sunnuntai 31. lokakuuta 2010
lauantai 30. lokakuuta 2010
Välttämättömyydet
Wizards of the Coast julkaisee parhaillaan uudestaan D&D:n neljännen laitoksen perussääntöjä nimikkeen 'Essentials' alle. Ajatus ei ensi kuulemalta vaikuta järkevältä. Neljänteen laitokseen on jo julkaistu huomattava määrä sääntökirjoja - minulta löytyy kolme Player's Handbookia muutama Dungeon Master Guide ja pari Monster Manualia. Nämä kaikki laajentavat sarjojensa ensimmäisiä kirjoja. Miksi ihmeessä sitten Essentials? Miksei Essentials olisi ensimmäiset kirjat kuten aiemmin?
En tiedä. Enkä oikeastaan mietikään tätä kuin omalta kannaltani. Olen hankkinut Rules Compendiumin (sisältää säännöt yhdessä normaalia pienempikokoisessa kirjassa) ja Dungeon Master Kitin. Aion hankkia vielä ainakin Monster Vaultin.
Minulla on kaksi perustetta. Haluan tokenit, koska koen että ne ovat välttämätön osa sujuvaa neljännen laitoksen peliä ja paljon halvempia kuin miniatyyrit. Toinen peruste on, että haluan säännöt uudelleenkirjoitettuina korjattuina versioina.
Vaikka pidän kymmenistä hahmoluokista, joita eri Player's Handbookit ovat tuoneet mukanaan, eläkeläisenä pelaan kuitenkin luultavammin Essentials-tyyppisillä säännöillä, joista turhuudet on karsittu pois.
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Vignette pidetty
Eilen oli meillä sitten se suunniteltu vignette, jossa pelattiin eri hahmoilla kuin normaalisti. Patchy sen ensimmäisenä taisi ääneen sanoa: se oli encountteri, joka ei ollut tehty voitettavaksi. Tosin ainoa kuollut pelaajahahmo oli Patchyn pelaama warlord, joka mainiosti johti Sharnin vartioston luutnanttina undercover-operaatiota kunnes alkoi viskomaan death saving throweja.
Saatiin kolme tuntia uppoamaan yhteen encounteriin. Pelaajat saivat pelata eri tyyppisiä hahmoja. Mikon rogue oli hyvin erilainen kuin Rautasilmä ja hyvin tehokas omassa roolissaan. marghosin invoker-pappi jakoi tuomiota kovalla kädellä ja Alepon battlemind pystyi seisomaan ketä tahansa vastaan ja imemään paaljon vahinkoa ilman suurempaa hätää.
Olento kohdattiin, ja sain tilaisuuden testata sitä. Aivan tuollaisena se tuskin uudelleen peliin ilmestyy, erikoispowereita täytyy tuunata hieman - kävi nimittäin pikkuisen kyllästyttäväksi. Kolmen tunnin mätön jälkeen päätyi bloodied tilaan, joten hit pointtien puutteeseen ei homma kaatunut. Olennon lisäksi tavattiin huppupäinen mies ja drow-nainen. Näistä kolmesta lisää myöhemmin.
Saatiin kolme tuntia uppoamaan yhteen encounteriin. Pelaajat saivat pelata eri tyyppisiä hahmoja. Mikon rogue oli hyvin erilainen kuin Rautasilmä ja hyvin tehokas omassa roolissaan. marghosin invoker-pappi jakoi tuomiota kovalla kädellä ja Alepon battlemind pystyi seisomaan ketä tahansa vastaan ja imemään paaljon vahinkoa ilman suurempaa hätää.
