. Tarvitsevat ulkopuolisia tarkistamaan paikan. Vaadin Kapulta taustavoimia ja lisäksi parempia aseita. Lähdin itse varmistamaan aseiden saannin, ja muut lähtivät etsimään tietoja.

Kuten arvattiin, niin ei näillä kaupungin pelleillä ole edes kunnon taika-aseita... Yhden tulinuolen löysivät, ja jos se lisko on yhtään lohikäärmeen kaltainen, se vain nauraa tuolle. Alkaapa taas lupaavasti. Otin kuitenkin aseita mukaan, jos vaikka joskus tulevaisuudessa niitä tarvitsisi.

Tavattiin varastolla. Sovittiin vartioston kanssa, että tulevat valomerkistä paikalle. Hypättiin pienen kuilun yli laiturille, jo tuossa toinen "sankareista" meinasi tippua (Papit!). No, sen velhon metallikoira tipahti. Hah!

Avattiin ovi samalla, kun hilattiin pappia ylös kuilusta. Onneksi oli köydet ympärillä. Kun kaikki oli laiturilla, kuului sisältä ääniä. Suljettiin ovet. Joku pysähtyi oven taakse, mutta sen jälkeen ei kuulunut mitään. Odottelimme jonkun aikaa ja koska mitään ei kuulunut, päätimme rynniä sisään. Oven takana odottelikin meitä samanlainen, mutta tappelukykyisempi, metalliukko kuin pappimme. Pirulainen heitteli tikareita ja löi monta kertaa siinä kun me kerran tahi kaksi. Velhonkuvatus alkoi saman tien tehdä valomerkkiä... Sehän piti tehdä vasta kun lisko olisi löytynyt. No, toiset panikoituvat helpommin, eivät ymmärrä että kuolema on varma, tärkeintä on vain miten kuolee.

Kohta mukaan liittyi lauma hobgoblineita. Hah. Pellet. Nämä kaikki nujerrettiin nopeasti, yksi pääsi huonokuntoisena pakoon. Haki kersantin apuun. Samaan aikaan tosin vartiosto pääsi sisään. Alkoi tylsä selittely ja syyllisten etsiminen. Sillä aikaa löysin salaoven viereiseen varastoon. Joku hyypiö oli toisella puolella, joten tartuin sitä remeleihin. En saanut vedettyä omalle puolelle joten työnnyin toiselle puolelle. Lisää niitä, salakuljettajia? Pappi tuli apuun ja vartiostokin kiiruhti ulko-ovesta läpi, joten luuserit luovuttivat heti. Arkuissa oli huumeita. Sieppasin muutaman pussin mukaan, ajattelin myydä myöhemmin, mutta velhonalku vinkkasi, että laita ne hobbareiden taskuun. Näin tein. Saatiin motiivi ja päästiin livahtamaan syytteittä, kun hobbareista tuli pahiksia. Hah! Oikein niille luusereille, mitäs syntyivät.

Liskoa ei löytynyt, on kuulemma jo kaukana. Jos oikein arvaan, niin seuraavaksi minua pyydetään (käsketään) jäljittämään sitä. Pääseepähän kuitenkin pois tästä ihmisille haisevasta läävästä.

Etenemisestä

Hahmot ovat neljännellä tasolla tässä kampanjassamme, ja lähestyvät viidettä. Marghos astuu hetkeksi syrjään pelaajan paikalta ja vetää peliä hetken aikaa. Itse en valitettavasti pääse osallistumaan seuraavaan pelikertaan, mutta minulla on hahmo valmiina omaa pelaamistani varten. Olen myös viihdyttänyt itseäni rakentamalla tulevia encountereita ja lukemalla Monster Vaultin seikkailun ja itse Monster Vault -kirjaa.

Kovasti olen tykästynyt tähän Essentials-ideaan. Olen nyt hankkinut kaikki muut paitsi pelaajien kirjat Heroes of the Fallen Lands ja Heroes of the Forgotten Kingdoms. Näitä en edes suunnittele hankkivani, koska materiaaliin pääsee käsiksi uusitun Character Builderin kautta.

Minun tuleva hahmoni The Souls Lost kampanjassa ei tule olemaan Essentials-hahmo, itse asiassa kaukana siitä, mutta mikä on mielenkiintoista ja arvostettavaa on, että kaikki olemassa olevat hahmot ovat "perus"-hahmoja. Meillä on Fighter (Defender), Cleric (Leader), Ranger (Striker) ja Wizards (Controller) - erinomainen perussetti. Siitä on fantasia tehty. Saa nähdä miten oma hahmoni saa tasapainoisen pakan epätasapainoon.

Välinäytös: Pikkupiru

Danaxhamun lensi täysin äänettömästi avonaisesta ikkunasta sisään ja lähestyi kuolemattoman olennon kärsivällisyydellä raskaan tammipöydän ääressä kirjaa lukevaa eladriniä. Cannithin huoneen kirjasto oli muutoin tyhjä. Oli yö.