Olento kohdattiin, ja sain tilaisuuden testata sitä. Aivan tuollaisena se tuskin uudelleen peliin ilmestyy, erikoispowereita täytyy tuunata hieman - kävi nimittäin pikkuisen kyllästyttäväksi. Kolmen tunnin mätön jälkeen päätyi bloodied tilaan, joten hit pointtien puutteeseen ei homma kaatunut. Olennon lisäksi tavattiin huppupäinen mies ja drow-nainen. Näistä kolmesta lisää myöhemmin.
maanantai 25. lokakuuta 2010
Uni
Lendar tiesi että se oli unta. Se oli liian surrealistista ollakseen totta. Mutta siinä oli jotain, joka teki siitä unenakin todellisempaa kuin mikään taistelu jossa hän oli koskaan ollut. Tämä jokin täytti hänet pelolla, jonka vertaista hän ei ollut koskaan ennen tuntenut. Hän oli maan alla, valtavassa luolassa joka oli maailma maailman sisällä. Tämän maailman jokainen kivi eli niin kuin lihas on elävä. Tämä maailma sykki, se hohti valoa ja se piti ääntä joka sai hänet värisemään. Jossain kaiken tämän lihallisen epätodellisen todellisuuden tuolla puolen oli mies, jonka ympärille hänen elämänsä kietoutui. Miehen kasvoilla oli kultainen naamio.
torstai 21. lokakuuta 2010
Välinäytös: Stipendiaatti
Harnoillen huokaisi syvään katsellessaan ikkunasta Snaggan huoletonta viilettämistä luostarin puutarhassa. Hän laski kädestään käärön, jossa kerrottiin tämän stipendiaatista Sharnin yliopistoon. Hän ei pitänyt ajatuksesesta, mutta toisaalta ei katsonut olevan oikea henkilö estämään sen toteutumista.
Hänen suojateistaan ainakin Rautasilmä oli Sharnissa. Ehkä hän voisi pitää Snaggaa silmällä.
Hänen suojateistaan ainakin Rautasilmä oli Sharnissa. Ehkä hän voisi pitää Snaggaa silmällä.
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
Dispatched
No niin.
Sellaista tuli tilattua tällä kertaa. Olen varmaan hyvä asiakas. Maksan kuukausimaksua D&D Insideristä ja tilaan kirjoja, joissa kerrotaan samat säännöt jotka minulla on jo sekä saatavissa online että olemassa olevissa kirjoissa. Odotan näitä innolla.
Delivery 1 of 1
Dispatched
Delivery Estimate: 26 Oct 2010
* VOR Rukoth: An Ancient Ruins Adventure Site for D&D (4th Edition D&D) (Dungeons & Dragons) VOR Rukoth: An Ancient Ruins Adventure Site for D&D (4th Edition D&D) (Dungeons & Dragons)
James Wyatt
* Rules Compendium: An Essential Dungeons & Dragons Compendium (4th Edition D&d) Rules Compendium: An Essential Dungeons & Dragons Compendium (4th Edition D&d)
James Wyatt
* Dungeons & Dragons Fantasy Roleplaying Game: An Essential D&d Starter (4th Edition D&d) Dungeons & Dragons Fantasy Roleplaying Game: An Essential D&d Starter (4th Edition D&d)
Wizards RPG Team
* Dungeon Master's Kit: An Essential 4th Edtion D&d Kit (4th Edition D&d) (Dungeons & Dragons) Dungeon Master's Kit: An Essential 4th Edtion D&d Kit (4th Edition D&d) (Dungeons & Dragons)
Wizards RPG Team
Sellaista tuli tilattua tällä kertaa. Olen varmaan hyvä asiakas. Maksan kuukausimaksua D&D Insideristä ja tilaan kirjoja, joissa kerrotaan samat säännöt jotka minulla on jo sekä saatavissa online että olemassa olevissa kirjoissa. Odotan näitä innolla.
tiistai 19. lokakuuta 2010
Välinäytös: Lohikäärmemerkitty
- Lady Velderan, ilahduttavaa tavata jälleen teidät.
Kava Velderan käänsi katseensa ja hymyili uniformuun pukeutuneelle miehelle.
- Kapteeni Kalaes. Miten minusta tuntuu, että et etsinyt minua tästä juhlahumusta pelkästään siksi, että minun tapaamiseni ilahduttaa sinua?
Kalaes naurahti ilottomasti. Hän arvasi, että huhut olivat jo saavuttaneet Tharashkin huoneen edustajan, eikä se ollut ihme - Kava Velderan johti Sharnin suurinta yksityistä tiedustelupalvelua Globea.
- Niin, pyydämme epävirallisesti apua Tharashkin huoneelta. Epäilemme että etsinnän kohde on jättämässä Sharnin.
Lady Velderan katseli hetken aikaa tutkivasti Kalaesia. Tämä vastasi naisen katseeseen.
- Tietysti, Kapteeni. Avvil d'Karnag saapuu huomenna Graywallista Droaamista. Hänet on siirretty osastolleni Sharniin. Lohikäärmemerkitty. Hän tulee tapaamaan sinua.
- Kiitokset Lady Velderan, Kapteeni sanoi kumartaen.
Kava Velderan käänsi katseensa ja hymyili uniformuun pukeutuneelle miehelle.
- Kapteeni Kalaes. Miten minusta tuntuu, että et etsinyt minua tästä juhlahumusta pelkästään siksi, että minun tapaamiseni ilahduttaa sinua?
Kalaes naurahti ilottomasti. Hän arvasi, että huhut olivat jo saavuttaneet Tharashkin huoneen edustajan, eikä se ollut ihme - Kava Velderan johti Sharnin suurinta yksityistä tiedustelupalvelua Globea.
- Niin, pyydämme epävirallisesti apua Tharashkin huoneelta. Epäilemme että etsinnän kohde on jättämässä Sharnin.
Lady Velderan katseli hetken aikaa tutkivasti Kalaesia. Tämä vastasi naisen katseeseen.
- Tietysti, Kapteeni. Avvil d'Karnag saapuu huomenna Graywallista Droaamista. Hänet on siirretty osastolleni Sharniin. Lohikäärmemerkitty. Hän tulee tapaamaan sinua.
- Kiitokset Lady Velderan, Kapteeni sanoi kumartaen.
Herääminen
Vesi tuntui lämpimältä vasten kasvojani. Minulla ei kuitenkaan ollut aikaa eikä erityistä mielenkiintoa nauttia vedestä, sillä kuolonkivi oli viimeinkin lähellä. Näin sen kalmean kajon altaan pohjalla. Monta päivää sitä on etsitty ja moni on kaatunut etsintöjen edetessä. Goblinit voivat olla barbaareja, mutta ehkä hekin olisivat voineet löytää valon. Mutta ahneudessaan he olivat ottaneet tämän kaupungin oikeilta omistajiltaan ja antaneet ahneutensa johtaa heidät pimeälle polulle. Pelastus ei ollut mahdollista.
Annoin itseni upota altaan pohjalle ja kävellessäni mietin tekojamme syvemmin. Ensimmäinen retkemme goblinin kartanoon vieläkin syvensi mieltäni. Nukkuvien goblinien murhaaminen.. Mitä jos joku heistä oli löytänyt valon? Mutta se käärme.. Olisin vaarantanut ystävieni hengen jos olisin epäröinyt. Mutta mikä tärkeintä, olisin vaarantanut tehtävän ja antanut sen epäsikiön jatkaa pahoja suunnitelmiaan. Kumpi painaa enemmän: yksi mitä luultavammin himmeä goblin vai ne tuhannet viattomat jotka se epäsikiö aikoo murhata ja mutatoida?