Danaxhamun käytti taikuuttaan, hän oli näkymätön ja äänetön, ja hänen kieroutunut sielunsa hyrisi kun hän lähestyi eladriniä. Hän mietti myrkkypistemensä käyttämistä tähän. Eladrin oli lähettänyt hänet muutamaa tuntia aikaisemmin suorittamaan tehtäväänsä kuin minkäkin vähäisen palvelijan.

- Mitä näit Danaxhamun? eladrin kysyi vaivautumatta edes kohottamaan katsettaan kirjasta.

Saastainen velho, paholainen kirosi mielessään. - Herrani, he eivät löytäneet Olentoa.

- Olento ei ole enää kaupungissa, Inias Ilithian virkkoi ja katsoi vihdoin paholaista silmiin. Danaxhamun muuttui taas näkyväksi ja laskeutui pöydälle vilkaisten samalla kirjoja mitä eladrin kerännyt pöydälle.

- He päihittivät Deneithin vartiat, jotka vartioivat ir'Tainin varastoa. Ja murtautuivat naapuriin, missä oli Orienien salakuljettajien varasto. Seurueen uusi jäsen, Avvil, onnistui piilottamaan Orionin varastosta löytämiään laittomia myrkkyjä Deneithin suurhiisivartioiden taskuihin. Kaiken kaikkiaan nolo ilta Deneithille. Orion ja ir'Tain selvisivät vähemmin vaurioin.

Eladrin hymyili. Danaxhamun oli ollut hänelle hyödyllinen tiedonlähde. Pikkupiru oli ollut vangittuna Ashurtan hautaholviin kuten Olentokin, ja Unolmo ystävineen oli vapauttanut myös hänet tuhansien vuosien jälkeen.

Paluumatka. Pääsin vihdoinkin eroon siitä seikkailijaporukasta. Vaelsin nopeasti syvemmälle Droaamin turvallisiin salomaihin suunnaten kohti Graywallia. Täällä ei ihmisiin usein törmää.

Matkalla tapasin vanhan tuttavani Grunt Ihmisvihaajan. Gruntin lähes koko örkkisuvun tappoivat aikoinaan ihmiset etsiessään aarteita, ja ties mitä muuta, heidän kotiluolastostaan. Tuon jälkeen Grunt on rosvojoukkoineen ryöstänyt ihmisten rajakyliä ja karavaaneja kostoksi. Jaoin hänen joukkionsa kanssa nuotion ja vaihdoimme kuulumisia.

Loppumatka sujui rauhallisesti ja sain palautettua osittain tuhoutuneen kirjan Velho Amarrothille. Palkkioksi sain hieman hintahtavat kengät, mutta kuulemma niissä on taikaa joten täytynee kuitenkin kokeilla niitä.

Pian sainkin huoneeltani käskyn mennä Sharniin ja ilmoittautua siellä Lady Velderanille. Kirottua! Tämä tietää peseytymistä ja parranajoa. Inhoan sitä "sivistyksen" löyhkää joka leimaa jokaista suurkaupunkia.

Sharnin alamaailma

Hämyisen synkällä kujalla, kahden korkean rakennuksen juurella Sharnin alimmalla tasolla, ennen maanalle siirtymistä illan hämärtyessä, tuulen tuivertaessa 'solia' myöten sadepisaroiden kera. Tummaan viittaan kietoutunut isokokoinen hahmo kyyristyi hiukan edessään seisovien Sharnin alamaailman edustajien, rääsyihin pukeutuneiden mutta hyväkuntoisten ja lihaksikkaiden, eläimellisiä piirteitä omaavien hämäräperäisten hahmojen äärelle. Hänen ojentaessaan samalla kookkaan, metallisen pinnan verhoaman kätensä kohti kaksikkoa ja irrottaen otteensa rahapussukasta, pudottaen sen toisen kyyristelevän henkilön ojennettuun käteen vaimean kilahduksen kera.

- Se on siis sovittu, te ja teidän joukkionne avustatte minua tai määräämääni edustajaa täällä Sharnin kaupungissa, kun tarvetta ilmenee, ja voitte olla varmoja tarvetta on aina! Korkea mutta muuten persoonaton särähtävä ääni rikkoi kujan hiljaisuuden, viittaa raotettiin hiukan ja varjoissa pysyttelevä hahmo esitteli kädessään hiuksista roikuttamansa verisen, irtihakatun ihmispään.
- Olkaa valmiina toimimaan kun käsky käy, emme odota teiltä muuta kuin äärimmäistä tottelevaisuutta ja vastaamme kyllä nopeasti ja verisesti tottelemattomuuteen. Päätä peittävä huppu liikahti, nyökäten kohti heidän jalkojaan, kolmikon viereen maahan, jossa makasi verisessä lammikossa Sharnin kaupunginkaartin panssariin pukeutuneen, luultavasti ihmismiehen taistelussa kärsinyt päätön ruumis.
-Näin käy kun asettuu meitä tai valtiastamme vastaan! Viittaan pukeutunut jatkoi, koko tänä aikana sen ääni ei ollut muuttunut, korkea mutta silti persoonaton ja oudosti särähtävä ääni.