Harnoillen olisi luultavasti ollut eri mieltä, mutta hän itsehän sanoi että jokaisen tulee valaista oma polkunsa. Minun polkuni on vienyt minut läpi pimeyden, epäsikiöiden ja monien taisteluiden. Mitä hänen kaltaisensa munkki tietäisi taistelusta? Kirjastossa pätee eri säännöt kuin taistelukentällä. Vaikka en voi kieltää hänen tiensä arvoa, minun tulee löytää omani. Liian kauan olen ollut muiden palvelijana, seuraten muiden käskyjä ja ohjeita. Ystävän sana voi olla avain yhtä hyvä kahle ajatuksille kuin allekirjoitus paperilla voi olla ruumille.
Kun havahduin ajatuksistani, olin jo saavuttanut kiven. Pysähdyin sen eteen ja katselin sen pinalla kierteleviä riimuja ja syvennyin taas ajatuksiini. Olen Rautasilmä, minut on luotu, mutta ei jumalan kädestä. Minut teki ja nimesi varmaan joku työhönsä kyllästynyt maagi joka ei omistanut minulle mitää ajatuksia rutiininsa yli. Tunnustelin ghulgraani*, Rautasilmä.. Jälleen kerran toinen kahle. Minut luotiin ja nimettiin vartioimaan, katsomaan ja partioimaan. Minut luotiin olemaan paikoillaan ja vartioimaan muiden latelemia sääntöjä. Mutta olen nyt vapaa kulkemaan omaa polkuani, miksi nimeni osoittaa minun olevan edelleen jonkun himmeän velhon orja?
Ajatuksissani poimin kuolonkiven ja yllättäen tunsin sen karmean voiman. Säpsähdin kun taisteluvaistot ottivat hetkeksi vallan kun ne aistivat vihamielistä taikuutta. Mielenkiintoista.. Demonien lapset tekivät tämän kiven aseeksi tyhmiin sotiin, vaikka heille valo on saavutettavissa. Nyt tämä ase tullaan käyttämään valon suureksi eduksi. Edes ajattelematon esine ei ole tekinjänsä ajatusten orja.
Piilotin kiven ja kipusin ulos altaasta monet ajatukset ja tunteet seuranani. Ystäväni olivat näköjään neuvotelleet örkkien kanssa "sotakorvauksista". Toisaalta halveksin heidän ahneuttaan, mutta minun piti myöntää että tarvitsimme lisää aseita sitä epäsikiötä vastaan. Kuolonkivi voi ehkä olla avain sen otuksen kukistamiseen, mutta vain himmeä kuvittelisi sen yksin riittävän. Yllätyin kun kuulin Lendarin vaatineen heitä antautumaan. Se ei oikein kuulostanut tämän soturinaisen tapaiselta. Oliko hän ottanut minusta esimerkkiä? Mutta, kuitenkin epäilykseni edelleen söivät minua. Olisinko tarpeeksi vahva? Mitä Harnoillen ajattelisi minusta? Olenko oikeasti valon puolella vai käytänkö sitä vain työkaluna?
Mutta sitten Unolmo näytti minulle örkkien sotakorvauksena antamia keltaisia kiviä. Tunnistin ne heti. Tämä oli selkeä merkki.
En ole Rautasilmä. En ole vartija. En ole kenenkään orja. Käänsin katseeni kohti Unolmon ärsyyntyneitä kasvoja. Hän varmaan oletti minun jo ottavan ne perhanan kivet. Kaunkohan olin seisonut hänen edessään ajatuksissani?
Otin kivet ja toivoin että voisin hymyillä.
* sotataotuilla on otsalla tunnus, joka kertoo kyseisen taotun nimen.
Annoin itseni upota altaan pohjalle ja kävellessäni mietin tekojamme syvemmin. Ensimmäinen retkemme goblinin kartanoon vieläkin syvensi mieltäni. Nukkuvien goblinien murhaaminen.. Mitä jos joku heistä oli löytänyt valon? Mutta se käärme.. Olisin vaarantanut ystävieni hengen jos olisin epäröinyt. Mutta mikä tärkeintä, olisin vaarantanut tehtävän ja antanut sen epäsikiön jatkaa pahoja suunnitelmiaan. Kumpi painaa enemmän: yksi mitä luultavammin himmeä goblin vai ne tuhannet viattomat jotka se epäsikiö aikoo murhata ja mutatoida?
Harnoillen olisi luultavasti ollut eri mieltä, mutta hän itsehän sanoi että jokaisen tulee valaista oma polkunsa. Minun polkuni on vienyt minut läpi pimeyden, epäsikiöiden ja monien taisteluiden. Mitä hänen kaltaisensa munkki tietäisi taistelusta? Kirjastossa pätee eri säännöt kuin taistelukentällä. Vaikka en voi kieltää hänen tiensä arvoa, minun tulee löytää omani. Liian kauan olen ollut muiden palvelijana, seuraten muiden käskyjä ja ohjeita. Ystävän sana voi olla avain yhtä hyvä kahle ajatuksille kuin allekirjoitus paperilla voi olla ruumille.
Kun havahduin ajatuksistani, olin jo saavuttanut kiven. Pysähdyin sen eteen ja katselin sen pinalla kierteleviä riimuja ja syvennyin taas ajatuksiini. Olen Rautasilmä, minut on luotu, mutta ei jumalan kädestä. Minut teki ja nimesi varmaan joku työhönsä kyllästynyt maagi joka ei omistanut minulle mitää ajatuksia rutiininsa yli. Tunnustelin ghulgraani*, Rautasilmä.. Jälleen kerran toinen kahle. Minut luotiin ja nimettiin vartioimaan, katsomaan ja partioimaan. Minut luotiin olemaan paikoillaan ja vartioimaan muiden latelemia sääntöjä. Mutta olen nyt vapaa kulkemaan omaa polkuani, miksi nimeni osoittaa minun olevan edelleen jonkun himmeän velhon orja?
Ajatuksissani poimin kuolonkiven ja yllättäen tunsin sen karmean voiman. Säpsähdin kun taisteluvaistot ottivat hetkeksi vallan kun ne aistivat vihamielistä taikuutta. Mielenkiintoista.. Demonien lapset tekivät tämän kiven aseeksi tyhmiin sotiin, vaikka heille valo on saavutettavissa. Nyt tämä ase tullaan käyttämään valon suureksi eduksi. Edes ajattelematon esine ei ole tekinjänsä ajatusten orja.
Piilotin kiven ja kipusin ulos altaasta monet ajatukset ja tunteet seuranani. Ystäväni olivat näköjään neuvotelleet örkkien kanssa "sotakorvauksista". Toisaalta halveksin heidän ahneuttaan, mutta minun piti myöntää että tarvitsimme lisää aseita sitä epäsikiötä vastaan. Kuolonkivi voi ehkä olla avain sen otuksen kukistamiseen, mutta vain himmeä kuvittelisi sen yksin riittävän. Yllätyin kun kuulin Lendarin vaatineen heitä antautumaan. Se ei oikein kuulostanut tämän soturinaisen tapaiselta. Oliko hän ottanut minusta esimerkkiä? Mutta, kuitenkin epäilykseni edelleen söivät minua. Olisinko tarpeeksi vahva? Mitä Harnoillen ajattelisi minusta? Olenko oikeasti valon puolella vai käytänkö sitä vain työkaluna?
Mutta sitten Unolmo näytti minulle örkkien sotakorvauksena antamia keltaisia kiviä. Tunnistin ne heti. Tämä oli selkeä merkki.
En ole Rautasilmä. En ole vartija. En ole kenenkään orja. Käänsin katseeni kohti Unolmon ärsyyntyneitä kasvoja. Hän varmaan oletti minun jo ottavan ne perhanan kivet. Kaunkohan olin seisonut hänen edessään ajatuksissani?
Otin kivet ja toivoin että voisin hymyillä.