Kaksikko nyökkäsi mykkinä, nostaessaan karvoittuneet kasvonsa ylös ruumiista kumpikin virnisti verenhimoisesti, nuolaisten huuliaan heidän silmiensa kiiluen ahneesti, kolikkopussin vastaanottanut virnisti huomattavasti leveämmin, paljastaen samalla terävät kulmahampaansa ja sen jälkeen tämä kääntyi nopeasti ja astelivat, kevyin askelin ja nopeaan tahtiin kohti kujan päätä, häviten siellä nopeasti. Avoin viemäriaukko sulkeutui kolahtaen kaksikon perässä, näiden kadotessa siitä alas Sharnin viemäreiden pimeyteen.

Viittaan kietoutunut hahmo kääntyi rauhallisesti, antoi katseensa kiertää kujalla ja rakennuksien rakenteissa, ihaillen niiden mahtipontisuutta ja jykevyyttä. Lopulta, ollessaan valmis se puolihuolimattomasti irrotti otteensa kädessään pitämästään päästä, pää putosi lätsähtäen maahan. Lätsähdys oli aivan kuin merkki lähteä liikkeelle, sen jälkeen hän astelikin kohti kujan suuta, kulunut tumma viitta oli kiedottu edelleenkin tiukkaan vartalon ympärille, peittäen ja piilottaen... kujalta pääkadulle astuessaan, se teki kevyen päänheilahduksen ja viitan huppu valui pään päältä pois, paljastaen sotataotun kulmikkaan metallisen pään. Sotataottu pysähtyi ja antoi katseensa kiertää kadulla harvakseltaan kulkevia lihallisia ja mietti tulevaisuutta, mitä kaikkea he saisivatkaan aikaiseksi kun he saisivat etsimänsä käsiinsä. Eikä siihen menisi edes pitkään, sillä he olivat lähellä, niin lähellä...

Välinäytös: Cannith

- Sisään, Inias Ilithian sanoi.

Ovi avautui ja kärsimättömän näköinen selvästi korkeasyntyinen ihminen astui sisään heti sotataotun henkivartiansa jäljessä. Toinen sotataottu sulki oven heidän perässään ja jäi ulkopuolelle vartioon.

Iättömän näköinen eladrin istui nojatuolissa takkatulen loisteessa, kunnes käänsi hitaasti katseensa Cannithin huoneen korkea-arvoisen jäsenen, Sharnin enklaavia johtavan Merrix d'Cannith puoleen.

- Herrani, eladrin sanoi tavalla, joka sai Merrixin entistä ärtyneemmäksi. Vaikka ei ollut epäselvyyttä, että Inias Ilithian oli Cannithin huoneen palvelija - palkollinen vailla lohikäärmemerkkiä ja virallista asemaa - hän onnistui aina kohottamaan itsensä muiden yläpuolelle olipa toinen sitten lohikäärmemerkityn talon paroni tai ihmisvaltakunnan kuningas.

Merrix kuitenkin kätki ärtymyksensä ja käveli ikkunan ääreen. Hän katseli hyvän tovin synkkää Sharnin Lohikäärmetornien välissä riehuvaa syysmyrskyä.

- Mikä tuo sinut Sharniin? hän kysyi lopulta suoraan.

Inias Ilithian hymyili hetken itsekseen ennen kuin vastasi. - Eräs suojattini on joutunut vaikeuksiin joista ei ehkä selviä omin neuvoin.

- Se äpäräkö? Unolmo? Merrix tuijotti suoraan eladriniin, mutta tämä ei vastannut hänen katseeseensa.

- Kuka hän oikein on? Merrix tiukkasi.

- Herrani. Valitettavasti en voi kertoa teille, eladrin virkkoi rauhallisesti.

- Miksi? Merrix karjaisi viimein tukahdetun vihansa julki.

- Paroni Starrin d'Cannithin käskystä, herrani.

- Paroni Starrin d'Cannith on ollut kuolleena neljä vuotta!

- Se, arvon Merrix d'Cannith, ei vähennä mitenkään hänen käskynsä merkitystä. Paronin käsky on voimassa niin pitkään kunnes d'Cannith saa valittua uuden paronin.

Merrix d'Cannith pakotti itsensä kääntämään katseensa takaisin myrksyyn ja huomasi puristavansa molempia käsiään tuskallisen lujasti nyrkkiin.