* sotataotuilla on otsalla tunnus, joka kertoo kyseisen taotun nimen.
perjantai 15. lokakuuta 2010
Paska päivä.
Sain vihdoinkin kiinni sen goblininpaskiaisen, jota olin jahdannut yli 2 kuukautta ympäri tätä kirottua maata. Velho Amarroth pyysi minua etsimään taikakirjan, jota hänen ilmalaivansa oli kuljettanut mukanaan. Laiva oli jostain syystä tippunut alas... No, takaisin tähän päivään. Olin juuri päässyt alkuun neuvotteluissa, kun jostain tupsahti omituinen lauma niin kutsuttuja "sankareita". Ei tämä vielä mitään, mutta niiden mukana on yksi papinpirulainenkin. Kuinka huonoa tuuria voi olla. Tosin he todennäköisesti pelastivat henkeni, mutta se ei kuulu tähän mitenkään. Loppujenlopuksi kävi niin, että kirja osin tuhoutui. Onneksi sain loput talteen. Eiköhän Amarrothilla ole jokin kirjojen henkiinherättämishommeli takataskussaan.
Jouduin kuitenkin lähtemään tämän seikkailijaporukan mukaan. Antoivat ne minulle muutaman taikanuolen korvaukseksi, mutta en minä niiden vuoksi mukaan lähtenyt. Tosiasia vain on, että nämä "sankarit" pitävät niin isoa meteliä ja tappelevat kaiken liikkuvan kanssa, että yksin ei ole mitään mahdollisuuksia päästä kylästä ulos. Kaikkihan täällä ovat jo hälytysvalmiudessa. Menen siis näiden mukana ja lähden sitten myöhemmin omille teille.
Yövyttiin yhden koboldin luona. Metallipappi näytti välillä nukkuvan, mutta jokin hänessä herätti levottomuutta. Iso naissoturi mutisi huppumiehistä unissaan. No, fantasiansa kullakin. Pikku velhonalku sentään nukkui normaalisti.
Aamulla lähdettiin takaisin temppelialueelle. Koboldi voisi kuulemma kertoa jotain hehkuvan kiven (kuolonkiveksi taisivat sanoa) vieneestä lohikäärmeestä. Sitä ennen piti kuitenkin taas tapella. Tällä kertaa liippasi läheltä, mutta onneksi sentään se iso soturinainen osaa jonkin verran hoitaa haavoja.
No, se koboldi kertoi, että lohikäärmeet viihtyvät jossain kuumassa. Olipa uutinen! Imeväinenkin olisi voinut sen kertoa. Mentiin siis kuumille lähteille, jossa tapeltiin taas. Örkit sentään tajusivat antautua ajoissa. Sain jonkin hihhulipoikien taikatikarinkin. Pitänee kokeilla, tosin ymmärän kyllä, että örkkipomo itse ei tätä kehdannut käyttää. Olisi mennyt kerralla maine ja maat. Voihan sen myydä, jos ei muuta käyttöä keksi. Sitten juteltiin lohikäärmeen kanssa. Hullua porukkaa. Tosin saivat sen kivensä ja nyt voidaankin pikkuhiljaa lähteä pois... toivottavasti.
Sain vihdoinkin kiinni sen goblininpaskiaisen, jota olin jahdannut yli 2 kuukautta ympäri tätä kirottua maata. Velho Amarroth pyysi minua etsimään taikakirjan, jota hänen ilmalaivansa oli kuljettanut mukanaan. Laiva oli jostain syystä tippunut alas... No, takaisin tähän päivään. Olin juuri päässyt alkuun neuvotteluissa, kun jostain tupsahti omituinen lauma niin kutsuttuja "sankareita". Ei tämä vielä mitään, mutta niiden mukana on yksi papinpirulainenkin. Kuinka huonoa tuuria voi olla. Tosin he todennäköisesti pelastivat henkeni, mutta se ei kuulu tähän mitenkään. Loppujenlopuksi kävi niin, että kirja osin tuhoutui. Onneksi sain loput talteen. Eiköhän Amarrothilla ole jokin kirjojen henkiinherättämishommeli takataskussaan.
Jouduin kuitenkin lähtemään tämän seikkailijaporukan mukaan. Antoivat ne minulle muutaman taikanuolen korvaukseksi, mutta en minä niiden vuoksi mukaan lähtenyt. Tosiasia vain on, että nämä "sankarit" pitävät niin isoa meteliä ja tappelevat kaiken liikkuvan kanssa, että yksin ei ole mitään mahdollisuuksia päästä kylästä ulos. Kaikkihan täällä ovat jo hälytysvalmiudessa. Menen siis näiden mukana ja lähden sitten myöhemmin omille teille.
Yövyttiin yhden koboldin luona. Metallipappi näytti välillä nukkuvan, mutta jokin hänessä herätti levottomuutta. Iso naissoturi mutisi huppumiehistä unissaan. No, fantasiansa kullakin. Pikku velhonalku sentään nukkui normaalisti.
Aamulla lähdettiin takaisin temppelialueelle. Koboldi voisi kuulemma kertoa jotain hehkuvan kiven (kuolonkiveksi taisivat sanoa) vieneestä lohikäärmeestä. Sitä ennen piti kuitenkin taas tapella. Tällä kertaa liippasi läheltä, mutta onneksi sentään se iso soturinainen osaa jonkin verran hoitaa haavoja.
No, se koboldi kertoi, että lohikäärmeet viihtyvät jossain kuumassa. Olipa uutinen! Imeväinenkin olisi voinut sen kertoa. Mentiin siis kuumille lähteille, jossa tapeltiin taas. Örkit sentään tajusivat antautua ajoissa. Sain jonkin hihhulipoikien taikatikarinkin. Pitänee kokeilla, tosin ymmärän kyllä, että örkkipomo itse ei tätä kehdannut käyttää. Olisi mennyt kerralla maine ja maat. Voihan sen myydä, jos ei muuta käyttöä keksi. Sitten juteltiin lohikäärmeen kanssa. Hullua porukkaa. Tosin saivat sen kivensä ja nyt voidaankin pikkuhiljaa lähteä pois... toivottavasti.
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Avvil lisätty Dramatis personæ -sivulle
Pelaajahahmogalleriaan on nyt päivitetty Avvil. Huomaan, että ei-pelaajahahmojen esittelyt puuttuu edelleen. Katsotaan jos niille saisi jotain tehtyä.
maanantai 4. lokakuuta 2010
Vignette
vi·gnette noun \vin-ˈyet, vēn-\
a : a short descriptive literary sketch
b : a brief incident or scene (as in a play or movie)
Olen kirjoittanut tänne blogiin välinäytöksiä, jotka (ainakin tähän mennessä) menevät ajallisesti yhteen kampanjan etenemisen kanssa. Ne ovat tuoneet mukavan mausteen tarinaan lisäämällä Samaan aikaan toisaalla -tyyppistä kerrontaa.
Samalla idealla päätin viikonloppuna toteuttaa sen mistä DMG2:ssa puhutaan nimellä Vignette. Eli lyhyt välähdys edelleen, mutta tällä kertaa pelaajat ovat mukana. Mietin sitä millaiset hahmot pelaajille tekisin kontrolloitavaksi niin pitkään, että lopulta ulkoistin homman pelaajille. Heillä onkin siis tehtävä tehdä nopea hahmo lyhyeen hetkeen meidän seuraavaa pelikertaa varten.
Minulla on monta syytä tehdä tämä. Kerron niistä myöhemmin lisää, mutta yksi on se, että pelaajat saavat hetken pelata hyvin erilaista hahmoa kuin mitä he tällä hetkellä pelaavat. Eli pyöräytimme samalla 4. laitoksen Rooli-pyörää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)